RISTI USKO

Periaate
alun perin
vaate?

Aateperintö
perätön
vale?

Usko
kokous
ko?

Mä
sä
me
he
kaikkiko
siellä
kerran?

Luona
Isännän
Emännän
hovin
Herran?

Narrejako?

Issuj

Heippa Herrassa

Löytäisitkö kirjoituksistani jotakin selvitystä?

Siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

MITÄ USKO ON?
Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa. Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)

Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21) Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)

Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9) Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)

Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7) Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)

Kuuliaisuus tahdotaan usein ikävässä panettelussa tuomita “lakihenkisyydeksi” tai “lakiuskonnoksi” kun halutaan polkea Jumalan laki lopun ajan uskonnollisessa opetuksessa ja eksytyksissä. On aivan eri asia opettaa että lain kautta pelastuisi, (?!) kuin opettaa Raamatun totuutta, että Jumalan laki on aina voimassa opettaen mikä on syntiä! (Room 16:26, 3:20, 8:7, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Luuk 12:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, Ilm 14:12, 1 Joh 3:4)

Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6) Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23) Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)

“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)

(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,

JEESUS, TOTTA VAI TARUA?
"Usko Herraan Jeesukseen, niin Sinä pelastut" (Apt 16:31)

Monet ihmiset kieltäytyvät periaatteellisista syistä lukemasta ja uskomasta Raamattua. (1 Kor 1:18) Monet ovat nekin jotka todistavat Raamatun sanoman pelastuksesta ja elämää muuttavasta voimasta. Kristityille Raamattu on innoitettu Jumalan sana, (2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16) ja Raamattu onkin ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta. Uskovalle Jumalan sana pitää yllä hengellistä elämää. (Matt 4:4)

Jeesus Kristus on Raamatun päähenkilö, jonka ympärille koko Raamattu keskittyy ja rakentuu. Jeesuksen elämästä on kirjoitettu muuallakin kuin Raamatussa, mutta niukasti. Jeesus teki suuria tekoja jo ihmiselämänsä aikana, ja Jeesus Kristus oli kuuluisa henkilö. Kuitenkin vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus muutti paljon maailmanhistoriaa. Vasta taivaallisena ylipappina henkensä välityksellä, Hän on tehnyt jatkuvasti työtä samanaikaisesti koko maapallolla ihmisten sielujen pelastukseksi. (Joh 16:7, Hebr 8:1-2, Matt 18:11-13, Luuk 19:10) Jeesuksen nimissä on tehty paljon hyvää, mutta myös pahaa. Puhtaan Raamatun evankeliumin vastustajia on ollut aina. Kristillisyys sinänsä on rakkauden sanoma joka ei aiheuta väkivaltaa, sillä kristityt rakastavat kaikkia lähimmäisiään. (Matt 10:34, Matt 22:39, 1 Tim 1:5, Gal 5:6,22, 1 Joh 4:8,2) Uskonnollisuus sen sijaan on pahempi asia kuin ateismi. Ateisti ei tee pahaa uskonsa vuoksi tavallisesti, mutta Jeesuksen nimissä, ei kuitenkaan Jeesuksen valtuuksilla, uskonnollisuus on käyttänyt väkivaltaakin maailmanhistorian aikana mm. pyrkimällä pakkokeinoin vaikuttaa ihmisten omantunnon kysymyksiin. Uskonnollisuus on myös saattanut paljon harhaoppia maailmaan. Kaikki harhaoppi pois Raamatun rakastavasta totuudesta on tullut aina pääasiassa uskontojen kautta. Monet järkevät ihmiset karttavat Raamattua ja Jeesusta sen vuoksi etteivät ole saaneet koskaan käsitystä oikeasta kristillisyydestä, ja Jeesuksen rakkaudesta. (Joh 3:16, 1 Joh 4:8,16, 2 Kor 13:11, Ef 3:19)

Jeesus historian kirjoituksissa:

Antiikin aikana eläneet historioitsijat mainitsevat Jeesuksen. Jeesuksen seuraajia alettiin nimittämään "Kristuslaisiksi", tms. Jeesuksen nimestä "Kristus" (suom. voideltu) johdosta. Tacitus syytti kertomuksessaan Rooman palosta kristitittyjä. Hän kirjoitti: "Tämä nimi johtuu eräästä Krestuksesta jonka maaherra Pontius Pilatus oli mestauttanut Tiberiuksen ollessa hallitsijana, ja jonka vuoksi turmiollinen taikausko ja muu häpeällinen oli levinnyt Roomassa."

Suetonius kirjoittaa keisari Claudiukesta: "Roomasta karkotti juutalaiset, jotka erään Krestuksen toimesta alinomaa aiheuttivat levottomuutta." (Apt 18:2)

Josefus kirjoitti (n. v. 0090) Jaakobin mestauksesta ja sanoo häntä Kristukseksi nimitetyn Jeesuksen veljeksi.

Juutalaisten perinnäissääntöjen kirjakokoelmassa Talmudissa mainitaan myös Jeesuksen nimi. Jeesus arvosteli uskonnollisia opettajia perinnäissäännöistä jotka olivat ihmiskäskyiksi muutettuja Mooseksen kirjoja ja proofettojen opetuksia.

Jeesuksesta on siis kirjoitettu historian kirjoihin muuallakin kuin Raamatussa! Vaikka historiankirjoitus on niukka, se kuitenkin todistaa Jeesuksen olemassa olleeksi henkilöksi muidenkin kuin Raamatun kirjoituksien perusteella.

Ihminen joka hylkää Raamatun ja Jeesuksen, ei tiedä mitä tekee. Jos hän ymmärtäisi, hän innolla tarttuisi Raamattuun, ja nauttisi Jumalan Hengen toimivasta elämää uudistavasta voimasta, ja rakastuisi Jeesukseen Kristukseen, ja Jumalan sanaan. Jumala antaa ihmiselle ymmärrystä, mutta ihmisellä on vapaa tahto torjua Jumalan Hengen puhuttelu. (Apt 7:51, Matt 13:14-16, 12:31)

Ymmärtävä antaa pelastaa itsensä ikuiseen paratiisimaahan. (Room 10:9-11, Ef 2:8, 1 Piet 1:5, Mark 16:16, Ilm 21:1,4-5)

RAAMATTU JUMALAN SANANA JA AUKTORITEETTINA
Vuonna 1947 Beduiinipoika Muhammed Adh-Dhip löysi Kuolleen meren kirjakääröt. Noin 2000 vuotta vanhoja Raamatun käsikirjoituksia! Ne todistavat että meillä on tänään kädessämme aivan sama Raamattu kuin profeetoillakin oli, ja jota Jeesuskin kädessään piti ja opetti. Juutalaiset kopioivat Raamattua hyvin tarkasti ja valvotusti. Raamatun kieltä on jouduttu tarkistamaan nykykielelle, mutta kaikki käännöstyöt on tehty samoista vanhoista alkukielen asiakirjoista. (jopa 250 ekr - 450 jkr, Pääosin VT 1008 jkr ja UT 350-450 jkr) Ei koskaan ole käännetty edellisestä käännöksestä. (Jehovan todistajien UM- käännös on poikkeus. Se on käännetty englanninkielisestä Raamatusta.)

Raamattu on kirjakokoelma jonka 66 kirjaa kirjoittivat hyvin erilaiset noin 40 ihmistä vajaan 1600 vuoden aikana. Jumala antoi profeetoilleen sanoman jonka he pukivat kukin persoonalliseen tyyliinsä ihmiskielelle. Raamatun syntyä ohjasi itse Jumala Pyhän Henkensä kautta. Raamattu Sanookin ettei Jumala tee mitään ilmoittamatta ensin palvelijoilleen profeetoille. Myös ettei yksikään kirjoitus ole syntynyt ihmisen omasta tahdosta, vaan ihmiset saivat Jumalalta sen minkä kirjoittivat. (Aam 3:7, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16)

"Näin sanoo Herra" sanonnat toistuvat Raamatussa noin 1800 kertaa. (Jer 1 :4,6, 38:2-3, Sak 1:4) Tähän jumalalliseen alkuperään perustuu Raamatun arvovalta. Tämän vuoksi Raamattu on yhtenäinen ja looginen kirja alusta loppuun, eikä sisällä todellisia ristiriitoja Raamatun sanoman kannalta. Raamattu onkin vakaumuksellisille kristityille Jumalan sana ja auktoriteetti. Ei uskonnollisten mielipiteiden kokoelma joka mahdollistaisi ihmisen oman tahdon etusijalle. Raamattu sisältää valtavan määrän profetioita eli ennustuksia. Jokainen Raamatun profetia on toteutunut tarkasti yksityiskohtiaan myöten. Osa ennustuksista toteutuvat parhaillaan ja osa odottavat toteutumistaan, jotka samalla todennäköisyyden varmuudella tulevat tapahtumaan ja toteutumaan.

Profeetta Daniel näki jo 2700 vuotta sitten yhdistyneen euroopan, EU:n ! Raamattu on ilmoitus kirjakokoelman keskushenkilöstä Jeesuksesta Kristuksesta. Raamattu on puolueeton ja erehtymätön erehdysten paljastaja, esittää ihmiskunnan historian, Jumalan sana ihmiselle, maailman levinnein kirja, kertoo myös "hyvien" ihmisten ja uskon suurmiesten virheistä, profeetallinen sana, luotettava opas. Raamatulla on ihmistä muuttava vaikutus, se on muuttumaton, oppimattomienkin ymmärettävissä Jumalan Hengen avulla, kulkee tieteen kanssa rinnan oikein tulkittuna, totuuden paljastaja, vihattu ja rakastettu.

Raamattua tutkittaessa on huomioitava seuraavat asiat:

- Asiayhteys! Mihin asiayhteyteen Raamatun jae ja asia kuuluvat, eli mistä on kysymys kun tutkimme asian yksittäisen jakeen ympäriltäkin.

- Mitä muualla samasta asiasta sanotaan.

- Alkukielen merkitys, ja usein sen ajan kulttuurin ja tapojen yhteys asiassa.

Raamattua on tutkittava vilpittömällä mielellä, Hengessä ja totuudessa. Siksi Raamattu ei aukene pelkille virheiden etsijöille, ja siksi Raamattua ymmärretään ja opetetaan usein väärin. (Joh 4:23, Joh 17:17, Kol 1:6)