Tällä palstalla kirjoittaa kuukaudesta toiseen joku katkeroitunut hamppilääkäri joka valittelee ettei ole päässyt lääketieteen puolelle opiskelemaan. Joskus näitä kommentteja näkyy muuallakin. Mikä siinä loppujen lopuksi on että hammaslääkärin tutkintoa pidetään joissakin piireissä huonompana kuin lekurin? Lekuripuolelle on toki vaikeampi päästä, mutta työmahdollisuudet hampaalle taitavat olla vielä paremmat ja palkat ovat näemmä melko lailla samaa luokkaa.
Toki minkä tahansa tieteenalan sisällä on eri alojen leikkistä kilpailua, mutta harvoin noin katkeraa tilitystä. Asia ei koske minua millään lailla, olenpahan vain utelias. Onko televisiossa liikaa lääkärisarjoja ja liian vähän hammaslääkärisarjoja? (Dental Clinic Emergency: Kadonneen kruunun tapaus :)
Toki minkä tahansa tieteenalan sisällä on eri alojen leikkistä kilpailua, mutta harvoin noin katkeraa tilitystä. Asia ei koske minua millään lailla, olenpahan vain utelias. Onko televisiossa liikaa lääkärisarjoja ja liian vähän hammaslääkärisarjoja? (Dental Clinic Emergency: Kadonneen kruunun tapaus :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi pyhä sylvi: vai yhtä monipuoliset työmahdollisuudet, et taida olla alan opiskelija etkä siten tietoinen asioista: lääketieteessä on 52 erikoistumisalaa, hammaslääke"tieteessä" 6. Onko eroa??? Toisekseen: oletko koskaan kuullut kypsästä mielenkiinnosta (ei siis vain statuksen perässä hyppimisestä, jotka molemmissa ammateissa varmaan yleisesti ottaen kohdallaan) ja motivaatiosta?? Jos ei vaan hammaslääkis kiinnosta, niin se ei kiinnosta! Joku näet saattaa osata ajatella elämäänsä vähän pidemmällekin (esim. erikoistuminen).
Ps. Epärealistisia lääkärisarjoja en seuraa, kuten en TV:tä juuri muutenkaan.
Mutta miksi sitten on alunperin hakenut hampaalle? Jos ei kiinnosta olla hammaslääkärinä, niin miksi sinne hakea?
Ja työmahdollisuudella aloittaja tarkoitti varmaan sitä, että työpaikka löytyy molemmista. Ei hän mitään erikoistumisista puhunut.
En ymmärrä, miksei kaikki noita hampulääkäreitä niin paljon arvosta. Lääkäri sekin on. Vaativa hammaslääkärin homma on paljon raskaampaa kuin antibioottien kirjoittaminen.
Lääkikseen hakijoiden keskuudessa kiertää vuodesta toiseen legenda, että hammaslääketieteelliseen on helpompi päästä. Hammaslääketieteelliseen pääsee 25% hakijoista, kun tavalliseen lääkikseen reilut 10%. Monet jotka haluavat päästä helpommalla, hakevat hammaslääketieteeliseen. Toinen legenda kertoo, että hammaslääketieteellisestä voi vaihtaa ensimmäisen vuoden jälkeen suoraan tavalliseen. Se ei sitten taida onnistuakaan niin helposti. Tämä on aikalailla mutua, mutta en järkevämpääkään selitystä asialle keksi..
Otsikko kai kiteyttää olennaisen.
Joillakin ihmisillä vain on pienestä pitäen haavena esimerkiksi lääkärin ammatti. Haave ammatista pakottaa mitä omituisempiin valintoihin ja taktikointeihin. Hammaslääketiedettäkin opiskelevista osa on ajautunut alalle opiskelemaan juuri tuon taktikoinnin seuraksena. Suurin osa kuitenkin on alalla ihan omasta tahdosta ja kiinnostuksesta. Ala on suhteellisen laaja lääketieteen haara.
Tieteenfilosofisestihan hammaslääketiede on kuuluu lääketieteen alle. Se että nimellinen dualistinen jako on tapahtunut, on osa pitempää historiallista ketjua.
Ammattikoulutuksellisesti jako ei kaikissa maissa ole aina ollut nykyisen kaltainen. Osassa maita hammaslääkärit ovat suorittaneet lääkärin perustutkinnon ja sitten erikoistuneet alalle. Kyse on tietenkin yhteiskuntataloudellinen. Totuushan on että osasta lääketieteen erikoistumisaloista voitaisiin luoda omia ammatteja. Kyseessä on kutenkin vanha ja vahva professio. Professioille on tyypillistä nimen omaan oman profession puolustaminen.
Hammaslääkärin ja lääkärin kahden vuoden prekliininen koulutus on jo pitkään ollut yhteneväinen. Prekliinisten laitosten koulutushenkilökunta ei kuitenkaan vielä osaa tarpeeksi ottaa huomioon hammaslääketieteen opiskelijoiden ammattiprofiloitumista. Tämä varmaankin aiheuttaa ahdistusta ja paineita alalle taktikoinnin seurauksen ajautuneille.