Koirapuistossamme käy rottweiler uros, joka on aggressiivinen toisille koirille. Koira on käynyt erilaisissa koulutuksissa, mutta silti se edelleen rähisee toisille koirille. Joitakin narttuja uros hyväksyy, mutta ei kaikkia. Omistaja harkitsee uroksen leikkuuttamista. Luin jostain, että leikkuuttaminen vähentää n.60% urosten välistä aggressiota. Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Jos aggressiivisuus ei johdu testosteronista, niin kuinka leikkuuttaminen vaikuttaa (jos suurin osa aggressioista on sosiaalisia kuin hormonaalisia tiloja).
Koska kyseessä on palveluskoira ja omistajilla olisi halu harrastaa erilaisia lajeja koiralla. Kisaaminen kuitenkin koiralla, joka rähisee toisille on mahdotonta. Miten leikkuuttaminen vaikuttaa palveluhalukkuuteen? Eikös leikatuilla ruokahalu parane ja yleensä kyljet tahtoo levitä. Rauhoittuuko koira muutenkin ja häviääkö innokkuus työskentelyyn? Koira on muutenkin jo aika rauhallinen "lutunen", kun toisia koiria ei ole lähistöllä. Tuleeko siitä kenties vieläkin rauhallisempi? Lisäksi luin joskus, että esim. dobberi nartuilla poikkeuksellisen usein saattaa kohdunpoiston jälkeen esiintyä virtsan karkaamista. Voiko uroksella olla vastaavia ongelmia (ehkä tyhmä kysymys)? Millaisia muutoksia karvapeitteeseen tulee? Eikö se usein muutu pehmeämmäksi ja "villavammaksi"?
Mitä mieltä olette? Koulutusta ja sosiaalistamista vai leikkuuttaminen. Kyseessä on 2 1/2v rottweiler uros jonka omistajilla olisi halua kilpailla koiralla, kunhan se ei uhkais "syödä" kanssa kilpailijoita.
Leikkuuttaminen ja aggressiivisuus?
14
6291
Vastaukset
että vika olisi sillä korvien välissä.
On muutama vuosi aikaa kun olen viimeksi ollut rotikka kehässä sihteerinä. Muistoni niistä kehistä on taitavat esittäjät. Eli Suomeksi sanottuna urosten kilpailuluokissa kilpaili yksi uros kerrallaan muiden vetäydyttyä kehänarujen ulkopuolelle. Syynä juuri nuo rähinät. Eräs tuomari kertoi minulla Englantilaisten tuomarien ihmettelevän täällä olevia agressiivisia yksilöitä. Siellä kuulemma vanhat tädit esittävät niitä uros rotikoita, ilman tappeluja. Totta vai tarua.- Hmmm***
Voi olla, en tiedä. Olen tavannut muutaman muunkin aggressiivisen oloisen rottweiler uroksen. Tiedä sitten onko vikaa koirassa vai omistajassa. Tuntuis ainakin, ettei ko. tapauksessa syy ole omistajissa, koska heillä on aiemminkin ollut suuria uros koiria. Ja kiitettävän ahkerasti hakevat apua eri koulutuksista. Tuntuu vaan, ettei mitkään keinot oikein tepsi siihen poikaan.
Täytyy vielä lisätä, että olen tavannut myös lukuisia hyväluonteisia rottweilereitä. Mutta myös vihaisen kultaisennoutajan uroksen (ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. =D Ei se aina rotua katso...
- Joodå
Nämä on nyt vain kuulemiani juttuja, kun itsellä ei ole leikattuja¨koiria. Mutta jotkut meinaa, että jos koira on jo oppinut rähisemään muille koirille, niin se tapa ei lopu pelkällä leikkauksella, vaan ainoastaan koulutuksella. Toinen kuulemani sivuvaikutus leikkauksesta on kuulemma, että koiran sukupuoli-identtiteetti voi mennä sekaisin ja leikattu uros saattaa osallistua narttujen tappeluihin. Mutta uskon kyllä, että yleisesti ottaen kastroinnin pitäisi vaikuttaa rauhoittavasti, kun ei ne hormoonit enää hyrrää. Yksi juttu, mikä pitää muistaa, on sitten se, että leikattu uros ei voi osallistua näyttelyihin ,eikä siis saa muutamiin titteleihin tarvittavia näyttely-meriitejä.
- Hmmm**
Niin minäkin uskon, ettei opitut käytöstavat katoa ilman koulutusta. Mutta kuinka paljon loppujen lopuksi siitä leikkuuttamisesta on hyötyä vai onko siitä enemmän haittaa. Koirasta ehkä tulee helpommin koulutettava, mutta onko se kaikki sen arvoista? Tuleeko koirasta "liian löysä" työkoira? Kun punnitaan leikkuuttamisen tuomat hyödyt ja koiran käyttöominaisuudet?
- FAU
vaikuttaa urokseen useimmiten rauhoittavasti ja tasoittaa luonteen "räiskähtelevyyttä", mutta jos rähjäämisessä on kyse jo ihan yleisesti opitusta käyttäytymistavasta toisia koiria kohtaan ei sillä leikkaamisella ole juurikaan vaikutusta.
Hormoniperäisiin kähinöihin esim. rähistään juoksuisesta nartusta, tai myös moniin reviirikiistoihin oman pihan ulkopuolella leikkaus todennäköisesti vaikuttaa lieventävästi.
Oman urokseni kastroinnin jälkeen en huomannut mitään muutosta koiran aktiivisuudessa, tai tekemisenhalussa. Se ei lihonut sen herkemmin, kuin ennenkään, eikä sen turkin laatu muuttunut miksikään.- Hmmm***
Eli todennäköisesti räiskähtely jäisi pois leikkauksen myötä. Keskittymiskyky saattaisi olla parempi, koska narttujen hajut ei haittaa työskentelyä? Tuosta karvapeitteen muuttumisesta luin vanhasta palveluskoiralehdestä, mutta sekin on varmaan kovin yksilöllistä. Kuten luonteen muuttuminen ja leikkauksen vaikutukset yleensäkin.
Vaikuttaako se nartun luonteeseen. Saiskos siitä yhtään sosiaalisempaa. Itellä toinen nartuista erittäin epäsosiaalinen muita koiria kohtaan. Ei siedä sen enempää narttuja, uroksia kun pentujakaan. Sen tosin tiedän, että on narttuja joilla ihan selvästi juoksut / hormoonitoiminta vaikuttaa käyttäytymiseen. Yks kärttynen ennen juoksuja ja toinen jälkeen, joku jopa juoksun aikanakin.
- FAU
Hmmm*** kirjoitti:
Eli todennäköisesti räiskähtely jäisi pois leikkauksen myötä. Keskittymiskyky saattaisi olla parempi, koska narttujen hajut ei haittaa työskentelyä? Tuosta karvapeitteen muuttumisesta luin vanhasta palveluskoiralehdestä, mutta sekin on varmaan kovin yksilöllistä. Kuten luonteen muuttuminen ja leikkauksen vaikutukset yleensäkin.
itsekin olen tuosta turkin muuttumisesta monelta kuullut ja varsinkin monet turkkirotujen omistajat ovat sanoneet, että turkit runsastuvat leikkauksen jälkeen.
Omallani (saksanpaimenkoira) ei ollut kyllä mitään muutosta mihinkään suuntaan.
Yksilöllistähän se aina on, mutta keskimäärin leikkaus jonkun verran tasoittaa sitä luonnetta ja monesti myös parantaa sitä keskittymiskykyä, kun ei tarvi tyttöjen perään enää kohkata.
Mutta niinkuin sanoin, jos se räyhääminen on opittu tapa sillä ei ole juuri merkitystä killuuko siellä jalkojen välissä jotain vai eikö. - Hmmm***
FAU kirjoitti:
itsekin olen tuosta turkin muuttumisesta monelta kuullut ja varsinkin monet turkkirotujen omistajat ovat sanoneet, että turkit runsastuvat leikkauksen jälkeen.
Omallani (saksanpaimenkoira) ei ollut kyllä mitään muutosta mihinkään suuntaan.
Yksilöllistähän se aina on, mutta keskimäärin leikkaus jonkun verran tasoittaa sitä luonnetta ja monesti myös parantaa sitä keskittymiskykyä, kun ei tarvi tyttöjen perään enää kohkata.
Mutta niinkuin sanoin, jos se räyhääminen on opittu tapa sillä ei ole juuri merkitystä killuuko siellä jalkojen välissä jotain vai eikö.Ehkä aggressio, joka johtuu mm. puolustamisesta tai pelosta, ei muutu leikkauksen ansiosta. Kun taas esim. urosten välinen aggressio todennäköisesti "laimenee" leikkauksen asiosta. Kun koira on käyttäytynyt samalla tavalla jo liki vuoden niin onko kyseessä jo opittu tapa? Onko räyhääminen jo opittu tapa, kun sitä on kestänyt useamman kuukauden? Milloin räyhäämisestä voidaan sanoa, ettei se ole opittua?
-utelias- - FAU
Birjanna kirjoitti:
Vaikuttaako se nartun luonteeseen. Saiskos siitä yhtään sosiaalisempaa. Itellä toinen nartuista erittäin epäsosiaalinen muita koiria kohtaan. Ei siedä sen enempää narttuja, uroksia kun pentujakaan. Sen tosin tiedän, että on narttuja joilla ihan selvästi juoksut / hormoonitoiminta vaikuttaa käyttäytymiseen. Yks kärttynen ennen juoksuja ja toinen jälkeen, joku jopa juoksun aikanakin.
se noihin hormonaalisiin kähinöihin myös nartulla.
Esim. just nartuilta, jotka ovat kroonisesti pahalla päällä ennen juoksuja jää se kiukuttelu pois.
Nartun hormonitoiminta on kuitenkin niin erilaista, kun vertaa urokseen, että sen käytökseen ei yleisesti niin suurta eroa ole, kuin jollain oikeen "hormonihirviö" uroksella.
Narttu joka räyhää toisille tuskin sen sosiaalisempi on leikattunakaan, paitsi jos se rähjääminen on juoksuihin/valeraskauksiin sidottua. - Hmmm***
Birjanna kirjoitti:
Vaikuttaako se nartun luonteeseen. Saiskos siitä yhtään sosiaalisempaa. Itellä toinen nartuista erittäin epäsosiaalinen muita koiria kohtaan. Ei siedä sen enempää narttuja, uroksia kun pentujakaan. Sen tosin tiedän, että on narttuja joilla ihan selvästi juoksut / hormoonitoiminta vaikuttaa käyttäytymiseen. Yks kärttynen ennen juoksuja ja toinen jälkeen, joku jopa juoksun aikanakin.
Yksilöllistä, mutta olen lukenut, että nartuilla dominanssiaggressio saattaa voimistua leikkauksen jälkeen. Joillekin saattaa tulla virtsankarkailua.
- FAU
Hmmm*** kirjoitti:
Ehkä aggressio, joka johtuu mm. puolustamisesta tai pelosta, ei muutu leikkauksen ansiosta. Kun taas esim. urosten välinen aggressio todennäköisesti "laimenee" leikkauksen asiosta. Kun koira on käyttäytynyt samalla tavalla jo liki vuoden niin onko kyseessä jo opittu tapa? Onko räyhääminen jo opittu tapa, kun sitä on kestänyt useamman kuukauden? Milloin räyhäämisestä voidaan sanoa, ettei se ole opittua?
-utelias-paha sanoa koiraa näkemättä, että miten se käyttäytyy, mutta esim. on melko paljon koiria jotka aloittavat kyttäämisen tappelumielessä heti toisen nähdessään, vaikka toinen ei mitenkään provosoisi.
Nämä usein ovat jonkunverran epävarmoja koiria, jotka ovat rähjäämällä oppineet selviytymään omasta mielestään hankalista tilanteista.
Tämä oli nyt vaan yksi esimerkki, mutta tällaisella koiralla tuskin on suurtakaan vaikutusta leikkauksella.
Omastani voin sanoa, että se oli melko itsevarma ja dominoivakin koira, joka ei haastanut riitaa toisten kanssa, ei munallisena eikä ilman. Suurin osa koirista kunnioitti sitä ja alistui ilman mitään mutinoita, mutta auta armias sitä joka uskalsi sen egoa uhmata ja tuli isottelemaan/haastamaan riitaa, lähinnä herran omat pojat, jotka olivat luonteeltaan samanlaisia isänsä kanssa.
Ei tosin koskaan kokeiltu, mutta kokeilemattakin tiedän, että tappelu olisi näiden välille tullut myös leikkauksen jälkeen jos nokikkain olisivat joutuneet.
Tässä ei ollut kyse opitusta räyhäämisestä, vaan koirien välisestä keskinäisestä arvojärjestyksestä.
- Zippo
Ehkä kumpaakin! Mutta ensin kokeilisin koulutusta! Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
3-6kk Kaikki mitä koiralta vaaditaan, myös toteutuu, poikkeuksia ei ole tänä aikana.
Myös positiivinen palaute täytyy tulla syvältä
ihmisestä, samoin kuin kielto ja ilman viivyttelyjä! Kielletyn tekeminen "rankaisu" koiran mukaan! Elikkä omistajan tunnettava koiransa.
Positiivisesti ajateltuna, näistä tulee hyviä kisakoiria, tietty riippuen omistajan pitkäjänteisyydestä!
Itsellä pelkopurija, joka kva-jäljeltä, ennen 3v
synttäreitä!
Lyhyesti, mikä kiellettyä se myös on sitä jne.
Leikkaaminen tuossa iässä ei ehkä tuo haluttua tulosta, koira saanut positiivista palkkiota vääristä asiosta liian kaun? - hormoonihirviöt
Osa rähinöinnistä voi toki johtua "puutteellisesta kasvatuksesta, ikä voi vaikuttaa, uroskoirat 1-3 vuotiaina miehistyy joka sotkee kuvioita, aiemmat kokemukset ynm. Ensin kannattaa yrittää kouluttaa ja kasvattaa koira pois moisesta käytöksestä. Mutta useasti syynä voi olla ylivilkas hormoonitoiminta. Varsinkin silloin kun räyhätään samaa sukupuolta oleville koirille. Kokemusta kahdesta hormoonihirviö uroksesta. Toinen ei koskaan räyhännyt kenellekkään koiralle, ylivilkas sukupuolikäyttäytyminen ilmeni muuten. Toinen koira ei koskaan ole täysin hyväksynyt vieraita AIKUISIA uroksia. Poikkeuksiakin löytyy. Omasta mielestäni kaikkien koirien ei kuulukkaan olla kaikkien kavereita. Monien rotujen kohdalla on yleistä että ei kaveerata kuin oman lauman jäsenten kanssa, mikä on OK. Mutta pitäähän oma koira pystyä hallita, ettei se syö muita mennessään. Meillä mitkään koulutuskeinot/"terapiat" ei ole auttanut kiitettävästi. Syynä liian suuri testosteronipitoisuus joka ilmenee ajoittaisena eturauhasen laajentumisena ja tulehduksina. Joka entisestään nostaa testosteronipitoisuutta. Tutkittu juttu! Vaikka ei oltaisi haluttu leikkuutta koiria, oli pakko. Tämä toinen koira joka ei koskaan ollut agressiivinen muille uroksille kastroitiin n. 2,5 vuotiaana, mikä on helpottanut koiran oloa suuresti. Tämä isompi koira 8,5 vuotta, joka ei aikuisia uroskoiria yleensä sulata kastroitiin pari päivää sitten. Suurin syy oli tuo eturauhasvaiva johon ei enää hormoonipiikit tahtoneet auttaa. Joten vaikutuksesta ei vielä osaa sanoa. En odota että se koskaan oppii rakastamaan kaikkia uroksia eikä tarvikkaan. Leikkaus on tehty koiran oman terveyden vuoksi. Kannatta käyttää koira eläinlääkärillä ja pohtia onko räyhäkäyttäytyminen korvienvälistä johtuvaa vai voisiko se johtua suuresta sukupuolivietistä. Hankalissa hormoonitapauksissa koulutus ei tahdo tehota. Meillä isompi koira sekos juosuajoista nyt loppuaikoina niin pahasti että sillä oli jatkuva seisokki, eihän sellaista koiraa voi kouluttaa. Koira vaan huutaa ja itkee sisällä vehkeet turvoksissa ja eturauhanen paukkuu. Eturauhanen ei välttämättä laajene heti kaikilla koirilla vaikka hormoonit käyvätkin ylikierroksilla, mutta iän karttuessa voi tulla pahoja ongelmia rauhasen suhteen. Kastrointi voi monelle koiralle sen terveydenkin kannalta olla paras vaihtoehto. Mutta se ei ole oikotie onneen. Itse olen lähtenyt siltä pohjalta että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä403097- 812984
- 1912504
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?362205- 271529
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411416Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?231403- 101284
- 131269
- 221251