Voisiko ajatella, että lapsuus on, ainutkertaisuudessan, niin merkittävä ikäkausi, että se jättää mieleen ikuisen kaihon ja kaipauksen? Tämä riippumatta siitä, millainen lapsuus on ollut. Ehkä jokin puoli sinussakin alitajuisesti kaipaa lapsuutta ja toinen puoli ymmärtää, että se oli helvetillistä aikaa. Älä pohdi tuota ajatustani kovin syvällisesti: kunhan nyt sattui tulemaan tässä illan hämyssä mieleeni.
Minä näkisin sinun elämäsi toiveikkaassa valossa siitäkin syystä ja ehkä nimen omaan siitä syystä, että olet alkanut saada elämääsi objektiivisempia näkökulmia. On varmaan vaikeaa kyseenalaistaa omien vanhempiensa auktoriteetti, oikeassa olo. He ovat olleet sitä mieltä, että sinä et ole yhtä arvokas kuin sisaruksesi. Nyt kuitenkin tiedostat, ettei asia ole oikeasti niin, vaan vanhempasi ovat olleet sinulle pahoja.
Olen myös sitä mieltä, että sinun täytyy olla jollain lailla henkisesti vahva ihminen, koska olet kuitenkin selvitynyt kaikesta tuosta: ruumiillisesta ja henkisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja alistamisesta. Olet myös säilyttänyt tunteikkaan puolesi. Tunteet ovat tärkeä työkalu, kun ihminen purkaa ahdistustaan. Itkeminen on merkki siitä, että sielussa jokin liikkuu, se ei ole kuollut. Toinen tärkeä tunne on viha. Sitäkin olet oppinut tuntemaan ja uskallat tuntea. Pystyt kohtaamaan mielikuvissasi sinua haavoittaneet ihmiset tasavertaisina etkä ole enää mikään rikkaruoho ruusupenkissä. Ehkäpä ajan oloon tulet huomaamaan, että olet monellakin tavalla heitä "korkeammalla".
Kaiken elämänkokemuksesi jälkeen olet varmasti ystävä parhaasta päästä heille, jotka myös ovat tulleet haavoitetuiksi.
"Jokainen ihminen on lauluan arvoinen;
Jokaisen elämä on tärkeä;
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri, min aarteen piilottaa;
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
Pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa;
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on;
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on."
Kansantaiteilija Veikko Lavin muistoa kunnioittaen,
Työmies
Hyvää Yötä Hellarin Tyttärelle! ;)
Minä näkisin sinun elämäsi toiveikkaassa valossa siitäkin syystä ja ehkä nimen omaan siitä syystä, että olet alkanut saada elämääsi objektiivisempia näkökulmia. On varmaan vaikeaa kyseenalaistaa omien vanhempiensa auktoriteetti, oikeassa olo. He ovat olleet sitä mieltä, että sinä et ole yhtä arvokas kuin sisaruksesi. Nyt kuitenkin tiedostat, ettei asia ole oikeasti niin, vaan vanhempasi ovat olleet sinulle pahoja.
Olen myös sitä mieltä, että sinun täytyy olla jollain lailla henkisesti vahva ihminen, koska olet kuitenkin selvitynyt kaikesta tuosta: ruumiillisesta ja henkisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja alistamisesta. Olet myös säilyttänyt tunteikkaan puolesi. Tunteet ovat tärkeä työkalu, kun ihminen purkaa ahdistustaan. Itkeminen on merkki siitä, että sielussa jokin liikkuu, se ei ole kuollut. Toinen tärkeä tunne on viha. Sitäkin olet oppinut tuntemaan ja uskallat tuntea. Pystyt kohtaamaan mielikuvissasi sinua haavoittaneet ihmiset tasavertaisina etkä ole enää mikään rikkaruoho ruusupenkissä. Ehkäpä ajan oloon tulet huomaamaan, että olet monellakin tavalla heitä "korkeammalla".
Kaiken elämänkokemuksesi jälkeen olet varmasti ystävä parhaasta päästä heille, jotka myös ovat tulleet haavoitetuiksi.
"Jokainen ihminen on lauluan arvoinen;
Jokaisen elämä on tärkeä;
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri, min aarteen piilottaa;
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
Pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa;
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on;
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on."
Kansantaiteilija Veikko Lavin muistoa kunnioittaen,
Työmies
Hyvää Yötä Hellarin Tyttärelle! ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Myönnän, että en yleensä lue tekstejäsi. Nyt luin ja olen kuin "ällikällä lyöty" ja varsin myönteisesti yllättynyt tekstistäsi nm.:lle Hellarin tytär.
Vilkaisin galleriasivuasi. Siellä aloitat kuvaamalla itseäsi "Kolkytjarisat-ikäinen laitapuolenkulkija".
Aloituksessasi kirjoittama tekstisi ei synny "keneltä tahansa laitapuolen kulkijalta". En usko sen syntyvän pelkästään sielutieteitä opiskelleeltakaan paitsi elämän kokemusten koulussa lisäopintoja saaneelta. Varsinainen "hengellinen näkökulma" siitä puuttuu, ymmärrettävistä syistä, mutta muuten se on niin määrällisesti kuin laadullisestikin tasokas kannanotto ja lohdutus.
Tahdon toivottaa Sinulle hyvää alkavaa viikonloppua. Kiitos tästä kirjoituksestasi.
Samat olivat tunnelmat kun työmiehen kirjoitusta luin. Joten tällaisia on työmies mukava lukea, se rakentaa meitä kaikkia. Hyvää viikonloppua. :)
myös hansutuulialle ja sinun tapauksessasi tietenkin myös "teille" Hyvää Viikonloppua!
Todella kaunista tekstiä.Kiitos oikein paljon.Mietin miten kummassa joku jaksaa ilta 12 kirjoittaa ja pohtia tällaisia kysymyksiä,se osoittaa sinulla olevan suuren sydämen.Ei kuka tahansa mieti keskiyöllä miten jonkun tuntemattoman henkilön menneisyys,tulevaisuus,kaikki on tapettu.
Jos joku väittää sinua kylmäksi ja tunteettomaksi-se on valhe.Ihmisellä jolla ei olisi sydän paikallaan ei kirjoittelisi noin.Joten heti alkuunsa kun tälle palstalle piipahdin-pysähdyin lukemaan tekstejäsi ja löysin niistä paljon ajatuksia.joihin ei tavallinen tallaaja kykene.
en tiedä koulutustasi-en muutakaan sinusta-mutta sen tiedän ettei ilman kärsimyksiä ja tuskaa kirjoiteta noita lauseita.siis-mikäli et ole itse haavoitettu jollakin lailla elämässäsi.
Nimittäin-osasit pukea sanoiksi sen mitä minä en ole kyennyt.Osa minusta kaihoaa lapsuuteen mutta järki sanoo kuinka pahoja vanhempani ovat olleet minua kohtaan ja kuinka paljon ovat minua vastaan rikkoneet.
Kun kirjoitit että jokin sielussa liikkuu kun osaa itkeä.Välillä on vaan kyyneleetkin pakastoituneet otsalohkoon.Raivon kyyneleet.Miksi olen kohdannut niin paljon epäoikeudenmukaisuutta.Tuska-missä Jumala on kun ei kuule.
Enemmän pitäisi uskaltaa tuneta ja kohdata viha .ja raivo.ja huutaa ne ulos.mutta se on vielä pelottavaa.
Traumaterapeutti Tor Spiikin tunnekontakti-seminaarissa uskaltauduin vasta vähän kohtaamaan vihaani.koska se oli kiellettyä.ja häpeällistä.samoin itku-on ollut aina häpeällistä.eihän sellainen nyt sovi kuvioihin.hyvänen aika sentään.se merkitsi avuttomuutta ja heikkoutta-porukolli olin heti jos itkin.sille kuului pilkata.
mutta elossa-toistaiseksi.Kiitos sinulle kun osasit muokata ajatukseni sanoiksi.siihen ei kykene kovinkaan moni.
vielä yksi asia.tähän asiti olen yrittänyt ymmärtää vanhempieni käytöstä mutta nyt olen uskaltautunut sanomaan että he olivat oikeesti minua kohtaan pahoja.olen hyssytellyt todellisuutta ja halunnut peittää kaiken kuten minulle opetettiinkin.
Se kaikki ristiriitaisuus jota jouduin nielemään jo 0 vuotiaasta-on väkisinkin jättänyt minuun syvät arvet.Kuinka valhe oli totta ja totuus valhetta.Uskoisin että siinä on vammojeni perussynty.
Hyvää alkanutta päivää Työmiehelle.Meinasin kirjoittaa yömiehelle:))
Hienoa, että sulta löytyy tarvittaessa noin hoitavaa ja siunaavaa tekstiä. Tuommoinen asenne kun meillä olisi kaikkia kohtaan (=armollinen suhtautuminen), niin mikäs täällä meillä palstalla olisi ollessa. Sitä voisi nimittää puutarhapalstaksi, jossa kukat viihtyvät ja voivat hyvin. Siunausta = kaikkea hyvää sinulle!