Kysyn nyt kuitenkin täälläkin käyvien mielipidettä, vaikka asia varmaankin kuuluisi yksityisiin keskusteluihin rippi-isän kanssa.
Mitä teette, jos palvelusta toimittava pappi toimii jotenkin selkeästi virheellisesti ja itseä alkaa kesken rukouksen tuo häiritsemään? Tiedän kyllä, että pappi on vain ihminen ja tekevälle sattuu virheitä, mutta jotenkin nöyryyden löytyminen noissa tilanteissa on kovin vaikeaa. Tarkoitan nyt esimerkiksi tilannetta, jossa pappi suuren paaston aikana pitää liturgiassa saarnan väärän sunnuntain pohjalta. Tai jos on tullut kirkkoon ennalta ilmoitettuun vigiliaan, mutta jostain syystä toimitetaankin vain ehtoopalvelus yms.
Tuossa tilanteess kun ei mitenkään haluaisi ajatella ensimmäisenä, että minähän tiedän asiat paremmin, mutta jotenkin se ajatus hiipii sydämeen salakavalasti. Silloin keskittyminen rukoukseen on kovin vaikeaa.
Kertokaa, hyvät ystävät, miten itse vastaavissa tilanteissa saatte koottua ajatukset.
Mitä teette, jos palvelusta toimittava pappi toimii jotenkin selkeästi virheellisesti ja itseä alkaa kesken rukouksen tuo häiritsemään? Tiedän kyllä, että pappi on vain ihminen ja tekevälle sattuu virheitä, mutta jotenkin nöyryyden löytyminen noissa tilanteissa on kovin vaikeaa. Tarkoitan nyt esimerkiksi tilannetta, jossa pappi suuren paaston aikana pitää liturgiassa saarnan väärän sunnuntain pohjalta. Tai jos on tullut kirkkoon ennalta ilmoitettuun vigiliaan, mutta jostain syystä toimitetaankin vain ehtoopalvelus yms.
Tuossa tilanteess kun ei mitenkään haluaisi ajatella ensimmäisenä, että minähän tiedän asiat paremmin, mutta jotenkin se ajatus hiipii sydämeen salakavalasti. Silloin keskittyminen rukoukseen on kovin vaikeaa.
Kertokaa, hyvät ystävät, miten itse vastaavissa tilanteissa saatte koottua ajatukset.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täydellinen palvelus on meillä vasta taivaassa. Emme aina tiedä mistä virheet johtuvat. Jos pappi pitää vain ehtoopalveluksen, vaikka piti olla vigilia, hän on ehkä saanut kutsun kiireiselle sairaskäynnille.
Jos pahat ajatukset alkavat vaivata sinua kirkossa liittyivätpä ne palveluksen toimittamiseen tai joihinkin muihin asioihin, niin rukoile heti mielessäsi, kun nämä ajatukset tulevat: "Jumala puhdista minua syntistä ja armahda minua." Kuulin tämän neuvon rippi-isältäni. Minua tämä on auttanut.
Entä jos rippi-isä ei muista tulla sovittuun katumuksen sakramenttiin, ei pyydä snteeksi, suhtautuu ylimielisesti, katsoo ohi. Ei tällaisesta voi olla pahoittamatta mieltään, ei minkäänlainen ihminen.
... lienee hyvä ja perusteltu syy harkita, onko suhteen jatkumiselle mitään perusteita. Jos rippi-isäsuhde ei toimi, täytyy miettiä uuden etsimistä ja sillä sipuli. Mieltä on turha pahoittaa tällaisella asialla enempää.
Valitettavasti katumuksen sakramentin tila on Suomen paikalliskirkossa se, mikä se on... Tilanne ei ainakaan tule parantumaan, jos/kun papisto itsekään ei ole tottunut käymään säännöllisesti synnintunnustuksella. Meillä olisi tässä(kin) asiassa paljon opittavaa esim. Moskovan patriarkaatin käytännöstä!
Mistä tiedät ketkä ja milloin käyvät synnintunnustuksella tai ovat käymättä?
MP:n käytännössä on sekä hyviä että huonoja puolia suomalaiseen verrattuna.
Hyvää siinä on se, että katumuksen sakramenttiin todellakin tulee osallistuttua ja varmasti riittävän usein, eikä tarvitse miettiä, milloin pitäisi mennä. Ja toisaalta ei tarvitse miettiä, häiritseekö se pappia tai ihmettelevätkö sitä muut, jos käy usein. Jollain tavalla pitäisi turvata mahdollisuus osallistua katumuksen sakramenttiin usein ilman papin häirinnän tai muiden ihmisten pelkoa. Yksi hyvä tapa on minusta esim. Uspenskissa usein esiintyvä tapa useiden pappien toimittaessa, että joku pappi on suuren osan palveluksesta valmiina odottamassa vasemmassa etukulmassa synnintunnustukselle tulijoita.
Huonoa MP:n käytännössä sen sijaan on, että venäläistyylisessä pahimmillaan parin sekunnin pikaripissä ei pääse kovinkaan syvällisiin keskusteluihin ja jos koskaan ei ole mahdollisuutta useita kymmeniä minuutteja kestäviin kiireettömiin suomalaistyylisiin katumuksen sakramentteihin, niin jotain arvokasta siinäkin menetetään. Ja sitä paitsi katumuksen sakramenttiin osallistumiseen edellyttäminen säännöllisesti ehtoolliseen osallistuvalta ennen jokaista ehtoollisella käyntiä ei ole kovinkaan loogista ottaen huomioon katumuksen sakramentin alkuperäisen luonteen ehtoollisyhteydestä eroon joutuneen takaisinottosakramenttina.
loisti valot Moskovan..." Georg Ots on sitten paras!
Aika paljon tässä kuitenkin tulee kuulluksi "aktiiviseurakuntalaisten" kertomuksia asiasta. Suhteellisen hämmästyttäviäkin.
Aika paljon tulee nähdyksi kaikenlaista myös kirkossa ja on satavarmaa, etteivät ehtoollisekävijöiden jonot ole edellisinä päivinä samanlaisina missään kirkkoherranviraston oven takana tai muualla, missä pappia voisi teoriassa katumuksen sakramentin tiimoilla tavata.
synnintunnustuksella. Sano hänelle, että hän on omalla käyttäytymisellään viekoitellut sinut katkeruuden ja pahojen ajatusten syntiin, kun on menetellyt niin ja niin. Niin minä teen, jos jotain on mielestäni sattunut, ja yritän sopia asiat rippi-isäni kanssa. Pyydämme toinen toisiltamme anteeksi. Samalla hänellä on tilaisuus selittää asia omalta kannaltaan. Kaikki me olemme vajavaisia ja syntisiä, niin papit kuin maallikotkin.
Voit myös soittaa rippi-isällesi ja yrittää keskustella hänen kanssaan tai kirjoittaa hänelle kirjeen. En aivan heti kehottaisi ketään vaihtamaan rippi-isäänsä, koska se usein merkitsee takapakkia hengellisessä elämässä. Eikä rippi-isän vaihtaminen kaikissa seurakunnissa ole käytännön syistä edes mahdollistakaan.
Ensinnäkin laulussa sanotaan, että "ja MEILLE loisti valot Moskovan...".
Toisekseen tällä kommunistikauden iskelmällä ei ole mitään tekemistä tässä esillä olevan asian kanssa.
Jos kuvittelet, että laittamalla kaikki vakavat asiat leikiksi, saavutat jotain positiivista, EREHDYT. Vielä huolestuttavampaa, kun jutuistasi on välillä jotenkin aistittavissa, että mahdollisesti tiedät jotain ortodoksisesta uskostakin.
niinpä se on:"Ja MEILLE loisti valot Moskovan..."
Mutta Georg Otsin versio -lieneeköhän se muuten ainut suomenkielinen tulkinta muuten- on MUST. Sije olet varmaan kuunnellut sitä moskovan eli venäjänkielisenä tietysti, mutta ei se haittaa.
Älä kuiteskaan imartele minua, kyllä sinä nämä ortodoksisen uskon asiat paremmin hallitset. En minä mitään... Ei minusta mihinkään..
tulee mieleeni eräs: "Konstanti, Konstantinoopolissa, konstanti jne..."
" Tavat muuttuu vain ja niillä peitetään,
yksi vain ei muutu lain,
ihminen säilyy entisellään...
Istanbul sai Konstantinopolilta kauniin muiston Bosporin rantamilta, nimeään ei Konstantinopolikaan pitää saanutkaan :( "
Kyllä Georg Otsin on ainut kanoninen tulkinta, oli sitten slaaviksi tai suomeksi. Eivät kysy Suomen Siionin oikeauskoiset pellot, mitä kieltä kyntäjä puhuu. Tässä tapauksessa puhujalla (=laulajalla) on suurtakin väliä. Muita tulkitsijoita ei tiemmä edes ole.
Minusta Mar Sarug on HELMI. Hän on paitsi tietäjä, myös visionääri. Ja hänellä on höllä pipo.
Oikein valoisaa paastonmatkaa!
t. Johannes
Mustanmeren! :)
Kyllä Papadopoulos haluaa nyt pahanpäiväisesti sotkea asioita: ei kai jonoilla kirkossa ja kirkkoherranviraston oven takana ole mitään tekemistä toistensa kanssa! Kirkossa olevia jonojakin yhdistää vain yksi asia. Jonon päissä voi osallistua pyhistä salaisuuksista, sakramenteista. Osallistuminen toisesta ei edellytä osallistumista toiseen. Ei kai kukaan voi luulla, toivottavasti ei Moskovassakaan, että ehtoolliseen osallistumisen voisi ansaita osallistumalla ensin katumuksen sakramenttiin.. Ei, kyllä se on Jumalan itsensä antama lahja, ei palkkio!
Voisi olla viisainta keskittyä osallistumaan siihen palvelukseen, mikä toimitetaan. Palveluksen jälkeen voi tietysti kysyä papilta, että oliko ymmärtänyt luettelon väärin. Tällä tavalla ainakin väärinkäsitykset korjautuvat.