Menin väläyttämään seurakunnan tyttöjen kahvi-illassa kysymyksen vapaasta tahdosta. Nolottaa kirjoittaa tänne keskustelusta.
Ensin pöydässä tuli hiljaista ja sitten tuli vakuuttelua Kristuksen rakkaudesta meitä jokaista kohtaan. Hetken kuluttua vastasin, että en minä tuota ollut kysynyt vaan siitä vapaasta tahdosta.
Pappi kai kuuli meidän keskustelut ja ehätti väliin ennen kuin akkalaumalla menee kahvi väärään kurkkuun, minä mukaan lukien. Meidän pappi rauhoitteli tilannetta selventämällä miten vaikea asia vapaa tahto on ja on oikein sitä pohtia.
Lähtiessäni myöhemmin pois talolta eräs ystäväni kysyi, että miten voin. Ele oli kaunis, mutta minusta näytti, että häntä enemmänkin huoletti se olenko minä menettämässä uskoani, kun tuollaisia kyselen vapaasta tahdosta.
Harmittaa, kun otin asian esiin. Kauankohan menee, että minuun suhtaudutaan normaalisti.
Ensin pöydässä tuli hiljaista ja sitten tuli vakuuttelua Kristuksen rakkaudesta meitä jokaista kohtaan. Hetken kuluttua vastasin, että en minä tuota ollut kysynyt vaan siitä vapaasta tahdosta.
Pappi kai kuuli meidän keskustelut ja ehätti väliin ennen kuin akkalaumalla menee kahvi väärään kurkkuun, minä mukaan lukien. Meidän pappi rauhoitteli tilannetta selventämällä miten vaikea asia vapaa tahto on ja on oikein sitä pohtia.
Lähtiessäni myöhemmin pois talolta eräs ystäväni kysyi, että miten voin. Ele oli kaunis, mutta minusta näytti, että häntä enemmänkin huoletti se olenko minä menettämässä uskoani, kun tuollaisia kyselen vapaasta tahdosta.
Harmittaa, kun otin asian esiin. Kauankohan menee, että minuun suhtaudutaan normaalisti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
*
Siis tota öö, kysyit vapaasta tahdosta mitä? Ja miksi keskustelun avaus vapaasta tahdosta saisi aikaan kiusallisen hiljaisuuden? En ymmärrä..
Lueskelin aiempia kirjoituksiasi. En tiedä, oliko noi ikä- ja muut tiedot omalla sivullasi oikeita. Mutta hmm.. en nyt tiedä, miten suhtautuisin.. Mutta on se hyvä, että olet alkanut pohdiskeleen asioita. Välillä kun tuntuu siltä, että suuri enemmistö ihmisistä ei koskaan millään tavalla mieti sitä, miksi uskoo sillä tavalla kuin uskoo. Enkä tarkoita tällä minkään tietyn uskomuksen edustajia, vaan ihmisiä yleensä.
*
Siis, että täällä käväisee satunnaisia lukijoitakin. Olisi pitänyt tarkentaa mistä tämä on alkanut.
Ihan täysin tältä palstalta ei alkanut kiinnostukseni kysellä asioita, mutta täällä kuitenkin kyseenalaistettiin Jumalan antama vapaa tahto (ainakin siten miten minä olen ymmärtänyt), rukouksien merkityksestä, kirkon oikeutuksesta verotukseen, hautauksista yms.
Oli paljon sellaista mitä en ollut aikaisemmin ajatellut ja päätin sitten kahvi-illassa seurakunnassa kyseenalaistaa tuota miten vapaa se tahto nyt sitten oikein on, niin ei siellä sitä keskustelua syntynyt vaan kaikkea muuta otettiin esiin, asian vierestä.
Enkä oikein enää halua asettua poikkiteloin tai muutenkaan virittää tämänlaista keskustelua ystävieni keskellä. Jouduin hetkeksi, ainakin siltä minusta tuntui, pois ryhmästämme.
He ovat minun ystäviäni olleet jo monta vuotta, enkä halua vastaan rimpuilevan eukon leimaa.
Jo aikaisemmin menneenä syksynä meidän pariimme ajautui nuorehko mies, joka oli löytänyt suunnan elämälleen uskosta. Hän oli juoppo, rahaton ja koditon. Asiansa hän sai viime kesän aikana kuntoon ja tuli seurakunnallemme juttelemaan kaikenlaista elämästä. Kerran kysyin miten hän oli oikein löytänyt Jumalan. Hän kertoi, että hän uskoo sielunvaellukseen ja että jossain tuolla on se korkein, mutta ei tämä korkein puutu millään tavoin meidän ihmisten elämään.
Minä taas olen elänyt vakaassa uskossa, että Kristukseen uskova löytää pelastuksen. Jos hänen korkeimpansa on meidän Jumala, niin miksi Jumala ei esiinny kaikille samanlaisena. Hänen oppinsa ja uskonsa eivät ole samoja kuin minun, mutta silti hän on onnellinen uskossaan ja toipumassa alkoholismista.
"He ovat minun ystäviäni olleet jo monta vuotta, enkä halua vastaan rimpuilevan eukon leimaa."
En ensin ymmärtänyt mitä tarkoitit mutta tämä mielestäni selvensi mistä oikeastaan on kysymys.
Koet jotenkin että sinua ei oikein "hyväksytä" siitä syystä että olet ottanut keskustelunaiheeksi vapaan tahdon. Tämä on tulkittu siten että uskosi horjuu. Koska en tunne enempää sinua kuin muitakaan ryhmässä niin en voi mitään varmaa sanoa enkä halua spekuloida. Syy voi olla mikä tahansa jolla ei ole mitään tekemistä uskon kansa.
Se mikä on oikeastaan kaikkei tärkeintä on se mitä ja mihin itse uskot. Ei siitä voi kukaan muu ottaa vastuuta. Kyllä me jokainen elämme vain omaa elämäämme. Opi tuntemaan itsesi ja missä seisot. Kun sen teet ja ymmärrät niin muiden mielipide ei merkitsi niin paljon että moinen häiritsisi. Kun itsesi hyväksyt juuri sellaisena kun olet näet ympäristösikin toisessa valossa.
Ainoa totuus jonka me ihmiset pystymme selvittämään on totuus itsestämme ei muuta halusimme tai emme.
"Jos hänen korkeimpansa on meidän Jumala, niin miksi Jumala ei esiinny kaikille samanlaisena."
Niinpä. Monille uskon kokemus on sama, mutta eri kulttuuripiirissä kasvaneena heillä vain on erilainen tapa tulkita sitä.
Vaikka luokittelen itseni ateistiksi, koen uskoa elämään, yhteyttä johonkin suurempaan jos jonkilaisissa tilanteissa. Ja uskonnollisista opetuksista saa voimaa jos niistä löytää omaan elämäänsä sopivia tulkintoja.
Hyvää jatkoa uskon tiellä (uskoa johonkin me kaikki tarvitsemme) ja avointa mieltä.
>>>Menin väläyttämään seurakunnan tyttöjen kahvi-illassa kysymyksen vapaasta tahdosta. Nolottaa kirjoittaa tänne keskustelusta.
Miksi sinua nolottaa kysyä kysymys? Jos he eivät eikä edes paikan oppinut (pappi) osaneet vastata kysymykseen, niin silloin kysyit heidänkin puolesta.
Epäilys ei ole huono asia eikä missään nimessä synti. Kysymykset ovat viisauden alku ja avain oppimiseen.
Älä ole ihmisten orja. Jeesus kehottaa meitä olemaan vapaa ja varottaa ihmisten orjuudesta sanoen: "te otatte toisiltanne vastaan kunniaa."
Hän tarkoitti sillä, että ei ole kelvollinen Jumalan työhön, ennen kuin uskaltaa puhua totuuden, ilman lähimmäisten mielistelemistä.
Eikö olekkin ihana, että Jumala loi meidät vapaatahtoisiksi ja näin ystäviksi itselleen. Mitä hän roboteilla tekisi, ei mitään.
Jumala loi meistä rohkeita.
Seurakunnan tyttöjen kahvi-illassa ei ole vapaata tahtoa.
Ole hiljaa ja ota nyt sitä pullaa!
Kristityt taivat tosiaan pelätä uskontonsa epäilemistä. Heidän uskonsa helvettiin taitaa olla suurempaa kuin usko jumalaan.
Seurakuntatädit ovat yksi yhteiskunnan tukipilareissta. Kaikkea uutta vastustava ja leivontataitoa ylläpitävä voima.
Seurakuntatädeillä asiat täytyy pitää yksinkertaisena. Kaikki esille tuotavat asiat pitää olla sellaisia että ne voidaan käydä kahvipöydässä helposti läpi.
Siis seurakuntatätien kanssa:
-Ei keskustelua politiikasta, filosofiasta tai teologista. (paitsi jos aihe on sellainen että kaikki voivat hymistellä yksimielisesti)
-Keskustelua ihmissuhteista ja kotitaloudesta
PS. luiko vastauskeni siihen vapaaseen tahtoon?