Espanja laskee tuloveroja
"Kokemukset edellisestä leikkauksesta hyvät, työttömyys puolittunut
MADRID. Espanjan oikeistohallitus keventää tuloverotusta jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi suuri veroleikkaus laskee palkansaajien veroja keskimäärin 11 prosenttia ja jättää noin 3,6 miljardia euroa lisää käyttörahaa kansalaisten omiin taskuihin, hallitus arvioi.
Prosenteissa suurimmat helpotukset kohdistetaan pienituloisille ja lapsiperheille, joille saattaa jäädä käteen jopa pitkästi toistatuhatta euroa enemmän vuodessa.
Alin veroprosentti on jatkossa 15, kun se tähän asti on ollut 18. Ylin prosentti putoaa 45:een.
Automaattiset vähennykset jättävät kuitenkin aina esimerkiksi työssä käyvälle pariskunnalle vähintään 11 600 euroa puhtaana käteen, ja jos heillä on kaksi pientä lasta, perhe saa tienata verotta lähes 16 000 euroa vuodessa.
Edellinen, vuonna 1999 voimaan tullut tuloverojen kevennys oli vaikutuksiltaan keskimäärin yli 13 prosenttia. Jose Maria Aznarin johtaman kansanpuolueen hallitus on siten laskenut espanjalaisten palkka- ja eläketulojen verotusta pian yli viidenneksen.
Kokemukset ovat myönteiset. Valtiovarainministeri Rodrigo Rato neuvonantajineen katsoo, että veropolitiikka on tukenut työllisyyden hyvää kehitystä, ylläpitänyt talouskasvua ja edesauttanut myös valtion kassan tasapainotusta, koska verotulot ovat kasvaneet huolimatta veronalennuksista.
"Ajatus on luoda lisää työtä, lisätä talouden aktiivisuutta ja saada siten verokertymäkin kasvamaan. Näin on myös käynyt", vakuuttaa Espanjan veroministeriön tiedottaja Santiago de Juan.
Hänen mukaansa veronkevennyksen ansiosta pimeää työtä tulee päivänvaloon, kun laillisuuden ja sosiaaliturvan piiriin on entistä houkuttelevampaa kuulua. Ministeriö arvioi, että uusi kevennys luo suoraan 65 000 työpaikkaa ja kohentaa talouskasvua puolisen prosenttiyksikköä.
Espanjan talouskasvu on pysynyt tänä vuonna kahden prosentin tasolla, mikä on EU:n parhaimmistoa.
Hallitus ei väitä, että se olisi verotuksen ansiota, vaan että veropolitiikka on auttanut, ja sillä pyritään nykyisessä pysähtyneessä tilanteessa antamaan taloudelle lisäpotkua.
Esimerkiksi Saksaa hallitsevia sosiaalidemokraatteja Espanjan hallitus arvostelee avoimesti EU:n talouskasvua jarruttavasta politiikasta. Espanjan valtion budjetti on ollut jo pari vuotta tasapainossa ja ensi vuoden budjetti on sitä myös toisin kuin monilla suurilla euromailla, kuten Saksalla.
Espanjan kuuluisa työttömyys on puolittunut viiden viime vuoden aikana. Kyselyillä mitattu vertailukelpoisin työttömyysaste on tosin yhä yli kymmenen prosenttia, mutta viisi-kuusi vuotta sitten se oli yli 20 prosenttia.
Hallituksen mukaan uusia työpaikkoja on luotu ainakin 2,5 miljoonaa. Niitä on tilastojen mukaan syntynyt enemmän kuin missään muussa EU-maassa vastaavana aikana.
Samalla Espanja on kyennyt integroimaan laillisesti maan työelämään satojatuhansia siirtotyöläisiä. Maan aktiiviväestöksi luokiteltujen määrä on noussut kaikkiaan pari miljoonaa. Työttömyysprosentti lasketaan aina suhteessa aktiiviväestöön.
Sosiaaliturvajärjestelmä on saneerattu, ja paikallisen Kelan ennen velkainen kassa näyttää ylijäämää, joka pyritään rahastoimaan pahan päivän varalle.
Espanjan sotujärjestelmä on verotuksesta erillään, kuten monissa EU-maissa. Sen maksut ovat karkeasti noin 30 prosenttia vuoden bruttopalkkasummasta. Työnantaja maksaa valtaosan. Työntekijän osuus on 5-10 prosentin luokkaa.
Jos siis kaksilapsisen perheen lopullinen tulovero jää noin kymmeneen prosenttiin bruttopalkoista, perheen verot ja sotumaksut yhteensä pysyvät alle 20 prosentin.
Yleinen palkkataso on toki Pohjois-Eurooppaan verrattuna alhainen, mutta julkinen terveydenhuolto on ilmaista.
Kaikki tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.
Espanjan taloudenpidon onnelaan kätkeytyviä hetteikköjä voivat olla aluehallitusten budjetit. Osavaltioiden tapaan itsenäisesti toimivat autonomiset alueet tekevät itsenäisesti myös velkaa, josta osa on piilossa niiden julkishallinnon yrityksissä"
"Kokemukset edellisestä leikkauksesta hyvät, työttömyys puolittunut
MADRID. Espanjan oikeistohallitus keventää tuloverotusta jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi suuri veroleikkaus laskee palkansaajien veroja keskimäärin 11 prosenttia ja jättää noin 3,6 miljardia euroa lisää käyttörahaa kansalaisten omiin taskuihin, hallitus arvioi.
Prosenteissa suurimmat helpotukset kohdistetaan pienituloisille ja lapsiperheille, joille saattaa jäädä käteen jopa pitkästi toistatuhatta euroa enemmän vuodessa.
Alin veroprosentti on jatkossa 15, kun se tähän asti on ollut 18. Ylin prosentti putoaa 45:een.
Automaattiset vähennykset jättävät kuitenkin aina esimerkiksi työssä käyvälle pariskunnalle vähintään 11 600 euroa puhtaana käteen, ja jos heillä on kaksi pientä lasta, perhe saa tienata verotta lähes 16 000 euroa vuodessa.
Edellinen, vuonna 1999 voimaan tullut tuloverojen kevennys oli vaikutuksiltaan keskimäärin yli 13 prosenttia. Jose Maria Aznarin johtaman kansanpuolueen hallitus on siten laskenut espanjalaisten palkka- ja eläketulojen verotusta pian yli viidenneksen.
Kokemukset ovat myönteiset. Valtiovarainministeri Rodrigo Rato neuvonantajineen katsoo, että veropolitiikka on tukenut työllisyyden hyvää kehitystä, ylläpitänyt talouskasvua ja edesauttanut myös valtion kassan tasapainotusta, koska verotulot ovat kasvaneet huolimatta veronalennuksista.
"Ajatus on luoda lisää työtä, lisätä talouden aktiivisuutta ja saada siten verokertymäkin kasvamaan. Näin on myös käynyt", vakuuttaa Espanjan veroministeriön tiedottaja Santiago de Juan.
Hänen mukaansa veronkevennyksen ansiosta pimeää työtä tulee päivänvaloon, kun laillisuuden ja sosiaaliturvan piiriin on entistä houkuttelevampaa kuulua. Ministeriö arvioi, että uusi kevennys luo suoraan 65 000 työpaikkaa ja kohentaa talouskasvua puolisen prosenttiyksikköä.
Espanjan talouskasvu on pysynyt tänä vuonna kahden prosentin tasolla, mikä on EU:n parhaimmistoa.
Hallitus ei väitä, että se olisi verotuksen ansiota, vaan että veropolitiikka on auttanut, ja sillä pyritään nykyisessä pysähtyneessä tilanteessa antamaan taloudelle lisäpotkua.
Esimerkiksi Saksaa hallitsevia sosiaalidemokraatteja Espanjan hallitus arvostelee avoimesti EU:n talouskasvua jarruttavasta politiikasta. Espanjan valtion budjetti on ollut jo pari vuotta tasapainossa ja ensi vuoden budjetti on sitä myös toisin kuin monilla suurilla euromailla, kuten Saksalla.
Espanjan kuuluisa työttömyys on puolittunut viiden viime vuoden aikana. Kyselyillä mitattu vertailukelpoisin työttömyysaste on tosin yhä yli kymmenen prosenttia, mutta viisi-kuusi vuotta sitten se oli yli 20 prosenttia.
Hallituksen mukaan uusia työpaikkoja on luotu ainakin 2,5 miljoonaa. Niitä on tilastojen mukaan syntynyt enemmän kuin missään muussa EU-maassa vastaavana aikana.
Samalla Espanja on kyennyt integroimaan laillisesti maan työelämään satojatuhansia siirtotyöläisiä. Maan aktiiviväestöksi luokiteltujen määrä on noussut kaikkiaan pari miljoonaa. Työttömyysprosentti lasketaan aina suhteessa aktiiviväestöön.
Sosiaaliturvajärjestelmä on saneerattu, ja paikallisen Kelan ennen velkainen kassa näyttää ylijäämää, joka pyritään rahastoimaan pahan päivän varalle.
Espanjan sotujärjestelmä on verotuksesta erillään, kuten monissa EU-maissa. Sen maksut ovat karkeasti noin 30 prosenttia vuoden bruttopalkkasummasta. Työnantaja maksaa valtaosan. Työntekijän osuus on 5-10 prosentin luokkaa.
Jos siis kaksilapsisen perheen lopullinen tulovero jää noin kymmeneen prosenttiin bruttopalkoista, perheen verot ja sotumaksut yhteensä pysyvät alle 20 prosentin.
Yleinen palkkataso on toki Pohjois-Eurooppaan verrattuna alhainen, mutta julkinen terveydenhuolto on ilmaista.
Kaikki tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.
Espanjan taloudenpidon onnelaan kätkeytyviä hetteikköjä voivat olla aluehallitusten budjetit. Osavaltioiden tapaan itsenäisesti toimivat autonomiset alueet tekevät itsenäisesti myös velkaa, josta osa on piilossa niiden julkishallinnon yrityksissä"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutkimusprofessori Jaakko Kianderin mielestä Suomen talouspäättäjille on jäänyt vanha levy päälle. Nyt olisi aika hoitaa töitä kaikille eikä vahtia valtion kassakirstua. "Työttömyyden alentamiseksi ei tarvita hikeä ja kyyneliä vaan mukavia ja helppoja päätöksiä", Kiander lupaa.
Täystyöllisyys on viime vuosina julistettu eilispäivän unelmaksi. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Kiander on eri mieltä.
Uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Kiander esittelee mallinsa, jolla Suomi voisi loikata nykyisestä suurtyöttömyydestä täystyöllisyyteen.
Se vaatii Kianderin mukaan matalampia veroja ja julkisten menojen kasvattamista. Siis pelkkää naminamia.
Suomen työllisyysaste on noin 68 prosenttia. Muissa pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa työtä tekee selvästi yli 70 prosenttia työikäisistä.
Täystyöllisyyteen päästäisiin, jos 75 prosenttia työikäisistä suomalaisista kävisi töissä. Työttömyysprosentti olisi silloin viiden prosentin luokkaa.
Vaikeat lamavuodet ovat syrjäyttäneet osan työvoimasta niin pahasti, ettei ihan kaikkia sentään saada töihin, ainakaan normaalitöihin.
Menestykseen on maailmalla päästy kahta eri tietä: Britanniassa ja Yhdysvalloissa on laskettu veroja, vapautettu työmarkkinoita ja leikattu työttömien avustuksia. Pohjoismaissa on kasvatettu julkista taloutta.
Jos Suomessa otettaisiin mallia Ruotsista ja Norjasta, työttömyysongelma hoidettaisiin palkkaamalla 200 000 ihmistä hoivatöihin. Se kävisi liian kalliiksi.
Kiander poimisikin rusinat molemmista malleista.
Täystyöllisyys on Kianderille päämäärä sinänsä, sillä työ on ihmisarvolle tärkeä asia. Mutta työllisyyden nostaminen on myös keino, jolla Suomen talouden nykyiset ongelmat saadaan kuntoon ja jolla kymmenen vuoden päässä tikittävä eläkepommikin puretaan.
Jos työllisten määrä nousisi kymmenen prosenttia, Suomi saisi 250 000 uutta veronmaksajaa. Se taas toisi valtiolle niin paljon verotuloja ja säästöjä tulonsiirroissa, että veroja voitaisiin Kianderin mukaan laskea neljä prosenttia ja julkisia menoja kasvattaa kymmenys.
Suomen talouden suuret ongelmat työttömyys, korkea veroaste ja julkisen sektorin rahapula hoituisivat siis yhdellä iskulla.
Arvasittekin varmaan, että tässä kohtaa teoriaan tulee yksi mutta.
Tutkija voi lennähtää katsomaan, miten upeat näkymät puun latvasta aukeaisivat, mutta poliitikon on noustava puuhun tyvestä.
Ennen kuin säästöjä ja rahaa alkaa ropista, uudet työpaikat pitää ensin luoda. Ja se vaatii Kianderin kuuluttamaa poliittista rohkeutta.
"Verojen alentamista pitää jatkaa. Hyvä vauhti olisi, jos työn verotusta kevennettäisiin prosentti vuodessa. Suurin teho saataisiin, jos alennus painotettaisiin pieni- ja keskituloisille palkansaajille ja palvelujen arvonlisäveroihin."
Sosiaalidemokraattien leiriin laskettu ja pääministerin verotyöryhmään kuuluva Kiander löytää veron alentajana itsensä hieman oudosta seurasta.
Samaa ovat nimittäin viime päivinä vaatineet niin Veronmaksajat, Kaupan keskusliitto kuin Teollisuuden työnantajatkin. Mutta yllättävä on myös vastustaja: kokoomuslainen valtiovarainministeri Sauli Niinistö.
"Kokoomuksessa veropolitiikalla on paljon pienempi rooli kuin esimerkiksi Ruotsin porvareilla. Niinistö on ottanut itselleen talouden tasapainottajan ja valtionvelan paimentajan roolin", Kiander huomauttaa.
Oikeisto on perinteisesti vaatinut matalia veroja ja vasemmisto julkisia palveluja.
Nyt rajalinjat kulkevat Kianderin mukaan toisin: oikeisto jakautuu kassan vartijoihin ja veron alentajiin, vasemmisto kassan vartijoihin ja hyvinvointipalveluiden puolustajiin.
Talouden tasapainottajien vahva asema juontuu Kianderin mukaan 1990-luvun kovista kokemuksista. Varsinkin kokoomuslaiset valtiovarainministerit ovat takoneet kansan päähän yksinkertaista oppia: ensin hankitaan rahat, sitten maksetaan velat ja lopuksi katsotaan, jääkö rahaa johonkin kivaan.
Samaa laiskanläksyä luettiin viime viikolla eduskunnan budjettikeskustelussa, jossa Niinistö tuomitsi "minkälaisen tempoilun tahansa elvytyksen tai muun opin nimissä".
Kianderin mielestä verotuksen keventäminen olisi kuitenkin nyt tärkeämpää kuin koskaan, sillä vuodesta 1994 jatkunut työttömyyden aleneminen kääntyi elokuussa uuteen nousuun.
Hallituksessa ajatellaan kuitenkin toisin: Lipposen hallitusten tuloverojen alentaminen katkesi juuri tämän vuoden budjetissa.
"Kun tällaisia työllisyysuutisia tulee, hallituksen kannattaisi vakavasti miettiä, miten niihin pitäisi reagoida. Minun mielestäni olisi aika tarkistaa talouspolitiikan linjaa", Kiander sanoo.
Niinistö julisti eduskunnassa, ettei työttömyys vähene, ellei työmarkkinoiden joustoja lisätä.
"Itse ajattelisin niin, että jos taloudella menee tarpeeksi hyvin, töihin tarvitaan myös epäseksikkäitä ihmisiä vaikka kansakoulupohjalta."
Säästöt ovat Kianderin mukaan hallinneet talousajattelua vuodesta 1991 alkaen. Ensin leikkauksia tarvittiin puolustamaan markkaa, sitten pelastamaan valtion talous ja lopulta maksamaan velka.
Nyt uhka on Kianderin mukaan voitettu, mutta pelosta on ehtinyt tulla pakkomielle.
"Valtion velkaongelma on käytännössä ratkaistu", Kiander täräyttää.
"Velan taso on alhainen, ja näkymät vakaat."
Kiander muistuttaa, että nykyiset liberaalit talousopit nousivat muotiin 1970-luvulla, jolloin teollisuusmaissa oli täystyöllisyys, tehoton talous ja suurinflaatio. Nyt uhka on päinvastainen: työttömyys ja deflaatio eli hintojen laskukierre.
Taloustieteilijöillä, kuten kenraaleilla, on Kianderin mukaan kuitenkin tapana varautua edelliseen sotaan.
"Keskuspankit torjuvat yhä 1970-luvun inflaatiota ja valtiovarainministeriöt 1980-luvun alijäämiä."
Suomen talousoppi ei ole muuttunut, vaikka olosuhteet ovat. Vielä 1990-luvun puolivälissä korkoruoska rankaisi armotta elvyttäjiä, mutta nyt Suomi on pikku rikkana Emun suuressa rokassa.
"Mehän voimme tehdä mitä vain, eikä se vaikuta korkoihin mitenkään. Sitä ei tunnuta ymmärrettävän, ja se voikin olla ihan hyvä. Muutenhan kaikki voisi mennä ranttaliksi."
Ranttalia torjutaan EU:n vakaussopimuksella, joka rajaa valtiontalouden alijäämän korkeintaan kolmeen prosenttiin. Suomella se katto on kuitenkin kaukana, joten talouspolitiikkaa voisi Kianderin mukaan rauhassa keventää.
Kiander jaksaa ihmetellä, mikä ihmeen viisaus sisältyy siihen, ettei mitään hyvää muka voida saavuttaa ilman hirmuisia uhrauksia ja kauheita kärsimyksiä.
"Kun lukee pääkirjoituksia ja talouslehtiä, niin siellä toistuu aina sama fraasi: nyt tarvitaan kipeitä päätöksiä. Miksi kipu olisi aina hyvä?"
Kyseinen Espanjanmalli saattaisi olla vahva vaaliase poliitikolle.Tosin lupaukset ja teot ovat yleensä ristiriidassa.
Toimisi varmasti myös Suomessa.
Suomen ongelma on se, ettei täällä käytännössä ole oikeistoa. Näinollen oikeistohallituksen muodostuminenkin ensi vaaleissa on sula mahdottomuus, sillä ainoa varsinainen oikeistopuolue, Liberaalit, tuskin kovin suurta äänivyöryä tässä sosialistisessa holhousvaltiossa tulee saamaan.
Suomessa on jämähdetty lamatunnelmiin, eikä minkäänlaista muutosta ole näkyvissä. Lipponenkin on ollut vallankahvassa jo 8 vuotta, mutta hänen hallituksensa ei ole saanut mielestäni MITÄÄN hyvää aikaiseksi, ellei sitten Suomen liittymistä Euroopan Unioniin lasketa Lipposen ansioksi.