KUINKA ON MAHDOLLISTA

KUINKA ON MAHDOLLISTA 1: SAVUVERHO

Kommunismin Musta Kirja (wsoy) kuvailee menneen vuosisadan suurinta rikosta: kommunismia. Takakannen tekstin mukaan kirja on "ensimmäinen valtava yritys koota kansiin kommunismin rikokset yksittäisiä ihmisiä ja kokonaisia kansoja kohtaan." Kirjassa kerrotaan mm. sellaisten valtioiden kuin Kiina, Pohjois-Korea, Vietnam, Kuuba, Etiopia, Angola, Neuvostoliitto ja DDR tekemistä rikoksista. Lyhesti sanottuna kirja kertoo, miten kommunistit ovat surmanneet tähän päivään mennessä jo ainakin noin satamiljoonaa ihmistä eli moninkertaisesti sen määrän mitä natsit surmasivat, käyttäen keskitysleirejä myöten kaikkia samoja menetelmiä kuin mitä Saksan kansallissosialistit käyttivät.

Kirjan tarjoama tieto on meille suomalaisille erityisen arvokasta siksi, että olemme eläneet huomattavan pitkän ajanjakson jättimmäisen, totalitäärisen ja kommunistisen Neuvostoliiton naapurivaltiona. Kirjan tarjoama kaunistelematon näkökulma ihmiskunnan suurimpaan rikokseen on arvokas meille myös siksi, että Neuvostoliiton kaatumisesta huolimatta elämme yhä edelleen suuressa tietämättömyydessä. Näyttäisi siltä, että suomalaiset eivät vieläkään ymmärrä, mistä kommunismissa ja Neuvostoliitossa oikeastaan oli kysymys.

En aio ryhtyä tässä kuvailemaan kaikkia niitä raakuuksia ja jumalattomia tekoja, joita kommunismin orjuuttamissa valtioissa on tapahtunut ja tapahtuu yhä edelleen. Kommunismin Musta Kirja kertoo asiasta aivan riittävästi ja selkeäsanaisesti. Lyhyt katsaus kommunistien hirmutekoihin löytyy myös Euroopan neuvoston päätöslauselmaan liittyvästä linkistä hieman edempänä tekstissä.

Kommunismin hirmutekojen sijaan otan esille erään kommunismiin liittyvän merkittävän asian, minkä myös Kommunismin Musta Kirja esille nostaa: Emme ole vielä tehneet tiliä kommunismin rikoksista. Itseasiassa tuo tilinteko ei moneltakaan osin ole päässyt edes alkuun vaan peittelyn ja itsetarkastelun puutteen vuoksi tilanne näyttäisi menevän monilta osin vain pahempaan suuntaan. Pelottavalta tuntuu esimerkiksi se, ettei Venäjä kykene kohtaamaan menneisyyttään avoimesti, vaan kieltäytyy tunnustamasta, monien toisten valtioiden mielestä aivan itsestään selviä tosiasioita, kuten esimerkiksi Balttien miehitystä.

Vuoden 2006 alussa Euroopan neuvosto antoi päätöslauselman, jossa tuomitaan kommunismin rikokset. Läheskään kaikki äänestäneet eivät olisi lauselmaa hyväksyneet, päätöslauselma hyväksyttiin äänin 99-42. Suomen delegaation johtaja, SDP:n Mikko Elo äänesti päätöslauselmaa vastaan. Euroopan neuvoston päätöslauselmasta, Mikko Elon kannasta ja kommunismin rikoksista voi käydä lukemassa seuraavasta linkistä:

http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?id=555

Kommunismin Musta Kirja nostaa esille myös erään kommunismin henkiseen tilintekoon liittyvän asian: Keskuudessamme on yhä suuri joukko vaikutusvaltaisessa asemassa olevia ja yleistä arvostusta nauttivia henkilöitä, joiden menneisyyden julkituominen olisi meidän kaikkien etu. Onhan suorastaan pöyristyttävää, ettei valtaapitävien kytköksiä kommunisteihin selvitetä perinpohjaisesti. Jos presidenttimme Tarja Halonen olisi ollut yhteyksissä natseihin, olisimmeko silloin halukkaita selvittämään, mitkä olivat hänen tarkoitusperiänsä? Todennäköisesti olisimme. Miksi emme sitten selvitä hänen tunnettuja kytkentöjään satamiljoonaa ihmistä surmanneisiin kommunisteihin? Natsien hirmutekojen tuomitseminen lienee itsestään selvyys jokaiselle. Miksi ihmeessä Mikko Elo ei sitten ole valmis tuomitsemaan rikosta, joka on moninkertainen natsien rikokseen verrattuna?

Seuraavassa on tarkasteltu, kuinka kommunistien kanssa läheistä yhteistyötä tehnyttä ääriainesta on kätkeytynyt SDP:n savuverhon suojiin ja kuinka SDP:ta on käytetty ponnahduslautana jopa täydellisessä hypyssä vieraan vallan puolelle.

---

O.W. Kuusinen oli SDP:n puheenjohtaja. SDP:n jäsen hänestä tuli 1908 hänestä ja puolueen puheenjohtaja 1911. Myöhemmin hän työskenteli Stalinin nimiin ja oli valmis luovuttamaan meidät Stalinin käsiin, mikä käytännössä olisi tarkoittanut kansakuntamme laajamittaista murhaamista. Kuusinen oli myös ns. Terijoen hallituksen pääministeri. Otto Kuusinen on nyt haudattuna Kremlin muuriin.

Tietoa Otto Wille Kuusisesta ja Terijoen hallituksesta:

http://www.histdoc.net/historia/kuusinen.html
http://www.kirjasto.sci.fi/kuusin.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Wille_Kuusinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Kalevi Sorsa oli SDP:n puheenjohtaja ja Suomen pitkäaikainen pääministeri aivan lähihistoriassamme. Suomen Yleisradion esittämän dokumentin mukaan Sorsa työskenteli Neuvostoliiton hyväksi ollen tavallista agenttia selväsi merkittävämpi luottohenkilö. Toisinsanoen: Maatamme ohjattiin Neuvostoliitosta.

SDP:n Erkki Liikanen, Tarja Halosen nimittämä Suomen Pankin johtaja ja Kalevi Sorsan puoluesihteeri, toimi Yleisradion dokumentin esittämien todisteiden perusteella Sorsan tavoin Neuvostoliiton piikkiin. Yleisradion dokumentista käy myös ilmi, etteivät Sorsan ja Liikasen luovuttamat tiedot olleet vähäpätöisiä, vaan Neuvostoliittto oli saanut tietoa valtioelimiemme sisäisestä toiminnasta. Myös tiedot siitä, kuinka presidenttiehdokkaaksi uskaltautunut Paavo Väyrynen tulisi saamaa kurinpalautuksen, kuulostivat vähintäänkin hurjilta.

SDP:n Ulf Sundqwist jäi aikanaan kiinni tullissa miljoona salkussaan. Ulf Sundqwist on toiminut sekä Sorsan puoluesihteerinä, että SDP:n puheenjohtajana.

Tasavaltamme presidentti, SDP:n kasvatti Tarja Halonen on ollut niin Sorsan kuin Liikasenkin läheinen työ- ja puoluetoveri. Halonen nimitti toverinsa Erkki Liikasen Suomen Pankkiin johtajaksi. Huomion arvoinen seikka on myös se, että Halonen salaa meiltä tunnettujen DDR vakoilijoiden nimet. (ns. Stasi-lista).

Tunnettu SDP:läinen, entinen pääministeri ja nykyinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on myös ilmoittanut vastustavansa DDR -kätyreiden nimien paljastamista. Lipposella ei jostakin syystä näyttäisi olevan varaa menneisyyden avoimeen käsittelyyn. Lipponen jopa teilaa asian käsittelyn mediassa rappiojournalismiksi!

http://www.iltalehti.fi/2006/02/10/200602104087386_uu.shtml

---

Nämä tiedon sirpaleet ovat luonnollisesti vain jäävuoren huippu, mutta niistäkin voi tehdä päätelmiä. Oma päätelmäni on, että SDP on toiminut savuverhona toiminnalle, jota voisi kutsua lähinnä maanpetokselliseksi. Lisäksi pidän erittäin huolestuttavana, jopa vaarallisena tilannetta, jossa maallamme on presidentti, joka on monin tavoin kytkeytynyt henkilöihin, joiden toiminta on ollut maamme etujen vastaista. Halosen DDR -tunnustamiskomitean jäsenyyden ja Neuvostoliittomyönteisyyden huomioon ottaen on hyvin vaikea keksiä perusteluita sille, miksi Halosen toiminta ja päämäärät eivät olisi olleet pitkälle samoja, kuin Sorsan ja Liikasen - ja Kuusisen. Henkilökytkentöjen ja Neuvostoliiton aikaisen toiminnan lisäksi Haloseen kohdistuvia epäilyksiä vahvistaa stasi-listoihin liittyvä salailu.

Kuinka sitten on mahdollista, että niinkin synkän poliittisen historian omaava henkilö kuin Tarja Halonen toimii niinkin merkittävässä asemassa kuin tasavaltamme presidenttinä? Kymys on olennainen ja siihen on syytä perehtyä. Tarkastelen kysymystä omasta näkökulmastani tekstissä KUINKA ON MAHDOLLISTA 2: PROPAGANDA.

---

Lopuksi vielä SDP:n puoluejohtaja ja puluesihteeriluettelo, joka on kopioitu joitakin aikoja sitten SDP:n nettisivulta. Listan tarkastelu osoittaa, että O.W.Kuusinen on listasta jätetty pois. Kaiken lisäksi tämä valheellinen dokumentti on nyt poistettu SDP:n sivuilta. Myös näillä palstoilla on tänään yritetty väittää, ettei O.W.Kuusinen olisi toiminut SDP:n johdossa.

Suomen Työväenpuolueen (1899-1903) puoluehallinnon ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (1903-) puheenjohtajat ja puoluesihteerit puoluekokouskausittain 1899 – Puoluekokous Puheenjohtaja Puoluesihteeri 1899 Turku N. R. af Ursin J. K. Kari 1901 Viipuri K. F. Hellsten J. K. Kari 1903 Forssa Taavi Tainio J. K. Kari 1904 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden vaihtoja 1905 Tampere Emil Perttilä Yrjö Sirola 1906 Oulu Edvard Valpas Matti Turkia 1909 Kotka Matti Paasivuori Matti Turkia 1911 Helsinki Matti Paasivuori Matti Turkia 1913 Tampere Matti Paasivuori Matti Turkia 1917 Helsinki Kullervo Manner Matti Turkia 1917 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden valintoja 1918 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio 1919 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio 1922 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio 1926 Helsinki Matti Paasivuori K. H. Wiik 1930 Helsinki Kaarlo Harvala K. H. Wiik 1933 Tampere Kaarlo Harvala K. H. Wiik 1936 Helsinki Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen 1939 Turku Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen 1944 Helsinki Onni Hiltunen Unto Varjonen 1946 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen 1949 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen 1952 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen 1955 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen 1957 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki 1960 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki 1963 Helsinki Rafael Paasio Kaarlo Pitsinki 1966 Helsinki Rafael Paasio Erkki Raatikainen 1969 Turku Rafael Paasio Kalevi Sorsa 1972 Tampere Rafael Paasio Kalevi Sorsa 1975 Jyväskylä Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist 1978 Espoo Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist 1981 Pori Kalevi Sorsa Erkki Liikanen 1984 Lahti Kalevi Sorsa Erkki Liikanen 1987 Helsinki Pertti Paasio Ulpu Iivari 1990 Lappeenranta Pertti Paasio Ulpu Iivari 1991 Helsinki Ulf Sundqvist Markku Hyvärinen 1993 Helsinki Paavo Lipponen Markku Hyvärinen 1996 Helsinki Paavo Lipponen Kari Laitinen 1999 Turku Paavo Lipponen Kari Laitinen 2002 Tampere Paavo Lipponen Eero Heinäluoma 2005 Jyväskylä Eero Heinäluoma Maarit Feldt-Ranta