Kenen naisen lapsia adv ovat?

Galatalaiskirje:
4:24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
4:25 sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.

Haagarin lapset ovat syntyneet lain orjuuteen.
Adventistithan ovat kiintyneet Mooseksen lakiin.
Ilman Moosesta ei meillä olisi mitään muuta tietoa laista.
Nyt adventistien kautta me saamme tietää sen, mikä ei kuulu meille jotka emme ole orjattaren lapsia.

Advendistit ovat kuuliaisuuden lapsia,niitä joista sanotaan...,"niille jotka pitävät Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyt".-Me olemme Kristuksen kautta armahdettuja ja toivoisin sinunkin olevan.Meillä on vapaus antaa kunnia Jumalalle ja valita HÄNEN siunaamansa lepopäivä.Tosin meissä itsessämme ei ole mitään hyvää,mutta se Joka on medät kutsunut pelastukseen on uskollinen ja pitää meistä huolen.
Sillä nyt emme enää elä me,vaan Kristus elää meissä ja vaikuttaa kaikki tekemisemme ja tahtomisemme ja Hän on uskollinen.Kiitos jumalalle iankaikkisesti.

Jeesuksen lapsia. Koska he pitäytyvät Jeesuksen opetukseen. Eivätkä he ole menneet Raamatun ulkopuolisille linjoille. Pysy sinäkin Raamatussa
Äläkä usko tarinoita joita Raamattu ei mainitse

Maran ata

Heippa Herrassa

Näistä löytyy tietoa.

Jumalan siunausta
jari laurila

PROFETIAN HENGEN LAHJA/ VÄÄRÄT PROFEETAT/ ELLEN G. WHITE

Raamatusta tunnemme monia suuria profeettoja.
Kuitenkin Raamattuun ovat päässeet vain hyvin harvat profeetat aikojen alusta asti.

Profeetat ovat aina Jumalan herättämiä. (Ilm 10:7, Aam 2:11, 1 Sam 3:20, 2 Aik 36:15, Joh 1:6) Profeetat toimivat Jumalan valtuuksilla. (Hebr 1:1, Jaak 5:10, Luuk 1:70, 2 Piet 3:2)
Jumala itse vahvistaa profeetan sanat, ja profetian lahja toimii aina Pyhän Hengen kautta. (Jes 44:26, Jer 28:9)

Profetian lahja ja Uusi Testamentti:
Jumala asetti profeettoja seurakuntaan, ja profetian lahja onkin siten armolahja. (1 Kor 12:28, Room 12:6) Profeetat toimivat rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. (1 Kor 14:3-5)

Profeetallinen sana on hyvin arvokas. (2 Piet 1:19-21)
Profeetallista sanaa ei saa väheksyä eikä halveksua. Profeetallinen sana koetellaan Raamatulla, ja pidetään mikä on hyvää. (1 Tess 5:20-21, 1 Joh 4:1, 1 Kor 14:29)
Profetian Hengen armolahjaa tulee myös tavoitella. (1 Kor 14:1)
Profetian lahja, ja muutkin armolahjat lakkaavat vasta uudessa maassa kun niitä ei enää tarvita. (1 Kor 13:8)

Väärät pofeetat:
Väärä profeetta ei kulje sovussa Jumalan ilmoitetun tahdon kanssa. (Jer 23:11-14, 1 Kun 22:22) Jumalan laki on ainoa varma mittapuu arvostelussa kaikissa "yliluonnollisissa" asioissa ja Hengen muu ilmoitus Raamatussa. (Ilm 13: 13-15, 1 Joh 2:3-5, Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12) Profetia ei kumoa koskaan Raamatun sanaa, vaan opettaa Raamattua ja antaa lisää valoa.
Väärä profeetta voi olla epäraitis, ja ovat syntisiä, (Jes 28:7, Val 4:13) petollisia, röyhkeitä ja mahtavia, (Sef 3:4) ennustavat omiaan. (Hes 13:3-4, Jer 14:15, 23:30-31,16)

Jeesus ennusti vääristä profeetoista, Matt 7:15-23; He eivät noudata Jumalan lakia. (Matt 24:11) (Jes 8:20, VKR)

Oikean profeetan ennustukset toteutuvat, koska Jumala ei puhu valhetta luoduilleen. (5 Moos 18:21-22, Jer 28:9) Oikea profeetta tunnustaa Jeesuksen lihaksi tulleeksi Jumalan Pojaksi. (1 Joh 4:2-3) Oikean profeetan työ tuottaa hyvää hedelmää. (Matt 7:16-20)
Kuitenkin on huomioitava tässä etteivät profeetat aina tienneet ihmisinä kaikkia asioita yleensä, sekä sen että profeetallinen sana jonka he saivat oli usein heillekin käsittämätöntä.
Esim. Danielille annettu profetia selvisi vasta lopun aikana 1840 luvulla, (Dan 12:4,9-10) vaikka Daniel saikin lisäselvitystä enkeliltä. (9:21-22)
Apostolitkin esim. luulivat että vain juutalaiset pelastuvat. (Apt 10:11, Ef 3:3-6)

On tärkeätä ymmärtää että profeetallinen valo voi aina lisääntyä ajan kuluessa, ja antaa lisää valoa ja ymmärrystä avaten uusia asioita. Myös oman aikakauden yleinen muu tieto, ei aina päde tulevaisuudessa kokonaan välttämättä. Proofetatkin kertovat sanomansa omin sanoin sen ajan oman aikakauden mukaan omaan persoonalliseen tyyliinsä. Heidän sanansa eivät kaikki ole profeetallista ilmoitusta, vaan omaakin ymmärrystä aikakauden ja tiedon mukaan.
Tässä merkityksessä profeetat ovat myös "erehtyneet," kuten jo apostolitkin "erehtyivät."

Joskus profeettoja on oikaistu kuten esim. profeetta Naatania, joka ensin hyväksyi kuningas Daavidin suunnitelman Herran temppelin rakentamisessa, mutta Herra oikaisi häntä.
Profeetat odottivat myös Jeesusta omana aikanaan? (1 Tess 4:16-17) Paavali kuitenkin oikaisi saatuaan lisää valoa käsitykseen Herran pikaisesta paluusta. (2 Tess 2:3-4)
Johannes ajatteli elävänsä viimeisenä aikana. (1 Joh 2:18) Myöhemmin hänkin kertoi lisää.


Ellen G White (1827-1915) ja Profetian lahja:
E. G. White omasi profetian armolahjan saaden noin 2 000 näkyä ja unta. Näyt kestivät 30 sekunnista 4 tuntiin. Hänessä oli merkillistä, ettei hän näkyjensä aikana yleensä hengittänyt lainkaan. Toisinaan hän kannatteli toisessa kädessään 8 kiloa painavaa Raamattua näkytilansa aikana. Kuitenkin hän varotti pitämästä fyysisiä asioita todisteena hengellisesä lahjasta.
Lääkärit tutkivat häntä tarkasti. Heidän mukaan mikään sairaus ei ollut kysymyksessä, ja nykyajan lääketieteenkin valossa häneen eivät sovi sairaudet.
Paavalin tavoin hän sai katsella taivaallisia ihanuuksia. (2 Kor 12:1-4)

Hän puhui paljon ihmisille, jopa kerran 20 000 kuulijalle. Hän kirjoitti paljon kirjeitä, joista noin 5 000 on säilynyt. Hän oli hengelinen opettaja, joka ei ole joutunut ristiriitaan Raamatun kanssa. Monet ovat ehtineet koetella hänen kirjoituksensa Raamatulla. Elinaikanaan hän kirjoitti kymmeniä tuhansia sivuja. Hänen kirjojaan on julkaistu englannin kielisenä paljon ja suomennettu noin 30.

Ellen G White oli merkittävä terveyden alan uranuurtaja. Hänen neuvonsa ovat näytetty toteen nykyajan terveystohtoreiden tutkimuksissa. Ruokalautanen kostuu samoin kasvisvoittoisesti tänään tohtoreiden mukaan kuin EGW neuvoi.
Ruokamääräyksistä ei ole koskaan ollut kyse, vaan aina vapaaehtoisesta terveyskasvatuksesta ja -neuvonnasta.

Naisprofeettoja Raamatun aikakaudella olivat mm. Mirjam (2 Moos 15:20) Tuomari Debora (Tuom 4:4) Hulda (2 Kun 22:14) ja Hanna (Luuk 2:36-38)
Kaikki naisprofeettojakaan ei toki ole Raamatussa mainittu.

Ilm 12:217, 19:10, Jooel 3:1, Apt 2: 17-21 todistavat että profetian lahja on totta uudenkin liiton aikana lopun ajan seurakunnassakin.
Jumala on tavallisesti ilmoittanut kansalleen neuvoja vahvistukseksi suurien tapahtumien edellä. Näin myös lopun aikana. (Aam 3:7, 2 Tim 3:15-17)
Nykyisin kun on hyvät viestintävälineet profeettojen määrä on ollut vähempi kuin esim. alkuseurakunnan aikana.

Profeetta on Herran lahja ihmiselle.
Hän avaa paljon uusia näkökulmia Raamatun kirjoituksiin. Syventää leveydessä, korkeudessa, ja pituudessa Raamatun pyhien kirjoituksien ymmärtämistä opettaen kirjoitettua sanaa.

Ellen G White itse sanoi ainoastaan johtavansa suurempaan valoon joka on Raamattu.
Hän ei hyväksynyt itselleen kunniaa, vaan korottti aina Jeesusta Kristusta.
Hän ei lisännyt Raamatuun sanaakaan, eikä poistanut Raamatusta mitään. (Ilm 22:19)
Hän myös sanoi, että jos ihmiset uskoisivat Raamattuun ei hänen tarvitsisi kirjoittaa lainkaan.
Ellen G White opetti yksin Raamattua ja korotti yksin vain Kristusta.

ADVENTTIKIRKON SYNTY
Maailmassa on tuhansia kirkkoja. Monet ovat uskonpuhdistuksen seurausta ja Jumala on vilpittömän totuuden pyrkimyksen vuoksi siunannut näitä seurakuntia jotka pyrkivät pois pimeän keskiajan lankeemuksesta kohti valoa. Raamattu oli keskiajalla kansalta salattu kirja.

Kun vilpitön totuudenetsijä ja Raamatuntutkija löysi Raamatusta uutta valoa, hänen ympärilleen syntyi liike ja liikeen kasvaessa kirkko tai seurakunta. Martti Luther oli vain yksi heistä. Näin päästiin vähitellen yhä lähemmäksi Raamatun totuutta. Seitsemännen päivän Adventtikirkko on näistä uskonpuhdistusliikkeistä viimeisimpiä. Adventtikirkkokin löysi Raamatusta uutta valoa jota edeltäjillä ei ollut. Mm. Taivaallinen pyhäkkö (Hepr 8 luku), kolmen enkelin sanomat (Ilm 14:6-13) ja Ilm 13 luvun tapahtumat selkiytyivät myös Ellen G. Whiten kautta jonka välityksellä seurakunnassa toimi profetian Hengen lahja. Adventtikirkossa hyödynnettiin myös edeltävien uskonpuhdistajien löytämä kaikki valo joka johti pois pimeästä keskiajasta lähemmäksi puhdasta Raamatun oppia. Adventistit ymmärsivät myös Raamatun opetuksen että Jumalan laki on voimassa kaikkina maailmanaikoina (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Ilm 14:12) ja haluavat olla uskollisia Raamatulliselle viikon seitsemännelle päivälle joka on Jumalan itsensä säätämä lepopäivänä. Adventistit tahtovat tunnustaa kaikki lain 10 käskyä, ei vain 9 käskyä. (Jaak 2:10-12)

On puhuttu että adventistit odottivat Jeesuksen paluuta vuosina 1843 ja 1844. Tuohon aikaan ei Adventtikirkkoa vielä ollut olemassa! Ennen Adventtikirkon syntyä William Miller tutki Raamattua vilpittömästi ja hän löysi opin taivaallisesta pyhäköstä. (Dan 8:13-14) VT:n pyhäkköpalvelus vertauskuvasi tätä oikeaa Jeesuksen taivaallista pyhäkköpalvelua. (3 Moos 16:16,19,30) Oppi on vuorenvarma Raamatun opetus, mutta "Milleristit" erehtyivät ajattelemaan "pyhäkön puhdistamisen" tarkoittavan maan puhdistamista ja vetivät johtopäätöksen että Jeesus tulisi tuolloin. Kun aika meni ohi kaksi kolmannesta Jeesuksen odottajista luopui uskostaan, mutta komannes jatkoi varman Raamatun opetuksen miettimistä. Selvisi että kysymys olikin pyhäkön puhdistamisesta taivaassa, ja Kristus astuisi tuolloin pyhäkön kaikkein pyhimpään suorittamaan viimeistä ylimmäispapillista palvelustaan taivaan pyhäkössä. Nämä Jeesuksen odottajat 1843 ja 1844 koostuivat useiden seurakuntien mm. babtistien, metodistien ja presbyteerien jäsenistä. Seitsemännen päivän Adventtikirkko perustettiin myöhemmin 1860 luvulla. Adventistit ymmärsivät myös että kirkon tärkein tehtävä on Jeesuksen pelastustyöstä huolehtiminen (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) ja niinpä kirkko toimiikin jo lähes kaikissa maailman valtioissa suorittaen Ilmestyskirjan 14 luvun julistukseen kuuluvaa työtä. (Matt 24:14, Mark 13:10)

Seitsemännen päivän adventtikirkko on edelleenkin uskonpuhdistusliike ja kirkontoiminta-ajatus perustuu ehdottomaan uskollisuuteen Raamatun sanalle. Koska Adventtikirkon oppi perustuu yksin Raamattuun ja Raamatun ymmärtämiseen oli käytettävissä Jumalan profetian Hengen lahja, löysi kirkko heti perustamisestaan lähtien Raamatun totuuden eikä opetuksia ole tarvinnut vuosien saatossa tarkastaa. Adventtikirkon opit ovat kestäneet miljoonien vilpittömien Raamatulla tarkastelun ja koettelun ja täyttävät kaikki lopun ajan seurakunnalta edellytettävät vaatimukset.

LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.

Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)

Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.

Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä? Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)

Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)

Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.

Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)

Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)

MIKÄ ON OIKEA USKONTO?
Kaikissa kristillisissä piireissä ja kirkoissa on vilpittömiä sieluja jotka ovat uskollisia Jumalalle korottaen Kristusta sen ymmärryksen mukaan minkä omistavat. Näin mikään yksittäinen seurakunta ei omista yksin oikeuksia kristinuskoon. Uskonpuhdistus on synnyttänyt monia seurakuntia jotka ovat pyrkineet yhä lähemmäksi Raamatun alkuperäistä totuutta, mistä alkuseurakunta joskus lankesi pois, ja syntyi pääasiassa ihmisen ympärille ja palvontaan keskittynyt yhteisö.(2 Tess 2:3-4) Jumala on siunannut uskonpuhdistuksen synnyttämiä seurakuntia ja niiden parista löytyy Jumalan kansan jäseniä yksilöinä. Ihmisellä on oikea usko kun hän seuraa ehdottoman vilpittömästi Raamatun opetusta ja uskoo Jeesukseen.

Raamatun profetiat kuitenkin kertovat, että viimeisinä päivinä tulee selvästi erottumaan kaksi joukkoa. Ne jotka kumartavat petovaltaa (Ilm 13 luku) ja ne jotka ovat "pyhiä" uskoen Jeesukseen ja noudattavat kaikkia Jumalan käskyjä. (Ilm 12:17; 14:12, Matt 5:17-18, Luuk 16:17, 2 Moos 20:1-17, 5 Moos5:1-21) Jumala tahtookin kutsua kansansa jäseniä pois babylonista (Ilm 18:4) sinne missä on Jeesuksen usko ja profetian Henki. (Ilm 19:10) Profetian Hengen armolahja on toiminut Adventtikirkossa Ellen G. Whiten välityksellä. Jumala antoi hänen kauttaan profetiat lopun aikoja varten. EGW opetti vain ja yksin Raamattua, lisäämättä ja pois ottamatta Raamatusta sanaakaan. Hän täsmensi, opetti ja selvensi Raamatun opetuksia sekä menneeltä että tulevalta ajalta.

Eksytyksestä on sanottava, että se antaa ymmärtää olevansa ainoa oikea. (Matt 24:4-5,11-12) Eksytyksessä on mukana täysin oikeata opetusta, mutta se ei kestä kokonaisvaltaista Raamatulla tutkimista. Muuten se ei olisikaan eksytystä. Kuitenkaan eksytys ei omista lopun ajan seurakunnan tuntomerkkejä Jeesuksen uskosta ja lain noudattamisesta. (Ilm 14:12) Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Jumalan laki opettaa mikä on syntiä, eikä Raamattu tunne sellaista armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinan Jumalan tahtoa vastaan ilman katumusta ja kääntymystä. (Room 6:23, Room 3:20, Joh 15:10, 1 Joh 2:4) Kukaan ei näe elämää ilman pyhitystä. (Hepr 12:14) Evankeliumi ei syrjäytä ja korvaa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia on saarnattava rinnakkain.

Herran seurakunta huolehtii tietysti evankeliumin viemisestä koko maailmaan. Adventtikirkko toimii jo lähes kaikissa maailman valtioissa. (Matt 28:18-20) Kasvuvauhti oli vuonna 2004 miljoona uutta uskonratkaisun tehnyttä vuodessa. Adventtikirkko kehottaa myös kuuliaisuuteen kaikille Jumalan käskyille täsmällisen tarkasti huolehtien myös lepopäiväkäskyn kunnioituksesta. (Jaak 2:10-13)

Herran kansaa ja Jumalan lapsia on kaikissa kristillisissä piireissä kuten Adventtikirkossakin yksilöinä ja muissa piireissä enemmän kun Adventtikirkossa. (v. 2005) Lopun ajan tapahtumat näyttävät tarkemmin miten Jumalan kansa liittyy yhteen laumaan erottuen petovallasta viimeisinä päivinä. Kerran on oleva "yksi lauma ja yksi paimen." (Joh 10:16)

Empä jaksa uskoa, että advevtisti , helluntalainen, vapaaseurakuntalainen tai mikään muukaan kirkko nimellään ketään parantaa tai pahentaa. Ei jäsenyys johonkin yhteisöön pelasta tai kadota. Hyvän ja pahan vätinen taistelu käydään jokaisen YKSILÖN sisällä. Suurin taistelu on omaa minää vastaan, ei suinkaan jotain ryhmittymää vastaan. Juutalaiset koittivat saada Jeesuksen raivatuksi keinolla millä hyväänsä pois tieltään, koska Hän häiritsi opetuksillaan ja toiminallaan heidän suunnitelmiaan. Hän oli kuitenkin Jumalan lähettämä. Sama taktiikka jatkuu tänäänkin ja tulee jatkumaan ajan loppuun saakka aina vain kärjistyen. Historia toistaa itseään. Jeesus joka oli Profeettain Profeetta, oli juutalaisten mielestä vain avioton äpärä, mutta ne jotka paneutuivat kirjoituksiin näkivät Hänessä Jumalan pojan, Vapahtajan, joka puhui
"niinkuin se jolla on valta." Se joka tänään todella paneutuu kirjoituksii, ei voi olla huomaamatta sitä kauneutta mikä Jumalan Profeettain kirjoituksista edelleen huokuu, niiden pääsanoma on, niinkuin on aina ollut: "Hänelle on annettava nimeksi Jeesus, sillä Hän on vapahtava kansansa sen synneistään. "Katso Jumalan Karitsa, joka pois otta maailnan synnit"