Minut on aikoinaan kastettu kreikkalaisessa juliaanista kalenteria noudattavassa ja ekumeniaa paheksuvassa kirkossa, jossa gregoriaanista kalenteria seuraavia kutsuttiin harhaoppisiksi. Suomessa - jossa kastekirkkoani ei ole - kuitenkin käyn gregoriaanista kalenteria noudattavassa ja ekumeniaa puolustavassa kirkossa, joka kutsuu sellaisia kirkkoja kuin kastekirkkoni skismaattisiksi kirkoiksi. Ristiriitaa on vaikea pyyhkiä mielestä. Olen siis joko harhaoppinen tai skismaattinen riippuen kummassa kirkossa käyn. Suomessa eivät ortodoksit edes tunnut tietävän näistä ns. "skismaattisista" kirkoista vai eikö ole edes kiinnostusta. Onko ekumenian vastustajia Suomessa lainkaan?
Tunnetaankohan täällä ihmettä, joka Kreikassa tapahtui vuonna 1925 ristin ilmestyessä taivaalle juliaanista kalenteria noudattavan luostarin ylle Ristin ylentämisen juhlan aikaan - anteeksi jos käytän väärää nimitystä tästä juhlasta (kun lähestulkoon muu Kreikka oli siirtynyt uuteen kalenteriin eikä siis viettänyt Ristin ylentämisen juhlaa).
Tunnetaankohan täällä ihmettä, joka Kreikassa tapahtui vuonna 1925 ristin ilmestyessä taivaalle juliaanista kalenteria noudattavan luostarin ylle Ristin ylentämisen juhlan aikaan - anteeksi jos käytän väärää nimitystä tästä juhlasta (kun lähestulkoon muu Kreikka oli siirtynyt uuteen kalenteriin eikä siis viettänyt Ristin ylentämisen juhlaa).
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ehkäpä on paikallaan tarkentaa esittämiäsi termejä.
Harhaoppi eli hereesia = kreik.valinta. Viittaa siihen, että on valittu sellaisen polun kulkeminen jossa systemaattisesti kielletään Kirkon esittämä uskon totuus. Esim.kielletään se dogma, että Jeesus Kristus on Jumala. Hereetikot julistetaan anateemaan.
Skisma= kreik.tark. halkeama, jakautuma. Suurinosa skismoista on lähinnä kirkkopoliittisista jännitteistä tai henkilökemioista johtuvia, eivätkä ne edusta pelastusopillisesti niin merkittäviä poikkeamia ortodoksisen Kirkon linjasta että olisivat hereesioita. Skismaattinen henkilö tai kirkko katsotaan olevan osa Kristuksen ruumista. Heille ei julisteta anateemaa (=eroteta Kirkon yhteydestä) vaikka täyttä uskonykseyttä ei olekkaan ja sen myötä myös ehtoollisyhteys puuttuu.
Mark.9:38-30--> "Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".
Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme."
1.Kor.1:11-13 "Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?"
Tämä lyhyt edelläkuvattu muistutus mielessäpitäen luulen, että suomalaiset ortodoksit ovat hienotunteisia suhteessa skismaattisiin kirkkoihin. Heitä kuitenkin pidetään Kristuksen ruumiin jäseninä vaikkei kaikessa ehtoolliseen vaadittavaa ykseyttä olisikaan. Maltillisuus on mielestäni suomalaisten ortodoksien vahvuus. "Maltti on valttia" - sanotaan. Tämä ei kuitenkaan ole samaa kuin skismaattisten ASIOIDEN sellaisenaan hyväksymistä - mutta ei se ei myöskään merkitse dialogin päättämistä skismaattisten suuntaan. Päinvastoin - tämä tulisi kokea haasteena.
Luulen että Suomen ortodoksisen kirkon oma tilanne on poliittis-historiallisista syistä sellainen, että meidän aikamme on kulunut omien kirkkomme kipukysymysten parissa. Tämän vuoksi emme ole aina nähneet skismaattisuutta siinä valossa kuin mitä vaikkapa maahan muuttajat näkevät. Viimeksi mainitut henkilöt ovat tuoneet kirkkoomme tätä mainitsemaasi näköalaa lisääntyvässä määrin esille. Hyvä niin! Näköalamme laajentuu jälleen yhteen lisäsuuntaan.
Ortodoksisissa teologipiireissä kyllä tunnetaan skismaattisten kirkkojen olemassaolo ja esittämäsi jännite. Riviseurakuntalaiset eivät ehkä tunne tilannetta niin tarkasti.
Ekumenian vastustajia Suomen Ortodoksisen Kirkon jäsenistöstä varmasti löytyy. Luulen että valtaosa Kirkon aktiivisista jäsenistöstä kuitenkin ajaa hienotunteista tapaa toimia mukana ekumenisessa liikehdinnässä. Tämä osa kirkkoväkeä jakaa suomalaiseen luonteenlaatuun liittyvän maltillisen linjan, jossa ekumenisella dialogilla voitetaan enemmän kuin ottamalla kantaa agressiivisesti ja rähinöimällä. Dialogi suhteessa muihin kristillisiin ryhmiin, nähdään osana laajaa prosessia, jossa kuljetaan pienin askelin luottamuksellisesta yhteydestä kohti uskon ykseyttä. Samalla ekumeeninen yhteys muihin kirkkoihin on oiva tapa peilata omaa ortodoksista identiteettiä - ja tarkentaa käsitystä siitä: mitä se tarkoittaa olla ortodoksi. Olenko sitoutunut Kirkkoni opetukseen? Ekumeeninen kysymys on tietysti hankala, koska se kulkee itsessään jo niin kovin monessa eri tasossa. Siinä on mukana niin myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia.
Viittaamasi v.1925 Kreikan erikoinen tapahtuma on ehkä suurimmalle osalle suomalaisortodokseja - täysin tuntematon tapahtuma. Nekin jotka tuntevat tapahtuman, tekevät ehkä erilaisia tulkintoja ilmestyksen varsinaisesta viestistä.
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto
merkillisiä ilmiöitä taivaalla. Pyhän Andreaan päivänä (uuden luvun mukaan) vuonna 1939 nähtiin ainakin Viipurissa taivaalla suurikokoinen Andreaan risti. Samana päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi 101 päivää kestänyt talvisota.
"Samana päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi 101 päivää kestänyt talvisota."
Hämäläiset tappelivat 105 päivää
http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?action=read_page&pid=47&aid=723
"Pyhän Andreaan päivänä (uuden luvun mukaan) vuonna 1939 nähtiin ainakin Viipurissa taivaalla suurikokoinen Andreaan risti."
Taivaalta on aina löytynyt enteitä tapahtuneista asioista ;-)
Muistin yhden kirjan nimen 101 kunnian päivää. Siitä kai se tuli. Pitää kai laskea uudestaan, montako päivää niitä oli.
Kyllä Suomen kirkossa seurakunta-aktiivien joukossa on paljon sellaisia, jotka suhtautuvat kriittisesti ekumeniaan. Kovin ekumenian vastaisia perusteltuja kommentteja ei kuitenkaan uskalla kovin suureen ääneen lausua leimautumatta suvaitsemattomaksi fundamentalistiksi ja patavanhoilliseksi. Kirkon johto ja suurin osa papistoa on omasta halustaan tai sitten virkansa velvoittamana mukana ekumeenisen liikkeen toiminnassa .
Vanhaa kalenteria sympatisoivia seurakuntalaisia on Suomen kirkossa myös jonkin verran, varsinkin vanhoissa venäläisperäisissä kaupunkiseurakunnissa . He ovat myös vaiti. Monet papit ovat neuvoneet heitä ennemmin siirtymään Moskovan patriarkan alaisiin seurakuntiin kuin kritisoimaan Suomen kirkossa noudatettavaa uutta läntistä kalenteria. Pääkaupunkiseudulla patriarkaatin vaihtaminen on mahdollista. Sitä tietysti helpottaa jos osaa venäjää ja slaavia.
Aikuisiällä jostakin kristillisestä yhteisöstä kasteen kautta ortodoksiseen kirkkoon liittyminen on Suomessa tabu.On parempi vaieta jos on "uudelleen"kastettu.
Yllämainitsemani asiat ovat omia havointojani ja kokemuksiani. Lienee vaikea mitata ja määritellä, kuka on ekumenian vastustaja. Jos sellainen on Suomen ortod. kirkon seurakuntalainen, joka sympatisoi vanhaa kalenteria, hyväksyy "uudelleen"kastamisen ja pitää esim. Venäjän ulkomaalaiskirkkoa ortodoksisena, niin lienen sitten sellainen.
siitä saatte riidellä miten haluatte, kunhan muistatte että puhutte samalla sekä aktiivisesti höpsistä teologiaa harjoittavista ei-ortodokseista teologeista ja piispoista, että hurskaasti ja nöyrästi maanpäällä vaeltavista Jlaa toisella tapaa ylistävistä kristityistä! Tiettyä pastoraalista attitudea siis myös peliin...
In nuce, kaikki mitä meidän ohjaajat ja anti-ekumaanikot sanovat luterilaisista ja erityisesti katolisista eivät pidä käytännössä ollenkaan paikkaansa. Heterodoksinen maailma ei ole niin pimeä kuin me toivomme suuressa OIKEAOPPISESSA triumffalismissamme.
>Jos sellainen on Suomen ortod. kirkon >seurakuntalainen, joka sympatisoi vanhaa >kalenteria, hyväksyy "uudelleen"kastamisen ja >pitää esim. Venäjän ulkomaalaiskirkkoa >ortodoksisena, niin lienen sitten sellainen
On meitä kuitenkin muutamia :-)
ja kasteen palvojat tjääl taas oikein joukolla liikkeellä...
Hyvä, no nyt ku mijekin oon virallistanut suhteeni suomi24 gaa sanon ja miltein iloiten julistan Teille: Veljet, totisesti minä pidän teitijä ortodokseina vaikka teitä lieneenkin vain muutama!"
Traditioiden korostaminen ei ole "kalenterin palvomista".
"Kasteen palvojista" puhuminen taas häpäisee pyhää sakramenttia.
Yritä edes. Skarppaa. Tämä on ortodoksista keskustelua eikä mitään sirkushuvia.
Uuden kalenterin seuraaminen ei ole hereettistä menoa sinällään.
Kanonisen Kirkkoonliittämisen uudelleen toimittaminen taas häpäisee Kirkomme esipaimenia ja sen synodien päätöksiä.
Et yritä edes. Etkä voi skarpata. Tämä on sitä reaalista ortodoksista universalismia parhaimmillaan, ei sitä Nikealais-Konstantinopolilaisen symbolimme mukaista ykseyttä.
>Kanonisen Kirkkoonliittämisen uudelleen >toimittaminen taas häpäisee Kirkomme esipaimenia >ja sen synodien päätöksiä.
Mitkä synodit ihan tarkkaan sanovat, että harhaoppisten kirkon ulkopuolella toimittama kaste on validi?
Keitä esipaimenia tässä häpäistään?
kansliasta ja netistä löytää helposti -kunhan osaa välttää vanhacalendaarikkojen ja exziililäisten suppeat näkemykset asiaan- ne päälinjat miksi ja miten Suomessa/Länsi-Euroopassa(myös Kreikan ja Venäjän synodit alleviivaavat samaa)Yhdysvalloissa otetaan vastaan heterodokseja. Nopea soitto Konstantinopoliin tässä asiassa ei myöskään olisi pahitteeksi...
Sinulla tässä on se todistustaakka; eli miksi sinä et teoissasi ja mielipiteissäsi voi noudattaa ko. receptio -käytäntöä. Miksi kastat ja suosittelet uudelleenkastetta Kirkossa, joka ei sitä hyväksy?
1) ei siis tule selvää vastausta, vaan epäselvää venkoilua ja sanojen vääntelyä.
2) EN kasta ketään; en toivottavasti tulekaan kastamaan. EN suosittele mitään. Kyseenalaistan ainoastaan.
3) mikä synodi on sanonut, että Kirkon ulkopuolella olisi sakramentteja?
kolmonen. Kokki Kolmonen... Tähän perus-skolastiseen yksinkertaisuuteen saat vastaukseksi tämän:
Olkoonkin että skismaattiset(esim.osa vanhacalendaarikoista/exziililäisistä)ja hereettiset yhteisöt eivät omaa sakramentaalista täyteyttä sanan pelastavassa merkityksessä, on niiden jäseniä(erit. receptio -kysymyksessä) tarkasteltava sen mukaan kuinka syvä heidän "lähtöyhteisön" dogmaattinen/kanoninen erhe-tila on.
Kysymys ei siis avaudu ja ratkea vain että toteamme:"Ei niillä siellä mitään jakoa!", koska tässä tapauksessa ei ole kyse Kirkon ulkopuolella olevien heterodoksien sakramenttien analysoimisesta sinällään, vaan sieltä Kirkkoon palaavien pastoraalisesta ja oikeaoppisesta käsittelystä, sen mukaan mikä heidän opetuksessaan/elämässä mahdollisesti on tai ei ole ollut ortodoksisen uskon mukaista.
In nuce, se, että jollakin kristillisellä yhteisöllä ei ole sakramentaalista täyteyttä -kuten Ortodoksisessa Kirkossa- ei tarkoita sitä että heissä ei olisi mitään "ortodoksista" kosketuspintaa, kun he palaavat luoksemme.
Und above all, Kirkon sakramentaalinen elämä on olemukseltaan dynaamista ja jopa näkymätöntä, ei staattista. Sitä ei voida täydellisesti arvioida sanoin tai varsinkaan tyyliin:" Kyllä" tai "Ei". Tai tyyliin: "Meillä on 100% uskontäyteys ja muilla jotain maybe 1-69%..."
Oletko 88-vuotias ja asutko ulkomailla?
ja karulla tavalla noin niingu vertauskuvallisesti -olen ja asun.
Jospa hieman laajentaisi tuota mainittujen patriarkaattien määrää...
Vaan entäpä Rooman ja Koko Lännen patriarkaatti?!? Onpiko Rooma ortodoksisesta näkövinkkelistä skismaattinen vaipiko peräti harhaoppinen...
>Vaan entäpä Rooman ja Koko Lännen >patriarkaatti?!?
Mistä tällainen termi? Omatekoinen ilmeisesti?
>Onpiko Rooma ortodoksisesta näkövinkkelistä >skismaattinen vaipiko peräti harhaoppinen...
Jos uskontunnustukseen tehty myöhempi läntinen lisäys (ja tietyt muut opit erityisesti paavin asemasta ja Jumalansynnyttäjän saastattomasta sikiämisestä) EI ole harhaoppi, niin mikä sitten olisi? Nämä eivä kuulu seitsemän ensimmäisen kirkolliskokouksen päätöksiin.
Valitettavasti edelleenkään Konstantinopoli ja Rooma eivät ole samassa ehtoollisyhteydessä keskenään, vaikka Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Athenagoras I ja paavi Paavali VI vuonna 1964 yhteisesti kumosivatkin vuoden 1054 keskinäiset pannaan julistukset. Alla referoitu ote ort.fi - sivujen, kirkomme tiedotuskeskuksen kotivuilta.
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto
##
lyhennelmä:
Kansainvälinen roomalaiskatolis-ortodoksinen teologinen dialogi tämän vuoden syksyllä. Serbian ortodoksinen kirkko isännöi seuraavaa kokousta Belgradissa. Komissiossa on ortodoksisesta kirkosta piispoja ja teologian professoreita. Suomen kirkosta komissiossa jatkaa Helsingin metropoliitta Ambrosius. Katolisella puolella komission jäseninä on neljä kardinaalia ja lukuisia muita piispoja ja teologeja eri puolilta katolista maailmaa.
Tämän kansainvälisen teologisen komission työ alkoi Patmoksella ja Rhodoksella vuonna 1980. Vuosikymmenen ajan komission työ painottui teologisiin kysymyksiin. Tuona aikana laadittiin yhteisesti hyväksytyt asiakirjat ehtoollisesta, kasteen ja mirhavoitelun sakramenteista sekä pappeudesta. Nämä kaikki koettiin vahvasti kirkkoja yhdistävinä tekijöinä, eikä niiden kohdalla ollut jännitteitä. Komission työn kannalta keskeinen asiakirja pappeudesta laadittiin Uuden Valamon kokouksessa vuonna 1988.
Ortodoksinen kirkko piti oman valmistelukokouksensa Ekumeenisessa Patriarkaatissa syyskuussa 2005. Saman vuoden joulukuussa Vatikaanissa oli koolla komission suppea ohjausryhmä. Se päätti, että seuraavassa komission varsinaisessa kokouksessa Belgradissa käsitellään kirkolliskokousten ja kirkon johtajuuden, myös paaviuden, asemaa.
Ohjausryhmän työn merkitystä kuvaa se, että paavi Benediktus XVI otti ohjausryhmän vastaan yksityisessä audienssissa. Tavatessaan hän totesi: ”Täysi ehtoollisyhteys on yhteyttä totuudessa ja rakkaudessa. Emme voi pysähtyä tyytyväisinä matkalla, vaan rohkeasti, selkeästi ja nöyrästi meidän täytyy lakkaamatta etsiä Jeesuksen Kristuksen tahtoa, silloinkin jos se ei sovi meidän yksinkertaisiin inhimillisiin suunnitelmiimme.” Täysi ykseys ja sovinto edellyttävät ”oman tahtomme ja pyrkimystemme alistamista Herramme tahtoon”.
Muuten olen sitä mieltä, että ortodoksien tulisi lopultakin ryhdistäytyä ja nimittää Roomaan ORTODOKSINEN patriarkka.
ja sittenhän katoliset vois nimittään, Konstantinopoliin ja Moskovaan omat patriarkat jne.
Kunniaan vanha kunnon kirkollinen vääntö ja taistelu . Ehkpä me ortodoksit voisimme taas myös kutsua koolle, joku anti-katolinen synodi, njodda saatas anateemoja taas kehiin ja lisää syntipukki -energiaa.
"Alas papistit, paavilaiset ja uniaatti -henkiset ilkeät katoliset!
Alas Yhdysvallat, Israel ja muut!
Alas... No, alas vaan kaikki!"
>>>ja sittenhän katoliset vois nimittään, Konstantinopoliin ja Moskovaan omat patriarkat jne.
- siitä ei ole epäilystäkään. Emme saa olla sinisilmäisiä nykyisten roomalais-katolisten hyväntahdonpolitiikkaa kohtaan. Taustalla ei ole mitään muuta kuin vielä kerran yrittää saada ortodoksit latinalaisen kirkon helmaan. Meistähän suomalaisista ortodokseistahan meinattiin tehdä uniaatteja valtiovallan taholta 1920-luvulla. Meidän ortodoksien tulee hyväntahtoisesti kehottaa roomalais-katolisia palaamaan ortodoksisuuteen kuten Siinain ortodoksinen arkkipiispa rohkeana miehenä sanoi paavi Johannes Paavali kakkoselle, tämän vieraillessa Siinailla vuosia sitten.
Elämme lopun aikoja ja meitä ortodokseja ahdistetaan joka suunnalta. Monet eksyvät, piispat etunenässä, mutta onneksi ortodoksinen kansa tietää, mikä on oikeaa uskoa ja mikä ei. Toivon niin että näin on vielä Suomessakin, vaikka olemmekin karjalaisina joutuneet kauan elämään toisuskoisten keskuudessa. Emme saa kuitenkaan provosoitua jos meitä provosoidaan. Meidän tulee rakastaa roomalais-katolisia, luterilaisia, helluntaisia ja muita. He ovat totuudessa, vaikka se onkin vääryyden vallassa. Sopivan tilaisuuden tullen meidän tulee rohkeasti todistaa uskostamme uskonmukaisella elämällämme kuitenkaan yrittämättä hankkia proselyyttejä karjalaiseen kirkkoomme.
Pieni lisä pimeää päättelyä ja energiaa syöviä tyhjiä aukkoja synodin toimesta ei varmaan olisi pahitteeksi. Elämä olisikin jo muuten liian rauhallista ja kirkollista.
"Emme saa olla sinisilmäisiä nykyisten roomalais-katolisten hyväntahdonpolitiikkaa kohtaan. Taustalla ei ole mitään muuta kuin vielä kerran yrittää saada ortodoksit latinalaisen kirkon helmaan." > no jaa...jospa taustalla olisikin vilpitön halu päästä takaisin alkuasetelmaan - yhden jakamattoman kirkon yhteyteen. Johan tuossa on puolin jos toisin jahkailtu montakymmentä vuotta noiden neuvottelujen kanssa - että ei tuo ihan "nielaisu"-yritykseltä näytä ; )
" yrittämättä hankkia proselyyttejä karjalaiseen kirkkoomme." > karjalaiseen?? Olenkohan oikean kirkon jäsen - olen aina luullut että tämä on Kristuksen Kirkko! ; )
En malta olla tunkematta lusikkaani tähänkin katkeraan kalkkiin. Meidän täytyy tietysti puolustaa omaa uskoamme, mikä todellakin käy parhaiten pyrkimällä elämään, kuten meitä opetetaan. Minä näen, että se tarkoittaa elämää rakkauden hengessä ja maailmalle avautuen, ei siitä sulkeutuen eikä varsinkaan vainoharhaisesti toisuskoisista vikoja ja vihoja aina etsien. Joskus tekee hyvää etsiä epäsovun syytä omasta ortodoksisesta navasta.
Mitä kirjoittaja tarkoittaa proselyyttien, so. käännynnäisten, hankkimisesta "karjalaiseen" kirkkoomme? Ilmeisesti lisää siittiöperäistä umpio-ortodoksiaa.
Makarios
aivan. Vain Moskova ja Konstantinopoli uupuu. Tulkaamme lännen veljiämme vastaan ja sallikaamme se heille.