Adv rakkaus ilmenee

Adventistien keskustelukin on pelkkää ylhäältäpäin sanelua.
He ovat muiden palstalla ja käyttäytyvät joukkosieluisesti ryhmänä. Sehän ei ole keskustelupalstan toiminta-ajatus.
Adventistien olen huomannut komentelevan ja muutoinkin toimivan niinkuin he olisivat isäntiä täällä muihin verrattuna.
Aika omituista 3500 hengen ryhmältä viittä miljoonaa muuta suomalaista kohtaan.

Kirjoittaako täällä joku, vaikka sinä ole hyvä, näköaloja laajemmaltikin, niin mitä pahaa siinä olisi?
Jokainenhan saa lukea vaikka näillä sivustoilla tuotua asiaa. Lukijat sitten ymmärtävät lukemansa jokainen kohdaltaan ja jokainen tekee myös valintansa kohdaltaan.
Kirjastotkin pursuavat erilaisten kirjoittajien kirjoja, rinnastaisin paremmin tämänkin samanlaiseen viestintään. Eihän kirjastossakaan ole pakko lukea kaikkea, ja mitä mikäkin kiinnostaa hän lukee sitä, ja eipä kait siellä mennä repimään kirjoja käsistä, älä lue tätä.

Kirjoittamiset on näkemysten ja ajatusten vaihtoa, vai pitäisikö "kirjaroviot sytyttää taas"?
Tämä aihe on sallittu ja tämä ei?!?!?!
Kärjekkäitä kirjoituksia kyllä on molemmin puolin, ja joskus se toisen puolen kirjoituksen vastine voi tuntua kärjekkäälle, kun ei edusta omaa näkemystä.
Voi olla että toinen ei näe vaikka sapattioppia raamatulliseksi, ja vastaa siihen, niin toinen kokee sen kärjekkääksi kirjoitukseksi.
Ehkäpä parempi asenne kirjoituksiin olisi, että katsomme toisen kirjoituksen siksi, että hän näkee sen raamatusta näin, ja se on hänelle totta. Sitten siihen vastataan ja hän taas näkee, että se on hänelle taas näköalaltaan totta.
Kun vastataan ehkäpä perinpohjin, vaatii se paljon palstatilaa, koska ja kun asiat eivät välttämättä ole parinrivin selvitettävissä. Lukijakin sitä näköalaan kaipaa.
Kun ja jos näin tehdään, vaikkapa Voitto Ramun teksteihin, näkyy se, että hän paneutuu asiaan ja sen perustelee. No alettaisiko sanoa, että lyödään raamatulla päähän. Ei, vaan hän tuo asiansa esille, ja se on jokaisella taas tulkittavissa ja luettavissa. Myös tietysti hänenkin kirjoitus tuo vastausta ja jos sitten sovittaisiin niin, jätetään Saul henki pois, ja aloitetaan kirjoittamaan rakkauden hengessä, vaikka en sitten edusta tuota toista näköalaa, niin ok.
Otan esimerkiksi viime sunnuntain, ja kaksi erilaista näköalatulkintaa.
Tuossa yli 30 vuoden tuntemani helluntai saarnaaja piti armolahjoista puheen viime sunnuntaina ja hän pitäytyi esittämään armolahjat vain ja ainoastaan niihin, mitä UT. tuo esille (muuta ei ole).
En ollut hänen kanssaan samaa mieltä, käsitän sen, että armolahjojen kirjo on paljon laajempi kuin hän sanassaan esille toi. Ymmärrän, että Pyhän Henki käyttää kaikkea armoitusta luomakunnassaan pelastaessaan ihmisen, ja näin ollen näköala laajentuu käsittämään suurempia määreitä, kun me ehkä ymmärretäänkään. Armolahojenhan tarkoitus on kirkastaa Kristus, saattaa seurakunnassa se työ päätökseen, mikä asetettu on, ja työntekijät saatetaan tekemään se Pyhän Hengen vaikutuksesta. Me ehkä aletaan katsoa armolahjaa, kuin sitävastoin katsoisimme lahjan antajaa.
Näkisin myös, että Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta paljon laajemmin ja suuremmin meritein kun edes ymmärretään, ja pelkään myös, että täällä väittelyillä voimme saattaa kohdaltamme siihen asemaan, että voimme jopa pian pilkata armon Henkeä näkemyksillämme tietämättämmekin.
Katso, jokainen seisoo Herran edessä, ja tekee henkilökohtaisesti tiliä asioista. Minä en tee sitä sinun edestä, ja sinä et tee sitä minun edestä. Tämä kun jokainen löydetään, niin ehkä asiat liikkuu "tuomioiossamme" oikeilla kohdin.
Kohdaltani voisi olla paljonkin sanottavaa mistäkin, mutta katson, että paremminkin seison kohdaltani tekemässä totta siinä seurakunnassa missä olen ja edustan Kristusta kohdaltani siihen ympäristöön missä olen. Sitten jätän paremminkin menemättä naapuriin ja saarnaamaan sinne parannusta, saarnaan sen mielellään omassa leirissä.
Voisi olla myös viisasta puhua pienin kirjaimin Jumalan edessä siksi, että uskovinakin elämme vielä katoavaisuuden alla lihassa, vaikkakin armossa, ja silmämme ovat maallisia, ja näkee vain maallisia, yrittäen kurottua näkemään tulevaa.
Sekin vielä, että puhuessamme Jumalan tahdosta, armosta jne. ettemme sulje pois toista toisen kustannuksella, koska Jumalan tahto käskyihin kirjoitettuna edustaa Hänen pyhyyttään, ja tämän Hänen Pyhyytensä kautta uskovinakin jatkuvasti näemme paikkamme oikealla tavalla ristin juurella. Jos saarnaamme tätä Pyhyyttä vasten, luulisin näin, että silloin astumme kenkinemme sille pyhälle paikalle, että luulemme tietävämme, mutta emme tiedä mitään ja lausumme pian tuomion Jumalan edessä itsellemme näissä asioissa.
Herra armahtakoon meitä.

Toivon, että ei kovin "paukutella henkseleitä" puolin ja toisin.

Kehoitit advendistejä hakemaan oman palstan.Miksi ihmeessä sitten luet heidän kirjoituksiaan,jos ne eivät kerran sinua kiinnosta?Minä ruukkaan ainakin hypätä ylitse kakki liian pitkät jorinat ja sellaiset joissa pyritään vain tietoisesti loukkaamaan.Oikein ihmettelen miten kaunaisia voivat "uskovaiset"ihmisetkin olla.En ole muualla törmännyt vastaavaan.vaan tunnen tosi ihania ihmisiä eri uskon suunnista.