Joka päivä peiliin katsoessa näen ihan selvästi itselläni jenkkakahvat, tai no oikeastaan ne näkyy istuessa. Ja myös tunnen ne, kun tunnustelen kädellä mahaa ja sen vierustoja. Voiko se kaikki muka olla vaan kuvitelmaa? Vai onko mulla ihan oikeasti jenkkakahvat? En oikein tiedä, onko mulla syömishäiriö, koska en omasta mielestäni ajattele anorektikosti, ja syön ihan normaalisti, enkä mitään tyyliin 1 omena päivässä morkkis. Olen ihan normaali tyttö, tosin mulle sanotaan, että olen laiha, ja nykyään aina terveydentarkastuksissa paino aina vain laskee. (olen 163/45-46). Mutta mullahan on silmät ja tuntoaisti, joten eihän jenkkakahvat VOI olla pelkkää kuvitelmaa! Vai onko se peili tosiaan niin petollinen, ettei siihen muka voi luottaa...
Voiko jenkkakahvat olla vain näköharhaa?
luulosairas(ko?)
71668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Istuessa näkyvät jenkkakahvat ovat luonnollinen seuraus siitä, että olet istuvassa asennossa. Totta kai ihmisen nahka on kireämmällä seisoessa kuin istuessa. Minun mielestänmi olet laiha, tosin riippuu iästä ja ruumiinrakenteesta. Päivä kannattaa aloittaa terveellisellä puurolla, jukurtilla ja myslillä tai muulla sellaisella. Päivällä syödään lämmin ateria (lounas), iltapäivällä välipala (hedelmä tai vaikka voileipä ja lasi maitoa), illalla syödään vielä yksi lämmin ateria (illallinen). Ennen nukkumaanmenoa syödään tarvittaessa iltapala (teetä ja paahtoleipää, grahamkorppu, lämmin kaakao tms.)
Kun syöt normaalit ateriat ja nälkäsi mukaan vielä välipalan ja iltapalan, ei pitäisi olla ongelmia.
Itselläni on muuten oikein kunnolliset jenkkakahvat ja ne eivät haittaa mitenkään normaalia elämää, kuten työntekoa, lasten- ja koirien hoitoa, jenkan tanssimista tai muuta liikuntaa tai hyvää rakkauselämää puolison kanssa.
Jos syöt tollatavalla, niin saat varmasti jenkkakahvat vyötäröllesi.
oikeasti tulisi syödä juuri noin! neljän tunnin välein vähän. silloin "huijataan"" kroppaa siten, että se ei ala varastoida rasvaa itseensä, vaan on tyytyväinen, kun saa säännöllisesti ravintoa ja voi käyttää kaiken energian varastoimatta sitä. jenkkakahvat, nuo ihanat ja elämäniloa kuvastavat, tulevat siitä, kun syö vielä tuota neuvoakin enemmän. karkki, pulla, pizza, yms. superherkku saa kahvat kasvamaan.
elämäniloa ja itsensä hyväksymistä kaikille kahvoilla tai ilman!
Syön normaalit ateriat ja halutessani välipalaa, mutta en ole mitenkään lihava vaan normaalipainoinen. Lenkkeilen koirieni kanssa, käyn uimassa ja kuntosalilla. Kesällä pyöräilen. Käyn myös syvävenytyksessä pari kolme kertaa kuukaudessa. Koirien ansiosta saan reipasta liikuntaa kaksi tuntia päivässä. En ole mikään himokuntoilija. Kasvisruokavalioni takia joudun huolellisesti miettimään, että saan varmasti kaikki tarpeelliset ravintoaineet.
Hyvät ihmissuhteet, rauha itsensä ja lähimmäistensä kanssa, tarpeeksi unta, raitista ilmaa ja liikuntaa, monipuolinen ruokavalio ja sellaista työtä tai opiskelua, josta oikeasti on kiinnostunut, niin siinäpä hyvän elämän reseptit. Jos vielä riittää aikaa henkisille ja hengellisille asioille ja lähimmäisen palvelemiseen, niin eipä elämältä parempaa voi toivoa. Silloin on ihan samantekevää, onko jenkkakahvoja vai ei ja minulla tässä iässä ja kolmen lapsen äitinä saa olla sopivasti äidillistä pyöreyttä, koska viihdyn juuri tällaisena parhaiten itseni kanssa.
Taidat olla just semmonen anorektinen idiootti, joka pohtii, kehtaako syödä tomaatin per päivä? Ja vanu kasvaa iholla niinku vastakuoriutuneella linnunpojalla. HYH!!
Olkaa ihmiset terveellisiä, kauniita ja urheilullisia, älkää tommosia harmaita luurankoja, joiden silmätki on painunu kallon sisään.
Anoreksiassa ei ole kyse kehtaamisesta, tässä tapauksessa keho kääntyy itseään vastaan. Anorektisen mieli pakottaa itsensä kiduttamiseen, kieltää kaiken hyvän elämästä. Käskee näkemään itsensä lihavana, vihamaan ja satuttamaan itseään.
Jos kyseessä olisi laihduttaminen, miksi sitten anoreksiaan kuollaan, aiheutetaan itselleen haavoja ja tuskaa? Eivätkö he yritä olla silloin kauniita, kuten mallit.
Kyseessähän on psyykkinen sairaus.
Tosin onhan niitä jotka luulevat asian olevan, kuten media antaa ymmärtää.
Mutta, ennen kuin kukaan vastaa tähän viestiin kielteisesti, lukee tämän kirjan: Syömishäiriöiden salainen kieli : miten ymmärtää ja hoitaa anoreksiaa ja bulimiaa / Peggy Claude-Pierre ; suomentanut Mirja Rutanen. Erittäin hyvä tietopaketti kaikille.
Ymmärrän, että anoreksia on vakava ja hengenvaarallinen sairaus. Se muuten muistuttaa kovasti masennusta tai alkoholismia siinä suhteessa, että ympäristö tavallisesti huomaa paljon aikaisemmin ongelmien syntymisen kuin sairastumassa oleva itse. Myös alkoholismissa ja masennuksessa on usein mukana itsevihaa kuten anoreksiassa, myös itsensä pettäminen ja ilmeisten tosiasioiden kieltäminen kuuluu tautien kuvaan.