Suomen Ympäristökeskus nostaa maatalouden suurimmaksi vesien rehevöittäjäksi. Tiloilla on toteutettu monia vesiensuojelutoimia, mutta niillä ei ole vielä ollut riittävää kuormitusta vähentävää vaikutusta, todetaan torstaina julkaistussa SYKE:n raportissa.
Nyt arvioitu tavoiteohjelma hyväksyttiin -98, ja se ulottui vuoteen 2005. Raportin on koonnut SYKE:n kehitysinsinööri Jorma Leivonen. Hänen mukaansa maataloudessa jäädään kauas asetetuista tavoitteista.Leivonen ei ota kantaa siihen, ovatko asetetut tavoitteet ollet maatalouden osalta realistisia.
MTK:n ympäristölakimies Kurt Hemnell pitää -98 hyväksyttyä tavoiteohjelmaa ensi sijassa poliittisena.Siinä ei ole otettu huomioon riittävästi vesistöihin perimmältään vaikuttavia seikkoja . Typen ja fosforin päästöjä piti alentaa puoleen vuoteen -05 mennessä. Tavoitteen tekee kuitenkin mahdottomaksi se, että perusvuotena käytettiin 90 -luvun alkua, jolloin lähes puoli miljoonaa hehtaaria oli poikkeuksellisesti viherkesantona. EU:n tukipolitiikan vuoksi ne kaikki otettiin viljelyyn ja lisäksi uutta peltoa on raivattu. Hemnellin mukaan myös maatalouden ravinnepäästöjen arvioinnissa on uusimpien selvitysten mukaan kohentamista. Järvien ja merien sisäisellä kuormituksella on huomattavasti enemmän merkitystä kuin tähän asti on arvioitu.
Myös yhdyskuntien aiheuttama fosforikuormituksen aleneminen on jäänyt tavoitteesta.
Hemnell ja Leivonen ovat yhtä mieltä siitä, ettei nopeita parannuksia voida maatalouden kautta edes odottaa. Hokkus pokkus-temppuja ei ole, Leivonen sanoo. Hänen mielestään parantamista on mm. suojavyöhykkeiden sijoittamisessa perempiin paikkoihin. Lainaus:MT: 17.2.06, Veikko Niittymaa.
Yllä oleva antaa maatalouden ympäristösuojelusta toisenlaisen kuvan, kuin SDP:n Lintosen viimesyksyinen lausunto. Hän syytti asiantuntemattomasti maanviljelijöitä vastikkeettomasta ympäristötukien nostamisesta. Edellisessä korostetaan, että monenlaisia suojelutoimia on tehty. Mitään väärinkäytöksiä ja laittomuuksia ei ole tapahtunut.
Ikävää asiassa on kuitenkin se, että tuollaiset perusteettomasti annetut heitot jäävät helposti elämään. Vaikka useat asiantuntijatahot ovat ampuneet väitteet alas, korjausta, puhumattakaan anteeksipyyntöä ei ole tapahtunut.
Vihreillä olisi luontoasioiden asiantuntijana hyvä tilaisuus tuoda esille maatalouden ympäristötyötä tukeva kannanotto. Kannaoton lisäksi olisi rakentavaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että laskevan tulokehityksen sijasta maatalous saisi lisää rahaa mm. ympäristön suojeluun.
Nyt arvioitu tavoiteohjelma hyväksyttiin -98, ja se ulottui vuoteen 2005. Raportin on koonnut SYKE:n kehitysinsinööri Jorma Leivonen. Hänen mukaansa maataloudessa jäädään kauas asetetuista tavoitteista.Leivonen ei ota kantaa siihen, ovatko asetetut tavoitteet ollet maatalouden osalta realistisia.
MTK:n ympäristölakimies Kurt Hemnell pitää -98 hyväksyttyä tavoiteohjelmaa ensi sijassa poliittisena.Siinä ei ole otettu huomioon riittävästi vesistöihin perimmältään vaikuttavia seikkoja . Typen ja fosforin päästöjä piti alentaa puoleen vuoteen -05 mennessä. Tavoitteen tekee kuitenkin mahdottomaksi se, että perusvuotena käytettiin 90 -luvun alkua, jolloin lähes puoli miljoonaa hehtaaria oli poikkeuksellisesti viherkesantona. EU:n tukipolitiikan vuoksi ne kaikki otettiin viljelyyn ja lisäksi uutta peltoa on raivattu. Hemnellin mukaan myös maatalouden ravinnepäästöjen arvioinnissa on uusimpien selvitysten mukaan kohentamista. Järvien ja merien sisäisellä kuormituksella on huomattavasti enemmän merkitystä kuin tähän asti on arvioitu.
Myös yhdyskuntien aiheuttama fosforikuormituksen aleneminen on jäänyt tavoitteesta.
Hemnell ja Leivonen ovat yhtä mieltä siitä, ettei nopeita parannuksia voida maatalouden kautta edes odottaa. Hokkus pokkus-temppuja ei ole, Leivonen sanoo. Hänen mielestään parantamista on mm. suojavyöhykkeiden sijoittamisessa perempiin paikkoihin. Lainaus:MT: 17.2.06, Veikko Niittymaa.
Yllä oleva antaa maatalouden ympäristösuojelusta toisenlaisen kuvan, kuin SDP:n Lintosen viimesyksyinen lausunto. Hän syytti asiantuntemattomasti maanviljelijöitä vastikkeettomasta ympäristötukien nostamisesta. Edellisessä korostetaan, että monenlaisia suojelutoimia on tehty. Mitään väärinkäytöksiä ja laittomuuksia ei ole tapahtunut.
Ikävää asiassa on kuitenkin se, että tuollaiset perusteettomasti annetut heitot jäävät helposti elämään. Vaikka useat asiantuntijatahot ovat ampuneet väitteet alas, korjausta, puhumattakaan anteeksipyyntöä ei ole tapahtunut.
Vihreillä olisi luontoasioiden asiantuntijana hyvä tilaisuus tuoda esille maatalouden ympäristötyötä tukeva kannanotto. Kannaoton lisäksi olisi rakentavaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että laskevan tulokehityksen sijasta maatalous saisi lisää rahaa mm. ympäristön suojeluun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luonnonympäristöön sopeutuneessa kulttuurissa on pienimuotoisia maatalous-, puutarha- ja käsityöläisyhteisöjä, joissa harjoitetaan erityyppistä, paikallisiin luonnonoloihin ja kulttuureihin sopeutuvaa viljelyä sekä tarvikkeiden valmistusta. Yhteiskunnan tulee sopivin menetelmin tukea ja rohkaista kaikkia talouksia mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Pienen viljelypalstan hankkiminen ei saa olla kenellekään taloudellisesti vaikeaa. Viljelyssä tulee suosia niitä lajikkeita, jotka parhaiten soveltuvat meidän sääolosuhteisiimme ja välttää niitä, jotka ovat liian herkkiä tai vaativat paljon työtä tai hankalia erikoisjärjestelyjä.
Maatalouden päätehtävänä on ylläpitää paikallista omavaraisuutta ja taata puhtaiden perusravintoaineiden saanti. Luonnon moninaiskäyttö ekologista tasapainoa vaarantamatta antaa ihmiselle mielekästä työtä. Maatalouden tuotantokyky turvataan vain biologisin ja työvaltaisin menetelmin. Uuden biotekniikan tulee palvella paikallistaloutta ja sen luonnottomat muodot, kuten geenimanipulaatio, on kiellettävä ja samalla huolehdittava siitä, ettei maahan tuoda geenimanipuloituja elintarvikkeita.
Vaikka luonnonmukaisessa kulttuurissa ravinto onkin pääasiassa kasvis- ja kalavoittoista, on syytä ylläpitää myös pienimuotoista karjanhoitoa jo peltojen lannoituksenkin vuoksi. Suomen luonnon monimuotoisuus osin perustuu vanhakantaisen maatalouskulttuurin luomiin ympäristöihin. Nykyisin Suomessa uhanalaisiksi luokitelluista eliölajeista huomattava osa edustaa laidun-, niitty- ja hakamaaympäristön seuralaislajistoa. Sen vuoksi riittävän laajamittainen karjatalouden ylläpito on tärkeä. Pääosa siitä palvelisi kuitenkin maidon ja villan tuotantoa. Karjanhoidossa ei saa harjoittaa massatuotantoa, vaan eläimiä tulee kohdella yksilöinä. Ihmisen tulee kunnioittaa eläimiä ja olla loukkaamatta niiden lajiominaisuuksia sekä biologista arvokkuutta.
Turkiseläinten kasvatuksesta tulee kokonaan luopua sitä mukaa, kun on mahdollista siirtyä muihin, eettisesti ja ekologisesti hyväksyttäviin elinkeinoihin.
Maataloudessa, niin kuin kaikessa luonnonkäytössä, ihmisen tulee ottaa huomioon biosfäärin ravinto- ja energiaketjujen jatkuvuus ja eliölajien moninaisuus. Ihmisen on opittava elämään luonnossa luonnonympäristönsä ehdoilla.