"Näky" Kokkolan Kirkossa 1981

Näyn saaja Jouko Nieminen kertoo..

Istun etupenkillä. Olen käyttänyt puheenvuoron Sanan ja rukouksen illassa ja katselen alttarille päin. Samassa tapahtuu jotakin - minut siirretään näyssä jonnekin alttarin taakse, josta näen koko kirkkokansan edestä päin. Kirkko on täynnä ihmisiä, eletäänhän vielä herätyksen aikaa. Keskikäytävällä jonottaa valtava ihmisjono kaksi rinnan, satoja ihmisiä, pääsyä rukoiltavaksi.

Kuljen hiljaa eteenpäin ja katseeni kiintyy alttarin vasemmalla puolella, (saarnatuolin puolella) toimivaan rukousryhmän. Veljet rukoilevat kädet kohotettuina apua tarvitsevien tai Hengen kosketusta kaipaavien puolesta.

Mutta jään ihmetellen katsomaan, kun veljien pannessa kätensä ihmisten päälle, käsien yläpuolella oleva ilma alkaa pyöriä ja kieppua, ja näen kolmen erivärisen ilmavirtauksen ikään kuin taistelevan keskenään tilasta päästä "mukaan siunaukseen". Yksi virtaus on väriltään musta, toinen harmaa ja kolmas valkoinen. Ne sekoittuvat toisiinsa miten vain eri ihmisten kohdilla. Jostakin syystä minulle on selvää siinä, että valkoinen on Jumalasta, harmaa on sielullista, ja musta on perkeleestä.

Kuljen hiljaa eteenpäin ja ihmettelen. Äkkiä
vierelläni on ääni (enkeli), joka kysyy: "Miksi ihmettelet? Katsohan tuota toista rukousjonoa". Silloin huomaan, että myös oikealla puolella on "rukousjono". Tosin en näe mitään jonoa. Mutta alttarin reunalla on jokin hahmo, joka on kumartunut hyvin alas.
Hän on valkoisissa vaatteissa ja polvillaan pää käsien varassa ,niin kuin Jeesus Getsemanen ahdistuksissa.

Kuljen hämmästyneenä eteenpäin hahmon vierelle ja kurkistan. Siinä on Jeesus. Hän on murheellinen. Ihmettelen ??? En ymmärrä mitään.
Silloin enkeli sanoo: "Älä ihmettele. Sinä näet tuon toisen jonon, jossa on paljon ihmisiä. Siinä kutsuttiin ihmisiä kokemaan siunauksia. Mutta tässä toisessa jonossa - jossa ei ole ketään - kutsuttiin ihmisiä seuraamaan Jeesusta ristin tielle."

Näky päättyy. Istun taas paikallani ja itken. Jeesus, eikö kukaan? Teen päätökseni: Jeesus, jos ei kukaan muu, niin minä ainakin tulen.

Jouko Nieminen, Kokkola

(Kirjoittajan luvalla annettu levitettäväksi eteenpäin)