"Älkää riidelkö matkalla" sanoi Jeesus lähettäessäään opetuslapsensa matkaan. Hän on lähettänyt meidätkin samalle matkalle, ja samoin eväin ja ohjein: Kun Hän katselee ja kuuntelee tämän päivän seuraajiensa edesottamuksia, mitä Hän näkeekään, kuuleekaan: Oikeassaolemisen varmuutta, minä minä henkeä, näin se on, toisten väheksyntää, tyrmäämistä, panettelua, suoranaista valhetta toisten sanomisista. Samalla korotetaan omaa rofiilia. Minne olemme unohtaneet sen kultaisen säännön:"TOINEN TOISTENNE KUNNIOITTAMISESSA KILPAILKAA KESKENÄNNE" Olen huolestuneena tutkaillut tämänkin palstan sivujen kulkua. MISSÄ OVAT TODELLISET ETSIJÄT? "Ei löydy yhtään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään" Jos ja kun Jumala on meistä tätä mieltä, niin eikö meidän olisi viisainta lopettaa toistemme sättiminen. Nöyryttävä, mentävä tuhlaajapojan lailla itseemme ja palattava Isän luo. Meiltäkin Jeesus kysyy "Mitä te tiellä keskustelitte"
"Mitä te tiellä keskustelitte"
Kualeppi
5358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole vaikea nyokytella paata taalla lumisessa New Yorkissakaan. On se todella outoa miten kummalisiksi usko Jeesukseen tekee meidat. Vai mika se meidat sellaiseksi tekee?
Kannattaa muistella Jeesuksen puhetta, kun han piti Vuorisaarnaansa. Jumalan valtakunnan kansalaisten perusluonteenpiirre on "koyhyys". Se on lahtokohta. Jumalan edessa ei voi olla muita kuin itsessaan pienia, heikkoja, vajaavaisia, kykenemattomia, avuttomia eli juuri sita mita autuuslupaus sanoo "koyhia".
Sitten Jeeus jatkaa, "Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen." Kaikki inhimillinen murhe kuuluu tahan.
Jeesus ei kutsu vanhurskaita autuaiksi, vaan ne, jotka sita ikavoivat ja kaipaavat, heidat ravitaan.
Kun me olemme ensin Jumalan armosta paasseet hanen lapsikseen, taman jalkeen meidan tulee elaa hanen lapsinaan eli "Autuaita laupiaat, he saavat laupeuden." Ensin tullaan Jumalan lapsiksi ja sen jalkeen toimitaan Jumalan lapsinaan. Tama on Punaisen ristin kristillisyytta. Miten on, jos naet toisin ajattelevan uskovan, vaikka mielestasi harhaoppisen, pulassa, ryostettyna tai muutoin, menetko ohi vai autatko? Miten Laupias Samarialainen tomi? Nain Jeesuksen opetus jatkuu...Mene ja sinakin samoin.
Ilmoittaudu kytille, jos haluat pois adventisteista. Katso puhelinnumero kytin kotisivuilla.
Ei kai tasapainoinen kristillisyys ole adventistien tai jonkun muunkaan uskonnollisen yhdyskunnan, heratysliikkkeen tai kirkkokunnan yksityisomaisuutta? Oikein ymmarretty ja oikein sisaistetty Kristus-usko on ihmisen hyvan puolella eika hanta vastaan. Ei ole tarvetta kaantya Kytin eika toisenkaan ihmisen puoleen. Jeesus itse sanoo: "Tulkaa minun tykoni kaikki tyotatekevat ja raskautetut, niin mina annan teille levon...Minun ikeeni on sovelias ja kuormani on kevea." Han ei meilta liikoja vaadi. Han ei tullut viemaan iloa elamastamme, vaan tuli tuomaan elaman, yltakyllaisen elaman.
Olen itse tutkinut seka uskonnollisesta yhdyskunnasta tapahtuneeseen luopumiseen liittyvia tekioita etta uskonnollista kaantymysta. Nama kaksi ilmiota eivat niin kovin vieraita ole. Se tosiasia, etta kirkoista ja yhdyskunnista luovutaan tai niihin liitytaan ei tee Kristus-uskoa merkityksettomaksi.
Ei hyvät pojat,ja vielä paremmat tytöt. Ulalle suhahti taas. Ei keskusteluni tarkoituksena suinkaan ollut se että pesää vaihtamalla olot paranee, ei, ei tosiaankaan!! Tarkoitukseni oli, että ME KAIKKI mentäisiin ITSEEMME. Vaikka minä muuttaisin paratiissin puhtauteen, mutta jos minä itse en rakasta puhtautta, kohta se paratiisikin olisi samallainen sottakasa, kuin tämä nykyinenkin maailmamme. Kaikki, laidasta laitaan tarvitsemme parannusta: "Kaikkien kaikkialla on tehtävä parannus" "siinä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen,"ei helluntalaisen - adventistin - mormoonin eikä minkään muuntaan yhteisön välillä. Lähin kenttä löytyy omasta sydämestä, siitä on hyvä aloittaa.