Tässä ajatuksia hyvästä aluepolitiikasta
Aluepolitiikan päätavoitteena on määrätietoinen koko Suomen kehittäminen.
Hyvinvoinnin lisääntyminen ja erityyppisten alueiden menestyminen ei estä muiden alueiden kehitystä,
eikä alueita pidäkään asettaa vastakkain.
Erityyppisillä alueilla on erilaiset vahvuutensa, mahdollisuutensa ja haasteensa.
Tasapainoinen alueellinen kehitys perustuu kasvukeskuspolitiikkaan, jossa vahvat aluekeskukset muodostavat tasapainottavan voiman pääkaupunkiseudun kasvulle.
Kunnilla on itsenäinen asema päätöksenteossa ja palveluiden järjestämisessä.
Kuntien erilaisuus on tosiasia.
Kunnan tehtävien hoitamiseksi erilaiset , kuntakohtaiset ratkaisut sallitaan suuremmassa määrin-näin taataan kaikille suomalaisille mahdollisimman hyvät peruspalvelut.
Alueiden kehittämisellä vahvistetaan maan eri osia.
Ajanmukaisella kehittämispolitiikalla turvataan yksilöille ja perheille mahdollisuus tehdä elämänlaatuunsa ja -tilanteeseensa liittyviä valintoja.
Kansainvälistyvässä ja korkean osaamisen Suomessa hyvinvointia ja vaurautta lisätään kaikilla alueilla.
Alueellisen kehittämisen lähtökohdaksi otetaan eriytyvä aluekehitys , joka korostaa erilaisten alueiden erilaisia kehittämisen haasteita ja mahdollisuuksia.
Eniten työttömyydestä ja muuttotappiosta kärsiville alueille kohdennetaan yritystoiminnan ja työllistämisen edistämiseksi erilaisia kokeiluja ja erityistoimia.
Suomi tarvitsee kansainvälisellä tasolla kilpailukykyisen metropolialueen.
Pääkaupunkiseutu kehyskuntineen on talouden, tutkimuksen ja kulttuurin osa-alueilla kansainvälisesti kilpailukykyinen keskittymä, joka kykenee kilpailemaan muiden metropolien kanssa.
Metropolialuetta kehitetään aktiivisella suurkaupunkipolitiikalla, jossa huomioidaan taloudellisen kasvun edellytykset, sosiaalinen elinympäristö ja kestävä kehitys.
Valtakunnalliset kasvukeskukset ympäristöineen toimivat alueidensa innovaatiotoiminnan ja sosiaalisen pääoman keskuksina, joilla on erityisosaamisen varaan rakentuvaa kansainvälisesti kilpailukykyistä yritystoimintaa.
Maakunnallisten keskusten ja niitä ympäröivän maaseudun kehityksen vetureina ovat tuotannolliset yritykset sekä teollisuus.
Aluepolitiikan päätavoitteena on määrätietoinen koko Suomen kehittäminen.
Hyvinvoinnin lisääntyminen ja erityyppisten alueiden menestyminen ei estä muiden alueiden kehitystä,
eikä alueita pidäkään asettaa vastakkain.
Erityyppisillä alueilla on erilaiset vahvuutensa, mahdollisuutensa ja haasteensa.
Tasapainoinen alueellinen kehitys perustuu kasvukeskuspolitiikkaan, jossa vahvat aluekeskukset muodostavat tasapainottavan voiman pääkaupunkiseudun kasvulle.
Kunnilla on itsenäinen asema päätöksenteossa ja palveluiden järjestämisessä.
Kuntien erilaisuus on tosiasia.
Kunnan tehtävien hoitamiseksi erilaiset , kuntakohtaiset ratkaisut sallitaan suuremmassa määrin-näin taataan kaikille suomalaisille mahdollisimman hyvät peruspalvelut.
Alueiden kehittämisellä vahvistetaan maan eri osia.
Ajanmukaisella kehittämispolitiikalla turvataan yksilöille ja perheille mahdollisuus tehdä elämänlaatuunsa ja -tilanteeseensa liittyviä valintoja.
Kansainvälistyvässä ja korkean osaamisen Suomessa hyvinvointia ja vaurautta lisätään kaikilla alueilla.
Alueellisen kehittämisen lähtökohdaksi otetaan eriytyvä aluekehitys , joka korostaa erilaisten alueiden erilaisia kehittämisen haasteita ja mahdollisuuksia.
Eniten työttömyydestä ja muuttotappiosta kärsiville alueille kohdennetaan yritystoiminnan ja työllistämisen edistämiseksi erilaisia kokeiluja ja erityistoimia.
Suomi tarvitsee kansainvälisellä tasolla kilpailukykyisen metropolialueen.
Pääkaupunkiseutu kehyskuntineen on talouden, tutkimuksen ja kulttuurin osa-alueilla kansainvälisesti kilpailukykyinen keskittymä, joka kykenee kilpailemaan muiden metropolien kanssa.
Metropolialuetta kehitetään aktiivisella suurkaupunkipolitiikalla, jossa huomioidaan taloudellisen kasvun edellytykset, sosiaalinen elinympäristö ja kestävä kehitys.
Valtakunnalliset kasvukeskukset ympäristöineen toimivat alueidensa innovaatiotoiminnan ja sosiaalisen pääoman keskuksina, joilla on erityisosaamisen varaan rakentuvaa kansainvälisesti kilpailukykyistä yritystoimintaa.
Maakunnallisten keskusten ja niitä ympäröivän maaseudun kehityksen vetureina ovat tuotannolliset yritykset sekä teollisuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä, mutta tämä edellyttää että julkisen sektorin tietojärjestelmät, alue- ja kuntarekisterit tulisivat myös yksityisen sektorin käyttöön.
Sillä se ei ole demokratiaa, jos vain julkisen sektorin hallussa on sellainen tieto, mikä pitäisi olla kaikkien ulottuvilla kun päätöksiä tehdään.
Julkisen sektorin tietotekniikka on hankittu yhteisin verorahoin, joten sen tulee kuulua mahdollisuuksien mukaan myös yksityiselle sektorille.
Käytännössä asia voidaan ratkaista myös niin, että kunnilla on asioiden tiedottamisvelvollisuus kun kansalaiset haluavat selvittää asioita.
Julkisen sektorin hyväksikäyttöä voidaan näin myös tehostaa ja suunnitellut irtisanomiset ja rakenneuudistukset ovatkin ehkä turhia.
Julkiselta sektorilta sinä saat nyt jo kaiken tarpeellisen tiedon mitä tarvitset, ja ihan ilmaiseksi. on sitten kyse kaavoituksesta, budjeteista, tai melkein mistä hyvänsä mikä on lain mukaisesti julkisesti saatavilla. Asiat mitkä vaativat tietosuojaa ei tietnkään anneta julkisuuteen , muutoin kuin jos se erikseen tarpeen.
Tarkoitan julkisen ja yksityisen sektorin välisiä neuvotteluja. Pitää sopia valtakunnallisesti hinta työlle mihin hintaan yksityinen voi tehdä kunnalle kuuluvia töitä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että yksityiset yllytetään valtion toimesta esim. starttirahan turvin tekemään sellaista mikä ei ole kannattavaa.
Julkisella sektorilla on hallinnassa tiedot siitä, mikä olisi kannattavaa, mutta ei käytä tietoja toiminnassaan tai päätöksenteossa.
Ja miksi käyttäisi jos oma asema on uhattuna ?
Tarvittaisiinko silloin enää Te-keskuksia, tai työvoimatoimistoja, jos ei olisi enää keille jakaa tukiaisia?
Te-keskukset ovat kehittäneet toista tuhatta eri tukimuotoa yrityksille. Tämä ei välttämättä ole hyvä, sillä rahan syytäminen ei suinkaan tarkoita sitä että sillä tehdään tuloksia, tai että se olisi järkevää tai hyvää taloudenhoitoa.
Tarvitaan tietojen, taitojen ja töiden uudelleenjako.
Uusien suunniteltavien tai aloitettavien väylähankkeiden tulee kiistattomasti tukea talouskasvua, parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä ja nopeuttaa työmatka- ja asioimisliikennettä.
Liikenneväylillä on vaikutusta aluekehitykseen ja yrityselämän toimintaedellytyksiin niin kasvukeskuksissa kuin niiden ulkopuolellakin.
Tieverkoston osalta tulee turvata alempiasteisen tiestön liikennöitävyys.
Muuttoliikkeen vaikutukset huomioidaan varmistamalla liikenneverkon toimivuus ja välityskyky pääkaupunkiseudulla ja maakunnallisissa kasvukeskuksissa.
HS 14.02-06:
Helsinki-vastaisuuden pelko jarruttaa pääkaupunkiseudun edunvalvontaa
-harmittavana pidetään vuodesta toiseen jatkuvaa syrjintää liikenneinvestoinneissa.
Seudulle ei välttämättä tule yhtään valtion rahaa, vaikka pääkaupunkiseutu linjaisi perustellusti hankkeensa liikenneministeriön kanssa.
Joa rahaa tuleekin ovat osuudet jotain aivan muuta kuin muualla maassa.
Millä tahansa kannattavuusmittarilla Helsingin seudun liikennehankkeet olisivat valtakunnalliselta merkitykseltään omassa luokassaan.