En usko, että tulemme kokemaan kuolemanjälkeistä elämää, siis kokemaan, voihan olla että meissä asustava henki menee johonkin toiseen ihmiseen tai eläimeen tai vaikkapa pihakuuseen mutta kaikki kokemuksemme, muistomme, ajatuksemme, tunteemme ja tietoisuutemme nykyhetkessä ovat aivoissamme kemiallisessa muodossa ja aivothan kuolevat muun ruumiin tavoin ja maatuvat, eli todennäköisesti tietoinen elämämme päättyy lähihautausmaalle kahden metrin syvyyteen. Mitä sitten tulee näihin paljon puhuttuihin tunnelin päässä valoa kokemuksiin, niin uskokaa tai älkää, niin valon aiheuttaa oma silmä joka tokkuraisesti aistii leikkaussalin tms. valon puutuneen näköhermon välityksellä.
Kuoleman jälkeenkö?
Tavistarmo
91145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiedossa.
No minapa uskon, etta ne "vanhat vaatteet" = kroppa jaa sinne hautuumaalle ja se todellinen HENKIENERGIA-MINA lahtee takaisin "kotiin" eli henkimaailmaan.
vai näin se menee se "valoa tunnelin päässä" -juttu...? Mitenköhän selittyvät sitten iltahämärissä tapahtuneet kuolemanrajakokemukset ja etenkin ne, joissa ihmiset ovat "kuoltuaan" nähneet itsensä kehonsa ulkopuolelta, sekä lukuisat enkeli-kokemukset, joissa jokin "täydellinen rakkaus" tulee noutamaan heitä jonnekin (taivaaseen?)? Oma äitini esimerkiksi keskusteli tällaisen olennon kanssa ja pitkällisen inttämisen jälkeen hän "sai luvan" palata takaisin elämään, koska perusteli, ettei voi jättää pieniä lapsiaan vielä. Selitäpä siis paremmin, kun kerran näytät tietävän noin varmasti asioita.
7.Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös satona korjaa.
8.Turmeltuneeseen luontoonsa kylvävä korjaa siitä turmelusta. Henkeen kylvävä korjaa Hengestä ikuisen elämän.
[Jumalan Kansan Raamattu: Gal. 6:7-8]
Ikuinen elämä on kaikilla. Niillä, jotka uskovat Jeesukseen se on taivaassa Jumalan yhteydessä, jossa on kultaiset kadut ja hienot asunnot. Niillä, jotka eivät elämänsä aikana ottaneet vastaan Jeesusta Pelastajanaan, on valitettavasti helvetissä ikuinen kuolema. Se ei lopu koskaan, tuli polttaa tulijärvessä ja mato jäytää, siellä on itku ja hammasten kiristys.
Mutta Jeesus tulisinuakin varten, joka tätä luet.
Sinullekin on mahdollista vapaa ja ilmainen pelastus Jeesuksessa.
Ei ole mitään jälleensyntymistä esimerkiksi, vaan yksi elämä, jonka jälkeen on kuoleminen ja sen mukaan tuomitaan uskoiko Jeesukseen vai ei?
Minä en tuomitse ketään, mutta Jumalan sana tuomitsee, jos ei ole uskonut Jeesukseen.
Sivuillani on uskon testi. Jos sinä todella haluat, sinä pelastut, kun otat vastaan Jeesuksen pelastajanasi!
http://jeesusonherra.net
Ihmisen ego ja persoona on aivoissa. Ne siis "tuhoutuvat" "kuoleman" hetkellä, MUTTA sielu on ikuinen! Se ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole. Sielu liittyy "syntymän" hetkellä fyysisiin aivoihin ja eroaa niistaä "kuollessa." Siis kun synnymme tänne, kuolemme toisaalta (henkimaailmasta) ja toisinpäin!
Fyysinen kehomme on vain käyttöväline, jonka sielu on ottanut käyttöönsä, jotta voisi toimia täällä matalaenergisessä ulottuvuudessa.
Miksi sielu sitten ylipäätään haluaa syntyä tänne fyysiseen materian maailmaan omasta alkuperäisestä kodistaan? Siksi, että se haluaa opetella rakkauden läksyä!
Kun sielu on tämän oppinut monien monituisten inkarnaatioidensa myötä, se on valmis yhtymään kosmiseen rakkauden energiaan, alkuperäiseen kotiinsa :)
Valoa matkallesi!
Ps. Älä tukeudu vain viiden aistisi välittämään informaatioon; inhimillisen älyn rajallisesta kapasiteetista johtuen, erehdymme pitämään tiettyjä asioita vain aivojen kemiallisina toimintoina jne.
Totuus kuitenkin on, että materia on illuusio ja aikaan sidottu. Henki on ikuinen ja todellinen.
Tätä kuvaa hyvin mm. Platonin luolavertaus ;)
Ei vieläkää kukaan kuollut viestittänyt mitä on kun kuolee.
Kaikki höpötys kuoleman jälkeistä elämästä tai muusta, on meille kauniita kuvia.
Se meille suotakoon.
MUTTA ELÄMÄ ON TÄSSÄ, ELÄ SITÄ.
Keitelin vakio (en viittaa siihen näytteliään vaan siihen teologiin)?
"Ei vieläkää kukaan kuollut viestittänyt mitä on kun kuolee."
Rajatilakokemukset kertovat aika paljon. Oletetaan että kukaan kuollut ei ole tullut kertomaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Myöskään kukaan kuollut ei ole tullut kertomaan etteikö sitä olisi. Vai mitä?
Kuolemanjälkeiseen elämään "uskominen" on mielestäni parempi vaihtoehto, koska se antaa ihmiselle toivoa. Toivo taas saa ihmisen iloitsemaan tästä elämästä.
Ei myöskään kuolemanjälkeiseen elämään uskominen tarkoita sitä että ei eläisi tässä elämässä. Miten se voi olla toisen poissulkeva?
Olen kuitenkin erimieltä sinun väitteestäsi että kukaan kuollut ei ole tullut kertomaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Rajatilakokemus on tapahtunut miljoonille ihmisille ja kaikki viestittävät samanlaista kokemusta uskonnosta, kulttuurista, iästä jne huolimatta.
Minulle kuolemanjälkeiseen elämään uskominen antaa pikemminkin toivoa ja iloa tähän elämään :) Jos ajattelisin, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole, niin koko tämä olemassaolo tuntuisi aivan turhalta ja merkityksettömältä!
Jos en uskoisi kuolemanjälkeiseen elämään, niin olisin jo varmasti aikaa sitten ottanut itseltäni hengen.. Mikäs se autuaampaa kuin syvä tiedottomuuden tila ;)
Mutta uskon, että jos tekisin itsarin, jäisin vain ikään kuin luokalle elämänkoulussa. Minun olisi kumminkin jossain vaiheessa synnyttävä tänne uudelleen jatkamaan kesken jäänyttä rakkauden läksyn opettelua..
Asiahan on niin, että sielun oikea koti on henkimaailmassa. Tämä fyysinen maailma on vain koulu, ja fyysinen ruumis on vain käyttöväline, jonka avulla sielu kykenee toimimaan täällä.
Kun "kuolemmme" lähdemme takaisin alkuperäiseen kotiimme ja jätämme turhiksi käyneet vaatteet (ruumiin) tänne.
Ps. Elämä on rikkaampaa kuin osaatte ikinä kuvitellakaan. Jokaisen ihmisen elämä on suunnattoman arvokas, eikä mitään ole jätetty sattuman varaan! Maailmaa ohjaa universaali kosminen äly, josta me kaikki olemme syntyneet, ja johon me kaikki kerran palaamme :)
Rakkautta ja valoa elämäänne