Raju on ajan riento! EU:n komissaariudesta punamullaan Suomen Pankkiin - pullautetun itsensä kannalta onnellisissa merkeissä - pullauttaman Erkki Liikasen taannoisten toimien tiimoilta tunnelma tiivistyy.
Seinäjokisen Ilkka-lehden varapäätoimittaja Seppo Keränen kolumnissa pureudutaan menneitten aikojen ja nykyhetken dilemmaan purevalla tavalla, jossa saattaa olla jo alkusoitantoa (viimeistään) kuuden vuoden päästä edessä oleviin presidentinvaaleihin...
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Onko Kivistö jäävi arvioimaan A-studion Liikas-juttua?
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen (sd) on Iltalehden (14.2.) mukaan tehnyt Julkisen sanan neuvostolle (JSN) kantelun Yleisradion TV1:n A-studion 20. tammikuuta lähettämästä ohjelmasta, jossa väitettiin SDP:n silloisen puoluesihteerin Liikasen 1986 kertoneen Moskovassa luottamuksellisia tietoja Suomessa käynnistyneestä presidenttipelistä.
A-studio väitti neuvostoasiakirjoihin viitaten Liikasen kertoneen NKP:n edustajille etukäteen, että presidentti Mauno Koivisto aikoo suitsia 1988 presidentinvaalien ehdokkuutta valmistelleen keskustalaisen ulkoministeri Paavo Väyrysen toimintaa.
NKP:n virkailijan tekemän muistion mukaan Liikanen oli "erityisen" avomielinen, erityisesti kahdenkeskisissä keskusteluissa: "Suhtautuu meihin hyvin, taipuvainen antamaan luottamuksellisia tietoja."
Muistion mukaan Liikanen oli juorunnut, että Väyryselle "tullaan kaikella vakavuudella osoittamaan", että ulkoministerin on oltava ulkopolitiikassa "presidentin uskollinen apulainen". Liikasen mukaan Väyrynen oli tästä roolista livennyt "monissa tapauksissa".
A-studio oli yrittänyt saada Liikasen ohjelmaan kommentoimaan Moskovan arkistoista löytynyttä muistiota, mutta nykyiseen asemaansa vedoten tämä oli kieltäytynyt. Heti ohjelman jälkeen Liikanen kuitenkin STT:lle kiisti muistion sisällön.
Nyt Liikanen siis haluaa JSN:n selvittävän, onko A-studio ohjelmassaan rikkonut hyvää lehtimiestapaa.
Koska kantelun sisältö ei ole tiedossa, en tiedä mihin seikkoihin Liikanen moitteessaan vetoaa.
JSN:n tehtävä lähihistoriaa koskevan jutun arvioinnissa on vähintäänkin haastava.
Erityisen kiintoisa on JSN:n puheenjohtajan, ministeri Kalevi Kivistön rooli. On jopa kysyttävä, onko hän jäävi käsittelemään Liikasen tekemää kantelua.
* * *
Irak-jupakan aikana 2003 keskusteltiin maan tavasta. Presidenteillä on ollut tapana pitää oppositiojohtaja ja muukin valtaeliitti selvillä turvallisuuspolitiikasta ja tasavallan salaisuuksista. Näin ovat toimineet J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.
Kekkonen huolehti, että kokoomusjohto oppositiossa tiesi, missä mennään. Kekkosella oli tiivis yhteys myös sosialidemokraatteihin näiden korpitaipaleen aikana 1957-66. Koivisto ja Ahtisaari informoivat keskustaa, joka oli oppositiossa 1987-91 ja 1995-2003, ja SDP:ta, joka oli oppositiossa 1991-95. Tarja Halonen jatkoi maan tapaa pitämällä yhteyttä keskustan Anneli Jäätteenmäkeen.
Presidentinlinnassa on ollut tehtävää varten erityiset "yhdysupseerit". Kekkonen nimitti Jaakko Kalelan pitämään yhteyksiä SDP:een. Kalela on kuulunut SDP:n kansainvälisen politiikan työryhmiin. Aikanaan hän reissasi paljon maailmalla SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsan kanssa. SDP:n riveistä presidentiksi noussut Koivisto nimitti Halosen sitten erottaman Martti Mannisen hoitamaan yhteyksiä muun muassa keskustaan.
Miten tämä liittyy Liikasen kanteluun ja Kivistöön?
SKDL:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö oli Koiviston luottomies. Erityisen tärkeä rooli Kivistöllä oli pääministeri Koiviston tukijana tämän hallituksessa 1979-82. Ministerinä Kivistö piti SKDL:n ruodussa, kun Paavo Väyrysen keskusta ja Kalevi Sorsan SDP horjuttivat hallitusta, ja Koivistoa.
Itsekin presidenttiehdokkaana 1982 ollut Kivistö paimensi omat valitsijamiehensä Koiviston taakse ratkaisevassa äänestyksessä.
Keski-Suomen maaherraksi siirtynyt Kivistö oli presidenttiehdokkaana myös 1988, jolloin Koivisto yritti suoraa valintaa kansanvaalissa. Koiviston tavoite ei toteutunut, vaan tarvittiin valitsijamiehiä. Kivistö ohjasi jälleen omat valitsijamiehensä SDP:n ehdokkaan Koiviston tueksi.
Samoin teki silloinen kokoomuksen ehdokas, pääministeri Harri Holkeri. Holkeri on kertonut, että Koivisto jakoi 1988 presidentinvaalien aikana kilpakumppanilleen Kivistölle tärkeimmät paperit, jotta opposition ehdokas Kivistö saattoi osallistua asiantuntevasti vaalikeskusteluun.
* * *
Kysymys kuuluukin, kuinka objektiivisesti Kivistö JSN:n puheenjohtaja voi arvioida tapahtumia, jotka liittyvät vuoden 1988 presidentinvaalien taustapeliin.
Kivistö on eläkkeellä eikä hän ole enää aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Mutta 1988 presidentinvaalien aikaan hän ei ollut ulkopuolinen tarkkailija, vaan täysiverinen poliitikko, joka toimi Liikasen lailla Koiviston uudelleen valinnan puolesta.
Väyrynen sen sijaan ei tähän joukkoon kuulunut, kuten NKP:n muistiosta käy ilmi.
SEPPO KERÄNEN"
Lähdelinkki Ilkkaan 16.2.2006:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3582396
PS. Koska Erkki Liikanen Hokerin hallituksen valtionvarainministerinä toimiessaan ei ole kovinkaan viaton siihen kehitykseen, mitä tämän tasavallan taloudelle tapahtui hänen ministerikautensa jälkeen, kannattaa muistella muutenkin niin Erkkiä kuin EU:takin...
Lue lisää "EU:n etulinjasta" (palanneista ja palaavista, esi. E. Liikasesta ja P. Väyrysestä et. al) ja EU:hun sopeuttamisen seurauksista tavallisille telluksella tallustelijoille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014096423
Seinäjokisen Ilkka-lehden varapäätoimittaja Seppo Keränen kolumnissa pureudutaan menneitten aikojen ja nykyhetken dilemmaan purevalla tavalla, jossa saattaa olla jo alkusoitantoa (viimeistään) kuuden vuoden päästä edessä oleviin presidentinvaaleihin...
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Onko Kivistö jäävi arvioimaan A-studion Liikas-juttua?
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen (sd) on Iltalehden (14.2.) mukaan tehnyt Julkisen sanan neuvostolle (JSN) kantelun Yleisradion TV1:n A-studion 20. tammikuuta lähettämästä ohjelmasta, jossa väitettiin SDP:n silloisen puoluesihteerin Liikasen 1986 kertoneen Moskovassa luottamuksellisia tietoja Suomessa käynnistyneestä presidenttipelistä.
A-studio väitti neuvostoasiakirjoihin viitaten Liikasen kertoneen NKP:n edustajille etukäteen, että presidentti Mauno Koivisto aikoo suitsia 1988 presidentinvaalien ehdokkuutta valmistelleen keskustalaisen ulkoministeri Paavo Väyrysen toimintaa.
NKP:n virkailijan tekemän muistion mukaan Liikanen oli "erityisen" avomielinen, erityisesti kahdenkeskisissä keskusteluissa: "Suhtautuu meihin hyvin, taipuvainen antamaan luottamuksellisia tietoja."
Muistion mukaan Liikanen oli juorunnut, että Väyryselle "tullaan kaikella vakavuudella osoittamaan", että ulkoministerin on oltava ulkopolitiikassa "presidentin uskollinen apulainen". Liikasen mukaan Väyrynen oli tästä roolista livennyt "monissa tapauksissa".
A-studio oli yrittänyt saada Liikasen ohjelmaan kommentoimaan Moskovan arkistoista löytynyttä muistiota, mutta nykyiseen asemaansa vedoten tämä oli kieltäytynyt. Heti ohjelman jälkeen Liikanen kuitenkin STT:lle kiisti muistion sisällön.
Nyt Liikanen siis haluaa JSN:n selvittävän, onko A-studio ohjelmassaan rikkonut hyvää lehtimiestapaa.
Koska kantelun sisältö ei ole tiedossa, en tiedä mihin seikkoihin Liikanen moitteessaan vetoaa.
JSN:n tehtävä lähihistoriaa koskevan jutun arvioinnissa on vähintäänkin haastava.
Erityisen kiintoisa on JSN:n puheenjohtajan, ministeri Kalevi Kivistön rooli. On jopa kysyttävä, onko hän jäävi käsittelemään Liikasen tekemää kantelua.
* * *
Irak-jupakan aikana 2003 keskusteltiin maan tavasta. Presidenteillä on ollut tapana pitää oppositiojohtaja ja muukin valtaeliitti selvillä turvallisuuspolitiikasta ja tasavallan salaisuuksista. Näin ovat toimineet J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.
Kekkonen huolehti, että kokoomusjohto oppositiossa tiesi, missä mennään. Kekkosella oli tiivis yhteys myös sosialidemokraatteihin näiden korpitaipaleen aikana 1957-66. Koivisto ja Ahtisaari informoivat keskustaa, joka oli oppositiossa 1987-91 ja 1995-2003, ja SDP:ta, joka oli oppositiossa 1991-95. Tarja Halonen jatkoi maan tapaa pitämällä yhteyttä keskustan Anneli Jäätteenmäkeen.
Presidentinlinnassa on ollut tehtävää varten erityiset "yhdysupseerit". Kekkonen nimitti Jaakko Kalelan pitämään yhteyksiä SDP:een. Kalela on kuulunut SDP:n kansainvälisen politiikan työryhmiin. Aikanaan hän reissasi paljon maailmalla SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsan kanssa. SDP:n riveistä presidentiksi noussut Koivisto nimitti Halosen sitten erottaman Martti Mannisen hoitamaan yhteyksiä muun muassa keskustaan.
Miten tämä liittyy Liikasen kanteluun ja Kivistöön?
SKDL:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö oli Koiviston luottomies. Erityisen tärkeä rooli Kivistöllä oli pääministeri Koiviston tukijana tämän hallituksessa 1979-82. Ministerinä Kivistö piti SKDL:n ruodussa, kun Paavo Väyrysen keskusta ja Kalevi Sorsan SDP horjuttivat hallitusta, ja Koivistoa.
Itsekin presidenttiehdokkaana 1982 ollut Kivistö paimensi omat valitsijamiehensä Koiviston taakse ratkaisevassa äänestyksessä.
Keski-Suomen maaherraksi siirtynyt Kivistö oli presidenttiehdokkaana myös 1988, jolloin Koivisto yritti suoraa valintaa kansanvaalissa. Koiviston tavoite ei toteutunut, vaan tarvittiin valitsijamiehiä. Kivistö ohjasi jälleen omat valitsijamiehensä SDP:n ehdokkaan Koiviston tueksi.
Samoin teki silloinen kokoomuksen ehdokas, pääministeri Harri Holkeri. Holkeri on kertonut, että Koivisto jakoi 1988 presidentinvaalien aikana kilpakumppanilleen Kivistölle tärkeimmät paperit, jotta opposition ehdokas Kivistö saattoi osallistua asiantuntevasti vaalikeskusteluun.
* * *
Kysymys kuuluukin, kuinka objektiivisesti Kivistö JSN:n puheenjohtaja voi arvioida tapahtumia, jotka liittyvät vuoden 1988 presidentinvaalien taustapeliin.
Kivistö on eläkkeellä eikä hän ole enää aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Mutta 1988 presidentinvaalien aikaan hän ei ollut ulkopuolinen tarkkailija, vaan täysiverinen poliitikko, joka toimi Liikasen lailla Koiviston uudelleen valinnan puolesta.
Väyrynen sen sijaan ei tähän joukkoon kuulunut, kuten NKP:n muistiosta käy ilmi.
SEPPO KERÄNEN"
Lähdelinkki Ilkkaan 16.2.2006:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3582396
PS. Koska Erkki Liikanen Hokerin hallituksen valtionvarainministerinä toimiessaan ei ole kovinkaan viaton siihen kehitykseen, mitä tämän tasavallan taloudelle tapahtui hänen ministerikautensa jälkeen, kannattaa muistella muutenkin niin Erkkiä kuin EU:takin...
Lue lisää "EU:n etulinjasta" (palanneista ja palaavista, esi. E. Liikasesta ja P. Väyrysestä et. al) ja EU:hun sopeuttamisen seurauksista tavallisille telluksella tallustelijoille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014096423
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivotaan niin.
Tiedä häntä nyt tuosta Erkki Liikasen lähtölaskennasta, mutta keskustelua EU:n perustuslakisopimuksen ratifioinnin kiirehtimisestä, suoranaisesta EU-vimmasta, on käynnistettävä ja käytävä muustakin kuin vain pääministeri Matti Vanhasen ja johtamansa hallituksen näkökulmasta.
Siinä katsannossa on tervehdittävä tyydytyksellä mm. 5.1.2006 ilmestynyttä europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kolumnia otsikolla...
"Elitismistä kansanvaltaan
(julkaistu 05.01.2006 Pohjolan Sanomissa ja Koillissanomissa)
Äskettäin julkistetun mielipidetutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista
vastustaisi maamme liittymistä Euroopan unioniin, jos asiasta äänestettäisiin
nyt. Jäsenyyttä vastustaisi 49 prosenttia ja sitä kannattaisi 44 prosenttia
kaikista vastanneista. Kantansa ilmaisseista vastustajia oli noin 53 prosenttia
ja kannattajia noin 47 prosenttia. Kun jäsenyydestä vuonna 1994 päätettiin,
luvut olivat jokseenkin päinvastaiset.
Vuoden 1994 kansanäänestykset järjestettiin niin sanotun domino-vaikutuksen
aikaansaamiseksi siten, että pohjoismaalaisista ensimmäisinä äänestivät
suomalaiset, joiden arveltiin suhtautuvan jäsenyyteen myönteisimmin. Suomen
äänestystuloksen uskottiin vaikuttavan jäsenyyttä vahvasti epäilevien
ruotsalaisten mielipiteisiin siten, että enemmistö sielläkin kääntyisi
kannattamaan unioniin liittymistä. Suomen ja Ruotsin äänestystulosten uskottiin
puolestaan kääntävän norjalaiset jäsenyyden kannalle.
Pohjoismaisen ”domino-pelin” ensimmäinen askel onnistui odotusten mukaisesti.
Syyskuun alussa suomalaisten enemmistö näytti kääntyvän kielteiseksi, mutta
kampanjan suuntaaminen turvallisuuspolitiikkaan sai aikaan sen, että lokakuun
neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä kyllä-äänet voittivat.
Suomen jäsenyys yritettiin sinetöidä kovalla kiireellä eduskunnassa jo ennen
Ruotsin kansanäänestystä. Tämä hanke epäonnistui, kun kansanedustajien
päättäväinen vähemmistö ei suostunut niihin erittäin poikkeuksellisiin
aikatauluihin ja menettelytapoihin, joilla jäsenyyssopimus yritettiin viedä
läpi. Niinpä eduskunnan lopullinen päätös siirtyi kansanäänestyksen jälkeiseen
aikaan.
Ruotsalaiset eivät kuitenkaan yleisesti tienneet omaan sitovaan
kansanäänestykseen käydessään, että Suomen jäsenyys oli edelleen auki. Kun
Suomen uskottiin ilman muuta liittyvän unioniin, äärimmäisen niukka enemmistö
asettui jäsenyyden kannalle. Norjalaiset puolestaan hylkäsivät selvin numeroin
oman maansa jäsenyyden.
Ruotsin tilanne oli ja on erikoinen. Kun Ruotsi valmistautui ensimmäiseen
EU-puheenjohtajuuteensa, pääministeri Göran Persson totesi Tukholmassa
puheenjohtajansa Pat Coxin johdolla vierailleelle Euroopan parlamentin
liberaaliryhmälle, että ruotsalaisten enemmistö on ollut kaiken aikaa sitä
mieltä, ettei heidän maansa tulisi kuulua Euroopan unioniin. Vain kerran -
vuoden 1994 kansanäänestyksessä – enemmistö on tukenut jäsenyyttä. Aina sitä
ennen ja aina sen jälkeen enemmistö on ollut jäsenyyttä vastaan, sanoi Persson.
Niin kävi, että suomalaisten enemmistö veti Ruotsin perässään Euroopan unioniin.
Ja nyt tiedämme, että suomalaistenkin enemmistö olisi vastustanut jäsenyyttä,
jos asiasta olisi äänestetty viime vuoden lopulla.
Mielipidemittauksen mukaan vain pieni vähemmistö kuitenkin kannattaa eroamista
Euroopan unionista. Kansan suuri enemmistö tietää, ettei EU:sta voi erota.
Nyt onkin kysymys siitä, millaiseksi unionia tulisi kehittää.
Ranskassa ja Alankomaissa hylätty perustuslaki olisi muuttanut unionin liian
tiiviiksi, keskittyneeksi ja ylikansalliseksi. Suomalaistenkin enemmistö
vastustaa perustuslain hyväksymistä.
Kansanvaltaa ylenkatsovasta elitistisestä EU-politiikasta on luovuttava.
Hylättyä perustuslakia ei tule pyrkiä saattamaan väen väkisin voimaan, vaan on
kirjoitettava sellainen uusi perussopimus, joka sopii laajentuvalle unionille ja
jonka jäsenmaiden kansat aidosti hyväksyvät.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki: http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=59
PS. Lähtölaskentoja tässä kapiseksi käyneessä kansanvallassa olisi aloitettava sangen monille elitistisille tahoille...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600
... jotta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251