Homealttius

homeiden ja aktinobakteereiden (sädesieni) itiöt aiheuttavat kahdella mekanismilla sairauden:
Tyyppi 3: immunokompleksi-välitteiset reaktiot (reaktion aiheuttavat antigeenin
ja vasta-aineen muodostamat kompleksit);
Tyyppi 4: viivästyneet soluvälitteiset reaktiot.

Tämän sairauden nimi on:
allerginen alveoliitti eli
yliherkkyys KEUHKOKUUME

Näille homeitiöille altistuneista herkistyy vain 5-15 %. Enemmistö (85-95 %) pääsee siis päättämään, että KUKAAN EI VOI OLLA SAIRAS homepölystä. Tämä on sitä kuuluisaa suomalaisen hyvinvointivaltion demokratiaa.

Homepölyn aiheuttamiin sairauksiin ei kuulu ASTMA (tyyppi-1), vaikka valtiovaltamme korruptoituneet virkamiehet sitä erittäin suurella joukolla lähes yksimielisesti tuputtavat. Tämä on fysikaalinen mahdottomuus!
Tai jospa nämä ovat fakiireja? Fakiirihan pystyy tunnetusti kumoamaan jopa fysiikan lait!

Pekka Nikkola
homeallergikko

P.S: Waterloon raportti tulee huomenna!

Laitoit "oireiksi" opinnäytetyöni allergian ja homesairauksien käsitteet osan.

Tässä pätkä opinnäytetyöstäni (2004):
   

2 HOMEALTISTUKSEN AIHEUTTAMIA OIREITA JA SAIRAUKSIA
Käytän tässä työssäni ”homesairaus” termiä, vaikka varsinaista ”homesairautta” ei ole sillä nimellä Seurin (2004, henkilökohtainen tiedonanto) mukaan määritelty. Tarkoitan homesairaudella homealtistuksen aiheuttamaa oireyhtymää, jossa esiintyy eroavuuksia yksilöiden välillä. Tarkoitan tällä termillä yleisesti kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella oireilevat haitallisesti kosteusvauriokohteissa. Näistä oireilijoista ja homealtistuksesta sairastuneista käytän termiä ”homesairas”.

Homeiden aiheuttamat hengitystiesairaudet ovat alun perin olleet paljolti maanviljeli-jöiden sairauksia, mutta virheellisestä rakentamisesta johtuen kosteusvauriomikrobeita – homeita, hiivoja ja sädesieniä, jopa ameboita - on alkanut esiintyä haitallisissa määrin myös asuinrakennuksissa. Varsin selvästi 1970-luvulta alkaen on lisääntyvästi lääkärei-den vastaanotoille hakeutunut erikoisesti oireilevia henkilöitä, jotka ovat työskennelleet kosteusvauriomikrobien saastuttamissa taloissa tai joiden asunnoissa on ollut hometta. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 49, 61, 86.) Kansanterveyslaitoksen selvityk-sen mukaan 1970-luvun tasakatoista 73 %:ssa oli esiintynyt läpivuotoja. 1980-luvun rakennuksissa esiintyy usein kosteusvaurioita seinärakenteissa sekä usein myös pesuti-loissa, joiden vesieristys on toteutettu puutteellisesti. (Nordman 1996, 76.) Seurin ym. mukaan 1990-luvun lamaan liittyi myös rakennusalan lama, ja monia yrityksiä lopetettiin. Rakennusten valmistumisen jälkeiset korjaukset saattoivat jäädä tekemättä tai vii-västyivät. Lisäksi monissa rakennuksissa on ollut putkivuotoja. Korjausten viivästyminen lisää kustannuksia, koska itsestään korjaantuvia kattovuotoja, putkivuotoja tai sala-ojitusta ei ole. (Seuri 1996, 9-11.)

1980-luvulla käynnistyneestä monitieteellisestä ja laajasta uurastuksesta huolimatta ra-kennusten ja ihmisten kärsimiä homehaittoja koskeva tieto on vielä hajanaista (Ruukki 2003, 21 – 25). Reijulan mukaan sairaaloiden homeet ovat henkilökunnan lisäksi vaaral-isia leikkauspotilaille ja voivat aiheuttaa sieni-infektion, joka voi johtaa potilaan kuo-lemaan varsinkin leukemia- ja luuydinsiirtopotilaille. (Turunen 2002, 4).

Jos rakennuksessa on kosteus- ja homevaurio, siinä työskentelevät tai asuvat altistuvat rakenteista peräisin oleville mikrobeille, niiden itiöille ja kuolleista mikrobeista peräisin oleville partikkeleille (osasille), sekä mikrobien MVOC - (haihtuville aineenvaihdunta-) tuotteille ja mykotoksiineille (homemyrkyille). Kosteusvauriorakennusten mikrobit ovat peräisin maaperästä ja ympäröivästä luonnosta, mutta kasvaessaan kostuneissa rakenteissa niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla erilaisia kuin muussa ympäristössä. Mikrobilajien yhteisvaikutukset keskenään ja vaurioituneista rakenteista ympäristöön emittoituvien (emissio = aineesta lähtöisin oleva haitallinen päästö) kaasumaisten ja hiukkasmaisten aineiden kanssa voivat olla osasyy siihen, miksi kosteusvauriorakennuksissa työskenteleville saattaa aiheutua odotettua voimakkaampia oireita ja sairauksia. Puhuttaessa kosteusvaurioituneiden rakennusten ”homeista” tarkoitetaan mikrobeja, jotka ovat homesieniä, hiivoja, bakteereja, erityisesti sädesieniä eli aktinomykeettejä (grampositiivisia maaperäbakteereja) sekä sinistäjä- ja lahottajasieniä. Altistuminen voi aiheuttaa terveyshaittoja ja homepölylle altistuminen on ilmeinen terveysuhka. (Reijula 2003, 7-14.)

Tuomaisen ja Seurin mukaan kostuneista rakenteista vapautuu ympäristöön kaasumaisia altisteita, lukuisia erilaisia kemikaaleja, joilla voi myös olla terveysvaikutuksia (esim. formaldehydi, ammoniakki). Muovimatot voivat vaurioitua kulutuksen, lämmön, kosteuden ja mikrobien aiheuttaman hajoamisen seurauksena. Hajoamista voi tapahtua myös muovimaton lisäksi liimoissa ja tasoitteissa, hajoamistuotteet voidaan tunnistaa sisäilmanäytteiden tai vaurioituneen materiaalin tutkimuksien perusteella. Liiman tai muovin hajoamisen syynä tavallisesti on päällysteiden asentaminen liian kostean betonin päälle. Jos muovin hajoaminen käynnistyy, se usein jatkuu, vaikka lattia myöhem-min kuivaisikin. Tästä syystä pelkkä lattialaatan kosteuden mittaaminen ei välttämättä paljasta ongelmaa. Rakennusmateriaalien hajotessa kosteuden ja mikrobien toiminnan vaikutuksesta ilmaan emittoituu sekä kemikaaleja että hiukkasmaisia yhdisteitä. Kosteusvauriorakennuksen sisäilmastossa voi siis olla lukuisia epänormaaleja päästölähteitä, jota omalla tavallaan lisäävät ilman saastekuormaa ja ajanmittaan todennäköisesti ainakin joillekin altistuneille aiheuttavat oireita ja jopa terveysvaaraa. (www.miame.net tulostettu internet10.7.2004.)

Hirvosen mukaan monet ”hometalo” - mikrobeista vapautuvat ärsykkeet käynnistävät tulehdusreaktioita limakalvoilla ja voivat vaurioittaa, jopa tuhota elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Hänen mielestään erityinen haaste on ongelmatalon tunnistaminen. Pelkkä kosteuden määrä tai tietyn mikrobin löytyminen ei riitä. Monet kohteet voivat olla pitkään kosteusvaurioisia, mutta altistuneille ei välttämättä ole koitunut ongelmia, toisissa kohteissa taas varsin monet altistuneet oireilevat ja sairastuvatkin. Joskus homeiden aiheuttamat sairaudet ”ryvästyvät”, kertyvät, tiettyihin kohteisiin. Sitä, mikä niissä on lisääntyneen oireilun ja sairastavuuden syy, ei ole voitu varmuudella osoittaa. Myöskään emme toistaiseksi voi luotettavasti ennustaa, mikä nimenomainen nyt kostunut kohde tulisi olemaan tällainen suuren sairastavuuden yksikkö. Siksi kaikki kosteusvauriot pitää korjata nopeasti ja hyvin. (Ruukki 2003, 22.)

Pasasen ja Anderssonin mukaan monet mikrobit tyytyvät vähään, kunhan kosteutta vain riittää, ravinteita yleensä on riittävästi. Väliaikainen kuivuminenkaan ei tuhoa kasvustoa kokonaan, ainakin itiöitä jää odottamaan uutta kosteutta. Itiöt ja kuolleitten mikrobien osat voivat myös aiheuttaa oireita ja siksi kuivunut homeinen rakennekin voi aiheuttaa haittoja. Homeiden myrkyt, mykotoksiinit, voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Homeet ja bakteerit voimistavat toistensa vaikutusta. Soluviljelmissä ja eläinkokeissa on testattu tavallisessa sisäilmassa esiintyviä luontaisia lajeja, kuten Penicillium-homeita, jotka runsastuvat, kun kosteus pääsee valloilleen. Myös streptomykeettien ja mykobakteerien itiöillä tehdyissä kokeissa viljellyillä ihmissoluilla ja hiiren keuhkosoluilla on todettu solukuoleman lisääntyvän. Mikrobien haitat voivat yltää myös pernasoluihin, mikä saattaa heikentää immuunipuolustusta ja altistaa infektioille. Bak-teereista poiketen homeet käynnistävät tulehdusta ja aiheuttavat välitöntä solukuolemaa vain heikosti soluissa ja koe-eläimissä. Tarkasti ei tiedetä, mitkä tekijät kosteusvauriomikrobien saastuttamassa ilmassa sairastuttavat. (Ruukki 2003, 22-23.)

Koska terveyshaitan aiheuttajaa ei varmuudella voida osoittaa, ei myöskään ilman mikrobipitoisuudelle ole annettu haitalliseksi tunnettuja pitoisuusarvoja eikä terveysperusteisia raja-arvoja. Jo sairastunut henkilö ei välttämättä aina pysty työskentelemään saneerauksen jälkeenkään kyseessä olevassa tilassa. Mikäli työntekijä oireilee remontin jälkeen, on se merkki myös siitä, ettei remontti ole onnistunut riittävän kattavasti ja ettei korjauksissa ole onnistuttu eliminoimaan kaikkia kosteusvauriomikrobeja riittävästi. (Lapinlampi 2001 ja 2003, sisäilmaseminaari.)

Allergiseen nuhaan, allergiseen alveoliittiin ja astmaan liittyy immunologisia mekanismeja, joiden vuoksi sairaudet saattavat jatkua altistumisen loputtuakin. Jotkut sairastuneista eivät parane kokonaan vaan nuha ja astmaoireisto jäävät pysyviksi ja allerginen alveoliitti voi toistua uudelleen kosteusvauriomikrobeille altistuttaessa. (Nordman 2002. Sisäilmaseminaari luentomoniste.)

2.1   Homealtistuksen aiheuttamia oireita
Kosteusvauriomikrobeille (homeille, hiivoille, bakteereille) altistuminen ei vielä tarkoita sairastumista, mutta jopa puolet näiden saastuttamalle sisäilmalle altistuneista henkilöistä potee muutamassa viikossa altistukseen liittyen ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita, joihin voi liittyä myös yleisoireita. (Reijula 2003, 48.) Kosteusvauriomikrobit saattavat aiheuttaa allergista nuhaa, silmien sidekalvotulehdusta (konjuktiviittia), astmaa, ODTS (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä), allergista bronkopulmonaarista aspergilloosia, invasiivista aspergilloosia, aspergilloomaa sekä allergista alveoliittia (Haahtela ym. 2002, 15.) Homealtistus lisää alttiutta herkistyä myös ympäristön tavanomaisille allergeeneille (liite 1). Kosteusvauriomikrobien aiheuttamat terveyshaitat voidaan karkeasti jakaa 1) yleisoireisiin, 2) ärsytysoireisiin, 3) yliherkkyyssairauksiin ja 4) toistuviin infektioihin. (Nordman 1996, 76-78.)

Nevalaisen ja Husmanin mukaan kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että hometaloissa oireilevat vain ennestään allergiset ja herkät ihmiset. Nyt tiedämme myös täysin terveiden ihmisten limakalvojen reagoivan, ne saattavat tulehtua ja turvota: silmät ärtyvät, nenä vuotaa, lihaksissa ja nivelissä on särkyä ja voimakas väsymys painaa. Mikrobien erilaisilla mekanismeilla aikaansaamat tulehdusmuutokset saattavat selittää hengitystievaivat, mutta sekalaiset keskushermosto-oireet kuten voimakas väsymys, keskittymisvaikeudet ja muistihäiriöt saattavat myös olla home- ja bakteerimyrkkyjen vaikutusten seurauksia. Nämä mikrobeista erittyvät myrkylliset eli toksiset aineet voivat aiheuttaa vahinkoa puolustusjärjestelmän solujen ohella myös muille kudoksille. Ärsytys- ja yleisoireissa ei yleensä ole kyse allergioista vaan jostakin muista toistaiseksi huonosti tunnetusta ilmiöstä. (Ruukki 2003, 21.)

Yleisoireet ovat tyypiltään epäspesifejä, kuten väsymys, voimattomuus, päänsärky, masennus, hengästyminen, lämpöily, lihas- ja nivelsäryt ja pahoinvointi. Lisäksi voi esiintyä iho-oireita, immuunipuolustuksen häiriöihin viittaavina tavanomaisten infektioiden ylisairastavuutta flunssatyyppisiin infektioihin sekä bakterielleihin silmä-, poskiontelo- ja hengitystietulehduksiin. Toksiinien vaikutus solujen energia-aineenvaihduntaan, immuunipuolustukseen ja viestiliikenteeseen voisi selittää altistuneiden henkilöiden kokemia sairausoireita. Toksiineilla ja muilla ärsykkeillä voi olla vaikutuksia myös autonomisen hermoston toimintaan, joka voisi selittää unen ja sydämen toimintahäiriöitä sekä masennusoireita. (Salkinoja-Salonen 1999, 51-52.)

Yleisiä kosteusvauriomikrobien aiheuttamia ärsytysoireita ovat silmien ärsytysoireet (esim. roskan tunne ja vesivuoto), nenän ärsytysoireet (esim. kirvely, tukkoisuus, karstoittuminen), verenvuoto nenästä, nielun punoitus ja turvotus, äänen käheys, pitkittynyt yskä ja astman kaltainen tulehdus, hengenahdistus, liman eritys alemmista hengitysteistä, ahdistuksen ja painon tunne rintakehällä tai kipu hengitysteissä, hengityksen vinkuminen ja rahina. Hengityselinallergikon ja astmaatikon oireet sekä atooppinen ihottuma usein pahentuvat (Nordman, Pohjola 1998, 9-10; Suomen Lääkärilehti, Majvikin suositus 1998, 2149-2155.) Nordmanin (1996, 78) mukaan eräät kosteusvauriomikrobimyrkyt, esimerkiksi Stachybotrys atran erittämä mykotoksiini, vaikuttavat myös voimakkaasti suuontelon ja ruoansulatuskanavan limakalvoon ja ne ärsyttävät ihoakin. Tyypillistä yleis- ja ärsytysoireille on, että ne lievittyvät tai katoavat oleskeltaessa muualla ja ilmaantuvat taas palattaessa hometiloihin. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

2.2   Yleisimpiä homealtistuksen aiheuttamia sairauksia
Salkinoja - Salosen mukaan monet tutkimusryhmät (Maroni & Lundgren 1998, Anders-son 1996, Reijula 1998, Rylander 1995, Johanning, Hodgson 1995) ovat havainneet, että sisätilojen mikrobikasvustot liittyvät niille altistuvan ihmisen sairastumiseen, mutta ei ole olemassa mitään tiettyä ”hometalotautia” tai ”sisäilmasyndroomaa”, vaan terve-yshaitat ovat eri ihmisillä ja eri taloissa erilaisia (Salkinoja - Salonen 1999, 51).

Nykyisen käsityksen mukaan home voi olla eräiden sairauksien aiheuttaja, näitä ovat allerginen nuha, astma, homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti, ODTS ja eräät yli-herkkyyssairaudet, jotka liittyvät homeiden aiheuttamaan kolonisaatioon (mikrobin asettuminen limakalvolle aiheuttamatta kudosta tuhoavaa tautia) alemmissa ilmateissä – esim. allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi, jonka kaltaista allergista bronko-pulmonaarista mykoosia (liite 1) voivat myös eräät muut homeet aiheuttaa .(Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Joissakin kohteissa kosteusvauriomikrobeille altistuneet saattavat sairastua suurena joukkona, joka kuitenkin on melko harvinaista. Esimerkkinä Luonetjärven varuskunta-sairaala, jossa oli ollut vuosia runsaasti erilaisia kosteusvaurioita ja niihin liittyviä mik-robikasvustoja. (Seuri, Husman, Kinnunen, Reiman, Kreus, Kuronen, Lehtomäki, Paa-nanen 2000, Indoor Air 2000; 10:138-145.)

Jantusen (2001, 117) mukaan homeet ja hiivat voivat aiheuttaa immuunivasteeltaan hei-kentyneelle henkilölle (esim. pahanlaatuisia veritauteja potevat, elinsiirtopotilaat, sytos-taatteja saavat henkilöt) suoran tulehduksen, esim. Aspergillus-homeiden aiheuttama aspergilloosi (Jantunen 2001, Duodecim 2001;117 (17): 1715-9.) Ramsayn ja Ta-piovaaran (2004) mukaan ne voivat aiheuttaa tulehduksia myös välikorviin (Asper-gillus, Penicillium, Candida) ja poskionteloihin (Mucor: mucormycosis liite 1/5). Tu-lehdukset voivat olla septisiä (verenmyrkytystä synnyttävä) ja kuolleisuus niihin on suu-ri. (http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm tulostettu 3.5.2004.)

Allerginen nuha voi puhjeta kosteusvaurioaltistuksen seurauksena, IgE-välitteinen herkistyminen kosteusvauriomikrobeille on mahdollinen, mutta tavallisempaa on niiden katalysoima herkistyminen yleisesti allergista nuhaa aiheuttaville pölyille: pölypunkeille, siitepölyille ja eläinpölyille. Kosteusvauriokohteissa esiintyy yleisesti pöly- ja varastopunkkeja, joka mahdollistaa tavallista helpomman herkistymisen niillekin. Kosteusvauriotilojen sisäilman epäpuhtaudet raivaavat tietä IgE-välitteiselle herkistymiselle aiheuttamalla ilmateiden limakalvolle vaurioita, jolloin immunologisesti aktiivisia allergeeneja pääsee tunkeutumaan limakalvoon. (Malmberg, Rinne 1999, 214-219.)

Allergisessa nuhassa oireet johtuvat nenän limakalvon tulehduksesta, joka aiheuttaa turvotusta (nenäntukkoisuus), vesinuhaa ja liman erittymistä, aivastelua, nenän kutinaa, usein silmien sidekalvot reagoivat samanaikaisesti (punoitus, kutina, roskan tunne…). Tavallisimpia komplikaatioita ovat poskiontelotulehdukset ja hajuaistin huononeminen sekä joskus nenäpolyypit. (Ruoppi, YKT 9.6.2003.) Allerginen nuha usein edeltää astmaan sairastumista. (Nordman 2002, 171).


Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus. Astmassa esiintyy tyypillisesti yleistä keuhkoputkien ahtautumista, joka vaihtelee lyhyessä ajassa joko itsestään, ulkoisten tekijöiden tai lääkkeen vaikutuksesta. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.) Homeastma on vaikea astma. Se on todettu kansainvälisessä tutkimuksessa: BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey (http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage.)

Pentzinin mukaan yli 350 000 suomalaista kärsii astman oireista ja heistä yli 250000 saa Kelan erityiskorvattavaa lääkehoitoa (Penzin 2004, 4.) Keuhkoputkien limakalvoilla esiintyy tulehdusmuutoksia (inflammaatio) jo aivan astman alkuvaiheessa. Tyypillistä astmalle on monien tulehdussolujen, kuten syöttösolujen, eosinofiilien, jopa neutrofiili-en lisääntyminen keuhkojen limakalvoilla. (Kinnula ym. 2000, 256.) Kosteusvauriorakennuksissa astmaan sairastumisen riski on kaksinkertainen. On laskettu, että joka kolmas astma jäisi puhkeamatta, jos kosteusvauriorakennusongelmaa ei olisi. (Seuri 8.1.2004, luento.)

Paanasen (2004) mukaan astmassa ilmatieahtauma on seurausta tulehduksen aiheuttamasta limakalvon turvotuksesta, sitkeän liman erittymisestä ja ilmateiden ympärillä ole-van sileän lihaksen supistustilasta ja myöhemmässä vaiheessa myös limakalvon ja li-haskerroksen paksuuntumisesta. Astman oireet ovat seurausta limakalvotulehduksesta: yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja rohina, herkkä hengästyminen ja hengenahdistus. Tyypillinen piirre astmassa on ilmateiden hyperreaktiviteetti, ylireaktiivisuus, jolla tarkoitetaan astmaattisten ilmateiden lisääntynyttä supistusherkkyyttä tavallisiin ärsykkeisiin, kuten kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Astmatulehduksen astetta voidaan arvioida mm. uloshengitysilman typpioksidimäärityksin, veren eosinofiilisen kationisen proteiinin (s-ECP) määrityksin ja ysköksen eosinofiilisolujen määrityksin, joiden avulla saadaan melko karkeaa tietoa itse tulehduksesta. Astmaattista ilmatieahtaumaa ja sen muutoksia voidaan mitata PEF-mittareilla (mittaa maksimaalisesti suoritetun uloshengityksen aikaansaamaa virtausnopeutta), ja spirometrilla (jolla voidaan määrittää keuhkoihin maksimaalisesti saatava ja sieltä ulospuhallettava ilmamäärä litroina, spirometrin piirtämästä käyrästä voidaan myös määrittää se suhteellinen helppous, jolla ilma kulkee keuhkoputkistossa). Muutokset näissä suureissa kuvastavat ilmatieahtaumaa – ja tietyllä tavalla myös astmatulehduksen astetta. Ilmateiden poikkeavaa supistusherkkyyttä voidaan määrittää esim. histamiini- tai metakoliini-inhalaatiokokeilla, ja kylmän ilman hengittämiskokeella. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Ammattiastmalla tarkoitetaan sairautta, joka syntyy altistumisesta ja herkistymisestä työympäristön biologisille tai kemiallisille aiheuttajille. Tämä määritelmä on johdettu Suomen ammattitautilaista ottamalla huomioon, että ammattiastmalla on monta mekanismia. Kaikki mekanismit eivät perustu allergiaan. (Haahtela ym.1985, 122-125.) Työssä voi altistua herkistävien pölyjen lisäksi myös kaasuille tai huuruille, jolloin ammattiastmakirjoon kuuluvat myös byssinoosi (puuvillan tai hampun pitkäaikaisesta hengittämisestä aiheutuva keuhkosairaus) ja RADS, Reactive Airways Dysfunction Syn-drome (liite 1) (Kinnula ym. 2000,604).

Ammattiastman oireet voivat vaivata vuosia altistumisen loputtuakin, sillä alun perin vain altistuksen yhteydessä ilmaantuva astmatulehdus voi kroonistua vaikeaksi ja krooniseksi astmaksi. Taudin varhainen toteaminen onkin tärkeää ennusteen kannalta: mitä pikemmin sairastunut saadaan altistuksesta pois ja astmatulehdus hoidetaan kunnolla, sen parempi on sairauden ennuste; alkuvaiheessa hyvin hoidettu työperäinen astma saattaa jopa parantua. (Nordman, Hytönen, Keskinen 1999, 373.)

Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen granulomatoottinen (lukuisia granuloomia eli tulehdussolukertymiä käsittävä) tulehdusreaktio eloperäisiin pölyihin ja kemikaaleihin. (Kava ym. Duodecim 1994;110 (17):1593.) Alveoliitissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkorakkuloissa (keuhkoalveoleissa) sekä respiratorisissa bronkioleissa, jotka ovat keuhkokudoksen pienempiä ilmakanavia ennen alveoleja. Sairauden voivat aiheuttaa monet homeet (Aspergillus fumigatus, Sporobolomyces, Rhodotorula ja Penicillium) ja homeita muistuttavat bakteerit, aktinomykeetit eli sädesienet. (Nordman 1996, 76, Pohjola 1999, 11.) Seurin (2004) mukaan alveoliitissa muodostuu keuhkokudokseen immunologinen reaktio, joka johtaa keuhkokudoksen solun ulkoisen nestemäärän lisääntymiseen, kaasujen vaihdon heikkenemiseen ja jatkuessaan keuhkokudoksen sidekudoksen lisääntymiseen ja altistuksen jatkuessa jopa kuolemaan. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Tulehdusreaktion seurauksena alveolien seinämät paksuuntuvat (tulehdussolukertymät, granuloomat). Seurauksena on hapen siirtymisen vaikeutuminen alveoleista niitä ympäröivään kapillaarisuonistoon. Kroonisessa vaiheessa granuloomat (tulehduskertymät) häviävät ja tilalle ilmaantuu sidekudosta, fibroosia, alveolien välitilaan. Seurauksena on keuhkokudoksen jäykistyminen, joka huonontaa keuhkojen ilmapumppaustoimintaa entisestään. Tulehdus ja fibroosi aiheuttavat valtimoveren hapen pitoisuuden vähenemisen, erityisesti ponnistellessa, kun ilmapumpun kyky toimittaa lisääntyvän lihastyön vaatimaa lisähappea kudoksiin heikkenee. Näitä ilmiöitä voidaan mitata valtimoveren happipitoisuusmäärityksin ja keuhkojen diffuusiokapasiteettitutkimuksin. Keuhkoku-doksen jäykistyminen keuhkorakkula-tulehduksen ja fibroosin vuoksi pienentää hengi-tystilavuuksia, joka huonontaa keuhkojen ilmapumpputoimintaa. Näitä ilmiöitä voidaan mitata mm. spirometrian avulla. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)

Alveoliitin oireita ovat yskä ja hengenahdistus, jotka vaikeutuvat liikkuessa, ja kuumei-lu. Alkuvaihe muistuttaa flunssaa. Yleisiä ovat myös päänsärky ja nivel- ja lihaskivut. Oireet tyypillisesti vaikeutuvat 4 – 8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksen jälkeen. Val-timoveren happipitoisuus voi laskea niin matalalle, että potilas on syanoottinen (”sininen”). Keuhkokuvassa voi olla maitolasimaisia samentumia. (Terho 1997, 388-390.) Tauti useimmiten paranee, mutta erityisesti toistuvasti uusiutuessaan (altistusten jatkuessa tai toistuessa) voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin (sidekudoksen muodostumiseen muun kudoksen tilalle ja joukkoon), joka johtaa keuhkojen toiminnan pysyvään huononemiseen. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)

Allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi (ABPA) tarkoittaa Aspergillus-sienen aiheuttamaa harvinaista keuhkotulehdusta, jossa Aspergillus kasvaa keuhkoputkien seinämissä. Aspergillus toimii keuhkoissa sekä tulehdusta aiheuttavana mikrobina että allergeenina (liite 1), ja sitä vastaan kehittyy myös IgE-vasta-aineita, jotka osaltaan ovat aiheuttamassa vaikeaa astmaa muistuttavaa tilaa. Aspergilluksen aiheuttamasta tulehduksesta on seurauksena huomattavaa limanmuodostusta, josta voi aiheuttaa pieniä ilmateitä tukkivia limatulppia seuraamuksellisine atelektaaseineen ja bronkiektasioineen. Huonosti hoidettuna tauti voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin, jopa kuolemaan. (Haahtela ym. 1999, 400-402.)

Vaikka ei olekaan lopullista näyttöä siitä, että kosteusvauriomikrobit aiheuttavat reumasairauksia monesti homealtistuneilla on todettu nivelreumaa, selkärankareumaa, erilaisia niveltulehduksia, esim. reaktiivista artriittia (reaktiivinen niveltulehdus), psoriasis artriitteja (psoriaasiin liittyvä niveltulehdus), spondylartroosia (nikamarappeutuma), vaskuliittia (= verisuonten seinämän tulehdus) ja fibromyalgiaa. Oireita ja löydök-siä on ollut selkärangassa, ranteissa, käsien pikkunivelissä, lonkissa, polvissa ja varpais-sa. Kosteusvauriomikrobien etiologinen osuus näissä tapauksissa on epäselvää. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi homealtistuneilla on esiintynyt kroonista bronkiittia, bronkietaksioita, sydänsairauksia, verenpainetautia, selkäsairauksia, diabetesta, munuaissai-rauksia, Raynaudin oireyhtymä (liite 1/6), vatsakipua, virtsavaivoja ja ripulia. (Husman ym. 2003, 22, 23, 27, 39.)

ODTS (organic dust toxic syndrome eli orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) tarkoittaa äkillisten, voimakkaiden orgaanisen pölyn altistumisten yhteydessä ilmaantuvaa oireyhtymää, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktioita. Tilaan liittyy allergista alveoliittia muistuttavia oireita kuitenkin ilman radiologisia (röntgenkuvassa havaittavia) muutoksia keuhkokuvissa: kuumeilua, vilunväristyksiä, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia, hengenahdistusta ja yskää. Tilan aiheuttajaksi on epäilty bakteeriperäisiä endotoksiineita. Sairauden mekanismia ei kunnolla tunneta. Ennuste vaikuttaa hyvältä. Toistuvat episodit voivat johtaa krooniseen keuhkokatarriin, tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. (Terho 1997, 391.)

ODTS oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mutta tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tehty (www.ktl.fi Tietoa terveydestä 22.1.2004). Arvellaan, että keuhkojen toiminta huononee, jos sairautta ei hoideta, voi olla pysyvä keuhkotoiminnan heikkeneminen. (Pohjola 1998, 11; Haahtela ym. 1993, 44.)

ODTS:ään ei liity allergisen alveoliitin tapaan keuhkokudoksen solujen ulkoisen nestemäärän lisääntymistä eikä sidekudoksen kertymistä. Tyypillinen ODTS ilmentymä on ns. puimurikuume, jossa viljelijä saa puimakauden ensimmäisinä päivinä joko puinnin jälkeen illalla tai yöllä kuumeisen reaktion, joka muutaman päivän työskentelyn jälkeen loppuu eli toinen puimaviikko menee jo ongelmitta, mutta seuraavana vuonna sama on edessä. Nykyisin ODTS termin käyttö sairaustiloja kuvaavana diagnoosina on laajentunut koskemaan myös kosteusvauriorakennuksissa ilmaantuvia tiloja, joissa altistuksiin liittyy lämpöilyä, väsymystä, ja erilaisia keuhko-oireita, mutta lievempänä kuin ODTS:ssa. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Homeallergia potilaan tyypillisiä oireita voivat olla silmien kutina, vetistys, kangerrus, luomiturvotus; aivastelu, nenän tukkoisuus, vesinuha; huulien kutina, huulten ja kurkun turvotus; atooppisen ihottuman paheneminen, urtikariakohtaukset; hengenahdistus, herkkä hengästyminen ja alentunut ponnistelun sieto, hengityksen vinkuna, yskä yöllä ja päivällä, lämpöily altistusten yhteydessä, jolloin lamaavaa väsymystä. Oireet lievittyvät altistuksen loputtua, mutta uusiutuvat herkästi luonnonhomeidenkin altistustilanteissa (esim. keväällä lumien sulaessa, sateen jälkeen, marjametsässä, vatukossa, kasvihuoneissa, maakellareissa…). Näillä potilailla on usein samanaikaisesti homeallergiaa ja varastopölypunkkiallergiaa. Homeallergia-potilaalle voi kehittyä ruokaintoleranssi esi-merkiksi homejuustoihin, viineihin ja sieniin. IgE-vasta-aineita on todettu myös aktinomykeeteille ("sädesienille"). (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

Homealtistuspotilaan toksisen oireyhtymän syynä on voimakas altistuminen home-myrkyille. Husmanin (1988) mukaan oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet, kuten kuumeilu, laihtuminen ja niveloireisto, joihin voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla tavalliset kipu- ja allergialääkkeet aut-tavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

Viime aikoina on esitetty arveluita, että jotkut kosteusvauriomikrobit ja niiden aineen-vaihduntatuotteet voivat aiheuttaa syöpää. (Salkinoja – Salonen 1999, 67; Hintikka, Reijula, Nikulin 1998, 2171). Lisätietoa edellä mainituista ja harvinaisemmista home-sairauksista liitteessä 1.

hilkkaliisa kirjoitti:

Laitoit "oireiksi" opinnäytetyöni allergian ja homesairauksien käsitteet osan.

Tässä pätkä opinnäytetyöstäni (2004):
   

2 HOMEALTISTUKSEN AIHEUTTAMIA OIREITA JA SAIRAUKSIA
Käytän tässä työssäni ”homesairaus” termiä, vaikka varsinaista ”homesairautta” ei ole sillä nimellä Seurin (2004, henkilökohtainen tiedonanto) mukaan määritelty. Tarkoitan homesairaudella homealtistuksen aiheuttamaa oireyhtymää, jossa esiintyy eroavuuksia yksilöiden välillä. Tarkoitan tällä termillä yleisesti kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella oireilevat haitallisesti kosteusvauriokohteissa. Näistä oireilijoista ja homealtistuksesta sairastuneista käytän termiä ”homesairas”.

Homeiden aiheuttamat hengitystiesairaudet ovat alun perin olleet paljolti maanviljeli-jöiden sairauksia, mutta virheellisestä rakentamisesta johtuen kosteusvauriomikrobeita – homeita, hiivoja ja sädesieniä, jopa ameboita - on alkanut esiintyä haitallisissa määrin myös asuinrakennuksissa. Varsin selvästi 1970-luvulta alkaen on lisääntyvästi lääkärei-den vastaanotoille hakeutunut erikoisesti oireilevia henkilöitä, jotka ovat työskennelleet kosteusvauriomikrobien saastuttamissa taloissa tai joiden asunnoissa on ollut hometta. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 49, 61, 86.) Kansanterveyslaitoksen selvityk-sen mukaan 1970-luvun tasakatoista 73 %:ssa oli esiintynyt läpivuotoja. 1980-luvun rakennuksissa esiintyy usein kosteusvaurioita seinärakenteissa sekä usein myös pesuti-loissa, joiden vesieristys on toteutettu puutteellisesti. (Nordman 1996, 76.) Seurin ym. mukaan 1990-luvun lamaan liittyi myös rakennusalan lama, ja monia yrityksiä lopetettiin. Rakennusten valmistumisen jälkeiset korjaukset saattoivat jäädä tekemättä tai vii-västyivät. Lisäksi monissa rakennuksissa on ollut putkivuotoja. Korjausten viivästyminen lisää kustannuksia, koska itsestään korjaantuvia kattovuotoja, putkivuotoja tai sala-ojitusta ei ole. (Seuri 1996, 9-11.)

1980-luvulla käynnistyneestä monitieteellisestä ja laajasta uurastuksesta huolimatta ra-kennusten ja ihmisten kärsimiä homehaittoja koskeva tieto on vielä hajanaista (Ruukki 2003, 21 – 25). Reijulan mukaan sairaaloiden homeet ovat henkilökunnan lisäksi vaaral-isia leikkauspotilaille ja voivat aiheuttaa sieni-infektion, joka voi johtaa potilaan kuo-lemaan varsinkin leukemia- ja luuydinsiirtopotilaille. (Turunen 2002, 4).

Jos rakennuksessa on kosteus- ja homevaurio, siinä työskentelevät tai asuvat altistuvat rakenteista peräisin oleville mikrobeille, niiden itiöille ja kuolleista mikrobeista peräisin oleville partikkeleille (osasille), sekä mikrobien MVOC - (haihtuville aineenvaihdunta-) tuotteille ja mykotoksiineille (homemyrkyille). Kosteusvauriorakennusten mikrobit ovat peräisin maaperästä ja ympäröivästä luonnosta, mutta kasvaessaan kostuneissa rakenteissa niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla erilaisia kuin muussa ympäristössä. Mikrobilajien yhteisvaikutukset keskenään ja vaurioituneista rakenteista ympäristöön emittoituvien (emissio = aineesta lähtöisin oleva haitallinen päästö) kaasumaisten ja hiukkasmaisten aineiden kanssa voivat olla osasyy siihen, miksi kosteusvauriorakennuksissa työskenteleville saattaa aiheutua odotettua voimakkaampia oireita ja sairauksia. Puhuttaessa kosteusvaurioituneiden rakennusten ”homeista” tarkoitetaan mikrobeja, jotka ovat homesieniä, hiivoja, bakteereja, erityisesti sädesieniä eli aktinomykeettejä (grampositiivisia maaperäbakteereja) sekä sinistäjä- ja lahottajasieniä. Altistuminen voi aiheuttaa terveyshaittoja ja homepölylle altistuminen on ilmeinen terveysuhka. (Reijula 2003, 7-14.)

Tuomaisen ja Seurin mukaan kostuneista rakenteista vapautuu ympäristöön kaasumaisia altisteita, lukuisia erilaisia kemikaaleja, joilla voi myös olla terveysvaikutuksia (esim. formaldehydi, ammoniakki). Muovimatot voivat vaurioitua kulutuksen, lämmön, kosteuden ja mikrobien aiheuttaman hajoamisen seurauksena. Hajoamista voi tapahtua myös muovimaton lisäksi liimoissa ja tasoitteissa, hajoamistuotteet voidaan tunnistaa sisäilmanäytteiden tai vaurioituneen materiaalin tutkimuksien perusteella. Liiman tai muovin hajoamisen syynä tavallisesti on päällysteiden asentaminen liian kostean betonin päälle. Jos muovin hajoaminen käynnistyy, se usein jatkuu, vaikka lattia myöhem-min kuivaisikin. Tästä syystä pelkkä lattialaatan kosteuden mittaaminen ei välttämättä paljasta ongelmaa. Rakennusmateriaalien hajotessa kosteuden ja mikrobien toiminnan vaikutuksesta ilmaan emittoituu sekä kemikaaleja että hiukkasmaisia yhdisteitä. Kosteusvauriorakennuksen sisäilmastossa voi siis olla lukuisia epänormaaleja päästölähteitä, jota omalla tavallaan lisäävät ilman saastekuormaa ja ajanmittaan todennäköisesti ainakin joillekin altistuneille aiheuttavat oireita ja jopa terveysvaaraa. (www.miame.net tulostettu internet10.7.2004.)

Hirvosen mukaan monet ”hometalo” - mikrobeista vapautuvat ärsykkeet käynnistävät tulehdusreaktioita limakalvoilla ja voivat vaurioittaa, jopa tuhota elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Hänen mielestään erityinen haaste on ongelmatalon tunnistaminen. Pelkkä kosteuden määrä tai tietyn mikrobin löytyminen ei riitä. Monet kohteet voivat olla pitkään kosteusvaurioisia, mutta altistuneille ei välttämättä ole koitunut ongelmia, toisissa kohteissa taas varsin monet altistuneet oireilevat ja sairastuvatkin. Joskus homeiden aiheuttamat sairaudet ”ryvästyvät”, kertyvät, tiettyihin kohteisiin. Sitä, mikä niissä on lisääntyneen oireilun ja sairastavuuden syy, ei ole voitu varmuudella osoittaa. Myöskään emme toistaiseksi voi luotettavasti ennustaa, mikä nimenomainen nyt kostunut kohde tulisi olemaan tällainen suuren sairastavuuden yksikkö. Siksi kaikki kosteusvauriot pitää korjata nopeasti ja hyvin. (Ruukki 2003, 22.)

Pasasen ja Anderssonin mukaan monet mikrobit tyytyvät vähään, kunhan kosteutta vain riittää, ravinteita yleensä on riittävästi. Väliaikainen kuivuminenkaan ei tuhoa kasvustoa kokonaan, ainakin itiöitä jää odottamaan uutta kosteutta. Itiöt ja kuolleitten mikrobien osat voivat myös aiheuttaa oireita ja siksi kuivunut homeinen rakennekin voi aiheuttaa haittoja. Homeiden myrkyt, mykotoksiinit, voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Homeet ja bakteerit voimistavat toistensa vaikutusta. Soluviljelmissä ja eläinkokeissa on testattu tavallisessa sisäilmassa esiintyviä luontaisia lajeja, kuten Penicillium-homeita, jotka runsastuvat, kun kosteus pääsee valloilleen. Myös streptomykeettien ja mykobakteerien itiöillä tehdyissä kokeissa viljellyillä ihmissoluilla ja hiiren keuhkosoluilla on todettu solukuoleman lisääntyvän. Mikrobien haitat voivat yltää myös pernasoluihin, mikä saattaa heikentää immuunipuolustusta ja altistaa infektioille. Bak-teereista poiketen homeet käynnistävät tulehdusta ja aiheuttavat välitöntä solukuolemaa vain heikosti soluissa ja koe-eläimissä. Tarkasti ei tiedetä, mitkä tekijät kosteusvauriomikrobien saastuttamassa ilmassa sairastuttavat. (Ruukki 2003, 22-23.)

Koska terveyshaitan aiheuttajaa ei varmuudella voida osoittaa, ei myöskään ilman mikrobipitoisuudelle ole annettu haitalliseksi tunnettuja pitoisuusarvoja eikä terveysperusteisia raja-arvoja. Jo sairastunut henkilö ei välttämättä aina pysty työskentelemään saneerauksen jälkeenkään kyseessä olevassa tilassa. Mikäli työntekijä oireilee remontin jälkeen, on se merkki myös siitä, ettei remontti ole onnistunut riittävän kattavasti ja ettei korjauksissa ole onnistuttu eliminoimaan kaikkia kosteusvauriomikrobeja riittävästi. (Lapinlampi 2001 ja 2003, sisäilmaseminaari.)

Allergiseen nuhaan, allergiseen alveoliittiin ja astmaan liittyy immunologisia mekanismeja, joiden vuoksi sairaudet saattavat jatkua altistumisen loputtuakin. Jotkut sairastuneista eivät parane kokonaan vaan nuha ja astmaoireisto jäävät pysyviksi ja allerginen alveoliitti voi toistua uudelleen kosteusvauriomikrobeille altistuttaessa. (Nordman 2002. Sisäilmaseminaari luentomoniste.)

2.1   Homealtistuksen aiheuttamia oireita
Kosteusvauriomikrobeille (homeille, hiivoille, bakteereille) altistuminen ei vielä tarkoita sairastumista, mutta jopa puolet näiden saastuttamalle sisäilmalle altistuneista henkilöistä potee muutamassa viikossa altistukseen liittyen ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita, joihin voi liittyä myös yleisoireita. (Reijula 2003, 48.) Kosteusvauriomikrobit saattavat aiheuttaa allergista nuhaa, silmien sidekalvotulehdusta (konjuktiviittia), astmaa, ODTS (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä), allergista bronkopulmonaarista aspergilloosia, invasiivista aspergilloosia, aspergilloomaa sekä allergista alveoliittia (Haahtela ym. 2002, 15.) Homealtistus lisää alttiutta herkistyä myös ympäristön tavanomaisille allergeeneille (liite 1). Kosteusvauriomikrobien aiheuttamat terveyshaitat voidaan karkeasti jakaa 1) yleisoireisiin, 2) ärsytysoireisiin, 3) yliherkkyyssairauksiin ja 4) toistuviin infektioihin. (Nordman 1996, 76-78.)

Nevalaisen ja Husmanin mukaan kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että hometaloissa oireilevat vain ennestään allergiset ja herkät ihmiset. Nyt tiedämme myös täysin terveiden ihmisten limakalvojen reagoivan, ne saattavat tulehtua ja turvota: silmät ärtyvät, nenä vuotaa, lihaksissa ja nivelissä on särkyä ja voimakas väsymys painaa. Mikrobien erilaisilla mekanismeilla aikaansaamat tulehdusmuutokset saattavat selittää hengitystievaivat, mutta sekalaiset keskushermosto-oireet kuten voimakas väsymys, keskittymisvaikeudet ja muistihäiriöt saattavat myös olla home- ja bakteerimyrkkyjen vaikutusten seurauksia. Nämä mikrobeista erittyvät myrkylliset eli toksiset aineet voivat aiheuttaa vahinkoa puolustusjärjestelmän solujen ohella myös muille kudoksille. Ärsytys- ja yleisoireissa ei yleensä ole kyse allergioista vaan jostakin muista toistaiseksi huonosti tunnetusta ilmiöstä. (Ruukki 2003, 21.)

Yleisoireet ovat tyypiltään epäspesifejä, kuten väsymys, voimattomuus, päänsärky, masennus, hengästyminen, lämpöily, lihas- ja nivelsäryt ja pahoinvointi. Lisäksi voi esiintyä iho-oireita, immuunipuolustuksen häiriöihin viittaavina tavanomaisten infektioiden ylisairastavuutta flunssatyyppisiin infektioihin sekä bakterielleihin silmä-, poskiontelo- ja hengitystietulehduksiin. Toksiinien vaikutus solujen energia-aineenvaihduntaan, immuunipuolustukseen ja viestiliikenteeseen voisi selittää altistuneiden henkilöiden kokemia sairausoireita. Toksiineilla ja muilla ärsykkeillä voi olla vaikutuksia myös autonomisen hermoston toimintaan, joka voisi selittää unen ja sydämen toimintahäiriöitä sekä masennusoireita. (Salkinoja-Salonen 1999, 51-52.)

Yleisiä kosteusvauriomikrobien aiheuttamia ärsytysoireita ovat silmien ärsytysoireet (esim. roskan tunne ja vesivuoto), nenän ärsytysoireet (esim. kirvely, tukkoisuus, karstoittuminen), verenvuoto nenästä, nielun punoitus ja turvotus, äänen käheys, pitkittynyt yskä ja astman kaltainen tulehdus, hengenahdistus, liman eritys alemmista hengitysteistä, ahdistuksen ja painon tunne rintakehällä tai kipu hengitysteissä, hengityksen vinkuminen ja rahina. Hengityselinallergikon ja astmaatikon oireet sekä atooppinen ihottuma usein pahentuvat (Nordman, Pohjola 1998, 9-10; Suomen Lääkärilehti, Majvikin suositus 1998, 2149-2155.) Nordmanin (1996, 78) mukaan eräät kosteusvauriomikrobimyrkyt, esimerkiksi Stachybotrys atran erittämä mykotoksiini, vaikuttavat myös voimakkaasti suuontelon ja ruoansulatuskanavan limakalvoon ja ne ärsyttävät ihoakin. Tyypillistä yleis- ja ärsytysoireille on, että ne lievittyvät tai katoavat oleskeltaessa muualla ja ilmaantuvat taas palattaessa hometiloihin. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

2.2   Yleisimpiä homealtistuksen aiheuttamia sairauksia
Salkinoja - Salosen mukaan monet tutkimusryhmät (Maroni & Lundgren 1998, Anders-son 1996, Reijula 1998, Rylander 1995, Johanning, Hodgson 1995) ovat havainneet, että sisätilojen mikrobikasvustot liittyvät niille altistuvan ihmisen sairastumiseen, mutta ei ole olemassa mitään tiettyä ”hometalotautia” tai ”sisäilmasyndroomaa”, vaan terve-yshaitat ovat eri ihmisillä ja eri taloissa erilaisia (Salkinoja - Salonen 1999, 51).

Nykyisen käsityksen mukaan home voi olla eräiden sairauksien aiheuttaja, näitä ovat allerginen nuha, astma, homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti, ODTS ja eräät yli-herkkyyssairaudet, jotka liittyvät homeiden aiheuttamaan kolonisaatioon (mikrobin asettuminen limakalvolle aiheuttamatta kudosta tuhoavaa tautia) alemmissa ilmateissä – esim. allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi, jonka kaltaista allergista bronko-pulmonaarista mykoosia (liite 1) voivat myös eräät muut homeet aiheuttaa .(Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Joissakin kohteissa kosteusvauriomikrobeille altistuneet saattavat sairastua suurena joukkona, joka kuitenkin on melko harvinaista. Esimerkkinä Luonetjärven varuskunta-sairaala, jossa oli ollut vuosia runsaasti erilaisia kosteusvaurioita ja niihin liittyviä mik-robikasvustoja. (Seuri, Husman, Kinnunen, Reiman, Kreus, Kuronen, Lehtomäki, Paa-nanen 2000, Indoor Air 2000; 10:138-145.)

Jantusen (2001, 117) mukaan homeet ja hiivat voivat aiheuttaa immuunivasteeltaan hei-kentyneelle henkilölle (esim. pahanlaatuisia veritauteja potevat, elinsiirtopotilaat, sytos-taatteja saavat henkilöt) suoran tulehduksen, esim. Aspergillus-homeiden aiheuttama aspergilloosi (Jantunen 2001, Duodecim 2001;117 (17): 1715-9.) Ramsayn ja Ta-piovaaran (2004) mukaan ne voivat aiheuttaa tulehduksia myös välikorviin (Asper-gillus, Penicillium, Candida) ja poskionteloihin (Mucor: mucormycosis liite 1/5). Tu-lehdukset voivat olla septisiä (verenmyrkytystä synnyttävä) ja kuolleisuus niihin on suu-ri. (http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm tulostettu 3.5.2004.)

Allerginen nuha voi puhjeta kosteusvaurioaltistuksen seurauksena, IgE-välitteinen herkistyminen kosteusvauriomikrobeille on mahdollinen, mutta tavallisempaa on niiden katalysoima herkistyminen yleisesti allergista nuhaa aiheuttaville pölyille: pölypunkeille, siitepölyille ja eläinpölyille. Kosteusvauriokohteissa esiintyy yleisesti pöly- ja varastopunkkeja, joka mahdollistaa tavallista helpomman herkistymisen niillekin. Kosteusvauriotilojen sisäilman epäpuhtaudet raivaavat tietä IgE-välitteiselle herkistymiselle aiheuttamalla ilmateiden limakalvolle vaurioita, jolloin immunologisesti aktiivisia allergeeneja pääsee tunkeutumaan limakalvoon. (Malmberg, Rinne 1999, 214-219.)

Allergisessa nuhassa oireet johtuvat nenän limakalvon tulehduksesta, joka aiheuttaa turvotusta (nenäntukkoisuus), vesinuhaa ja liman erittymistä, aivastelua, nenän kutinaa, usein silmien sidekalvot reagoivat samanaikaisesti (punoitus, kutina, roskan tunne…). Tavallisimpia komplikaatioita ovat poskiontelotulehdukset ja hajuaistin huononeminen sekä joskus nenäpolyypit. (Ruoppi, YKT 9.6.2003.) Allerginen nuha usein edeltää astmaan sairastumista. (Nordman 2002, 171).


Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus. Astmassa esiintyy tyypillisesti yleistä keuhkoputkien ahtautumista, joka vaihtelee lyhyessä ajassa joko itsestään, ulkoisten tekijöiden tai lääkkeen vaikutuksesta. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.) Homeastma on vaikea astma. Se on todettu kansainvälisessä tutkimuksessa: BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey (http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage.)

Pentzinin mukaan yli 350 000 suomalaista kärsii astman oireista ja heistä yli 250000 saa Kelan erityiskorvattavaa lääkehoitoa (Penzin 2004, 4.) Keuhkoputkien limakalvoilla esiintyy tulehdusmuutoksia (inflammaatio) jo aivan astman alkuvaiheessa. Tyypillistä astmalle on monien tulehdussolujen, kuten syöttösolujen, eosinofiilien, jopa neutrofiili-en lisääntyminen keuhkojen limakalvoilla. (Kinnula ym. 2000, 256.) Kosteusvauriorakennuksissa astmaan sairastumisen riski on kaksinkertainen. On laskettu, että joka kolmas astma jäisi puhkeamatta, jos kosteusvauriorakennusongelmaa ei olisi. (Seuri 8.1.2004, luento.)

Paanasen (2004) mukaan astmassa ilmatieahtauma on seurausta tulehduksen aiheuttamasta limakalvon turvotuksesta, sitkeän liman erittymisestä ja ilmateiden ympärillä ole-van sileän lihaksen supistustilasta ja myöhemmässä vaiheessa myös limakalvon ja li-haskerroksen paksuuntumisesta. Astman oireet ovat seurausta limakalvotulehduksesta: yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja rohina, herkkä hengästyminen ja hengenahdistus. Tyypillinen piirre astmassa on ilmateiden hyperreaktiviteetti, ylireaktiivisuus, jolla tarkoitetaan astmaattisten ilmateiden lisääntynyttä supistusherkkyyttä tavallisiin ärsykkeisiin, kuten kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Astmatulehduksen astetta voidaan arvioida mm. uloshengitysilman typpioksidimäärityksin, veren eosinofiilisen kationisen proteiinin (s-ECP) määrityksin ja ysköksen eosinofiilisolujen määrityksin, joiden avulla saadaan melko karkeaa tietoa itse tulehduksesta. Astmaattista ilmatieahtaumaa ja sen muutoksia voidaan mitata PEF-mittareilla (mittaa maksimaalisesti suoritetun uloshengityksen aikaansaamaa virtausnopeutta), ja spirometrilla (jolla voidaan määrittää keuhkoihin maksimaalisesti saatava ja sieltä ulospuhallettava ilmamäärä litroina, spirometrin piirtämästä käyrästä voidaan myös määrittää se suhteellinen helppous, jolla ilma kulkee keuhkoputkistossa). Muutokset näissä suureissa kuvastavat ilmatieahtaumaa – ja tietyllä tavalla myös astmatulehduksen astetta. Ilmateiden poikkeavaa supistusherkkyyttä voidaan määrittää esim. histamiini- tai metakoliini-inhalaatiokokeilla, ja kylmän ilman hengittämiskokeella. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Ammattiastmalla tarkoitetaan sairautta, joka syntyy altistumisesta ja herkistymisestä työympäristön biologisille tai kemiallisille aiheuttajille. Tämä määritelmä on johdettu Suomen ammattitautilaista ottamalla huomioon, että ammattiastmalla on monta mekanismia. Kaikki mekanismit eivät perustu allergiaan. (Haahtela ym.1985, 122-125.) Työssä voi altistua herkistävien pölyjen lisäksi myös kaasuille tai huuruille, jolloin ammattiastmakirjoon kuuluvat myös byssinoosi (puuvillan tai hampun pitkäaikaisesta hengittämisestä aiheutuva keuhkosairaus) ja RADS, Reactive Airways Dysfunction Syn-drome (liite 1) (Kinnula ym. 2000,604).

Ammattiastman oireet voivat vaivata vuosia altistumisen loputtuakin, sillä alun perin vain altistuksen yhteydessä ilmaantuva astmatulehdus voi kroonistua vaikeaksi ja krooniseksi astmaksi. Taudin varhainen toteaminen onkin tärkeää ennusteen kannalta: mitä pikemmin sairastunut saadaan altistuksesta pois ja astmatulehdus hoidetaan kunnolla, sen parempi on sairauden ennuste; alkuvaiheessa hyvin hoidettu työperäinen astma saattaa jopa parantua. (Nordman, Hytönen, Keskinen 1999, 373.)

Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen granulomatoottinen (lukuisia granuloomia eli tulehdussolukertymiä käsittävä) tulehdusreaktio eloperäisiin pölyihin ja kemikaaleihin. (Kava ym. Duodecim 1994;110 (17):1593.) Alveoliitissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkorakkuloissa (keuhkoalveoleissa) sekä respiratorisissa bronkioleissa, jotka ovat keuhkokudoksen pienempiä ilmakanavia ennen alveoleja. Sairauden voivat aiheuttaa monet homeet (Aspergillus fumigatus, Sporobolomyces, Rhodotorula ja Penicillium) ja homeita muistuttavat bakteerit, aktinomykeetit eli sädesienet. (Nordman 1996, 76, Pohjola 1999, 11.) Seurin (2004) mukaan alveoliitissa muodostuu keuhkokudokseen immunologinen reaktio, joka johtaa keuhkokudoksen solun ulkoisen nestemäärän lisääntymiseen, kaasujen vaihdon heikkenemiseen ja jatkuessaan keuhkokudoksen sidekudoksen lisääntymiseen ja altistuksen jatkuessa jopa kuolemaan. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Tulehdusreaktion seurauksena alveolien seinämät paksuuntuvat (tulehdussolukertymät, granuloomat). Seurauksena on hapen siirtymisen vaikeutuminen alveoleista niitä ympäröivään kapillaarisuonistoon. Kroonisessa vaiheessa granuloomat (tulehduskertymät) häviävät ja tilalle ilmaantuu sidekudosta, fibroosia, alveolien välitilaan. Seurauksena on keuhkokudoksen jäykistyminen, joka huonontaa keuhkojen ilmapumppaustoimintaa entisestään. Tulehdus ja fibroosi aiheuttavat valtimoveren hapen pitoisuuden vähenemisen, erityisesti ponnistellessa, kun ilmapumpun kyky toimittaa lisääntyvän lihastyön vaatimaa lisähappea kudoksiin heikkenee. Näitä ilmiöitä voidaan mitata valtimoveren happipitoisuusmäärityksin ja keuhkojen diffuusiokapasiteettitutkimuksin. Keuhkoku-doksen jäykistyminen keuhkorakkula-tulehduksen ja fibroosin vuoksi pienentää hengi-tystilavuuksia, joka huonontaa keuhkojen ilmapumpputoimintaa. Näitä ilmiöitä voidaan mitata mm. spirometrian avulla. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)

Alveoliitin oireita ovat yskä ja hengenahdistus, jotka vaikeutuvat liikkuessa, ja kuumei-lu. Alkuvaihe muistuttaa flunssaa. Yleisiä ovat myös päänsärky ja nivel- ja lihaskivut. Oireet tyypillisesti vaikeutuvat 4 – 8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksen jälkeen. Val-timoveren happipitoisuus voi laskea niin matalalle, että potilas on syanoottinen (”sininen”). Keuhkokuvassa voi olla maitolasimaisia samentumia. (Terho 1997, 388-390.) Tauti useimmiten paranee, mutta erityisesti toistuvasti uusiutuessaan (altistusten jatkuessa tai toistuessa) voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin (sidekudoksen muodostumiseen muun kudoksen tilalle ja joukkoon), joka johtaa keuhkojen toiminnan pysyvään huononemiseen. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)

Allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi (ABPA) tarkoittaa Aspergillus-sienen aiheuttamaa harvinaista keuhkotulehdusta, jossa Aspergillus kasvaa keuhkoputkien seinämissä. Aspergillus toimii keuhkoissa sekä tulehdusta aiheuttavana mikrobina että allergeenina (liite 1), ja sitä vastaan kehittyy myös IgE-vasta-aineita, jotka osaltaan ovat aiheuttamassa vaikeaa astmaa muistuttavaa tilaa. Aspergilluksen aiheuttamasta tulehduksesta on seurauksena huomattavaa limanmuodostusta, josta voi aiheuttaa pieniä ilmateitä tukkivia limatulppia seuraamuksellisine atelektaaseineen ja bronkiektasioineen. Huonosti hoidettuna tauti voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin, jopa kuolemaan. (Haahtela ym. 1999, 400-402.)

Vaikka ei olekaan lopullista näyttöä siitä, että kosteusvauriomikrobit aiheuttavat reumasairauksia monesti homealtistuneilla on todettu nivelreumaa, selkärankareumaa, erilaisia niveltulehduksia, esim. reaktiivista artriittia (reaktiivinen niveltulehdus), psoriasis artriitteja (psoriaasiin liittyvä niveltulehdus), spondylartroosia (nikamarappeutuma), vaskuliittia (= verisuonten seinämän tulehdus) ja fibromyalgiaa. Oireita ja löydök-siä on ollut selkärangassa, ranteissa, käsien pikkunivelissä, lonkissa, polvissa ja varpais-sa. Kosteusvauriomikrobien etiologinen osuus näissä tapauksissa on epäselvää. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi homealtistuneilla on esiintynyt kroonista bronkiittia, bronkietaksioita, sydänsairauksia, verenpainetautia, selkäsairauksia, diabetesta, munuaissai-rauksia, Raynaudin oireyhtymä (liite 1/6), vatsakipua, virtsavaivoja ja ripulia. (Husman ym. 2003, 22, 23, 27, 39.)

ODTS (organic dust toxic syndrome eli orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) tarkoittaa äkillisten, voimakkaiden orgaanisen pölyn altistumisten yhteydessä ilmaantuvaa oireyhtymää, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktioita. Tilaan liittyy allergista alveoliittia muistuttavia oireita kuitenkin ilman radiologisia (röntgenkuvassa havaittavia) muutoksia keuhkokuvissa: kuumeilua, vilunväristyksiä, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia, hengenahdistusta ja yskää. Tilan aiheuttajaksi on epäilty bakteeriperäisiä endotoksiineita. Sairauden mekanismia ei kunnolla tunneta. Ennuste vaikuttaa hyvältä. Toistuvat episodit voivat johtaa krooniseen keuhkokatarriin, tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. (Terho 1997, 391.)

ODTS oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mutta tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tehty (www.ktl.fi Tietoa terveydestä 22.1.2004). Arvellaan, että keuhkojen toiminta huononee, jos sairautta ei hoideta, voi olla pysyvä keuhkotoiminnan heikkeneminen. (Pohjola 1998, 11; Haahtela ym. 1993, 44.)

ODTS:ään ei liity allergisen alveoliitin tapaan keuhkokudoksen solujen ulkoisen nestemäärän lisääntymistä eikä sidekudoksen kertymistä. Tyypillinen ODTS ilmentymä on ns. puimurikuume, jossa viljelijä saa puimakauden ensimmäisinä päivinä joko puinnin jälkeen illalla tai yöllä kuumeisen reaktion, joka muutaman päivän työskentelyn jälkeen loppuu eli toinen puimaviikko menee jo ongelmitta, mutta seuraavana vuonna sama on edessä. Nykyisin ODTS termin käyttö sairaustiloja kuvaavana diagnoosina on laajentunut koskemaan myös kosteusvauriorakennuksissa ilmaantuvia tiloja, joissa altistuksiin liittyy lämpöilyä, väsymystä, ja erilaisia keuhko-oireita, mutta lievempänä kuin ODTS:ssa. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Homeallergia potilaan tyypillisiä oireita voivat olla silmien kutina, vetistys, kangerrus, luomiturvotus; aivastelu, nenän tukkoisuus, vesinuha; huulien kutina, huulten ja kurkun turvotus; atooppisen ihottuman paheneminen, urtikariakohtaukset; hengenahdistus, herkkä hengästyminen ja alentunut ponnistelun sieto, hengityksen vinkuna, yskä yöllä ja päivällä, lämpöily altistusten yhteydessä, jolloin lamaavaa väsymystä. Oireet lievittyvät altistuksen loputtua, mutta uusiutuvat herkästi luonnonhomeidenkin altistustilanteissa (esim. keväällä lumien sulaessa, sateen jälkeen, marjametsässä, vatukossa, kasvihuoneissa, maakellareissa…). Näillä potilailla on usein samanaikaisesti homeallergiaa ja varastopölypunkkiallergiaa. Homeallergia-potilaalle voi kehittyä ruokaintoleranssi esi-merkiksi homejuustoihin, viineihin ja sieniin. IgE-vasta-aineita on todettu myös aktinomykeeteille ("sädesienille"). (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

Homealtistuspotilaan toksisen oireyhtymän syynä on voimakas altistuminen home-myrkyille. Husmanin (1988) mukaan oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet, kuten kuumeilu, laihtuminen ja niveloireisto, joihin voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla tavalliset kipu- ja allergialääkkeet aut-tavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

Viime aikoina on esitetty arveluita, että jotkut kosteusvauriomikrobit ja niiden aineen-vaihduntatuotteet voivat aiheuttaa syöpää. (Salkinoja – Salonen 1999, 67; Hintikka, Reijula, Nikulin 1998, 2171). Lisätietoa edellä mainituista ja harvinaisemmista home-sairauksista liitteessä 1.

Lue lisää

Olin noin 10v sitten Iho- ja allergiasairaalassa Anita Remitzin ja Sakari Reitamon
"järjestämässä" lääkekokeilussa. Päädyin sinne oltuani H-P Hännisen ysityisvastaanotolla, josta sain lähetteen ko.sairaalaan. Epäilin silloin itse jotain Hiiva/home allergiaa ja olinkin oikeassa, H-P H:n asenteesta ja negatiivisen brig-testin tuloksesta huolimatta. Ikäväkyllä asia selvisi vasta paljon myöhemmin joten päädyin Remizin ja Reitamon uhriksi!
Minulle ehdotettiin lääkekokeilua ja luvattiin että paranen ihottumastani parissa viikossa kokonaan. Kyseinen
"lääke" on uutettu huoneistohomeesta = takrolimuusi, mitä minulle ei kerrottu silloin.
En tietenkään olisi suostunut. Rasvaa hierottiin koko vartalolleni aamuin illoin
usean viikon ajan. Tämän jälkeen elämäni on ollut todella vaikeaa. Iho-oireet aivan kauheat ja koko elimistö on sekaisin todella usein. Olen riutunut ja laiha, turhautunut ja väsynyt. En pysty syömään enkä juomaan mitään missä on sokeria, fruktoosia tai vastaavaa yhtään, puhumattakaan hiivoista, homeesta, sienistä. Kaikki missä on mahdollista olla edellämainittuja aineita esim. marjat, hedelmät, jauhot, liha ym, ym......
Olen siis myös muilta osin todella tiukalla ruokavaliolla. En myöskään pysty oleskelemaan paikoissa missä on kosteusvaurio. Olenkin elävä mittari, reagoin heti!Lääkekokeilun jälkeen mikä siis sairastutti minut, en saanut vuoteen apua
kyseisiltä lääkäreiltä, enkä sen jälkeenkään. Ehdottivat kyllä yhtenä vaihtoehtona solumyrkkyä!! he eivät ole minun luottamukseni arvoisia lääkäreitä, toivottavasti eivät ole pilanneet muiden potilaiden elämää. Silloin kaulallani kasvoi aivan kuin keltaisia kynsiä ja olin todella sairas ja paino oli pudonnut aivan olemattomiin, kaikki lihakset katosivat ja vanhenin hetkessä. Löysin kuitenkin hyvän lääkärin joka ymmärsi asian vakavuuden, näinollen olen varmasti hänen ansiostaan vielä hengissä ja välillä ihan hyvässä kunnossa. Vaihdoin juuri taanoin työpaikkaa ja huonoksi onnekseni siellä on kosteusvaurioita, ollut jo vuosia mm. katot vuotanut, lattiat halki ja viemäri putket eivät vedä kunnolla. Pariviikkoa kestin ja sitten napsahti, en pysty olemaan siellä HETKEÄKÄÄN. Muillakin on oireita, mutta ovat sen verran "taloonpäin kallellaan", että eivät piittaa. Eivätkä ole ilmeisesti allergisia kuten minä. Nyt pyydänkin SInulta apua, kun tunnut olevan todella perillä tästä asiasta/ongelmasta, onko tähän sädesieneen mitään hoitokeinoa, vai onko se elimistössäni (selkäytimessäni) aina ja ikuisesti. Olisin todella kiitollinen vastauksestasi. Minä taas olen suoraan kuin elävä opinnäytetyösi (olen helpottunut että asiasta ja sen vakavuudesta on joku näin perillä.)

Kuinka mahdat voida tänäpäivänä ja oletko saanut mistään apua? ko. "lääkärit" eivät kantaneet mitään vastuuta aikaansaannoksistaan.

"Eli lääkärin määräämät lab. tutkimukset kuten esim. CRP, La, PVK (perusverenkuva), TVK (täydellinen verenkuva), Diffi jne. ovat homeallergian toteamisen kannalta täysin tarpeettomia tutkimuksia, eli suoranaista verovarojen haaskausta.
Sama verovarojen haaskaus koskee myös homeallergian aiheuttaman niveloireilun takia suoritettuja nivelten rtg-tutkimuksia kuin myös oirelääkitystä, eli antihistamiini-, astma-, kortisonivoide-, kipu-, antibiootti- ja jopa mielenterveyteen suuntautuvaa lääkitystä.

"Ja jokainen lääkäri tässä maassa tietää sortuessaan määräämään homeallergikkopotilaalleen moisia tutkimuksia, että ne ovat homeen tuottaman allergisen reaktion toteamisen suhteen täysin tarpeettomia, eli VEROVAROJEN VÄÄRINKÄYTÖÄ."

- Jessus, että kun sinut on tutkittu, muut voi jättää heitteille! Edesvastuutonta ja törkeää, ja sitähän homesairaiden kohtelu onkin!

En halua enää edes lukea oksettavia kirjoituksiasi, jotka menevät pahempaan suuntaan koko ajan. Näppärästi otit Nisuiisun ja muut syntipukeiksi, että pääsisit itse kuin koira veräjästä.

Ikinä et vaan voi kumota niiden myrkkyjen vaikutusta. "Se pyörii sittenkin", ei maha mittään.