Kunnia ja omatunto

Laitan vielä tähänkin paremmin näkyville nämä Uuno Kailan runot, jotka liitin tuon yhden kunniattoman ja selkärangattoman kirjoittajan suomettumisen haukkumistekstin vastauksen loppuun:

Tiedätkö miksi Suomen vaakunassa Suomen Leijona on kääntänyt selkänsä itään päin katsoen länteen? Tiedätkö miksi vaakunassa Suomen Leijona polkee itämaista käyrää miekkaa ja pitää kädessään kohotettuna länsimaista suoraa miekkaa?

Henkilökohtaisesti pidän erityisen paljon Uuno Kailan runosta "Rajalla", erityisesti kohdasta:

"Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä." ja samaten kohdasta

"Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten!"

(mitäs sivari tuohon laittaa, kun ei kykene puolustamaan puolisoaan ja lapsiaan, laittaako "en suostu vakaumukseni tähden estämään vaimoni raiskausta ja lasteni orjuuttamista, vaan haluan että meille oltaisiin kilttejä valloittamisen jälkeen edes, eettisesti se väärää ois taistellen puolustaa kotia")

tai, no, laitanpa sen kokonaan tähän ja vielä muutaman muunkin:


Kailas, Uuno:


RAJALLA

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.

Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.

-- Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana --
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana --:

Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, --
suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten!

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.



LAAKERISEPPEL

Yli viiden maanosan rantain
kävi tuulet viestejä kantain:
Ei mahtajan mahti huku,
viel' elää hakkapeliittojen suku!

Sen nimiin jälleen tehtiin
uus' unohtumattoman maineen niitos.
Siks kietoo kansan kiitos
tänä päivänä otsia laakerinlehtiin.

Mut liian niukasti kiittäis
tämä riemuitseva kansa
sotisorjia parhaitansa,
jos heille laakerinlehvä riittäis!

Ei -- kuihtumattoman olla
tulis urhojen ohimolla
sinun seppeles, synnyinmaa!
-- Sen voimmeko lahjoittaa?

Me voimme -- muistaen, että
ei pauhussa torvien soivain,
vaan alttiilla työllään voi vain
kukin solmia seppelettä.

Oma kamppailumme voimaan
teon korkean aateloimaan,
kas, siinä on seppel se.
Mekin tehkäämme niinkuin he!

Yhä uudet niin nimet piirtyis
kivirintaan maineen kallion,
ajan kaukaisuuksiin siirtyis
siten seppel kuihtumaton.


(Olympialaisvoittajillemme suunniteltuun
seppelöintijuhlaan 1928)


ISÄNMAAN PÄIVÄ
(Itsenäisyyspäivänämme 1930 Kansallisteatterissa lausuttu runo)


Isien tie

Sä tulet loitolt' aikain hämärästä
ylitse raskaan vuosituhannen
ja kerrot -- verijäljin kerrot: Tästä
on käyty kärsien ja taistellen.

Sodista tulet, Mustan surman yöstä
ja alta huovin rauta-anturan
kautt' Ison vihan, nälkäkuoleman
ja saloilt', uupumattomasta työstä.

Myös hohtaa vaivan taipaleiden takaa
koin juova kaunis: toivo, uskallus.
Tie, varrellasi vaipuneita makaa,
mut saavut määrääs, jok' on vapaus.
Jos kohta runsain veljesverin kylpein
sen saavutatkin, sankareiden tie,
niin totisesti voitoistamme lie
se sentään voitto ihanin ja ylpein.

Niin tulet loitolt' aikain hämärästä,
tie isäin uskollisten, -- meille näin
puhellen: Sinä, jonk' on vuoro tästä
kupeesi vyöttäin käydä eteenpäin,
ties rasti niinkuin isät tiensä ennen:
ain' ylemmäksi, määrään suurempaan,
tään että päivä päilyis pilvimaan
ja silmä lasten, polven kymmenennen!

Nää tulenpatsas, joka yksin johtaa
voi ahdistetut osaan luvattuun.
Saat voiman, voiton, jos se tielläs hohtaa
ja kutsuu taivallukseen, taisteluun.
Se rakkaus on isäin maahan tähän,
se hehku sydänten on palavain.
Vain kaiken antain, kaiken uskaltain
maan etsikoss' et anna liian vähän.


Ceterum censeo

Kaksi on tarpeen: seisoa valvoin,
ynnä: vahva olla.
Seisoa muurauslaastoin ja kalvoin.
Muutoin skyyttien anturat kovat
ruhjovat luumme. Tuimat ovat
kasvot Kohtalolla.

Ei ole päitten luvulta suuri
joukko lastesi, maani.
Siis sitä ehjempi suojamuuri:
rautaa ja tahtoa! Katso, kansa,
ettei pimeissä loukoissansa
Efialteita vaani!

Jonakin päivänä ehkä meitä
Thermopylai vuottaa.
Siks, kunis olemme jäähtyneitä,
silloin, veljet, taistelemme!
Kaunis on verellä sydäntemme
synnyinmaata juottaa.

http://pge.rastko.net/dirs/pge/pge05/100006/e100006.txt