Täältä sut löysin noin vuosi sitten ja olin onnellinen. Ehkä on lapsellista tulla tänne palstoille kertomaan yksityisasiaani, mutta ei ole kelle kertoa. Ja ehkäpä satut lukemaan. En halua kenenkään näkeväni kyyneleitä ja en halua kertoa kenellekään tästä ääneen.
Rakastan sinua, mutta en kestä tahallista loukkaamista. Sanoit kerran, että et halua mun menevän jonkun muun luokse ja luulin, että välität. En aikonutkaan käyttää "sivusilmää", sitäpaitsi multa puuttuu sellainen... Vaikka vesi meitä eroittaakin ja usein ei tavata, niin joka aamu herätessäni kiitin Jumalaa sinun olemassaolostasi. Mieltäni lämmitti tietää, että olet hyvä ystäväni, niinkuin itse tapailet sanoa.
Nyt kuitenkin olet ruvennut flirttailemaan (ei ole oikea sana, mutta en keksi parempaa) parhaan ystäväni kanssa ja jopa kielsit häntä kertomasta minulle. Et kai muista, kun kerroin, että sama tapahtui hänelle noin vuosi sitten kun hänen poikaystävänsä rupesi soittelemaan minulle. Luulin sun ymmärtävän mun asennetta sellaisissa tilanteissa ja myös mun parhaan kaverin asennetta. Kerroin sulle myös, että meidän (siis sinun ja minun) määrittelymme ystävyydestä on erilainen - en aiheuttaisi mitään mielipahaa kaverilleni ja tiedän, että hän ei tekisi sitä mulle. Sä vaan et usko, että mitä sulle on kerrottu, on todellakin totta mun ja hänen kohdalla. Kutsutaanko tätä kulttuurieroksi? Kasvatuseroksi? En tiedä ja sillä ei ole edes väliä.
Maanantaina oltiin sylikkäin ja seuraavana sunnuntaina hait kaveristani seuraa...
Olet koulutettu, menestyvä ja hyvin kasvatettu, järkevä... Mutta et ole näissä asioissa sivistynyt. En tiedä, mitä sanoa... Itken sisimmässäni ja kuitenkin toivon, että tämä oli poikkeus. Mutta oliko... Tiedän, että löytäisit kaikkiin kysymyksiini ne niinsanotut oikeat vastaukset ja luulet, että annan tänkin anteeksi. Olet oikeassa, annan todellakin anteeksi ja olen jo antanut. Kuitenkin haluan jakaa joskus vielä omaa elämääni jonkun kanssa tietoisena ja varmana siitä, että hänkin jakaa omaansa pelkästään minun kanssa. En halua olla ovimattona enkä takaovena. Olet sanonut, että olen mukava, hyvä ihminen ja kaunis nainen... mutta tiedätkö mitä? MÄ TIEDÄN SEN! Ja sentakia en aio tuhlata aikaani. Mielummin yksin kuin jonkun uskollisena "ovimattona".
Tuskin luet tätä, mutta jos kuitenkin satut näin tekemään niin tiedä, että kunnioitan sinua kaikesta huolimatta ja pystyn keskustelemaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Kaikki, mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi... vaikka todellisuudessa osa sisimmästäni kuoli kun kuulin tästä.
Rakastan sinua, mutta toivon, että tulee päivä jolloin voin sanoa, että RAKASTIN.
Rakastan sinua, mutta en kestä tahallista loukkaamista. Sanoit kerran, että et halua mun menevän jonkun muun luokse ja luulin, että välität. En aikonutkaan käyttää "sivusilmää", sitäpaitsi multa puuttuu sellainen... Vaikka vesi meitä eroittaakin ja usein ei tavata, niin joka aamu herätessäni kiitin Jumalaa sinun olemassaolostasi. Mieltäni lämmitti tietää, että olet hyvä ystäväni, niinkuin itse tapailet sanoa.
Nyt kuitenkin olet ruvennut flirttailemaan (ei ole oikea sana, mutta en keksi parempaa) parhaan ystäväni kanssa ja jopa kielsit häntä kertomasta minulle. Et kai muista, kun kerroin, että sama tapahtui hänelle noin vuosi sitten kun hänen poikaystävänsä rupesi soittelemaan minulle. Luulin sun ymmärtävän mun asennetta sellaisissa tilanteissa ja myös mun parhaan kaverin asennetta. Kerroin sulle myös, että meidän (siis sinun ja minun) määrittelymme ystävyydestä on erilainen - en aiheuttaisi mitään mielipahaa kaverilleni ja tiedän, että hän ei tekisi sitä mulle. Sä vaan et usko, että mitä sulle on kerrottu, on todellakin totta mun ja hänen kohdalla. Kutsutaanko tätä kulttuurieroksi? Kasvatuseroksi? En tiedä ja sillä ei ole edes väliä.
Maanantaina oltiin sylikkäin ja seuraavana sunnuntaina hait kaveristani seuraa...
Olet koulutettu, menestyvä ja hyvin kasvatettu, järkevä... Mutta et ole näissä asioissa sivistynyt. En tiedä, mitä sanoa... Itken sisimmässäni ja kuitenkin toivon, että tämä oli poikkeus. Mutta oliko... Tiedän, että löytäisit kaikkiin kysymyksiini ne niinsanotut oikeat vastaukset ja luulet, että annan tänkin anteeksi. Olet oikeassa, annan todellakin anteeksi ja olen jo antanut. Kuitenkin haluan jakaa joskus vielä omaa elämääni jonkun kanssa tietoisena ja varmana siitä, että hänkin jakaa omaansa pelkästään minun kanssa. En halua olla ovimattona enkä takaovena. Olet sanonut, että olen mukava, hyvä ihminen ja kaunis nainen... mutta tiedätkö mitä? MÄ TIEDÄN SEN! Ja sentakia en aio tuhlata aikaani. Mielummin yksin kuin jonkun uskollisena "ovimattona".
Tuskin luet tätä, mutta jos kuitenkin satut näin tekemään niin tiedä, että kunnioitan sinua kaikesta huolimatta ja pystyn keskustelemaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Kaikki, mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi... vaikka todellisuudessa osa sisimmästäni kuoli kun kuulin tästä.
Rakastan sinua, mutta toivon, että tulee päivä jolloin voin sanoa, että RAKASTIN.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.