Vien sairaan mieheni kerran kuussa ravintolaan.
Ostan hänelle 1 euron juustoburgerin.
Enempää ei ole varaa ostaa, tuloni kun on nyt rajusti alle köyhyysrajan: sähkön ja asumisen hinnannousut söivät lopunkin arjen "perusturvasta."
Sähkön ja asumisen hintoja pitää nostaa että valtio voi harjoitella bisnestä tyyliin Soneran miljardit ja jakaa optioita Fortumin johdolle sekä ostella panssarimersuja SDP:n päättäjille.
Niin...
'ravintola' reissun jälkeen ostan maidon puoleen hintaan kaupasta, sinne mennessä kerään samalla pulloja että voimme ostaa kotiin kuivaa leipää, jos edullisesti löytyy.
Olemme kuitenkin onnellisia mieheni kanssa: kerron aina hänelle kuinka epäoikeudenmukainen Suomi on ja kuinka päättäjät sulkivat silmänsä alle keskituloisten vaikeuksilta: ollakseen itse tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa.
Mieheni ymmärtää jo ja sanoo aina että "Kulta, sitten kun minusta tulee presidentti koko Kansa voi hyvin ja Paavo saa turpaan!"
Ostan hänelle 1 euron juustoburgerin.
Enempää ei ole varaa ostaa, tuloni kun on nyt rajusti alle köyhyysrajan: sähkön ja asumisen hinnannousut söivät lopunkin arjen "perusturvasta."
Sähkön ja asumisen hintoja pitää nostaa että valtio voi harjoitella bisnestä tyyliin Soneran miljardit ja jakaa optioita Fortumin johdolle sekä ostella panssarimersuja SDP:n päättäjille.
Niin...
'ravintola' reissun jälkeen ostan maidon puoleen hintaan kaupasta, sinne mennessä kerään samalla pulloja että voimme ostaa kotiin kuivaa leipää, jos edullisesti löytyy.
Olemme kuitenkin onnellisia mieheni kanssa: kerron aina hänelle kuinka epäoikeudenmukainen Suomi on ja kuinka päättäjät sulkivat silmänsä alle keskituloisten vaikeuksilta: ollakseen itse tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa.
Mieheni ymmärtää jo ja sanoo aina että "Kulta, sitten kun minusta tulee presidentti koko Kansa voi hyvin ja Paavo saa turpaan!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
että tämä tarina on alunperin tehty faijalle ja sen 6-vuotiaalle pojalle. Kummalle tekijänpalkkio?