Olympialaiset

Sehän on sitä nykyajan jumalanpalevelusta parraimmillaan!!

...vähäsen vaan...silimänraosta ; )

Pitkän ja perusteellisen pohdiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että olympialaisten ja ortodoksisen uskonnon välillä ei ole tilastollisesti merkittävää riippuvuutta. Joten uskonnon perusteella ei ole mahdollista selvittää olympialaisia kohtaan tunnettavaa mielenkiintoa. Itse olen tyytynyt siihen, mitä uutisissa kerrotaan (siis joku suomalainen ollut lähellä voittaa mitalin yms.).

Joo...
mutta se vähän harmittaa,kun voittaminen on liian yliarvostettua!

kyllähän osa niistä urheilijoista on äärimmilleen viritettyjä "hirviöitä", ja niin syntyy antiikkimaisia jumalia! Kun kerran erot on niin pienet, ja on uhattu luonnonvoimia sekä ihmisenrajoja, ja lopulta pienikin lipsahdus, henki, aamu, onni(joka äärimmäisyyden takia tulkitaan kohtaloksi), tai jne... saattaa lopulta ratkaista, vaikka kuinka yritetaan minimoida "kohtalon voimat"... niin onhan se mahtavaa katsoa mihin ihminen pystyy! Pelkästään se äärimmilleen viritetty taistelu luonnon ja toisen ihmisen tuntemattomia voimia vastaan, josta syntyy tietoisuuteen sitoutuen kohtalo, on jo itsessään kaunista ja elämisenkin arvoista. Tänne ollaan synnytty ja tämän maailman keinoja ja mahdollisuuksia käyttäen viritetään ruumista ja lajeja äärimmilleen! Se on kiehtovaa! Tosin vähän rujoa ja likaista, mutta niinhän on runouskin!

Niin ehkäpä antiikin pojat oli oikeassa, sillä minä vieläkin mietin, miten jostakin tulee voittaja? Ei kai vaan rodun tai kansallisuuden tähden lajista riippuen? Ei, ei aina, sen kertoo todellisuus, se saattaa antaa vain etulyöntiaseman! Tarvitaan paljon erilaisa ominaisuuksia, myös riippuen lajista(joukkue tai yksilö). Mutta miten? Miten ominaisuuksia kehitetään? Ei kai taas jumalat? Ovatko voittajat kohtalon sanelemia jumalia? Varsinkin, kun suosikit saattavat hävitä ja kärkipää on tasainen!

eipä ole ihme, että urheilu on myös sodan ritualisointia... onhan sodan voittajatkin olleet jumalia, sanan antiikkimaisessa yhteydessä! Kohtalon voimat puuttuvat peliin(pienet asiat ratkaisee, kuten runoudessa)! Onhan kirkkokin rukoillut sodanjumalaa(vieläkin rukoilee), ja toisella kädellä syyttänyt pakanoita epäjumalan palvonnasta, vaikka on itse toteuttanut samaa funktiota!
joten voisi olla hyvä katsoa skaboja vähän sillä silmällä, että siinä psykologisesti ritualisoidaan tavallaan myös ns. tosipaikkaa. Ja mikä on reaktio? Ei aina niin ymmärtävä ja kristillinen. Eipä näy kunnioitusta Jumaln kuvaa kohtaan, vaan se funktioituu ensinnä yksilöön, josta tulee jumala, ja vasta sitten taivaaseen. Joten tavallaan vähän intohimotonta menoa, ainoastaan kaunista ja rujoa. Ettei tulisi sellaisia fyletistisiä lapsellisuuksia, kuten esim. kreikankirkolle fudis-skabojen jälkeen! Toisaalta se osoittaa vaan lapsellista ja ymmärtämätöntä suhtautumista urheilun funktiota ja henkeä kohtaan!

Kun kerran koko päivänä ei ole viestejä tullut, niin kaipa ne sitten katsoo niitä olympiakisoja.

Ei vois vähempää kiinnostaa!!!

Jo keisari Theodosius I kielsi olympialaiset pakanallisina vuonna 393. Siksi noiden kisojen katsominen on jokaiselle kristitylle vähintäänkin kyseenalaista.