Välit rakkaaseeni menivät poikki. Olen tullut petetyksi taas. Tuntuu etten jaksa kantaa tätä taakkaa, ongelmia oli tarpeeksi jo muutenkin. Olen nyt jo suorastaan kiukkuinen Jumalalle. Tosi turhautunut olo näistä vaikeuksista ja elämästä puuttuu mielekkyys. Miksi näin kivinen tie, eikö joskus voisi olla hitunen onnea rakkaudessa. Kovasti on yritetty mutta nollapisteessä aina vaan uudestaan. Kun on rinnalla ihana puoliso, niin jaksaa paljon paremmin synkätkin päivät. Tyhjyydessä ja yksinäisyydessä ei jaksa mitään, laahustaa vain tyhjänpäiväisestä päivästä toiseen ja toivoo että olisi ohi nyt jo tämäkin päivä.
Meikäläinen
ystävänpäivä
2108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se kuitenkaan ollut Jumalan syy. Jeesus rakstaa sinua ja myös sitä entistä tai nykyistä puolisoa.
Jos hänellä on toinen sänkykaveri, antaa Jumalan sana sinulle mahdollisuuden hylätä hänet. Jos hän siis on lähtenyt toisen kanssa asia on melko varmasti selvä, ettei sille voi mitään, kuin että pyytää avio tai avoeron synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja antaa Jeesuksen ja Pyhän Hengen hoitaa sinut ehjäksi ja sitten yrittää pitää kiinni seuraavasta liitosta niin, että se olisi koko loppuelämän kestävä.
Mutta silloin jos kuppanisi ei ole ollut sängyssä vielä toisen kanssa on paremamt mahdollisuudet palata takaisin.
Sitten on sellainenkin mahdollisuus, että jos kumppanisi palaisi anteeksi pyytäen takaisin, sinun olisi hyvä antaa anteeksi ja jatkaa sitä littoa, mutta tätä ei ole pakko tehdä.
Eli koska tulit jätetyksi, sinä olet vapaa etsimään uuden kuppanin. Siinä tuleva huorinteko on tavallaan sen toisen syy, koska se joka haluaa olla avioliitossa, tai liitossa yleensä, saa sitten olla, jonkun toisen kanssa uudelleen puhtaalta pöydältä, joka ei hylännyt.
Se joka hylkäsi, joutuu kokemaan jokin aikaa Jumalan vihaa, Jumala vihaa puolison hylkäämistä, jos hän oli tietoinen siitä mitä uusi testamentti sanoo. Mutta jos on kyse uskomattomasta ihmisestä, hänelle ei ehkä käy kuinkaan. tai jos on kyse aivan tietämättömästä uskovasta, ns. lapsiuskovasta, joka käy penkillä istumassa, mutta ei ole koskaan itse lukenut raamattua, eikä tiedä mitä se sanoo avioerosta.
Sitten jos on kyse vaikka julistajasta, joutuu hän suurempaan vastuuseen Jumalan edesäs, koska hän tuntee Jumalan Sanan Uuden testamentin kuin omat taskunsa. Hän tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Eli avioeroa ei voi eikä saa ottaa.
Mutta kuitekin avioeron, huorintekemisen synti kuuluu täysin anteeksi saataviin synteihin, se ei ole sen kummepi synti, kuin muutakaan. On tosin siksi vakava, että se on ihmisessä sisällä. Se on erilainen kuin varkaus siinä mielessä. Mutta Jeesus anoi anteeksi. Mene äläkä enää syntiä tee. Eli yritä elää sen seuraavan kumppanin kanssa koko elämänne yhdessä!
Julistan siis avioeron synnin anteeksi teidän kohdallanne.
Sitten jos ero on sellainen, että molemmat vain lähtevät erikseen eikä ole haureutta, on siinä mahdollista vielä palata yhteen. Silloin se on vielä jonkin aikaa voimassa Jumalan edessä se liitto.
3.Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Asettaen hänet keskelle
4.he sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5.Mooses on laissa antanut meille säädöksen, että tuollaiset on kivitettävä*. Mitäs sinä sanot?"
6.He sanoivat tämän kiusaten häntä, päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan*.
7.Heidän jatkaessaan kysymistään Jeesus ojentautui ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä."
8.Hän kumartui jälleen ja kirjoitti maahan.
9.Kuullessaan tämän (heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi)*. He menivät pois toinen toisensa jälkeen, alkaen vanhimmista. Siihen jäi vain Jeesus ja nainen keskelle.
10.Kun Jeesus ojentautuessaan ei nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän kysyi: "Nainen, missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11.Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää tee syntiä."
[Jumalan Kansan Raamattu: Joh. 8:3-11]
Kenekään ei tarvitse jäädä selibaatiksi loppuelämäkseen, jos avioero tulee. Jumala on uusien mahdollisuuksien Jumala! Hän kykenee antamaan uuden puolison.
Silloin jos on jo selvää, että ero on tullut, kuten jos toinen on mennyt toisen kanssa sänykyyn, on vain parasta sanoa että "anan sen puolison Herralle ja olen itse vapaa"
Mutta pitää aina muistaa että ero koskettaa kovasti ihmiselämää. Sitä ei pidä tehdä! Tässä oli kyse vain jälkihoidosta. Ketään ei saa tuomita sen jälkeen selibaatiin. VAan tulee olla uskollinen sille seuraavalle puolisolle!
En tiedä onko uutta katsottuna hänellä. Hänkin on uskossa kuten minäkin. Minä antaisin hänelle anteeksi kaiken ja ottaisin takaisin, kun vain Jumala antaisi sen lahjan että saisin hänet takaisin. Tosin hän on sanonut ettei aio muuttaa niitä asioita missä hän tekee minua kohtaan väärin. Olen kyllä yhdessä ollessa joka päivä antanut valtavan arvon sille että olen hänen kanssaan saanut olla, antaa hänelle rakkautta, enkä osaa ajatella elämää ilman häntä. On niin ikävä häntä ja tyhjyys. En osaa ajatella että voisin rakastaa ketään toista. Olen ollut siinä käsityksessä että meillä on molemminpuolinen syvä kiintymys ja rakkaus. Nyt vain tuli jostain tämä asia joka repäisi meidät erilleen. En näe mitään järkeä miksi Jumala haluaisi ottaa tämän asian minulta pois. Minä tarvitsen tämän puolison elämääni, muuten kuivuu jo uskokin kohta pois, en välitä enää sitten siitäkään. Toivon kuitenkin että Jumala kuulisi tämän hätähuudon että meidän liitto voisi vielä jatkua. Virheitä olen tehnyt minäkin, mutta haluan saada ne joskus anteeksikin. Puoliso kantaa kaunaa jostain vanhoista asioista ihan turhaan kun ne asiat on jo ajat sitten taakse jäänyttä elämää ja usko on antanut minulle sellaisen henkisen kehityksen parempaan suuntaan (tosin nyt meni takapakkia) että on ihan turha enää palata niihin aikoihin jolloin en ollut se ihminen mikä olen nyt. Jumalan sana muovaa minua jatkuvasti uudenlaiseksi. Toisaalta en ole rikkonut niin syvällä tasolla häntä vastaan kuin hän minua vastaan. Minun rikkomukseni on ollut sanoja, mutta hänellä sen lisäksi tekoja. Jos minä olen armahtanut hänet, antanut kaiken anteeksi, miksi en saisi vähän armoa itsekin. En ehkä sanoin ole saanut pyydettyä anteeksi, mutta ei ole hänkään pyytänyt ja on silti saanut. Ei aina ole välttämätöntä sanoa sitä, jos ei pysty. Asian voi muutenkin osoittaa.