Hei,
osaisikohan täällä joku kertoa kirkon kannan seuraavaan tuttavani kanssa puituun ongelmaan:
Henkilö on solminut avioliiton pätevästi, vakaan harkinnan jälkeen ja rehellisin aikein.
Muutamien vuosien jälkeen käy kuitenkin ilmi, että henkilön ns. todellinen rakkaus onkin ollut koko ajan joku muu (ihminen, jonka tämä henkilö on tuntenut monta vuotta), ja aviopuoliso ja -liitto tuntuu lähinnä "hyvältä ratkaisulta" niin taloudellisesti kuin muutenkin, vaikka totta kai henkilö aviopuolisostaankin välittää ja on pitkällisen harkinnnan jälkeen avioliiton aikoinaan solminut tarkoituksenaan olla uskollinen kuolemaan asti.
Onko kirkon kanta se, että avioliitto ei ole pätevästi solmittu, jos on oletettavaa, että jomman kumman tai kummankin puolison "tunteet" ovat kohdistuneet johonkin toiseen henkilöön kuin aviopuolisoon, vai lähdetäänkö siitä, että kun avioliitto on pätevästi solmittu, se pitää, vaikka se olisi toisen osapuolen kannalta enemmänkin "järkiavioliitto". Lapsia ei ole ja tämä "epävarmuus", vaikkakin avioliitossa, saattaa vaikuttaa toisen osapuolen haluttomuuteen perustaa perhe.
Avioeroa ei ole suunnitelmissa tällä hypoteettisella henkilöllä, mutta hän pohtii mikä on hänen avioliittonsa henkinen tila kirkon silmissä.
Papille hän ei aio asiasta puhua.
Avioliiton mitätöinti
17
3624
Vastaukset
- Perunamies
Kyllä avioliitto on pätevä! Eihän tällaista tarvitse edes kysyä! Kun kerran on selvinpäin ja vakaata harkintaa osoittaen avioliiton satamaan yhdessä purjehdittu, niin ei ole mitään syytä edes kuvitella mitätöinnin mahdollisuutta!
Onneksi Katolinen Kirkko on yleensä osoittanut ryhdikkyyttä tässä asiassa! Avioero on kauhea synti ja sitä pitäisi välttää hamaan hautaan saakka. Neuvona antaisin, että nuorenparin kannattaa harkita vakaasti, että jaksaako vaimoväen edustajan kanssa arkea vai pitäisikö vielä miettiä ja kenties katsella toista vaihtoehtoa. Vara ei venettä kaada!
Minusta on hävytöntä naida toinen muusta syystä kuin rakkaudesta! Eihän se meilläkään kotona ole aina auvoa ollut, mutta kaikesta on vuosikymmenet eteenpäin selvitty, kun on yhdessä rukoiltu ja nähty vaivaa suhteemme eteen. Papeilta kannattaa aina pyytää apua, jos on kotona ongelmatiikkaa.
Suureksi surukseni olen kuullut luotettavilta ihmisiltä, että näissä kehitysmaissa Etelä-Amerikassa, annetaan avioeroja rahaa vastaan! Tämä sotii kaikilla tavoin Katolista oppia vastaan! Jos joku täällä Suomessa tämmöistä suunnittelisi, niin haluian vain todeta, että TaivaanIsän silmissä hän on ikuisesti naimisissa alkuperäisen puolisonsa kanssa! Jumalaa ei voi huijata. Onneksi voimme kuitenkin vielä olla luottavaisin mielin, ettei tämmöinen saasta leviä tänne Suomeen, kun meillä on vahva ja oikeudenmukainen kippari peräsimessä, Piispamme Josef!- Ei-ajankohtaista
Niin,
tässä nimenomaisessa tapauksessa on kai niin, että puolison oletettu todellinen rakkaus on ollut eräs toinen henkilö, jolla on ollut myös samanmoisia tunteita tätä puolisoa kohtaan jo monta vuotta, mutta tämä toinen henkilö on kunnioittanut puolison valintoja niin paljon, että ei ole halunnut sotkea toisen avioliittosuunnitelmia tai parisuhdetta muutenkaan ilmaisemalla todelliset tunteensa.
Ja sitten on tullut muussa yhteydessä ilmi, että tämä puoliso ja toinen henkilö olisivat ehkä voineet solmia parisuhteen jo vuosia sitten, jos jompi kumpi olisi saanut suunsa tarpeeksi ajoissa auki. Tunteet eivät ole kummaltakaan puolelta kuolleet, mutta puoliso on siis solminut avioliiton vakaissa aikeissa ja tahtonaan rakastaa aviopuolisoaan kuolemaan saakka. Kyse ei siis ole siitä, että avioliitto olisi solmittu "hyötytarkoituksessa" vaan siitä, että kiintymys, tottumus ja riippuvuus on kenties tulkittu rakkaudeksi.
Eli jos voi osoittaa, että toinen puolisoista ei ole ollut samalla tavalla "mukana" avioliiton solmimisessa kuin toinen, eli on itse asiassa -oikeasti- rakastanut ihan toista henkilöä, riittääkö se mitätöintiperusteeksi? - ei asiantuntija
Ei-ajankohtaista kirjoitti:
Niin,
tässä nimenomaisessa tapauksessa on kai niin, että puolison oletettu todellinen rakkaus on ollut eräs toinen henkilö, jolla on ollut myös samanmoisia tunteita tätä puolisoa kohtaan jo monta vuotta, mutta tämä toinen henkilö on kunnioittanut puolison valintoja niin paljon, että ei ole halunnut sotkea toisen avioliittosuunnitelmia tai parisuhdetta muutenkaan ilmaisemalla todelliset tunteensa.
Ja sitten on tullut muussa yhteydessä ilmi, että tämä puoliso ja toinen henkilö olisivat ehkä voineet solmia parisuhteen jo vuosia sitten, jos jompi kumpi olisi saanut suunsa tarpeeksi ajoissa auki. Tunteet eivät ole kummaltakaan puolelta kuolleet, mutta puoliso on siis solminut avioliiton vakaissa aikeissa ja tahtonaan rakastaa aviopuolisoaan kuolemaan saakka. Kyse ei siis ole siitä, että avioliitto olisi solmittu "hyötytarkoituksessa" vaan siitä, että kiintymys, tottumus ja riippuvuus on kenties tulkittu rakkaudeksi.
Eli jos voi osoittaa, että toinen puolisoista ei ole ollut samalla tavalla "mukana" avioliiton solmimisessa kuin toinen, eli on itse asiassa -oikeasti- rakastanut ihan toista henkilöä, riittääkö se mitätöintiperusteeksi?"Eli jos voi osoittaa, että toinen puolisoista ei ole ollut samalla tavalla "mukana" avioliiton solmimisessa kuin toinen, eli on itse asiassa -oikeasti- rakastanut ihan toista henkilöä, riittääkö se mitätöintiperusteeksi?"
En usko, että riittää. Aika hepposelta kuulostaa. Taidatte olla aika nuoria siis sinä ja se henkilö, jonka puolesta kirjoitat. - Ei-ajankohtaista
ei asiantuntija kirjoitti:
"Eli jos voi osoittaa, että toinen puolisoista ei ole ollut samalla tavalla "mukana" avioliiton solmimisessa kuin toinen, eli on itse asiassa -oikeasti- rakastanut ihan toista henkilöä, riittääkö se mitätöintiperusteeksi?"
En usko, että riittää. Aika hepposelta kuulostaa. Taidatte olla aika nuoria siis sinä ja se henkilö, jonka puolesta kirjoitat.No, jos yli 40-vuotiasta ihmistä kutsutaan nuoreksi, niin ehkä se sitten on niin.
Ilmeisesti on vaikeaa uskoa, että vanhemmallakin iällä voi valita väärin, vaikka miten olisi elämässä luullut nähneensä jo kaiken.
Jatkokysymys:
onko avioliitto siltikin pätevä, jos toinen puolisoista ei halua lapsia eli tulla vanhemmaksi ja perustaa perhettä, mutta toinen haluaisi? - ei asiantuntija
Ei-ajankohtaista kirjoitti:
No, jos yli 40-vuotiasta ihmistä kutsutaan nuoreksi, niin ehkä se sitten on niin.
Ilmeisesti on vaikeaa uskoa, että vanhemmallakin iällä voi valita väärin, vaikka miten olisi elämässä luullut nähneensä jo kaiken.
Jatkokysymys:
onko avioliitto siltikin pätevä, jos toinen puolisoista ei halua lapsia eli tulla vanhemmaksi ja perustaa perhettä, mutta toinen haluaisi?"onko avioliitto siltikin pätevä, jos toinen puolisoista ei halua lapsia eli tulla vanhemmaksi ja perustaa perhettä, mutta toinen haluaisi?"
Se voikin sitten olla toinen juttu, mutta en ole asiantuntija näissä avioliiton mitätöimisasioissa. Papit tietäisivät parhaiten näistä asioista. - Elisabeth
Ei-ajankohtaista kirjoitti:
No, jos yli 40-vuotiasta ihmistä kutsutaan nuoreksi, niin ehkä se sitten on niin.
Ilmeisesti on vaikeaa uskoa, että vanhemmallakin iällä voi valita väärin, vaikka miten olisi elämässä luullut nähneensä jo kaiken.
Jatkokysymys:
onko avioliitto siltikin pätevä, jos toinen puolisoista ei halua lapsia eli tulla vanhemmaksi ja perustaa perhettä, mutta toinen haluaisi?puolisot jakavat toinen toisilleen. Katolisen kirkon mukaan avioliitto on koko elämän kestävä side eivätkä aviopuolisot voi sitä mielivaltaisesti purkaa.
"- - - Kirkko pitää kristittyjen kesken solmittua ja seksuaalisesti toteutunutta avioliittoa purkamattomana. Jos avioliitto ei vastaa tätä määritelmää on määrätyistä syistä avioero mahdollinen, esim. kun avioliitto ei ole seksuaalisesti toteutunut tai kun molemmat aviopuolisot tai yksi heistä ei ole kastettu - - -." (Katolinen uskomme, Katolisen tiedotuskeskuksen julkaisu 1974, s. 253-)
Nuo lauseet ovat alaotsikko "Ei avioeroa" alla.
Tiedän aivan nykypäivästä, että Helsingissä elää henkilö, jonka avioliitto oli mitätöity. Tarkempia yksityiskohtia en tiedä enkä ryhdy arvailemaan.
Tuo mainitsemasi lapsi-asia saattaisi kyllä olla mitätöimisen syy... - proPiispamme
Juuri näin on asia, Katolinen Kirkko lähtee aina siitä, jokainen avioliitto kastettujen miehen ja naisen välillä on pätevä. Tarkasti on tutkittava mahdolliset Kirkon hyväksymät syyt etteikö olisi. Tuossa aloittajan kertomassa tapauksessa ei arviointini mukaan ole minkäänlaisia perusteita mitätöntämiselle. Ei se Kirkon silmissä riitä nullifikaatioon, että yhtenä päivänä haikaillaan yhtä ja toisena toista!
Perunamies kirjoitti todella kauniisti avioliiton sakramentista ja sen polulla jaksamisesta. Yhteinen rukous kantaa pitkälle ja pappien erikoisosaamista on neuvonta ja sielunhoito. Seksijutuilla ei tietenkään kannata isiämme turhaan rakentaa, mutta onhan avioliitossa myös henkinen ja hengellinen puolensa.
Vartauksesi Piispastamme kipparina oli kaunis ja erittäin sopiva, kiitos siitä. Muutenkin tuntui kuin olisi mereltä tuullut raikkaan tuulahduksen, kun sain lukea kauniita merellisiä vertauksiasi. Pitäkäämme rakas Piispamme lämpimissä rukouksissamme. - proPiispamme
proPiispamme kirjoitti:
Juuri näin on asia, Katolinen Kirkko lähtee aina siitä, jokainen avioliitto kastettujen miehen ja naisen välillä on pätevä. Tarkasti on tutkittava mahdolliset Kirkon hyväksymät syyt etteikö olisi. Tuossa aloittajan kertomassa tapauksessa ei arviointini mukaan ole minkäänlaisia perusteita mitätöntämiselle. Ei se Kirkon silmissä riitä nullifikaatioon, että yhtenä päivänä haikaillaan yhtä ja toisena toista!
Perunamies kirjoitti todella kauniisti avioliiton sakramentista ja sen polulla jaksamisesta. Yhteinen rukous kantaa pitkälle ja pappien erikoisosaamista on neuvonta ja sielunhoito. Seksijutuilla ei tietenkään kannata isiämme turhaan rakentaa, mutta onhan avioliitossa myös henkinen ja hengellinen puolensa.
Vartauksesi Piispastamme kipparina oli kaunis ja erittäin sopiva, kiitos siitä. Muutenkin tuntui kuin olisi mereltä tuullut raikkaan tuulahduksen, kun sain lukea kauniita merellisiä vertauksiasi. Pitäkäämme rakas Piispamme lämpimissä rukouksissamme.siis ei kannata katolisia isiämme seksijutuilla turhaan rasittaa. Lukulasit eivät nyt käsillä. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.
Sama - turkulainen
Ei-ajankohtaista kirjoitti:
Niin,
tässä nimenomaisessa tapauksessa on kai niin, että puolison oletettu todellinen rakkaus on ollut eräs toinen henkilö, jolla on ollut myös samanmoisia tunteita tätä puolisoa kohtaan jo monta vuotta, mutta tämä toinen henkilö on kunnioittanut puolison valintoja niin paljon, että ei ole halunnut sotkea toisen avioliittosuunnitelmia tai parisuhdetta muutenkaan ilmaisemalla todelliset tunteensa.
Ja sitten on tullut muussa yhteydessä ilmi, että tämä puoliso ja toinen henkilö olisivat ehkä voineet solmia parisuhteen jo vuosia sitten, jos jompi kumpi olisi saanut suunsa tarpeeksi ajoissa auki. Tunteet eivät ole kummaltakaan puolelta kuolleet, mutta puoliso on siis solminut avioliiton vakaissa aikeissa ja tahtonaan rakastaa aviopuolisoaan kuolemaan saakka. Kyse ei siis ole siitä, että avioliitto olisi solmittu "hyötytarkoituksessa" vaan siitä, että kiintymys, tottumus ja riippuvuus on kenties tulkittu rakkaudeksi.
Eli jos voi osoittaa, että toinen puolisoista ei ole ollut samalla tavalla "mukana" avioliiton solmimisessa kuin toinen, eli on itse asiassa -oikeasti- rakastanut ihan toista henkilöä, riittääkö se mitätöintiperusteeksi?Ei todellakaan riitä! Jos tuo riittäisi, niin silloinhan tilanne olisi sama kuin luterilaisella puolella: eron saisi aina! Kertoisi vain, ettei sillä tavalla rakasta puolisoaan, kuin puoliso rakastaa häntä. Ettei oikeastaan alunperinkään ole ollut kuin kiintynyt puolisoonsa.
Hyvät ihmiset, miettikääpä nyt vähän asiaa, ja huomaatte itsekin, ettei se kerrassaan riitä syyksi avioliiton mitätöintiin! - Turkulainen
ei asiantuntija kirjoitti:
"onko avioliitto siltikin pätevä, jos toinen puolisoista ei halua lapsia eli tulla vanhemmaksi ja perustaa perhettä, mutta toinen haluaisi?"
Se voikin sitten olla toinen juttu, mutta en ole asiantuntija näissä avioliiton mitätöimisasioissa. Papit tietäisivät parhaiten näistä asioista.Avioliitto solmitaan vakaasta harkinnasta ja siihen sitoutujilla oletetaan olevan valmius perustaa perhe ja olla avoin elämälle. Ketään ei siis saa huijata kanssaan naimisiin lupaamalla perheen perustamista. Jos toinen osapuoli ei haluakaan lapsia, mutta on avioliiton solmimishetkellä toisin uskotellut, niin se on yksiselitteisesti mitätöinnin peruste. Jos taas haluttomuutensa vanhemmuuteen on tulevalle puolisolleen ennen avioliiton solmimista ilmoittanut, kyseisellä parilla ei pitäisi olla asiaa katolisen kirkon vihittäviksi, sillä kirkko edellyttää vihittäviltä avointa asennetta uudelle elämälle. Periaatteessa tällaista paria ei katolinen pappi saisi vihkiä!
- Grecian2000
Mukava huomata Veli, että sinäkin taas työkiireiltäsi kerkiät mukaan kirjoitteluun. Kylläpä olikin täyttä asiaa taas kaikki mitä kirjoitit. Tervetuloa taas ja takaisin!
- otsir
Kyllä, jos avioliiton solmii katolilaisena, pitäisi olla varma asiasta. Katolisessa kirkossa kihlaparilla on avioliittokeskustelu papin kanssa ja kaikki asiat käydään yleensä silloin läpi. Jos tämän jälkeen solmii avioliiton, on se pätevä. Ihmismieli muuttuu elämän aikana ja sen takia on tärkeää oppia jo ennen avioliiton solmimista tuntemaan tuleva puoliso ja keskustella kaikki asiat selviksi. Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä, miksi kysyjän tarkoittama avioliitto olisi mitätöitävissä.
Avioliiton peruutus tapahtuu kaiketi tänä päivänä jo Suomessa hiippakunnan oikeusistuimen toimesta (aikaisemmin tapahtui Ruotsissa). Molemmilla puolisoilla tulee olla kaksi todistajaa, jotka tuovat esille tietonsa avioliiton purkamisperusteista.
Joka tapauksessa, tällaisia asioita on turha käsitellä täällä netissä, jos ao. henkilö jonain päivänä haluaa purkaa avioliiton, hänen tulee ensin puhua asiasta omalle kirkkoherralleen ja sen jälkeen asia etenee hiippakunnan oikeusistuimeen. Ao. henkilö ei varmasti ole kovin iloinen siitä, että joku tuttava haluaa tiedon yleisellä keskustelupalstalla tällaisesta asiasta. Avioliiton voi toki Suomessa aina purkaa Suomen lain mukaan, mutta silloin ei uuden katolisen avioliiton solmiminen enää onnistu.
Kirkon silmissä tämä avioliitto on varmasti täysin pätevä.- Ei-ajankohtaista
Tuliko ehkä mieleen, että jos tuttavalla ei ole kykyä tai mahdollisuutta käyttää internetiä, että hän olisi mahdollisesti pyytänyt minua kysymään asiasta hänen puolestaan?
Hän ei halua papille puhua asiasta, ei luota siihen, että pappi voisi näin raskaan asian jälkeen suhtautua häneen enää "normaalisti", kuten aiemmin.
- hopsuli
Avioliitto on yleensä pätevä. Haluttomuus saada lapsia voi olla yksi peruste avioliiton mitätöimiselle, mutta kokonaistilanne ratkaisee. Eli ainut keino saada asiasta selvyys on ottaa selville, kuka hiippakunnassamme näitä asioita hoitaa ja soittaa hänelle ensin. Molempia puolisoita kuullaan. Ei ole este, jos toinen puoliso ei tahdo osallistua prosessiin. Häntä tosin pyydetään siihen kolme kertaa, mutta jos ei tule, asia etenee ilman hänen kuulemistaan. Todistajia tarvitaan, kuten täällä on todettu.
Asia ratkaistaan kahdessa hiippakunnassa: Helsingissä ja Tukholmassa. Aikanaan sieltä tulee päätös. - avioliittoasiaa hoitavaan
isä 'Veskuun' eli isä Wieslaw Swiech, SCJ. Puhelinnumero löytyy catholic.fi -sivuilta.
Pääsääntöisesti solmittu avioliitto on pätevä ja purkamaton, sen voi mitätöidä vain tarkkaan määritellyistä syistä. Eräs mitätöinnin peruste on kylläkin se, että toisella aviopuolisoista ei ole ollut oikeaa intentiota liiton solmimiseen, mikä liitto siis esimerkiksi on solmittu vain taloudellisen edun takia. Tällöin kyseinen henkilö ei ole tahtonut avioliittoa aidosti, vaan se on ollut ainoastaan väline jonkin muun saavuttamiseksi.
Tällaisessa tapauksessa liiton mitätöiminen on mahdollista, mutta hankalaa. Prosessin onnistuminen ei ole mitenkään varmaa ja ainakin se kestää pitkään.- Ei-ajankohtaista
Niin, noita taloudellisia hyötymisiä on varmasti itselleenkin vaikea todentaa, koska harva ihminen on niin paatunut, että tarkoituksellisesti ajattelisi tällaisia, kun avioliiton solmii, mutta jälkeenpäin kun saa jotain vertailukohtaa ja joutuu kohtaamaan syvimmät tunteensa voi olla, että sitä huomaa, että jotkut muut syyt ovat ehkä _sittenkin_ olleet syvempiä.
Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi siitä, jonka kanssa on mennyt naimisiin tai tahtoisi hänelle hyvää. Eli ei ole kyse mistään 20-vuotias nainen - 75-vuotias mies; perintöä odotellessa -tapauksesta.
Itsepetoshan on todella helppoa, ja monet eivät varmaan koko elämänsä aikana myönnä kaikkia niitä juttuja itselleen, mitä kieltäytyvät ajattelemasta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383682Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal323257- 692888
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912730- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no811709- 241539
- 281517
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231484- 281478