Splitissä kyse on musta-valkoisesta ajattelusta.
Se ilmenee mm. sosialismi - kapitalismi .. hyvyys - pahuus .. ihminen - raha vastakkainasetteluna ... vaikka juuri hetki sitten vaalipropagandassa vakuutettiin, että sen aika on ohi.
Keskitien kulkijoita on vähän, sellaisia, jotka ottaisivat kokonaisuuden huomioon ja osaisivat arvostaa koko kansaa, yhteistä hyvää. Erityisesti silmääni ovat sattuneet keskutelupalstojen fasististyyppiset ja armottomat kirjoitukset, joissa ihmisarvoa ja humanismia avoimesti halveksutaan.
Kyse on ns. skitso-paranoidisesta (=jakautunut ja ulkoista vihollista etsivä psyyke) tilasta, joka on tyypillinen välivaihe ihmisen matkalla kohtu henkistä eheyttä.
Tässä tilassa oleva ihminen tai valtio halkoo todellisuuden kahtia: on hyvä ja on paha, jotka eivät mahdu olemaan saman katon alla. "Minä olen hyvä - maailma ja 'muukalaset' ovat pahoja." - Tai "minä en ole hyvä vaan minusta tulee hyvä vasta kuulumalla johonkin hyvää edustavaan joukkoon."
Kun oma paha projisoidaan sen uskotaan olevan jossain muualla kuin itsessä vaikka se ei kuitenkaan projisoimalla mihinkään itsestä poistu. Tai kun hyvyyden uskotaan lankeavan muualta itselle niin oma hyvyys ei todellisuudessa lisäänny. Esim. uskonto ei välttämättä tee ihmisestä hyvää vaan hän voi uskonryhmään kuulumisesta huolimatta olla paha ja muita hallitseva.
Kun Hyvä otetaan itseen muualta, idealisoituna esim. jostakin aatteesta tai ryhmästä, niin seuraus on, että "me olemme hyviä - nuo toiset (alkoholistit, homot, terroristit ym.) ovat pahoja."
Tämä on vaarallinen henkinen splitti, todellisuuden halkaisu kahteen osaan. Se ohjaa nyt maailman supervallankin käytöstä: GWB uskoo omaan hyvään jumalaansa ja näkee saatanan terroristeissa, vaikka on vain yksi jumalaa, joka on koko ihmiskunnan puolella.
Tällaisen splitin vallassa elävä ihminen ei osaa olla sovussa maailman kanssa eikä rakentaa rauhaa vaan hän etsii alati vihollista johon projisoida ja purkaa pahuutensa ja jonka kimppuun hyökätä.
Me suomalaisetkin olemme yhä enemmän jakautumassa. Emme ajattele enää kokonaisuutta, yhteistä, kaikille kuuluvaa hyvää ja elämään aina väistämättä kuuluvaa hyvää ja pahaa samanaikaisesti.
En tarkoita että paha tulisi hyväksyä vaan sitä, että sille pitäisi asettaa hyvyyttä suojaavia rajoja, joiden avulla se pysyisi hallinnassa ja voisi menettää voimaansa - kenties jalostuakin hyvyyden suuntaan. Sitä ei siis saisi pyrkiä työntämään kokonaan kaiken ulkopuolelle koska niin siitä ei koskaan päästä eroon koska se sieltä käsin kuitenkin suunnittelee hyökkäyksiään meidän päänmenoksi.
Hyvän ja pahan halkominen on myös itselle vaarallista koska oma psyyke jää silloin heikoksi. Vahva psyyke kestää tai sietää pahan läsnäolon mutta haluaa toimia koko ajan sitä vastaan haastamalla sen rakentavaan yhteistyöhön. Vasta kun yhteistyö (joka ei suinkaan tarkoita vain minun ehdoilla toimimista!!!) ei toimi on kovempien keinojen aika. Silloin ne ovat oikeutettuja koska ne suojaavat hyvää, jonka tulisi lopulta voittaa.
Se ilmenee mm. sosialismi - kapitalismi .. hyvyys - pahuus .. ihminen - raha vastakkainasetteluna ... vaikka juuri hetki sitten vaalipropagandassa vakuutettiin, että sen aika on ohi.
Keskitien kulkijoita on vähän, sellaisia, jotka ottaisivat kokonaisuuden huomioon ja osaisivat arvostaa koko kansaa, yhteistä hyvää. Erityisesti silmääni ovat sattuneet keskutelupalstojen fasististyyppiset ja armottomat kirjoitukset, joissa ihmisarvoa ja humanismia avoimesti halveksutaan.
Kyse on ns. skitso-paranoidisesta (=jakautunut ja ulkoista vihollista etsivä psyyke) tilasta, joka on tyypillinen välivaihe ihmisen matkalla kohtu henkistä eheyttä.
Tässä tilassa oleva ihminen tai valtio halkoo todellisuuden kahtia: on hyvä ja on paha, jotka eivät mahdu olemaan saman katon alla. "Minä olen hyvä - maailma ja 'muukalaset' ovat pahoja." - Tai "minä en ole hyvä vaan minusta tulee hyvä vasta kuulumalla johonkin hyvää edustavaan joukkoon."
Kun oma paha projisoidaan sen uskotaan olevan jossain muualla kuin itsessä vaikka se ei kuitenkaan projisoimalla mihinkään itsestä poistu. Tai kun hyvyyden uskotaan lankeavan muualta itselle niin oma hyvyys ei todellisuudessa lisäänny. Esim. uskonto ei välttämättä tee ihmisestä hyvää vaan hän voi uskonryhmään kuulumisesta huolimatta olla paha ja muita hallitseva.
Kun Hyvä otetaan itseen muualta, idealisoituna esim. jostakin aatteesta tai ryhmästä, niin seuraus on, että "me olemme hyviä - nuo toiset (alkoholistit, homot, terroristit ym.) ovat pahoja."
Tämä on vaarallinen henkinen splitti, todellisuuden halkaisu kahteen osaan. Se ohjaa nyt maailman supervallankin käytöstä: GWB uskoo omaan hyvään jumalaansa ja näkee saatanan terroristeissa, vaikka on vain yksi jumalaa, joka on koko ihmiskunnan puolella.
Tällaisen splitin vallassa elävä ihminen ei osaa olla sovussa maailman kanssa eikä rakentaa rauhaa vaan hän etsii alati vihollista johon projisoida ja purkaa pahuutensa ja jonka kimppuun hyökätä.
Me suomalaisetkin olemme yhä enemmän jakautumassa. Emme ajattele enää kokonaisuutta, yhteistä, kaikille kuuluvaa hyvää ja elämään aina väistämättä kuuluvaa hyvää ja pahaa samanaikaisesti.
En tarkoita että paha tulisi hyväksyä vaan sitä, että sille pitäisi asettaa hyvyyttä suojaavia rajoja, joiden avulla se pysyisi hallinnassa ja voisi menettää voimaansa - kenties jalostuakin hyvyyden suuntaan. Sitä ei siis saisi pyrkiä työntämään kokonaan kaiken ulkopuolelle koska niin siitä ei koskaan päästä eroon koska se sieltä käsin kuitenkin suunnittelee hyökkäyksiään meidän päänmenoksi.
Hyvän ja pahan halkominen on myös itselle vaarallista koska oma psyyke jää silloin heikoksi. Vahva psyyke kestää tai sietää pahan läsnäolon mutta haluaa toimia koko ajan sitä vastaan haastamalla sen rakentavaan yhteistyöhön. Vasta kun yhteistyö (joka ei suinkaan tarkoita vain minun ehdoilla toimimista!!!) ei toimi on kovempien keinojen aika. Silloin ne ovat oikeutettuja koska ne suojaavat hyvää, jonka tulisi lopulta voittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
splitin kohtalokkaat
Kirjoittanut: seuraukset 11.2.2006 klo 20.07
maailmanlaajuisesti.
Jos presidentti Bush olisi ollut henkisesti vahva kuten ex-presidentti Carter, niin hän ei olisi turvautunut väkivaltakoneistoon syyskuun iskun jälkeen. Avaamalla neuvottelut maailmanlaajuisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi olisi nykyinen sota voitu välttää.
Mutta nyt Bushin ja hänen taustojensa alttius psyykkiseen splittiin pakotti hänet hyökkäämään. Pahan salamannopea heijastaminen Saddamiin ja siihen liittyvä Irakin öljyvarojen ryöstöretki oli valmis alkamaan. Bushin hyvä jumala sai luvan hyökätä Saddamin pahan islamilaisen jumalan kimppuun.
Samalla alkoi kolmas maailmansota, jossa Chomskyn mielestä vastakkain ovat Yhdysvallat ja muu maailma, eivät vain muslimit vaikka he ovatkin nyt ensisijainen lännen vihan kohde.
Jos Bush olisi ymmärtänyt syvemmin mistä syyskuun iskussa oli kysymys - kuunnellut monia niistä asiantuntijoista, jotka häntä sodasta varoittivat - niin hän olisi voinut toimia toisin mutta skitso-paranoidisessa valmiustilassa oleva psyyke ei mahdollistanut muuta strategian valintaa.
Pahinta tässä oli Euroopan vetäminen mukaan sotaretkeen, jolla Euroopan asiatkin saatiin sekaisin. Tämä kaikki on tapahtunut suunnitellusti ja amerikkalaisen hegemonian varmentamiseksi maailmassa.
Näemme kuinka yhden ihmisen tai kansakunnan johdon psyykkinen keskeneräisyys koituu laaja-alaisesti myös muiden maiden, Suomenkin, kohtaloksi.
Suomen natottamisyritys on osa tätä strategiaa, jolla bushismi rakentaa hegemoniaansa.
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin. Mikä kumma tekee amerikkalaisista jotenkin sellaisia, että heidän täytyy maksimoida oma hyvä riippumatta siitä, mitä se muille aiheuttaa. Kysehän Irakin osalta on puhtaasti öljystä: amerikkalainen ei halua maksaa öljystä markkinahintaa, vaan haluaa käyttää sitä yhtä huolettomasti kuin ennenkin ja ennen kaikkea halvalla huolimatta siitä, että kai amerikkalaistenkin täytyy tajuta, ettei se öljy ole pohjaton luonnonvara, vaan on loppumassa hyvinkin pian. Amerikkalainen haluaa vain maksimoida oman hyvänsä niin kauan kuin se on mahdollista, viis muista kansoista tai edes omasta tulevasta sukupolvesta.
Jotenkin amerikkalainen ajattelu leimaa joka asiaa, mielestäni tuli esille Kosken poikienkin tapauksessa, samoin kuin Campoyn poikien kohtalossa. Poikien hyvinvoinnilla ei ollut mitään väliä.
Liekö ajattelu peräisin historian hämärästä: perustuuhan koko USA toisten maan ryöstöön ja maan alkuperäisten asukkaiden alistamiseen. Nyt kun oman maan kansalaisia ei enää voi niin herkästi alistaa, niin alistetaan sitten muita maita.
Toisaalta ajattelu näkyy myös oman kansan keskuudessa: onhan siellä räjähdysmäisen suuri rutiköyhien luokka, joka on alistettu raa'an markkinatalouden alle. Toisaalta on upporikkaiden alistajien luokka, joka ei piittaa siitä, miten heikommille käy. Heikkoja käytetään suruttomasti omien rikkauksien lisäämisvälineenä.
Surullista on, että Suomessa niin innokkaasti otetaan oppia amerikkalaisuudesta.