Teen uskonnon kurssilla tutkielmaa naispappeudesta ja kaipaisin LOKAKUUN 2002 AIKANA kannanottoja evankelisluterilaisen kirkon naispappeuskysymykseen.
Toivoisin mielipiteeseen mukaan liitettäväksi vastaajan...
1. sukupuoli
2. ikä
3. asuinpaikkakunta
4. kuulutko kirkkoon (ev.lut. tai muu)
Ja tietenkin ne mielipiteet perusteluineen naispappeuden puolesta tai sitä vastaan. Mielelläni lukisin myös pappien itsensä mielipiteitä. Jos keskustelu tuottaa tulosta, tulee siitä osa tutkielmaani.
Kiitos etukäteen!
Toivoisin mielipiteeseen mukaan liitettäväksi vastaajan...
1. sukupuoli
2. ikä
3. asuinpaikkakunta
4. kuulutko kirkkoon (ev.lut. tai muu)
Ja tietenkin ne mielipiteet perusteluineen naispappeuden puolesta tai sitä vastaan. Mielelläni lukisin myös pappien itsensä mielipiteitä. Jos keskustelu tuottaa tulosta, tulee siitä osa tutkielmaani.
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
1. mies, 2. 31 v. 3. Hki 4. ev.-lut.
Olen naispappeuden puolesta, sillä perustelut sitä vastaan ovat mielestäni kestämättömiä, koska:
1) Kristillisen opin ja elämän peruslähde Raamattu ei yksiselitteisesti kiellä naisilta papinvirkaa. Kielloiksi tulkitut raamatunkohdat eivät koske papinvirkaa, vaan käyttäytymissääntöjä ("nainen vaietkoon seurakunnassa"), tai on liitetty väärin kysymykseen papin sukupuolesta ("seurakunnan kaitsija olkoon yhden vaimon mies").
2) Raamatun käsitys sukupuolirooleista on sidoksissa oman aikansa kulttuuriin. Raamatun tulkinta nykyaikana merkitsee sen erottelemista, mikä on kristinuskon muuttumatonta ydinsanomaa ja mikä ajanhistoriallista eli kulttuurista ainesta. Ydinsanoman valossa tulee sitten tulkita tuota kulttuurisidonnaista ainesta kriittisesti, ja hylätä se, mikä ei siihen sovi. Näin täytyy tehdä juuri silloin, kun Raamatun ajan maailman- ja ihmiskuvasta nousee malleja, jotka sotivat sen sanomaa vastaan.
3) Raamatun, erityisesti Jeesus nasaretilaisen, opetuksissa on aineksia, jotka ovat syntyajankohtaansa nähden hämmästyttävän voimakkaasti tasa-arvoa puolustavia. Tämän "projektin" on syytä jatkua myös nykykirkon aikana. Tällöin meidän on katsottava omia käytäntöjämme kriittisesti ja arvioitava, kunnioittavatko ne tästä traditiosta nousevia käsityksiä ja arvoja. Naispappeuden kieltäminen ei tätä mielestäni tee.
Täytyy kuitenkin sanoa, että osittain ymmärrän myös naispappeuden vastustajia. He ajattelevat niin, että naispappeuden puolustaminen on Raamattua paljon myöhäisempi, lähinnä valistuksen ja humanismin (sekä näihin osittain perustuvan raamatuntulkinnan) mukanaan tuoma ajatus, joka on kuitenkin Raamatun vastainen. Heille tällöin traditio (eli Raamattu) on tärkeämpi, sillä he ajattelevat, että kaiken kirkollisen käytännön pitää olla ennen muuta uskollista Raamatulle, myös silloin kun käytäntö olisi ristiriidassa esim. tasa-arvon ihanteiden taikka lainsäädännön kanssa.
Moni naispappeuden vastustaja kokee kantansa vaikeaksi, mutta haluaa siinä pysyä, vaikkei teekään siitä suurta numeroa. Heille naispappeus on aidosti raamattukysymys.
On kuitenkin myös sellaisia naispappeuden vastustajia, joille naispappeuden vastustaminen on jotenkin psykologisesti motivoitunutta naisvihamielisyyttä. Tällä tarkoitan sitä, että tällaisen henkilön on vaikea hyväksyä naisia ylipäänsään. Tälle voi olla ties mitä varhaislapsuuteen, äitisuhteeseen, yms. viittaavia syitä, mutta yhteistä tällaiselle vastustamiselle on, että siitä tulee kummallisen kiihkomielistä.
Naispappeuden puolustajat sekottavat liian helposti nämä kaksi ryhmää keskenään ja syyttävät kaikkia naispappeuden vastustajia naisvihamielisyydestä, mikä on minusta virheellinen näkemys.
Menestystä tutkimuksellesi! ;)
A
1. nainen
2. 23
3. USA/Texas
4. en kuulu kirkkoon, kuulun virallisesti helluntaiseurakuntaan (seka baptistiin)
eli en kannata naispappeutta, koska Raamatun mukaan seurakunnan johtaminen on miesten tehtava. mutta opettamista saa naisetkin tehda. on vaikea sanoa kuitenkaan, etta onko vaarin pitaa naispappeja, koska kirkot eivat muutenkaan opeta kaikkea Raamatun mukaan, ja harvemmin edes ne papitkaan ovat henkilokohtaisesti uskossa, joka on ehdoton edellytys Sanan opettamiselle jotta Pyha Henki toimisi. mutta sanon silti, etta naispappi seurakunnan/kirkon johtajana on vaarin.
p.s. jos aiot tehda sen tutkielman, niin laita vaan koko tekstini siihen tutkielmaan! :)
oleppa hyva! :)
1. mies
2. 18
3. rovaniemi
4. kuulun ev.lut mutta vain muodollisesti
juu ja sukupuolella ei pitäis olla mitään vaikutusta tässä ammatissa, sanokoon se raamattu mitä sanokoon. Ei tainnu jeesus koskaan kieltää naisia saarnaamasta?
Kun et lähestynyt puhelinsoitolla, niin vastaan.
61 M alue02
En kuulu kirkkoon.
Kirkko on liikelaitos, joka myy hyödykettä, jonka arvoa, laatua tai edes olemassaoloa ei voi tarkistaa. Sääntönsä se sorvaa kulloinkin vallassa olevien suuntausten (muotien) mukaan niin, että markkinaosuus säilyy, eikä tulonmuodostus vaarannu. Konservatiivi tietysti täytyy olla. Pulma heillä on siinä, että minkä verran. Tältä kannalta työntekijöiden sukupuolijakaumakeskustelu on ollut otollinen aihe kirkolle, koska sen avulla se on saanut runsaasti puffeja mediaan. Maksajien koostumukseen se lienee vaikuttanut virkistävästi niin, että joku on lähtenyt ja joku tullut..
Itse kysymykseen vastaan: Yhdentekevä asia, ei kuulu minulle.
Lopuksi haluan korostaa, että kirkolla ja toisaalta uskolla, johonkin uskomisella EI ole tekemistä toistensa kanssa. Mitä heikompi ihminen, sitä tärkeämmäksi näyttävät tulevan tutut liturgiat, menot, totutut tavat. Siinä on kirkko-nimiselle firmalle asiakaskunta.