Laitanpa tännekin luonnonsuojelu-palstan lisäksi, kun täälläkin jossain vaiheessa käytiin siitä keskustelua. Täällä voi saada aikaan jopa keskusteluakin, kun politiikan kuuma-kallet ja muut veistelijät näillä kulmilla kuitenkin enemmän pyörivät.
Asia on niin, että on ihan hyvä kysymys, voiko kukaan sanoa omistavansa maata. Tällä hetkellä lain perusteella voi.
Mainitsemani kysymys on peräisin intiaaneilta. He ihmettelivät aikanaan, kun valkoinen mies puhui maan omistamisesta.
Tähänhän nyt joku heittää, että "hei, ei me enää eletä missään muinaisuudessa". Aijaa, eikö? No se on kiva tietää :)
Nykyäänkin onneks saa vielä ajatella vapaasti. Ei ole pakko pitää itsestään selvänä asiana esimerkiksi sitä, että ihmiselle annetaan yksityiset (ja samalla itsekkäät) oikeudet maa-alueisiin. Samalla suosittelen olematta pitämään mitään itsestään selvänä asiana (oikeutena jne).
Emme elä muinaisuudessa. Elämme muun muassa länsimaisessa miellyttämisdemokratiassa, joka antamalla ihmisille oikeuksia oikeuksien perään, muun muassa materiaalisen luonnonvarojen kuluttamisen suhteen pitää ihmiset rauhanomaisina. Oikeuksiemme, meitä niin suuresti miellyttävien sellaisten vuoksi pysymme tyytyväisinä. Keskustelu vastuusta on jäänyt oikeuksien oikeuksien rinnalla taka-alalle.
Melko rohkea väitteeni on, että ellei päätöksentekokoneistomme tekemät päätökset antaisi meille nykyisen kaltaista mahdollisuutta kulutustasomme ylläpitämiseen vaan alkaisi rajoittamaan toimintaamme, tuloksena olisi vähemmän rauhallinen yhteiskunta, jossa ihmisryhmät enenmmän tai vähemmän väkivaltaisin ottein ottaisivat oikeuksia omiin käsiinsä. Siinä olisi länsimäinen rauhandemokratia uhattuna, jota siis ihmisiä mielistelevät päätökset loppu viimein pitävät pystyssä.
"Meillä on oikeutemme!!" No mutta eikö meillä samalla ole myös vastuumme? "Turpa kii haihattelija, AINA on ollut kehitystä eikä sitä tule rajoittaa!!" Jotain tällaista.
Mitä tämä kertoo ihmisestä yleensäkin? Mitä tämä kertoo ihmisestä itselleen aina vain lisää vaativien yksilöinä? Kykenemmekö vastuullisuuden rajoissa pysyvään elämiseen pikku telluksellamme?
"No nyt se alkaa puhumaan noita haavekuvia maapallostamme". Puhun loppujen lopuksi pienestä pallostamme, jolla muuten on suhteellisen ohut ilmakehä. Suoritetaanpa ajatusleikki. Kasta jalkapallo upoksiin vesisaaviin. Jalkapallon pinnalle muodostunut ohut vesikalvo antaa hyvän kuvan ilmakehämme suhteellisesta paksuudesta.
Tiedän, että muun muassa näitä esille ottamiani ongelmia on enemmän kuin vaikeaa ratkaista. Ongelmia, joita en niin tarkasti yksilöinyt. Esimerkkinä kuitenkin ongelmallisen suuri materiaalinen kulutustaso, öljytankkerituhot merillä, päästöt ilmaan, myrkkypäästöt vesiin jne. Voitte itse keksiä lisää.
Mikä on näiden mainitsemieni ongelmien taustalla? Varmaan kaikki olemme samaa mieltä siitä, että ihminen enemmän tai vähemmän suorasti.
Miksi ongelmiin ei siis ratkaisuja synny tuosta vain, kun loppujen lopuksi ongelmat ovat vain MEISTÄ ihmisistä kiinni? Monitahoinen ongelmahan se on, ilmeisesti mahdoton. 6 miljardia ihmistä, miltei kaikkien halu saada itselleen enemmän ja enemmän jne.. Syitä voidaan yksilöidä useitakin. Itsekin suhtaudun hyvin skeptisesti ongelmien poistamisen toteutumiseen.
Vaikka suhtaudunkin skeptisesti, voin silti esittää ajatuksiani siitä, että mielestäni meidän tulisi olla rutkasti enemmän vastuullisia ja suostua alempaan vaatimustasoon. Vaaditaan enemmän henkisiltä ominaisuuksiltamme, vähemmän materiaaliselta puolelta. Näin esitän.
Paradoksaalinen tilanne. Toisaalta olen melkein sataprosenttisen varma, että tilanne ihmisen elinolojen kannalta Telluksellamme huononee entisestään. Siltikin toimin kuin toimin. Mitä se on minulta pois, vaikka vähän kritisoisinkin voimakkaasti ihmisen toimia. Mitä varten täällä yleensä eletään? Vallitsevan ärjestelmämme vuoksi? Henkisiä ominaisuuksia kehittääksemme? En minäkään tiedä, mutta valintani kohdistuu enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Pitkä litania tästä tuli. Haluaisin ihmisten kuitenkin ymmärtävän, että kaikki on meistä itsestämme kiinni. VOIMME muuttaa toimintatapojamme. VOIMME muuttaa ajatteluamme ja asenteitamme, joiden pohjalta toimimme.
Utopistista? Voi olla, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ihminen.
Asia on niin, että on ihan hyvä kysymys, voiko kukaan sanoa omistavansa maata. Tällä hetkellä lain perusteella voi.
Mainitsemani kysymys on peräisin intiaaneilta. He ihmettelivät aikanaan, kun valkoinen mies puhui maan omistamisesta.
Tähänhän nyt joku heittää, että "hei, ei me enää eletä missään muinaisuudessa". Aijaa, eikö? No se on kiva tietää :)
Nykyäänkin onneks saa vielä ajatella vapaasti. Ei ole pakko pitää itsestään selvänä asiana esimerkiksi sitä, että ihmiselle annetaan yksityiset (ja samalla itsekkäät) oikeudet maa-alueisiin. Samalla suosittelen olematta pitämään mitään itsestään selvänä asiana (oikeutena jne).
Emme elä muinaisuudessa. Elämme muun muassa länsimaisessa miellyttämisdemokratiassa, joka antamalla ihmisille oikeuksia oikeuksien perään, muun muassa materiaalisen luonnonvarojen kuluttamisen suhteen pitää ihmiset rauhanomaisina. Oikeuksiemme, meitä niin suuresti miellyttävien sellaisten vuoksi pysymme tyytyväisinä. Keskustelu vastuusta on jäänyt oikeuksien oikeuksien rinnalla taka-alalle.
Melko rohkea väitteeni on, että ellei päätöksentekokoneistomme tekemät päätökset antaisi meille nykyisen kaltaista mahdollisuutta kulutustasomme ylläpitämiseen vaan alkaisi rajoittamaan toimintaamme, tuloksena olisi vähemmän rauhallinen yhteiskunta, jossa ihmisryhmät enenmmän tai vähemmän väkivaltaisin ottein ottaisivat oikeuksia omiin käsiinsä. Siinä olisi länsimäinen rauhandemokratia uhattuna, jota siis ihmisiä mielistelevät päätökset loppu viimein pitävät pystyssä.
"Meillä on oikeutemme!!" No mutta eikö meillä samalla ole myös vastuumme? "Turpa kii haihattelija, AINA on ollut kehitystä eikä sitä tule rajoittaa!!" Jotain tällaista.
Mitä tämä kertoo ihmisestä yleensäkin? Mitä tämä kertoo ihmisestä itselleen aina vain lisää vaativien yksilöinä? Kykenemmekö vastuullisuuden rajoissa pysyvään elämiseen pikku telluksellamme?
"No nyt se alkaa puhumaan noita haavekuvia maapallostamme". Puhun loppujen lopuksi pienestä pallostamme, jolla muuten on suhteellisen ohut ilmakehä. Suoritetaanpa ajatusleikki. Kasta jalkapallo upoksiin vesisaaviin. Jalkapallon pinnalle muodostunut ohut vesikalvo antaa hyvän kuvan ilmakehämme suhteellisesta paksuudesta.
Tiedän, että muun muassa näitä esille ottamiani ongelmia on enemmän kuin vaikeaa ratkaista. Ongelmia, joita en niin tarkasti yksilöinyt. Esimerkkinä kuitenkin ongelmallisen suuri materiaalinen kulutustaso, öljytankkerituhot merillä, päästöt ilmaan, myrkkypäästöt vesiin jne. Voitte itse keksiä lisää.
Mikä on näiden mainitsemieni ongelmien taustalla? Varmaan kaikki olemme samaa mieltä siitä, että ihminen enemmän tai vähemmän suorasti.
Miksi ongelmiin ei siis ratkaisuja synny tuosta vain, kun loppujen lopuksi ongelmat ovat vain MEISTÄ ihmisistä kiinni? Monitahoinen ongelmahan se on, ilmeisesti mahdoton. 6 miljardia ihmistä, miltei kaikkien halu saada itselleen enemmän ja enemmän jne.. Syitä voidaan yksilöidä useitakin. Itsekin suhtaudun hyvin skeptisesti ongelmien poistamisen toteutumiseen.
Vaikka suhtaudunkin skeptisesti, voin silti esittää ajatuksiani siitä, että mielestäni meidän tulisi olla rutkasti enemmän vastuullisia ja suostua alempaan vaatimustasoon. Vaaditaan enemmän henkisiltä ominaisuuksiltamme, vähemmän materiaaliselta puolelta. Näin esitän.
Paradoksaalinen tilanne. Toisaalta olen melkein sataprosenttisen varma, että tilanne ihmisen elinolojen kannalta Telluksellamme huononee entisestään. Siltikin toimin kuin toimin. Mitä se on minulta pois, vaikka vähän kritisoisinkin voimakkaasti ihmisen toimia. Mitä varten täällä yleensä eletään? Vallitsevan ärjestelmämme vuoksi? Henkisiä ominaisuuksia kehittääksemme? En minäkään tiedä, mutta valintani kohdistuu enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Pitkä litania tästä tuli. Haluaisin ihmisten kuitenkin ymmärtävän, että kaikki on meistä itsestämme kiinni. VOIMME muuttaa toimintatapojamme. VOIMME muuttaa ajatteluamme ja asenteitamme, joiden pohjalta toimimme.
Utopistista? Voi olla, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ihminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"No nyt se alkaa puhumaan noita haavekuvia maapallostamme". Puhun loppujen lopuksi pienestä pallostamme, jolla muuten on suhteellisen ohut ilmakehä. Suoritetaanpa ajatusleikki. Kasta jalkapallo upoksiin vesisaaviin. Jalkapallon pinnalle muodostunut ohut vesikalvo antaa hyvän kuvan ilmakehämme suhteellisesta paksuudesta."
-Et voi tietää pallostamme, kun ei muutkaan tiedä, emme edes vielä tiedä, mitä pitäisi tietää
Asiaahan tutkitaan kaiken aikaa, edes tutkijat ei tiedä, omia arvailuja sitäkin enemmän
Uskonnoksihan tämäkin meni, sillä sitten perinteitä jo vuosituhansilta, ja pidemmältäkin
Uskonnoista avoi olla montaa mieltä
toteamalla, etten voi tietää. Niin, mitä voimme yleensäkään tietää? Hyvä kysymys.
Jos nyt kuitenkin uskomme geofysiikan ja meteorologian tuloksia, voidaan hyvin sanoa että elämän kannalta olennainen ilmakehä ulottuu niin 50km:iin. Jos sitä vertaa maapallon säteeseen, joka on noin 6300km, ei vertaus kovin kaukaa ole haettu.
Vai että meni uskonnoks. Miten osasinki ennalta arvata, että tän kaltasia kommentteja tulee ku käyvät kattomasa galleriasivustoani. Sattuneista syistä n. 99% viesteistäni menee eräälle uskonlahkopalstalle. Jos lukee kuitenki tarkemmin niin voi todeta, etten oo uskontojen innokkain kannattaja. Tosin kaikilta ei tällasta päättelyä voi odottaakaan.
Tuosta tietämisestä vielä. Ymmärrätkö, että loppuviimein kaikki 'tietomme' on vain uskomista. Jotkut uskoo uskonnollisiin uskomuksiin, itse taas ennemminki perusteltuihin näkemyksiin ja teorioihin.
>Asiaahan tutkitaan kaiken aikaa, edes tutkijat ei tiedä, omia arvailuja sitäkin enemmän<
Näitä tutkijoiden arvailuja kutsutaan teorioiksi. Niillä on aika keskeinen rooli yhteiskunnasamme ja päätöstemme pohjana. Ainakin tulis olla.
Niin Ookko, tuskinpa!, ainakaan todellisuudessa, edes vihreät ei tiedä, minkälainen tulisi vihreän olla.
Ihan lyhyesti vain, kyllä lahkon nimi on ihan selvästi, Vihreät, sillä lahko, kun ei kykene itse tekemään kuin muut puolueet ihmisten hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja, pitäisi vain ihmisiä rangaista mm. veroillakin, niistä sitten pitää saada itselle suuriosa, eli ahneus takana
perusteilla kaikki puolueet voidaan lukea uskonlahkoiksi. Tai siis niillä, jotka rivien välistä voi lukea. Muuten viestistäsi ei pahemmin selvää saanut.
Kokoomuslaiset pitkälti USKOVAT muun muassa nykyisiä rajoitteita karsivan vapaan markkinatalouden ja tuloerojen kasvun olevan luonnollinen asia. Näin kokoomus siten olisi uskonlahko.
Kristillisdemokraatit USKOVAT muun muassa Raamatun periaatteiden ottamisen päätöksentekoon ja muun muassa samaa sukupuolta olevien ja tiukemman aborttikiellon olevan hyvä asia. Näin KD olisi myös uskonlahko.
Vihreät USKOVAT muun muassa tiukempien ympäristörajoitusten ja maailmankaupan vapauttamisen rajoittamisen olevan hyvä asia. Näin vihreät on uskonlahko.
Keskustalaiset USKOVAT omiin periaatteisiinsa, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Nekin ovat uskonlahko.
Perussuomalaiset USKOVAT vahvasti muun muassa nykyisten Suomen rajojen sisälle jäävän maa-alueen kuuluvan vain suomalaisille. Uskonlahko siis sekin.
Kaikki loppujen lopuksi on uskomista. Uskomista uskonnollisiin näkemyksiin, perusteltuun tietoon, teorioihin, visioihin ja niin etiäs päin.
Keskustalaisuuteen on sisäänrakennettuna keskeltä lähtevä, maltillinen suhtautuminen asioihin. Siis äärimmäisyysajattelu, joka leimaa oikeisto- vasemmisto- ja yhden asian puolueiden aatepohjaa, puuttuu keskusta-aatteesta täysin.
Uskontoihin, kuten myös poliittisen kentän avaran keskuskentän ulkopuolelle sijoittuvien puolueiden aatteeseen kuuluva ankara sokean uskomisen vaade ei kuulu keskustalaisuuteen.
ymmärtää, mitä ajoin takaa.
Käsittelin edellisen keskustelijan perusteluja nimitellä puolueita uskonlahkoksi. Tai siis lähinnä yhtä puoluetta.
Samoilla perusteilla, joita tämä keskustelija käytti (siinä määrin, mitä viestistä selvää sai) myös keskusta on uskonlahko.
Siis sinä USKOT maltillisen suhtautumisen asioihin olevan järkevää. Niin itsekin uskon mahdollisimman pitkälle kestävän maltillisuuden olevan järkevää. Maltillisuus ei mielestäni ole pelkästään keskustalaisten ominaisuus. Mielestäni esimerkiksi Heidi Hautala on hyvinkin maltillinen ihminen.
Sinä ET USKO sokean uskomisen vaateen kuuluvan keskustalaisuuteen. Myönnät kuitenkin varmaan, että sinä USKOT keskustan periaateohjelmien, kannanottojen ja periaatteiden yleensäkin olevan järkeviä, minkä vuoksi keskustaa kannatat.
Minä USKON muun muassa, että olisi tarvetta huomattavastikin enemmän meidän ihmisten miettiä vastuukysymyksiä ja että ympärisöasioiden korostaminen entisestään poliittisessa päätöksenteossa olisi enemmän kuin paikallaan.
Taidamme kaikki siis olla tässä mielessä uskovaisia.
Uskomista tämä loppujen lopuksi vain on. Todettakoon myös, että toivon uskomisen olevan mahdollisimman vähän uskonnollista uskomista :)
Heidi Hautala on onnistunut hyvin pyrkimyksessään luoda maltillista julkisuuskuvaa.
Aina kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää.
Hautala ei ole onnistunut verhoamaan fanaattisen pistävää katsettaan. Sanotaan silmien olevan sielun peili. Onko näin Heidi Hautalan kohdalla - jää nähtäväksi.
Muuttuuko ihminen vähitellen mainostoimiston luoman kuvan mukaiseksi? Siinä on Heidi Hautalalla sisäisen kilvoittelun paikka.
Heidi Hautalan 'pistävä katse' kertoo hänen terveen vahvasta itseluottamuksesta ja uskomisesta omiin näkemyksiinsä siinä määrin, että hän on valmis keskustelemaan asioista ja perustelemaan näkemyksensä.
Tämän 'pistävän katseen' olen kohdannut kolme kertaa jutellessani hänen kanssaan.
Noin ensilukemalta kiinnitti huomiota, jos emme omistaisi maata maapallo olisi jotenkin puhtaampi paikka elää. Ihmisillä olisi muka enemmän vastuuta, jos käsitin oikein.
Ensimmäisenä tuli mieleen naapurimme Neuvostoliitto. Siellähän yksilö ei omistanut maata, tai ylipäätään mitään.
Ihanteena oli maan olevan kaikkien valtion omistuksen kautta.
Vaan ottiko ihminen vastuun ympäristöstä?
Paskaa kaikkialla, mitä pahempi ympäristöjäte niin sinne vaan. Eihän maata ja ympäristöä kukaan omistanut.
Kaikkia seurauksia ei varmasti vielä tiedetä, mutta mm. Lappi ja Itämeri kärsi vakavia vaurioita.
Oli tavoitteena maa nimeltä "Utopia" tai mikä ihanne yhteiskunta tahansa niin ei onnistu.
Ihmisen geenit ovat sellaisia ja siitä emme voi itseämme syyttää.
Tämän lisäksi jossain vaiheessa keksittiin maksuvälineet. En tiedä oliko intiaaneilla näitä,
mutta saa siihen ollakin melkoinen intiaani jos raha ei ole tärkeä.
Ja loppujen lopuksi eikö ihmiskunnan olo täällä maailman kaikkeudessa ole kuin hyttysen pieru.
Aikajana on päättymätön ja maapallo se rullaa vaan.
Maan omistuksen kautta menin näkemyksiini ihmisen toiminnasta, vastuullisuudentunnosta jne. Käsittelin ihmisyyttä hyvin yleisellä tasolla. Kysymys maan omistuksesta oli pohjana.
Sen sijaan tiivistäisin, että jos emme kokisi oikeudeksemme käyttää maata nykyisellä tavallamme niin olen vakuuttunut, että maapallo olisi puhtaampi paikka elää.
Vastuullisuutta ei ollut kommunismissakaan. En oikein tahdo uskoa, että ihminen minkään järjestelmän kautta vastuullisuutta onnistuu luomaan. Muutoksen tulisi tapahtua ajattelussamme ja asenteissamme.