miksi uskoa?

Moi,
ope minäkin. Pyydät selkeätä vastausta.En ehkä osaa sellaista antaa, vastaan kuitenkin. Kerron, mitä minä tuntisin menettäväni, jos en uskoisi.
By the way, en ole kreationisti ollenkaan, vaikka sanon, että uskoni lähtökohta on, että Jumala on Luojani. (Tiede tekee omaa hyvää työtään tutkiessaan maailman ja ihmisen syntyä; minulle Raamatun luomiskertomus on runollinen uskontunnustus.)

Niin, uskoni lähtökohta on siis, että Jumala on Luojani. Jumala on jotakin enemmän kuin pystyn ymmärtämäänkään, siksi uskon ja tiedon/järjen ei tarvitsekaan olla yhteismitallisia.

Uskon Luojaani, joka tuntee minut ja rakastaa minua. Tämä usko on vain vahvistunut 40 vuoden aikana. Elämässäni, työssäni ja ihmissuhteissani on mukana voima ja johdatus, jota tarvitsen ja jota kaipaan. Voin sanoa, että sisälläni on Jumala-jano, joka saa tyydytyksen, kun rukoilen, luen Raamattua tai viisasta hengellistä kirjallisuutta, käyn kirkossa ja ehtoollisella.

Jumala on Luojani, Jeesus Kristus on veljeni ja syntieni sovittaja. Seuraava kristillinen juhla on pääsiäinen: siinä minulle on merkityksellistä myös se, että Jumala samaistuu Jeesuksen ristinkuolemassa siihen loputtomaan viattoman kärsimykseen, jota maailmassa on.

Siinä, miten Jeesus suhtautui ihmisiin, konkretisoituu Jumalan asenne ihmisiin. Yksikin on tärkeä, pienikin on tärkeä. Anteeksiantamus on tärkeä, mutta myös oikeudenmukaisuus.

Mitä menetätät, jos et usko? Vaikea sitä kai toisen on sanoa. Minä menettäisin paljon: elävän Jumala-suhteen. Jos jaksat etsiä Raamatusta psalmin 139, niin siinä on sanottu paljon siitä, mitä tuntisin menettäväni.

Jos haluat tutustua fiksun ihmisen ajatuksiin Jumala-uskosta, osta tai lainaa ruotsalaisen uskonnopsykologian professorin Owe Wikströmin kirja Häikäisevä pimeys. Saat ehkä vastauksia kysymyksiisi. Kirja ei paasaa eikä posmita, se on älykkään ja viisaan miehen tekstiä isosta asiasta.

Ei auta yhtään mitään uskoa Jumalaan.Saatanakin uskoo Jumalaan, Mutta jos sinä uskot JUMALAA.niin se jo on ihan toinen asia.