On kuulema lukuisia naisia jotka saavat tuon tuostakin turpaansa mieheltään. Tällaisen voimakkaan vihan luulisi tarkoittavan sitä että mies haluaa naisesta eroon. Saattaahan hän myös päivittäin haukkua ja arvostella puolisoaan monin tavoin, tehden täysin selväksi että muija on täysi paska ja miehen olisi niin paljon parempi ilman häntä (ja lapsia).
Miksi sitten mies ei ota eroa?
Tällaisessa tapauksessa, ja sellaisissakin missä mies ei sentään hauku joka hetki, mutta juo ja rellestää muuten ihan tarpeeksi sietämättömällä tavalla, alkaa kauheat itkijäiset jos nainen ottaa ja lähtee. Vuosikausiakin saattaa mies terrorisoida naista puhelimitse ja jopa kotiovelle änkien. Murhaankin voi mies päätyä.
Jos sitten otetaan tällainen tilanne missä mies on kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen, ja nainen täysi riivinrauta, sanoisimmeko umpikusipää, niin mies saattaa tehdä sen seitsemät temput tämän tuittupään pitääkseen. Tai jos ja kun nainen saa päähänsä että seksihän tympiikin häntä sen verran että ei sitä jaksa enää harrastaa, ei mies siltikään jätä vaimoa (saattaa tosin juosta vieraissa, tai itkeä Leelian lepotuoliosastoille lehtiin tilannettaan).
Niin kaikki tämä johtaa samaan asiaan: mies ei halua olla päivääkään elämässään yksin. Oli hän sitten uhkaileva, perhettään pelossa pitävä hirviö ja tyranni, tai sitten päinvastoin täysi ns. tossu ja miespalvelija, niin lopputulos on sama. Vaimo ei kertakaikkiaan saa jättää häntä!
Nyt tietysti ryntäätte hoilaamaan että eivät naisetkaan halua yksin olla. No eivätpä kai. Mutta kyllä siltä näyttäisi että pääosin nainen pystyy psyykkisessä mielessä helpommin lähtemään (ja pakkohan hänen on jos elämä tulee uhatuksi), ja on lukuisia naisia jotka elävät täysin tyytyväisinä miestä vailla. Toisaalta on pakkokin, kun miehet mokomat kuolevat useimmiten nuorempina kuin naiset...
Jos miehet eivät pitäisi vaimonpito-oikeudestaan niin kynsin hampain kiinni, ehkä heille ei tulisi niin jumalatonta tarvetta rääkätä naista (jotta tämä ei uskaltaisi kehittää omaa tahtoa - ja herrajjesta, peräti jättää miestä!), eikä varsinkaan pelkoa siitä että jos lopettaa rääkkäyksen niin muuttuu väistämättä vastakohdakseen eli vihtoriksi?
Näkyykö se muka naamasta jos ei elämässä ole naista, tai "saa pillua"? Miksi naisenpito on miehille niin tärkeää?
Miksi sitten mies ei ota eroa?
Tällaisessa tapauksessa, ja sellaisissakin missä mies ei sentään hauku joka hetki, mutta juo ja rellestää muuten ihan tarpeeksi sietämättömällä tavalla, alkaa kauheat itkijäiset jos nainen ottaa ja lähtee. Vuosikausiakin saattaa mies terrorisoida naista puhelimitse ja jopa kotiovelle änkien. Murhaankin voi mies päätyä.
Jos sitten otetaan tällainen tilanne missä mies on kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen, ja nainen täysi riivinrauta, sanoisimmeko umpikusipää, niin mies saattaa tehdä sen seitsemät temput tämän tuittupään pitääkseen. Tai jos ja kun nainen saa päähänsä että seksihän tympiikin häntä sen verran että ei sitä jaksa enää harrastaa, ei mies siltikään jätä vaimoa (saattaa tosin juosta vieraissa, tai itkeä Leelian lepotuoliosastoille lehtiin tilannettaan).
Niin kaikki tämä johtaa samaan asiaan: mies ei halua olla päivääkään elämässään yksin. Oli hän sitten uhkaileva, perhettään pelossa pitävä hirviö ja tyranni, tai sitten päinvastoin täysi ns. tossu ja miespalvelija, niin lopputulos on sama. Vaimo ei kertakaikkiaan saa jättää häntä!
Nyt tietysti ryntäätte hoilaamaan että eivät naisetkaan halua yksin olla. No eivätpä kai. Mutta kyllä siltä näyttäisi että pääosin nainen pystyy psyykkisessä mielessä helpommin lähtemään (ja pakkohan hänen on jos elämä tulee uhatuksi), ja on lukuisia naisia jotka elävät täysin tyytyväisinä miestä vailla. Toisaalta on pakkokin, kun miehet mokomat kuolevat useimmiten nuorempina kuin naiset...
Jos miehet eivät pitäisi vaimonpito-oikeudestaan niin kynsin hampain kiinni, ehkä heille ei tulisi niin jumalatonta tarvetta rääkätä naista (jotta tämä ei uskaltaisi kehittää omaa tahtoa - ja herrajjesta, peräti jättää miestä!), eikä varsinkaan pelkoa siitä että jos lopettaa rääkkäyksen niin muuttuu väistämättä vastakohdakseen eli vihtoriksi?
Näkyykö se muka naamasta jos ei elämässä ole naista, tai "saa pillua"? Miksi naisenpito on miehille niin tärkeää?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, TT.
Mies ei kertakaikkiaan tahdo olla ilman ÄITIÄ.
Mies käyttäytyy todellakin epäkyspästi ja pentumaisesti, juuri usein kuvaamallasi tavoin.
Mutta annetaanpas miesten vastata.
"Mutta annetaanpas miesten vastata"
No miksi menit avaamaan suusi?
Voisit joskus olla myös hiljaa. Kokeile! Shhhh!!! Aivan hiljaa...ei äännähdystäkään....Hyvä! Kyllä se siitä lähtee!
"Mutta annetaanpas miesten vastata"
No miksi menit avaamaan suusi?
Voisit joskus olla myös hiljaa. Kokeile! Shhhh!!! Aivan hiljaa...ei äännähdystäkään....Hyvä! Kyllä se siitä lähtee!
No olisit kyllä voinut sinäkin pitää suusi kiinni, kun et edes viitsinyt omaa mielipidettä aiheesta vaivautua sanomaan.
SHHHHHSSSSSSSSSSSHHHHHHHHHH.......
Ssshhhhh!
ja aiheeseen:
Minä pärjään kaikkein parhaiten täysin yksinäni, en todellakaan halua ketään akkaa riesakseni.
En tiedä näkyykö yksineläminen naamastani mutta hällä väliä, mitä sitten vaikka näkyisikin?
I couldn't care less...
Tässä oli siis tämän palstan miesten anti.
Voivoi...
Pipsalle samat ohjeet kuin Tytsylle....Shhh...turpa kiinni...aivan hiljaa...juuri noin...shhhh....ei äännähdystäkään....noin! Siitä se lähtee. Turvankiinnipitämisen jalo taito ei liene mahdoton oppia edes Tytsylle ja Pipsalle, näille ylvään feministiaatteen parhaillimme edustajille.
palstan typeryystilastossa tällä hetkellä jaetulla kakkossijalla yhdessä Tytsyn ja Mairen kanssa.
Radikaalifeministi on vielä selkeä ykkönen, mutta sinä kavennat koko ajan hänen etumatkaansa.
Naisille on täysi mahdottomuus pitää turpa kiinni, jokin piru niitä riivaa niin että aina niiden pitää saada olla äänessä ja lörpötellä kaikki asiat kylän juoruämmille ja suurennella kaikkea mahdottomuuksiin asti. Jos ei halua asioistaan tiedettävän koko paikkakunnalla niin ei kannata puhua mitään ämmille, ne ei kykene pitämään mitään omana tietonaan,
"lörpöti lörpöti, pläp pläp pläp, blaa blaa blaa, höpöti höpöti...uhups, tästä ei olisi saanutkaan puhua..."
Ne on äänessä vaikkei ole mitään järkevää sanottavaakaan, ja jos he ovat ottaneet jonkin ennakkoluuloisen asenteen niin sitä ei järkipuhe muuta, kun juoruämmät ja pillu sanoo että tuo ihminen on varmaan semmoinen ja tämmöinen niin niille on ihan turha esittää mitään faktoja, ei ne usko muuta kuin omia ennakkoluulojaan ja huhupuheitaan.
Siis tämä naisen verbaalinen lahjakkuusko on mielestäsi syy siihen, että miehellä on pakkomielle olla naisen kanssa kimpassa.
Okey.
Älä sitten valita jos nainen puhuu.
Omapa on syysi kun et voi elää ilman häntä.
Kyllä sinä olet sittenkin se tyhmin ja voitat kilpailun ylivoimaisesti.
Onkohan sinulla vähän liian vahva kilpailuvietti?
Etkö ole koskaan voittanut?
No nythän voitit.
siis jos mies on naisen kanssa, niin nainen on äiti ??
jos nainen on miehen kanssa, mies on mies, eikä mikään isä.
...yksinäisyys tappaa ja joskus seurassa oleminenkin kyllästyttää :-)
Toisaalta uskon kyllä tasapainoistenkin ihmissuhteiden mahdollisuuteen naisen ja miehen välillä - itse koen eläväni sellaisessa.
Vaimo ei hauku eikä moiti minua, enkä minä häntä. Vaikka molemmat tietävät toistensa vikojakin, niin erilaisista käyttäytymismalleista voi sanoa kahdella tavalla : paskamaisesti tai rakentavasti. Ja riidelläkin voi rakentavasti (kun muistaa antaa ja pyytää anteeksi).
Rakkauden ja sitä seuraavien rakkauden tekojen puute se on, joka ihmisille saa aikaan huonon olon. Kieroutunut omistushalu ei ole rakkautta - mutta rakkaus seuraa siitä, kun toiseen luottaa ja toista arvostaa täsmälleen saman verran kuin itseäänkin. (Ja jos ei itseään pysty katsomaan peilistä, niin taas kerran ripustautuu toiseenkin väärällä tavalla...)
...semmosta, se seksihomma on sitten bonusta. Tärkeintä mulle on se, että vaimo on paras ystävä, jonka kanssa myös aidosti viihtyy kahdestaan - ja jonka kanssa itse asiassa parhaiten viihtyy kahdestaan vapaa-aikana (vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, sen verran on takana nyt).
Täytyy varmaan alkaa jakaa bonuspisteitä tai papukaijamerkkejä asiallisille ja asiaan liittyville vastauksille, kun muuten tämä foorumi tuntuu päätyvän aina tyhjäkierroksille...
Ja monelle on tärkeää vain haukkua toisia kirjoittajia milloin miksikin, koska kuvittelevat että sillä voi peitellä sen ettei itsellään olekaan mitään asiaa.
Mutta asiaan. Tuo ystävyys-puoli onkin vähän hemmetin tärkeä. Ehkäpä se vaatii eräänlaista oivaltamista ja kasvua ihmisenä, että haluaa jonkun ihmisen elämäänsä nimenomaan ystäväksi ja juuri siksi että hän on hän, eikä vain sen vuoksi että on statussymbolin tai kodinkoneen paikka vapaana.
Itse en ole vielä päässyt kumppanin haukkumis -tasolta täysin pois, mutta olen yrittänyt edes tehdä sitä jotenkin vitsikkääseen tyyliin, niin että haukun kohde ei ota hommaa niin vakavasti että pitää loukkaantua. Vitsikkyys ja ivallisuus ovat sitten, muuten, täysin eri asioita...
Jokatapauksessa se että näkee kumppanissaan pelkkää pahaa, eikä silti tee tilanteelle mitään (=eroa) on minusta aina hyvin kummallista. Rakentuuko parisuhde sellaisissa tapauksissa jonkinlaisen yhteisen helvetin ylläpitoon, jossa toista ihmistä tarvitaan vain sylkykupiksi?
Toisaalta taas: miksiköhän minä pohdiskelen ihmisten suhteita kun ne nyt kumminkin ovat mitä ovat ja minä en niille mitään mahda. Vaikka ulkopuolinen sanoisi mitä, se ei mene perille jos ei itse ole vielä kasvanut siihen pisteeseen että alkaa miettiä asioita vähän syvemmin... Ja tuskinpa ne perinteisen systeemin ylläpitäjät edes viitsivät räpeltää netissä, varsinkaan kuuntelemassa muiden mielipiteitä valinnoistaan...
Jos ei miehellä ole vaimoa, on hänellä yhteiskunnassa huonompi status kuin sellaisella jolla on nainen ja perhe.
Status on miehelle varmaankin tärkeämpää useimmiten kuin itse vaimo tai hänen persoonansa.
"Status on miehelle varmaankin tärkeämpää useimmiten kuin itse vaimo tai hänen persoonansa."
sinä olet sairas ihminen.
Olipas taas asiallinen kannanotto.
Puhu sinäkin joskus aiheesta äläkä solvaa toisia henkilökohtaisesti koko ajan.
kattilaa soimaa
Kirjoituksesi pitää varmasti paikkansa ainakin joissakin tapauksissa. Kuvaamiasi miehiä on paljon. Mutta unohdat mielestäni yhden asian, jollaista itsekin olen seurannut vierestä, aika neuvottomana kuitenkin.
Vastaavia tapauksia on kuulemma enemmänkin, mutta kyseessä on parisuhde, jossa mies pahoinpitelee naistaan. Ja näissä suhteissa nainen ei kuitenkaan halua lähteä suhteesta. Hän haluaa pysyä miehensä kanssa. Joskus syynä ovat lapset, joskus uhka siitä mitä mies saa päähänsä. Mutta joskus ei pakottavaa syytä ole vaan nainen haluaa vain pysyä tässä suhteessa. Tämä on tosiasia. Itse seurasin tällaista vierestä ja pakko sanoa, että en tiennyt mitä tekisi. Kun kävin miehelle mainitsemassa, että kannattaa hyvin pian lopettaa sai nainen sekarin minulle. Minulla ei ole mitään asiaa puuttua heidän asioihinsa, mikä osaltaan pitää paikkansa. Tytsy tarjoaa tähän aseita ja kenties kehoittaa minua hakkaamaan ks. miehen, mutta en usko sen ratkaisevan mitään. Jos mies pahoinpidellään, kostaa hän sen mitä todennäköisemmin naiselleen. Ja toisaalta, mikä oikeus minulla on puuttua, jos nainen ja mies sen kieltävät.
Ja korostan vielä, että en usko väkivallan asiaa ratkaisevan. Väkivallalla on taipumus lisätä ja tuottaa väkivaltaa.
---------
Perheiden sisäiset asiat ovat vaikeita. Tasa-arvo lakikin jättää aviosuhteen ja avosuhteen tasa-arvolain ulkopuolelle. Tämä on täysin ymmärrettävää. Nämä asiat kuuluvat rikoslain piiriin. Väkivalta ja siinä toiseksi jääminen ei voi sisältyä tasa-arvolakiin. Siinä ei voida edellyttää tasa-arvoa fyysisessä voimassa tai taidossa tapella. Rikoslaki käsittelee pahoinpitelyitä, raiskauksia yms. ja siellä ne on käsiteltäväkin. Mikäli tasa-arvolakiin yletettäisiin parisuhde ja siellä tapahtuvat väkivallan teot pitäisi tasa-arvolakiin sisällyttää kaikki muukin sukupuolten välillä käydyt kärhämät. Samoin jos halutaan tasa-arvolaki ulettaa parisuhteisiin ja lailla pakottaa sukupuolten välinen tasa-arvo parisuhteisiin tarkoittaisi tämä jopa sitä, että homosuhteita ei voida hyväksyä. Ne eivät ole sukupuolisesti tasa-arvoisia. Lain pitäisi myös sanelle pitkälti parisuhteen taloudesta (rahaa pitää olla molemmilla käytössä saman verran ja molempien autot pitää olla saman arvoisia), oikeudesta harrastaa (harrastusten pitää olla saman arvoisia ja niitä pitää olla saman verran), nukkumisesta, lastenhoidosta, työssäkäymisestä, ystävistä.
Mutta kuitenkin TT:n kuvaamia tapauksia on luvattoman paljon (sanonta, pilkunnusijoille tiedoksi en tarkoita, että TT:n kuvaamat tapaukset pitäisi olla luvanvaraisia tms.).
Loppujen lopuksi laki ei saisi sanella parisuhdetta.
AINA kannattaa puuttua pahoinpitelyyn.
Aina.
Joskus nainenkin on tunnepitoisesti kiinni miehessä ja syyllisyyden ja häpeän tunteet pitävät häntä suhteessa, mutta ne jotka näkevät mitä tapahtuu, heidän on puututtava ja uskallettava kysyä tai ilmoittaa.
Pahoinpidellyllä ihmisellä ei aina ole voimia enää itse toimia.
Tosiaan sellaisiakin tapauksia on, että ihmistä ei saa vedettyä kamikaze-syöksystään pois niin millään. Tutun tuttu oli kuulema sellainen poika että hänen jokainen naissuhteensa päätyi käsirysyksi. Tässä tapauksessa ilmeisesti ihminen hakee aivan tietyntyyppistä kumppania (ja voisi sanoa myös että tietyntyyppisistä paikoista...) - jolloin hänen on turha ihmetellä että mites tässä nyt näin kävi.
Luulisinpa että kannattaa kerran, pari yrittää puhua järkeä, mutta jos ei se mene perille, niin minkäs teet?
***
Siitä minä en ole yhtä mieltä että tasa-arvo tarkoittaisi että kumppanien pitää olla samanlaisia, tai täysin erilaisia (en oikein ymmärrä miksi käsitit ettei homosuhteita sallittaisi?) Mielestäni yhteiskunnalla ei ole mitään oikeutta tulla sanelemaan miten ihmiset suhteensa järjestävät. Jos joku haluaa vaikka elää yhden ihmisen kanssa ja naida napsautella vallan toista ihmistä, niin mikäs siinä sitten. Tai jos joku päätyy ryhmäliittoon, niin sekin on oltava ok. (Tässä kohdin varmaan joku tukehtuu pullaansa...) Itse olen päätynyt yleisimpään mahdolliseen vaihtoehtoon eli heteroliittoon ns. uskollisessa muodossa, mutta mitä sitten? Ei se kaikille sovi.
Se mitä yhteiskunta VOI valvoa on se että ketään ei aleta alistaa fyysisellä tai henkisellä väkivallalla. Mikäli perheessä on lapsia, pitää tietysti vähän katsoa että miten taloudellisesti homma toimii. Kaikkien lapsenkasvatukseen sitoutuneiden on pantava kortensa kekoon, mutta jos potti jää siltikin pieneksi, sitten apua tarvitaan ulkopuolelta.
- Tästä varmaan huomaa että yritän kehitellä yleispätevää ratkaisua joka varmasti sopisi kaikille ja takaisi kaikkien oikeudet. En tiedä johtaako tällainen maailmanparantelu mihinkään, mutta ainahan sitä voi yrittää. Vikistä itsekseen ainakin...