Yksi episodi sodan taustalta:
Kymiyhtiö oli Kuusankosken paperitehtaillaan lyhentänyt työajan 8 tuntiin vuonna 1907. Kun työehtosopimus päättyi 1912 palautettiin työpäivä 12-tuntiseksi. Työläiset menivät lakkoon, joka keski 2,5 kuukautta. Monille se merkitsi vilua ja nälkää. Kymiyhtiö mursi lakon tuottamalla töihin rikkureita Savosta. Työläiset lyötiin polvilleen ja äänekkäimmät lakkolaiset menettivät työpaikkansa. Oskari Tokoi, joka yritti sovitella lakkoa, kommentoi myöhemmin Kymin lakon olleen käännekohta suomalaisen ay-liikkeen historiassa.
Jälkeenpäin voisi ajatella, että Kymiyhtiön omistajien voitot maksettiin veressä, joka virtasi Kymenlaakson pelloille vuonna 1918.
Kymiyhtiö oli Kuusankosken paperitehtaillaan lyhentänyt työajan 8 tuntiin vuonna 1907. Kun työehtosopimus päättyi 1912 palautettiin työpäivä 12-tuntiseksi. Työläiset menivät lakkoon, joka keski 2,5 kuukautta. Monille se merkitsi vilua ja nälkää. Kymiyhtiö mursi lakon tuottamalla töihin rikkureita Savosta. Työläiset lyötiin polvilleen ja äänekkäimmät lakkolaiset menettivät työpaikkansa. Oskari Tokoi, joka yritti sovitella lakkoa, kommentoi myöhemmin Kymin lakon olleen käännekohta suomalaisen ay-liikkeen historiassa.
Jälkeenpäin voisi ajatella, että Kymiyhtiön omistajien voitot maksettiin veressä, joka virtasi Kymenlaakson pelloille vuonna 1918.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kymenlaakson veripeltoja edelsi verinen Kymijoki, jonne Kymiyhtiön virkailijat ammuttiin.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ratsastettiin taas tuolla 8 tunnin työajalla ja kirottiin alimpaan helvettiin se sosialidemokraatti (Tanner), joka ei vuonna 1918 lähtenyt mukaan aseellisen kapinaan maailman kansainvaltaisinta järjestelmää vastaan, yleinen äänioikeus (myös naisilla). 8 tuntien työaika oli jo silloin 1939 toteutunut aikoja sitten, mutta sillähän ei asiaan ollut mitään merkitystä.
SUOMEN KANSANHALLITUKSEN
JULISTUS
Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.
Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan.
.............
.............
Sisäpolitiikassaan Kansanhallitus asettaa itselleen seuraavat tehtävät:
.............
.............
4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi,......
............
............
VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA!
VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN LIPUN ALLA
- ETEENPÄIN, VOITTOON!
Terijoella, 1 pnä joulukuuta v. 1939
SUOMEN KANSANHALLITUS:
Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri Otto Kuusinen.
Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri Mauri Rosenberg
Puolustusministeri Aksel Anttila
Sisäasiain ministeri Tuure Lehen.
Maanviljelysministeri Armas Äikiä.
Valistusministeri Inkeri Lehtinen.
Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen.
http://www.histdoc.net/historia/kuusinen.html
Tavoite siis saavutettiin kansalaissodan jälkeen työaikojen ja monien muiden asioiden osalta.
"8 tuntien työaika oli jo silloin 1939 toteutunut aikoja sitten, mutta sillähän ei asiaan ollut mitään merkitystä."
Oli toteutunut ja olihav sillä aivan äärimmäisen suuri merkitys! Koko kansa asettautui puolustamaan Suomea NL:n hyökkäystä vastaan!
Tanner uskoi, että tavoitteet oli mahdollista saavutta ilman aseellista kapinaa, kuten sitten saavutettiinkin kansanvaltaisen järjestelmän avulla.
Ne aseellisen kapinaan turvautuneet ja hävinneet, jotka onnistuivat pakenemaan rajan yli elättelivät revanssia (kansanvaltaisen järjestelmän aseellista kukistamista) vieraan valtion tuella.
Revanssin mahdollisuus tuli sitten 1939 niille, jotka vielä olivat hengissä.
Suomalaisia syytetään luottamuksen puutteesta NL:ää kohtaa ennen sotia. Miten olisi voitu luottaa valtioon joka tarjosi turvapaikkan porukalle, joka hautoi aseellista kapinaa kansanvaltaista järjestelmäämme vastaan?
Sodasta tehtiin sota, koska Suomessa punaisella puolen jäivät Bolsevikit vähemmistöksi ja Mensevikit eli demarit tulivat enemmistöksi.
Kun Venäläiset huomasivat että Bolsevikit eivät saaneetkaan valtaa työväenliikkeessä vaan se meni Demareille, niin ne alkoivat yhteistyön pelkästään Bolsevikkien kanssa.
Tästä seurasi että esim. työväenyhdistysten järjestykaartit jotka olivat työväenyhdistysten alaisia saivat rinnalleen Bolsevikkien johtamat punakaartit, joita perustetiin kolme kappaletta.
Yksi Helsinkiin, yksi Turkuun ja Yksi Tampereelle.
Mutta enemmistö eli melkein 200 kpl työväensyhdistysten järjestyskaarta, oli punaisten päävoima.
Nämä kolme punakaarta taas eivät alistuneet yhteisen työväenyhdistysten perustaman esikunnan alaisuuteen, vaan ilmoittivat että toimivat suoraan sodan jälkeen perustettavan vallankumousneuvoston alaisuudessa.
Eli punakaartit joita oli kolme kappaletta eivät olleet kenenkään komennossa.
Kun sitten punakaartit, jotka olivat venäläisten ykkös-liittolaisia aloittivat sodan ja kapinan kyselemättä mitään työväensyhdityksiltä, yhteiseltä hallitukselta tai työväenjärjestykaartien esikunnalta niin muiden punaisten oli vain todettava syntynyt tilanne, eli että maa oli ajautunut sisällissotaan kolmen punakaartin toimesta.
liittyivät vallankumoukseen laillista hallitusvaltaa vastaan ihan vapaaehtoisesti... se on demarin tunustettava.
Vaka Vanha; tekstisi on hyvä ja asianmukaunen!
"Kun sitten punakaartit, jotka olivat venäläisten ykkös-liittolaisia aloittivat sodan ja kapinan kyselemättä mitään työväensyhdityksiltä, yhteiseltä hallitukselta tai työväenjärjestykaartien esikunnalta niin muiden punaisten oli vain todettava syntynyt tilanne, eli että maa oli ajautunut sisällissotaan kolmen punakaartin toimesta. "
Todellakin 24.1.1918 sota-asiain kansankomissaari Podovski lähetti venäläisille joukoille käskyn riisua valkokaartit aseista ja tukea punakaartin aloittamaa vallankumousta.
Tämäkin dokumentti löytyy Kansallis- ja Työväenarkistosta helposti!
27.1.1918 klo 23.00 syttyi sitten punainen lyhty Helsingin työväentalon tornissa kapinan alkamisen merkiksi!
Sen jälkeen punakaarti marssi keskustaan ja otti asein haltuunsa hallintorakennukset!
Niiin, mutta kapina oli jo syttynyt ja päätöksen tekivät muut kuin enemmistön valitsemat järjestöt ja edustajat.
Esim. Tanner irtautui ryhmineen tämän takia koko kapinasta.
18.4.1917 Metallialan työläisten lakko 8 tunnin työpäivän puolesta. Työnantajat suostuivat samana päivänä.
14.7.1917 Eduskunta hyväksyi uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait. Eduskunta hyväksyi 8-tuntisen työaikalain. Käsittelyä edelsivät työväenliikkeen valtaisat mielenosoitukset.
Eli ainakaan väitteet 8-tuntisen työpäivän saamiseksi ei ollut riittävä syy punakapinaan.
Työpäivää lyhennettiin maaliskuun vk:n jälkeen kesällä 1917. Tarkoitinkin tapauksen vain taustaksi niille yhteiskunnallisille olosuhteille, joissa elettiin. Kun työnantajan ja -tekijän välit ovat tuollaiset, on helppo ymmärtää, että sosialistiagitaattorien puheet upposivat työläisiin. Varsinkin kun kansan tietotasossa ei ollut hurraamista, kaikkihan eivät olleet edes lukutaitoisia. Suomalaiset olivat poliittisesti naiveja, paitsi tietämättömyyttään myös luonnollisesti kokemattomuuttaan. Kansan riveissä odotettiin äkillisiä muutoksia. Niitä tuntoja kuvaa Ilmari Kianto hyvin Punaisessa viivassaan. Kun yksikamarinen eduskunta ei muuttanut maailmaa, muutosta odotettiin tsaarinvallan kaatumiselta ja kun sekään ei muuttanut oltiin valmiita "lyömään hajalle koko vanha maailma".
... kesällä 1917 oli eräs episodi kapinaan johtaneissa tapahtuneissa.
Vasemmistoenemmistöinen eduskunta oli säätänyt valtalain, jolla eduskunnasta tuli korkeimman vallan haltija Suomessa sen jälkeen, kun tsaarinvalta oli kukistunut.
Venäjän väliaikainen hallitus kuitenkin hajoitti eduskunnan, ja uusissa vaaleissa oikeisto pääsi vaaliliittojen avulla enemmistöksi.
Itsenäisyyden kannallekin suurin osa oikeistosta kääntyi kiireesti vasta siinä vaiheessa, kun bolshevikkivallankumous tapahtui.
pysyvän tsaarin Venäjän osana, hetken päästä osa vasemmistoa halusi Suomen osaksi bolshevistista Venäjää, oliko näin?
... noin asia oli. Kummankin osapuolen itsenäisyyshalukkuus riippui osaksi siitä, millaiset piirit olivat vallassa Venäjällä. Itsenäisyysmiehiä oli toki sekä oikeistossa että vasemmistossa, Venäjän vallanpitäjistä riippumatta.
Totesitkin jo aikaisemmin että eduskunnan hajoittaminen oli yksi kapinan taustatekijöistä. Osa sosialidemokraateista pettyi demokraattiseen vaikuttamisen mahdollisuuksiin kun suurin toivein ja suurella enemmistöllä läpisaatu valtalaki kaatui. Usko eduskuntaan työvälineenä meni varsinkin kun se sitten vielä vaaleissa siirtyi porvarienemmistöiseksi. Kuusinen oli uhkaillut vallankumouksella jo valtalain valmistelun aikana ja syksyllä 1917 se alkoi näyttää monen mielestä hyvältä ratkaisulta. Radikaalidemareilla ei vain sitten ollut tarpeeksi suuren kansanosan kannatusta.
... ja siihen liittynyt elintarvikelaki tai pikemminkin sen rikkominen oli myös yksi katkeruuden aiheuttaja vuonna 1917.
Elintarvikkeiden salakauppaa, trokaamista, tapahtui lähinnä elintarvikkeiden tuottajien, siis maanomistajien, ja varakkaan kaupunkiväestön kesken.
Suomessa oli elintarvikepula, se on totta.
Koska ennen itsenäisyyttä noin puolet leipäviljasta tuotiin Venäjältä.
Tämän lisäksi Venäjä oli autonomsen Suomen tärkein teollisuuden vientialue, koko viennistä vietiin noin 70 - 80 %:tia Venäjälle mm. paperivienti kokonaan.
Kun Suomi itsenäistyi niin viljantuonti lakkasi Venäjältä, samoin teollisuudelta meni vientimarkkinat.
Tästä seurasi, että koska maassa ei ollut valuuttaa niin myöskään korvaavaa tuontia lännestä ei elintarvikkeille saatu, se heijastui suoran elintarvikkeiden hintoihin.
Sen lisäksi kun meidän heiveröinen teollisuus oli menettänyt vientimarkkinansa, niin teollisuudessa irtisanottiin valtaosa työläisistä.
Eli samanaikaisesti nousevien elintarvikehintojen kanssa syntyi hetkessä massatyöttömyys ja työläisiltä katosi ostovoima, koska mitään työttömyyskorvauksia ei silloin tunnettu.
Siinäpä sitten olikin jo syttöjä kapnalle, vielä tämän lisäksi punakaartit maksoivat palkkaa kaartilaisilleen eli moni värväytyi jo senkin takia ...
Molemmat puolet vielä painoivat rahaa, niin että rahan arvokin romahti.
Näinhän se meni, Suomi oli karjatalousmaa, joka tuotti voita Pietarin markkinoille.
Lueskelin aika vasta Mikko Uolan tutkimusta vuosien 17-18 väkivaltaisuuksista. Hän tuo esille yhtenä selittävänä tekijänä sota-ajan inflaation, joka oli suomalaisille entuudestaan täysin tuntematon asia. Suomalainen työväestö ei kertakaikkiaan kyennyt ymmärtämään rahan arvon heikkenemistä eikä siihen aikaan ilmeisesti oikein sivistyneempikään väki. Hyväätarkoittava hintasäännöstely jätti tuottajahinnat niin alas että ruokaa ei kertakaikkiaan kannattanut myydä laillisilla markkinoilla.
Maataloustyöväen vaatimus 8 tunnin työpäivästä tuli siis mahdollisimman huonoon aikaan: tuotantokustannukset nousivat ja hintoja ei saanut nostaa. Seurauksena siis ruoan siirtyminen mustaan pörssiin ja varakkaan väen suihin.
Kansantaloudellisestihan asia meni juuri noin. Mustan pörssin kauppa ja varakkaan väen mahdollisuus hyödyntää sitä aiheutti luonnollisesti katkeruutta köyhälistössä.
Oli aika vaikea ymmärtää, että "herrat", jotka sortovuosinakin olivat kovasti vaatineet Suomen lakien noudattamista, häikäilemättä rikkoivat lakia silloin kun piti saada ruokaa omaan pöytään.
Toiminnan laillisuushan se oli valkoisen puolen huolena sodan jälkeenkin.
Valkoiset olivat laillisen hallituksen asialla kukistamassa kapinaa. Vangittujen surmaaminen, summittaiset teloitukset ja kostotoimet eivät sitten kuitenkaan oikein mahtuneet enää laillisen toiminnan piiriin. Siinä on varmaan yksi suuri syy siihen, että veriteoista pyrittiin vaikenemaan sodan jälkeen.
Toisaalta asiahan on myös niin, että kun raha menetti arvonsa niin se menetti arvonsa myös maaseudulla ...
Myös talonpojan on elätettävä perheensä ja maksettava veronsa, eli siitä minkä saa tuotettua on saatava myös jonkinlainen hinta.
Muuten se talonpito loppuu siihen.
Sinänsä on aivan turha syyllistää tavallista talonpoikaa siitä, että se ei antanut sitä vähää tuotantoaan pilkkahintaan pois.
Suomi oli lamassa ja lama-aikana elintaso romahtaa aina, ei se ampumalla toisia nouse mihinkään.
... mutta kyse olikin siitä, että oli säädetty elintarvikelaki, jota vähiten kunnioittivat ne piirit, jotka aina olivat lakien puolesta eniten ääntä pitäneet.
Nälkäisiä ihmisiä eivät kansantalouden mekanismit paljon lohduttaneet, eikä heiltä oikein voinut odottaa sympatiaa talonisäntien rahavaikeuksia kohtaan. Rikkaiden keskinäinen trokaaminen köyhien katsellessa sitä sivusta antoi myös vallankumousagitaattoreille oivat välineet kiihottaa kansaa kapinaan omistavaa luokkaa vastaan.
kiihottivatkin! Ja työväenlehdistö, maatalouslakkojen tapahtumista kerrottiin surutta vääristellen. Varsinainen tarkoitushakuisen propagannan malliesimerkki oli kait Huittisten meijerikahakka kun maatyöläiset yrittivät pysäyttää isäntien käynnistämän meijerin. Kiviä heiteltiin ja käsirysyyn käytiin ja lopulta joku isännistä ampui revolverilla ja ilmeisesti ainakin yhteen mielenosoittajaan osui. Kansan Lehti kirjoitti suunniilleen "Seitsemän työläistä ammuttiin Huittisissa".
Eihän ampua tietenkään saa, mutta kyllä työväenpuolueissa syyllistyttiin sumeilemattomaan vihanlietsontaan.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/uhrit1918.htm#artop
Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, 1999.
Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918. TT Karjalohja 2001.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/Suomen-historia.htm
1918 Toukokuussa Länsi-Uudenmaan pataljoona muodosti joukko-osaston, jolla oli keskeinen osuus punaisten ja joidenkin valkoisten teloituksiin ainakin osaston kotikunnassa Inkoossa sekä Vihdissä ja Nurmijärvellä. Joukkomurhaan syyllistynyt ns. Västankvarnin joukko-osasto koostui pelkästään ruotsinkielisistä, joskin osaston komentaja Edward Ward oli Ruotsista. Osasto teloitti noin 200 siviiliä, miehiä ja naisia, lähes kaikki suomenkielisiä. Länsi-Uudenmaan joukkomurha täyttää selvästi sotarikoksen ja etnisen puhdistuksen tuntomerkit.
Lähde: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä - Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. TT Karjalohja 1999. Painettu Jyväskylässä.
Jota asia kiinnostaa, voi lukea Jaakko Paavolaisen klassiset terroritutkimukset tai Pekka Kalevi Hämäläisen Luokka ja kieli vallankumouksen Suomessa (1978) tai Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle (1993) ja onhan jotain kerrottu F.E. Sillanpään Hurskaassa kurjuudessa ja Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian toisessa osassa unohtamatta Joel Lehtosen, Ilmari Kiannon ynnä muiden teoksia.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/uhrit1918.htm#artop
Tukkisen uusin kirja Mäkeen mäkeen vaan käsittelee 1918 teloituksia Forssan, Tammelan ja Jokioisten alueella. Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui Saariston vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.
--"Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918."--
Suomen sotasurmat sivuston mukaan punaisia
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7370
Kuollut vankileireillä 11652
Kadonnut 1767
Muut kuolintavat 443
Taisteluissa kaatuneiksi on merkitty 5199, joista osa voi olla välittömästi taistelun jälkeen teloitettuja antautuneita.
Nämä luvut osoitteesta:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2
Ruotsalaisten teloittamat 460 ovat siis 6,3 % teloitetuksi ilmoitetuista punaisista. Luku ei ole mitenkään erityisen suuri. Mitä siitä pitäisi ajatella?
Tuollahan niitä punikkeja oli vielä suhteellisen vähän ja kysehän on aika pienestä alueesta!
Älä vääristel laskuissasi, kosk akyseessä on vain nuo alueeet!
Teloitukset Forssan seudulla
Tukkisen uusin kirja Mäkeen mäkeen vaan käsittelee 1918 teloituksia Forssan, Tammelan ja Jokioisten alueella. Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui Saariston vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.
vertailukelpoisia lukuja!
Miksi Forssan lukuihin on lisätty nimenomaan Länsi-Uusimaan lukuja? Miksi ei Tampereen? Kouvolan, Porin, Viipurin tai vaikka Sakkolan? Siksikö että muualta ei löydy ruotsalaisia teloittajia vai eikö ole muita tietoja tullut katsottuakaan?
Jos tuo oli tilanne Forssan seudulla niin mitä siitä voidaan päätellä. Siitä voidaan päätellä se mikä oli tilanne Forssan seudulla.
Tarkoitatko, että minä olen tollo? Millä perusteilla?