Hesarifoorumissa oli otsikko "Pilakuvakilpailu Holokaustista Iranissa kuohutti Saksassa". Kirjoittajat alkoivat keskustelemaan Holokaustista ja ns. uusnatsitkin (Vesa Laurion johdolla) tulivat esittämään juuri näitä kommenttejaan. Vesa Laurio oikoi tässä totuutta Rassinierin kohdalla, koska hän kielsi vain kaasukammiot, mutta laski Holokaustin uhreja kyllä. Samoin heränneet antifasistit ja judeokristityt, jotka väittivät puolestaan Laurion esittämiä tutkijoita uusnatseiksi.
Pari päivää sitten melkein kaikki viestit Holokaustista ja sen kiistämisestä hävisivät. Samoin yksi kommenttini, jossa huomautin, että Rassinier ei suinkaan ollut natsi. Todettakoon, että Paul Rassinier oli ranskalainen vastarintaliikkeen jäsen ja sosialisti, joka joutui Buchenwaldin keskitysleirille. Sodan jälkeen hän johti Ranskassa jotain äärivasemmistolaista liikettä (muistaakesni trotskilaisia ja/tai anarkisteja). Hän oli myös kasvitieteen professori.
Paul Rassinier kiinnostui historiasta, kun eräs Buchenwaldissa myös ollut rabbi levitti propagandaa kaasukammioista, vaikka Rassinier ei ollut sellaisia Buchenwaldissa nähnyt. Hän tutki asiaa ja päätyi siihen, että kaasukammioita ei käytetty ollenkaan ja että Holokaustin uhreja oli yksi miljoona. Tähän en ota kantaa ja voi olla, että uudet lähteet kertoisivat useammista uhreista. Samoin N-liiton tapahtumat olivat varmasti Rassinierilta piilossa. Myös on selvää, että kaasukammioita on voinut olla muilla leireillä.
Mielenkiintoisinta on, että Rassinier on kirjoittanut myös muita kirjoja toisesta maailmansodasta. Jo vuonna 1967 hän on julkaissut kirjan Die Jahrhundert-Provokation, jossa osoitetaan kuulemma selvästi, että Molotov-Ribbemtrop-sopimus oli länsimaiden ja Venäjän virittämä ansa Hitlerille ja että näillä oli salaista yhteustoimintaa jo samaan aikaan kuin Saksa ja NL solmivat hyökkäämättömyyssopimuksensa. Eli kerroin meiltä kyllä salatun paljon olennaisia asioita.
Eilen hävisi myös kommentti, jossa kerrottiin lähes puolen ketjun viesteistä hävinneen.
Hesari siis sensuroi ketjun. Oliko syy se, että Laurion ja minun, sekä muiden kommenttien yhteissummana näytti siltä, että keskitysleirien uhrimääriä on liioiteltu, vaikkakin Laurion kommentit ovat muuten puuta heinää (muka ei olisi mitään Holokaustia)? Myös kaasukammioiden käytön laajuus virallisen historian mukaisesti alkoi näyttää hyvin kyseenalaiselta.
Ilmeisesti tästä ja monesta muustakin asiasta saisi puhua vain Euroopan komission Hesarin ja muiden medioiden kautta kertomalla tavalla, tai sellainen ainakin olisi toivottavaa.
Pari päivää sitten melkein kaikki viestit Holokaustista ja sen kiistämisestä hävisivät. Samoin yksi kommenttini, jossa huomautin, että Rassinier ei suinkaan ollut natsi. Todettakoon, että Paul Rassinier oli ranskalainen vastarintaliikkeen jäsen ja sosialisti, joka joutui Buchenwaldin keskitysleirille. Sodan jälkeen hän johti Ranskassa jotain äärivasemmistolaista liikettä (muistaakesni trotskilaisia ja/tai anarkisteja). Hän oli myös kasvitieteen professori.
Paul Rassinier kiinnostui historiasta, kun eräs Buchenwaldissa myös ollut rabbi levitti propagandaa kaasukammioista, vaikka Rassinier ei ollut sellaisia Buchenwaldissa nähnyt. Hän tutki asiaa ja päätyi siihen, että kaasukammioita ei käytetty ollenkaan ja että Holokaustin uhreja oli yksi miljoona. Tähän en ota kantaa ja voi olla, että uudet lähteet kertoisivat useammista uhreista. Samoin N-liiton tapahtumat olivat varmasti Rassinierilta piilossa. Myös on selvää, että kaasukammioita on voinut olla muilla leireillä.
Mielenkiintoisinta on, että Rassinier on kirjoittanut myös muita kirjoja toisesta maailmansodasta. Jo vuonna 1967 hän on julkaissut kirjan Die Jahrhundert-Provokation, jossa osoitetaan kuulemma selvästi, että Molotov-Ribbemtrop-sopimus oli länsimaiden ja Venäjän virittämä ansa Hitlerille ja että näillä oli salaista yhteustoimintaa jo samaan aikaan kuin Saksa ja NL solmivat hyökkäämättömyyssopimuksensa. Eli kerroin meiltä kyllä salatun paljon olennaisia asioita.
Eilen hävisi myös kommentti, jossa kerrottiin lähes puolen ketjun viesteistä hävinneen.
Hesari siis sensuroi ketjun. Oliko syy se, että Laurion ja minun, sekä muiden kommenttien yhteissummana näytti siltä, että keskitysleirien uhrimääriä on liioiteltu, vaikkakin Laurion kommentit ovat muuten puuta heinää (muka ei olisi mitään Holokaustia)? Myös kaasukammioiden käytön laajuus virallisen historian mukaisesti alkoi näyttää hyvin kyseenalaiselta.
Ilmeisesti tästä ja monesta muustakin asiasta saisi puhua vain Euroopan komission Hesarin ja muiden medioiden kautta kertomalla tavalla, tai sellainen ainakin olisi toivottavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
1. Helsingin Sanomilla on nettisivut, joissa voi käydä myös keskustelua.
2. Helsingin Sanomat on vastuussa pitämistään nettisivuista.
3. Jokaisella on oikeus päättää omista sivuistaan, myös Helsingin Sanomilla.
4. On sananvapautta, ettei kukaan muu voi määrätä, mitä minun tai Helsingin Sanomien sivuilla on.
5. Vapaus ja oikeus valita, mitä tekstejä omilla sivuillaan pitää, ei ole sensuuria.
6. Sensuuria on se, ettei tätä oikeutta ole.
7. Hesari toteutti sanavapautta eikä sensuuria.
Minun on vaikea nähdä mitä tekemistä Rassinierin sekopäisillä salaliittoteorioilla on historiantutkimuksen kanssa. Kuka tahansa saa esittää mitä tahansa, mutta se, että asian esittää, ei tee siitä totuutta. Tieteessä tiedeyhteisön hyväksyntä lopulta ratkaisee onko kysymys tieteestä vai huuhaasta. Rassinierin höperehtimisen tiedeyhteisö on jo kauan sitten tuominnut pelkäksi huuhaaksi.
Tietenkin saa uskoa mihin tahansa, mutta silloin ei ole kyse tieteestä vaan pelkästä uskosta.
Niin, tässähän päästään uskonvapaus asiaan. Kuka tahansa saa uskoa millaisia valheita hyvänsä, eikö? Minäkin uskon von Dänikenin huuruisiin tutkimuksiin ihmiskunnan kosmisesta alkuperästä, vaikka en ole vastakaikua muilta löytänytkään.
Nyt sitten kun sensuroidaan tekstejä, jotka käsittelevät mainitsemasi "sekopäisiä salaliittoteorioita" esitelleen Rassinierin mielipiteitä ja kirjoituksia, liikutaan melko arveluttavalla alueella. Minua tällainen sensurointi loukka syvästi.
Vielä selvemmin:
Kyse ei ole sensuurista, jos yksityinen lehti tai ihminen valitsee, mitä julkaisee. Ei, vaikka olisi kyse nettisivuista.
Kyse ei ole sensuurista, vaikka esimerkiksi sinä et viestissäsi kirjoita kaikkea mahdollista, vaan päätät itse mitä kirjoitat. Sama oikeus päättää on myös Helsingin Sanomilla.