Älä auta KOLARIPAIKALLA

On totta, miten poliitikot elävät omissa maailmoissaan, eivätkä ymmärrä asian vakavuutta niiden henkilöiden kannalta, jotka ovat kuvailemassasi tilanteessa. Jotakin on varmaan velkaantuneiden eteen tehtykin, mutta niin kuin yleensäkin on, voisi olettaa etteivät valtiovallan toimet ole olleet riittäviä, tai sitten ne ovat jättäneet osan aianosaisista väliiputoajiksi, mistä syystä he tietenkin tuntevat katkeruutta.
En tunne tätä asiaa kovin hyvin, vaikka itsekin olin tiukoissa paikoissa juuri laman aikoihin. Luottamus Suomen Valtion = poliitikkojen toimia kohtaan meni, vaikka konkussilta vältyinkin... Niin kuin jo totesin: luottamus meni, koska koin laman vain osaksi operaatiota, millä kustannustaso alennettiin, ja minkä johdosta talous sitten saatiin tervehdytettyä. Kipeimmin tämä operaatio koski asuntovelallisiin, romahtivathan asuntojen hinnat niin alas, ettei asunnon arvo riittänyt edes lainan vakuudeksi, ja sitten kun lopulta velkaisen asunnon haltija joutui työttömäksi, olikin yhtälö selvä. Maassamme alkoi ennennäkemätön kiinteistöjen siirto niille, joilla rahaa oli. Yritystoiminta joutui vaikeuksiin, erityisesti vaikeuksiin joutuivat henkilöt, jotka olivat oamaisuudellaan sidoksissa yritystoimintaan...
No, monen kokemuksen viisastuttamana olen pyrkinyt tulemaan toimeen omillani, eikä mieleenikään ole tullut uudelleen lähteä yritystoimintaan, mikä esimerkiksi työllistäisi ketään. Lama jätti siis paitsi paljon ihmisiä, jotka ovat veloissa korviaan myöten vielä tänäkin päivänä, jätti se myöskin syvän epäluulon ja pettymyksen tunteen siitä miten Suomen Valtio ja poliitikot pettivät ihmiset, jotka olivat uskoneet tekevänsä hyvän työn ollessaan vaikkapa yrittäjinä tms. Olenkin sitä mieltä, että lamasta nousu olisi pitänyt hoitaa velanottoa lisäämällä, ja jättää se matokuuri tarjoamatta.
Lamalla on ollut muunkinlaisia surauksia, ja jos jaksat lukea, niin voin kertoa niistä jotakin. Lama ja siitä seurannut talouden muutos muutti paitsi yritystoiminnan luonnetta, se myös muutti ihmisiä. Yritystoiminta alkoi nopeasti kansainvälistyä, (syystäkin) ja yritysten ainoaksi johtotähdeksi tuli omistajien ja sijoittajien voittojen turvaaminen, minkä kääntöpuolena ihmisten muuttaminen entistä enemmän tuotannon-, kuin myös maksimaalisten voittojen tavoittelun välineiksi. Lama oli myös taitekohta, minkä jälkeen ihmiset yleensäkin alkoivat entistä enemmän ajattelemaan vain itseään, kahmimaan entistäkin enemmän vain itselleen ja halveksimaan niitä ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pärjää tässä uudessa liberalismissa. Se, että on olemassa edelleen ihmisiä, jotka ovat loukussa laman seurauksena osoittaa valtiovallan typeryyttä ja lyhytnäköisyyttä, onhan näet selvä, etteivät nämä ihmiset voi antaa itsestää sitä panosta yhteiseen hyvään, mikä muuten olisi mahdollista.