Kysymys on niille ateisteille joiden kumppani on myös ateisti tai ellei, niin ainakaan tämä kumppani ei ole uskossa.
Mitä siitä seuraisi jos kumppanisi tulisi elävään uskoon? Hyväksyisitkö tämän asian vai tulisiko teille ero? Jos hyväksyisit, niin yrittäisitkö salata tämän "häpeän" tuttavapiiriltäsi tai alkaisitko avoimesti pilkata?
Tai sanoisitko että uskoa saa kunhan on siitä hiljaa ja salaa tämän uskoontulemisen?
Onko joku kokenut omassa parisuhteessaan tällaisen asian? Jos, niin mitä siitä on seurannut?
Mitä siitä seuraisi jos kumppanisi tulisi elävään uskoon? Hyväksyisitkö tämän asian vai tulisiko teille ero? Jos hyväksyisit, niin yrittäisitkö salata tämän "häpeän" tuttavapiiriltäsi tai alkaisitko avoimesti pilkata?
Tai sanoisitko että uskoa saa kunhan on siitä hiljaa ja salaa tämän uskoontulemisen?
Onko joku kokenut omassa parisuhteessaan tällaisen asian? Jos, niin mitä siitä on seurannut?
Vastaukset 96
Vanhimmat
Vaimoni oli ns. puoiuskossa kun tapasimme mutta tuli järkeensä kun avasin hänelle maailmaa. Jos tulisi uskoon niin omapahan olisi asiansa. Tosin näillänäkymin hänellä on enemmän vihaa uskontoja kohtaa kuin mitään muuta. Lapset tietävät jo itse mitä uskonnot oikeastaan on eikä joulupukkiinkaan ole uskottu vuosikausiin. Kuolevia ovat nämä valtauskonnot joten ei sinäänsä huolta. Luulen että lapset häpeäisi jos äidistä tulisi hihhuli.
Uskohan on kaikkien oma asia eikä sitä pidä tyrkyttää kenellekkään. Vuosia sitten muistan yhden hartaan miehen yrittävän meille siään kun vaimo oli kotosalla yksin lapsien kanssa. Onneksi naapurin miekkonen pääsi lipasemaan avokämmenellä kun ei meinannut ottaa kuuleviin korviinsa.
"Vaimoni oli ns. puoiuskossa kun tapasimme mutta tuli järkeensä kun avasin hänelle maailmaa."
"Uskohan on kaikkien oma asia eikä sitä pidä tyrkyttää kenellekkään."
Ateismista näkökantaa näköjään saa tyrkyttää, mutta ei mitään uskontoon liittyvää. Just just...ei lisättävää...
"Luulen että lapset häpeäisi jos äidistä tulisi hihhuli. "
Huh huh, ei voi muuta sanoa... huolestuttavan kuuloista. Luulen, että sinä olet se jota hävettää ja tyrkytät "uskontoasi" kaikille läheisillesi, jotta sinun ei tarvitse hävetä...
melko säälittävää!!
Huomautuksena tähän keskusteluun..
Henkilökohtaisesti annan arvoa jokaisen vapaalle valinnalle tehdä elämällään mitä tahtoo ja arvostan ihmisiä, jotka ovat valinneet ns. "uskon tien". Kuitenkin olen elämässäni kokenut ahdistelua ja henkistä väkivaltaa etenkin uskovien taholta (esim. hellari-uskovien...) ja siksi nykyään katson hiukan kieroon näitä "Jumalan valittuja". Jokainen ihminen on yksilö, enkä haluaisi arvostella ketään pelkän stereotypian perusteella, mutta kun jotkut mainostavat olevansa uskovia, niin laskee se hiukan pisteitä...
"Ateismista näkökantaa näköjään saa tyrkyttää, mutta ei mitään uskontoon liittyvää. Just just...ei lisättävää..."
Pikemminkin keskusteltiin asiasta ja hän ymmärsi asian -> siis saman minkä minäkin. En siis mennyt ovlta ovelle kuten eräät!!!
"Huh huh, ei voi muuta sanoa... huolestuttavan kuuloista. Luulen, että sinä olet se jota hävettää ja tyrkytät "uskontoasi" kaikille läheisillesi, jotta sinun ei tarvitse hävetä...
melko säälittävää!!"
Niinkuin kirjoitin, lapseni varmasti häpeisivät! Sinun luulosi ei hievauta minua eikä tuskin muitakaan hippasenvertaa.
ovelta ovelle? Siis muut kuin jehovan todistajat?
En nyt itse ainakaan muita tiedä. Uskovaisia taitavat hekin olla, vai väitätko toisin? Onko kysymykselläsi joku tarkoitus?
Puhut uskontojen vihaamisesta. Minä kirjoitin avaustekstissä siitä, että jos puolisosi tulisi uskoon. Siis uskonto ja usko ovat eri asioita.
Uskonnot ovat täynnä traditioita ja kuollutta uskoa.
Uskoontulo taas tarkoittaa että ihminen tekee henkilökohtaisen uskonratkaisunsa tämän elämän aikana ja hänen sielunsa pelastuu.
Tämän lupauksen ottaisin kirjallisena, sillä sen luotettavuus on lievästi sanoen lähimmän huijarisaarnaajan kunniallisuuden luokkaa!
Ja mitähän sinä siitä kirjallisesta todistuksesta hyötyisit? Pyytäisitkö että se laitetaan hautaan kanssasi? Ruumis jää kuitenkin sinne hautaan ja sielu tuskin ottaisi sitä paperilappua mukaan lähtiessään jompaan kumpaan paikkaan...
Teetkös kanssani suullisen sopimuksen vaikka lainasta ? Lainaa mulle 1.000.000€ näin aluksi, maksan heti kun ehdin. Sovitaan suullisesti, mitäs sinä kirjallisella ?
Valitettavasti minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, mutta jos sinulla on niin mielelläni lainaan? :D
Siinähän sinä voit osoittaa miten hyvä ateisti olet kun jeesaat köyhää uskisraukkaa rahallisesti! :D
Kysymys oli siitä että onko kirjallinen/suullinen sana uskottava, ei siitä kuinka jalo ihminen olen. Annan almuistani köyhille enkä sellaisille opportunisteille kuin sinä.
Mutta teit pointtisi selväksi, suullinen sopimus ei ole sinulle riittävä. Nyt kirjalliseen sopimukseen siis..!
että siippaani ei pätkääkään kiinnosta tämä keittiöfilosofointi korkeimmista voimista.
Radio Deitä kuuntelemaan ja TV7 katselemaan, esirukouksia pyytämään, Raamattua lukemaan ja rukoilemaan ja sitten pidät vielä vesipaaston asian hyväksi... kerro sitten että mitä kuuluu...
Okei, vaimoni kuuluu kirkkoon ja lapsemme on kastettu. Itse taas olen pesunkestävä ateisti. Olen kuitenkin saavuttanut epäuskonrauhani eikä minulla ole mitään tarvetta tuputtaa katsomustani toisille, varsinkaan läheisilleni.
Jos vaimoni syventäisi uskonnollista vakaumustaan, tuntisin itseni uhatuksi siinä vaiheessa kun hän vaatisi minulta samaa avioerolla uhaten. "Jumala antaa sinulle paremman puolison", vakuuttaisivat uskonveljet ja -sisaret. Näitä tapauksia on Uskontojen uhrien kertomukset pullollaan. Liittomme puolesta siis pelkäisin enkä mitään ulkopuolisten tuomitsemista tai naureskelua. Julistakoon uskoaan vaikka kassajonossa ("Minulla on tasaraha, kiitos Jumalalle ja Hänen Ainoalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle!")kunhan ei vaatisi minulta samaa.
Teillähän kuulostaa olevan aika tasapainoinen suhde noin epäuskon ja uskon kannalta katsottuna.
Ketään ei pakottamalla saa uskoon ja luultavasti ei epäuskoonkaan.
Olisipa mielenkiintoista kuulla julistusta kassajonossa. :)
Minusta on hyvä että edes joku perheessä harrastaa kirkollisuutta, ettei sekin osa kulttuuriamme jää vallan vaille huomiota. Avioon astuimme sekä kirkollisesti että epäkirkollisesti: siviilivihkiminen käräjätuomarin pakeilla ja jälkeenpäin kirkollinen siunaus hääjuhlineen. Oli aika kova paikka polvistua alttarille, mutta yritin suhtautua siihen samanlaisella tyyneydellä kuin antiikin filosofit joutuessaan uhraamaan keisarille: ainakin sisäisesti kyynisesti hymyillen.
Tuota julistusta kuulee mitä oudoimmissa paikoissa. Joku saattaa istuskella raitiovaunussa hiljaa ja juuri ennen poistumistaan julistaa jotain hyvin uskonnollisen kuuloista. Kerran kiinnitin kaupassa huomiota mieheen, joka seisoskeli tarkkaavaisen ja odottavaisen näköisenä. Luulin häntä aloittelevaksi myymäläetsiväksi. Kadulla hän juoksi minut kiinni ja kertoi nähneensä reppuni luukussa rintanapin, jossa luki "Jeesus tulee - ota koppi!" Hänellä oli ollut sellainen tunne että Jumalalla oli häntä varten jokin erityinen tehtävä sillä hetkellä. Merkkiäni hän piti - no, merkkinä :-) Hän yritti saada minua mukaansa johonkin kristittyyn pienryhmään ja minä tietty kainostelin siinä kävellessämme. Torin laidalla erotessamme kiitin häntä kädestä pitäen siitä, että hän tunsi huolta kuolemattoman sieluni puolesta vaikken itse moista tuntenutkaan.
>>>Minusta on hyvä että edes joku perheessä harrastaa kirkollisuutta,>>>
En malta olla sanomatta, että on ihan eri asia kuulua johonkin kirkkoon, uskonliikkeeseen tai muuhun porukkaan kuin olla uskossa - kun viittasit tuohon kirkollisuuteen. Uskovainen on tehnyt uskonratkaisun lähteä seuraamaan Jeesusta, kun taas johonkin kirkkoon kuuluminen ei mitenkään automaattisesti takaa että tuo henkilö olisi uskossa vaikka kuuluukin kyseiseen kirkkoon.
Olit hyvin kohtelias kun kiitit tuota miestä joka oli huolissaan kuolemattoman sielusi tilasta. Ihmiset voivat hyvin monista lähtökohdista alkaa julistamaan. Joskus kyse voi olla sairaudestakin. Jotkut mielisairaat ihmisethän voivat kuvitella jopa itse olevansa Jumala. Tämän sanoin siksi, että en väitä että kaikki Jumalan nimissä tapahtuva julistaminen olisi Jumalan tahdon mukaista ja oikeaa. Paljon väärinkäytöksiä tapahtuu valitettavasti näissäkin asioissa ja nämä ovat aikaan saamassa hämmennystä ja ristiriitoja.
Uskominen tai uskomatta oleminen on jokaisen henkilökohtainen asia, myös minun puolisoni. Niin kauan kuin perheessämme säilyy "elä ja anna muiden elää" -tyyppinen kunnioitus toisen ajatuksia ja tunteita kohtaan, en koe tarpeelliseksi puuttua siihen, mihin tai miten puolisoni uskoo.
Varmaan meillä käytäisiin keskustelua siitä, miten lapsille kerrotaan asioista. Tähän asti on puhuttu tyyliin "joku uskoo näin ja joku taas noin", eikä heille ole tarjottu mitään elämänkatsomusta ainoana oikeana. Panostamme lähinnä siihen, että he oppisivat elämään siivosti tämän elämänsä ja tottelemaan sen verran yhteiskunnan sääntöjä, että pysyvät vankilan muurien ulkopuolella ;)
Ehkä, jos puolisoni rupeaisi kovin kapeakatseisesti julistamaan omaa uskoaan Ainoana Oikeana Totuutena, niin meillä ainakin keskusteltaisiin asiasta vakavasti - saattaisi siinä olla kriisin paikka. Onneksi puolisoni on luonteelataan hyvin harkitseva, järkevä ja analyyttinen, joten en voi kuvitella hänen "hurahtavan" omaa totuuttaan julistavaksi.
Enkä siis tarkoita hurahtamisella ylipäänsä uskoon tulemista vaan sitä, että täysin kritiikittömästi uskotaan Raamattu (tai jotkut osat siitä) ainoaksi oikeaksi totuudeksi, jota sitten tyrkytetään väkisin muille kaikki tieteellisesti todistetut argumentit sivuuttaen ja vailla mitään kunnioitusta muiden ihmisten vakaumusta kohtaan.
>>>Uskominen tai uskomatta oleminen on jokaisen henkilökohtainen asia, myös minun puolisoni. Niin kauan kuin perheessämme säilyy "elä ja anna muiden elää" -tyyppinen kunnioitus toisen ajatuksia ja tunteita kohtaan, en koe tarpeelliseksi puuttua siihen, mihin tai miten puolisoni uskoo. >>>
Tuo periaate voisi paremminkin olla "älä usko, mutta anna toisten uskoa".
Eivät uskovaiset tarkoita tyrkyttää uskon asioita. Mutta joskus uskoontulo on niin suuri asia, että sitä on vaikea salata: se voi kuultaa läpi vaikka siitä ei puhuttaisikaan.
Tietysti on ihmisiä jotka ovat niin vihamielisiä kaikille uskonasioille, että heidän mielestään jo uskovan ihmisen olemassaolo on "tyrkytystä".
Mitä vikaa alkuperäisessä periaatteessani oli, kun se piti alleviivata koskemaan pelkkiä uskonasioita? "Elä ja anna muidenkin elää" on parempi motto, sillä se koskee elämässäni myös muita alueita, ei pelkästään uskoa tai uskomatta olemista. En myöskään koe omakseni elämänohjetta "älä usko", koska ei se ole minulle mikään itsetarkoitus. Nyt en usko, mutta kukaanhan ei tiedä huomisesta.
Ja kyllä vaan toiset uskovaiset todella tyrkyttävät omaa uskontoaan. Ahdistavimpia ovat sellaiset, jotka pelkäävät kuollakseen ystäviensä, tuttaviensa ja sukulaistensa joutuvan helvetin liekkeihin, jos heitä ei saa käännytettyä. Sellaisten ihmisten kanssa on vaikeaa saada aikaiseksi edes kevyttä keskustelua jokapäiväisistä asioista. Minulla ei ole tarvetta mollata kenenkään vakaumusta, ja siksi pysyttelen mieluiten etäällä moisista julistajista - enkä tosiaankaan halua sellaista omaan kotiini.
Olen käynyt myös kiinnostavia ja antoisia keskusteluja uskonasioista uskovien ystävieni kanssa, joten en tunnista itsessäni vihamielisyyttä uskonasioita kohtaan.
>>>Mitä vikaa alkuperäisessä periaatteessani oli, kun se piti alleviivata koskemaan pelkkiä uskonasioita? "Elä ja anna muidenkin elää" on parempi motto, sillä se koskee elämässäni myös muita alueita, ei pelkästään uskoa tai uskomatta olemista. En myöskään koe omakseni elämänohjetta "älä usko", koska ei se ole minulle mikään itsetarkoitus. Nyt en usko, mutta kukaanhan ei tiedä huomisesta.>>>
Selvä. Ei kai tuossa "elä ja anna muidenkin elää" mitään vikaa ollut, tulipahan vaan mieleen se toinenkin versio, mutta se nyt oli vain ehdotus.
Joten se siitä.
>>>Ahdistavimpia ovat sellaiset, jotka pelkäävät kuollakseen ystäviensä, tuttaviensa ja sukulaistensa joutuvan helvetin liekkeihin, jos heitä ei saa käännytettyä. Sellaisten ihmisten kanssa on vaikeaa saada aikaiseksi edes kevyttä keskustelua jokapäiväisistä asioista.>>>
Tuollainen ahdistelu onkin ahdistavaa. Kyllä uskovainenkin voi joutua tuollaisen ahdistelun kohteeksi, koska jonkun mielestähän toisen ihmisen elämässä voi aina olla paljon korjailtavaa! Tuollaisen ahdistelijan omassa elämäntilanteessa voi olla jokin kriisi joka tuolla tavalla laittaa paniikin omaisesti käännyttämään. Joskus voi olla kyse myös siitä, että tuolla ihmisellä on mielenterveydellisiä ongelmia ja hän ei pysty kontrolloimaan omaa käyttäytymistään.
Kertomasi perusteella saan sellaisen kuvan että olet melko suvaitsevainen eri tavalla ajattelevia kohtaan.
Noh, sehän riippuu ihan tapauksesta eli millä tyylillä tulisi uskoon. Jos alkaisi teurastamaan vuohia tai kieltäisi rokkimussiikin kuuntelun niin sitten pitäs kyllä pätkästä poikki.
Mutta jos olisi sellainen perususkovainen että juopi viinaa ja harrastaa esiaviollista seksiä kunhan pitää sen tsiisuksen sydämessä niin mikäpä siinä. Mielenkiintoisia keskusteluja kyllä syntyisi. Ja mitäpä sitä salaamaan, siis jos samalla tavalla pysyisi meiningissä mukana kuin ennekin. Saisi itse kertoa tyypeille että Jesse on nyt idoli.
Meillä on kyllä jumalat ja jeesukset ja pirut niin elävinä sydämissä että sellainen vammainen zombie-uskoontulo ei kuulosta todennäköiseltä. Elossa pysytään.
>>>Mutta jos olisi sellainen perususkovainen että juopi viinaa ja harrastaa esiaviollista seksiä kunhan pitää sen tsiisuksen sydämessä niin mikäpä siinä.>>>
- Eihän tuo kovin uskovaiselta kuulosta. Jos puolisosi tulisi uskoon niin saattaisi tulla hankaluuksia noiden juttujen kanssa.
Kyllä se on ihan uskovaistenkin meininkiä. Ei tarvitse olla koko ajan synkissä synnintunnoissa. Kyllähän ne kakki synnit saa kuitenkin anteeksi.
Mutta kyllähän se ottaisi päähän jos elämästä nauttimista toinen alkaisi pitää syntinä. Eilen itse asiassa naureskeltiin että "jumala suuttuu" varmaan aika monesta asiasta mitää tehdään. Ei se mitään jos toisia ihmisiä tapetaan jossain mutta se seksi...grrr...pilven päältä kuuluu vihaista murinaa.
Varmaan on tuollaisiakin uskovaisia, meitähän on joka junaan ja osa jää laiturille. Jumala ei tietty hyvää tykkää jos aletaan rellestämään ihan miten sattuu ja kuitataan kaikki aina vaan sillä, että kyllähän kaikki anteeksi saadaan.
Jumala on kuitenkin enemmän kuin ihminen ja ihminenkään ei kauaa siedä sellaista välinpitämättömyyttä, että aina häntä kohdeltaisiin miten sattuu ja tuumattaisiin vaan, että kyllä kai tämäkin taas anteeksi saadaan.
Kieltämättä eri synnit arvostellaan ainakin monien uskovien asteikolla aivan eriarvoisiksi. Seksuaaliset (avioliiton ulkopuolella) rellestämiset eivät ole kaikkein vähäisimpiä syntejä, syynä lienee se, että usein noista asioista on erinäisiä seuraamuksia. Toisaalta syntiä on myös ylpeys, anteeksiantamattomuus, kovuus jne. Joten ei ole vaaraa siitä että kukaan ihminen synnittömäksi vallan jäisi.
Unohdat ateistit, jotka ovat synnittömät.
En tiennytkään että ateisti uskoo syntiin!
:D
En ihan saanut selvää mitä ajatuksillasi ajoit takaa. Eli kyllä syntiä tehdään eikä sitä voi kaikkea toivoa anteeksi saavansa mutta kuitenkaan niistä ei tuomita mutta kyllä se jumala vähän suuttuu...
"Jumala on kuitenkin enemmän kuin ihminen ja ihminenkään ei kauaa siedä sellaista välinpitämättömyyttä,"
Enemmän? Niin, luulisi että enemmän siinä mielessä että ei katso asioita pienessä mittakaavassa vaan tarkkailee ihmiskunnan henkistä tilaa tuhansien vuosien perspektiivissä. Mutta mitäpä minä sitä tietäisin.
Näinhän se on, synnitön ei ole kukaan. Toiset ne harrastelee niitä lihallisiä syntejä ja toiset henkisiä syntejä kuten ahdasmielisyyttä tms. Oma on jokaisen valinta.
No, alkuperäiseen aiheeseen: onneksi kumpikaan meistä ei tunnusta suhteessa muuta syntiä kuin se, että toista loukkaa tai toisesta ei välitä. Se on pahinta. En usko että jumala kiristelee hampaitaan sen takia että kaksi pakanaa täällä elää kituuttelee vuora-asunnossa toisiaan ja kotieläimiä rapsutellen.
>>>No, alkuperäiseen aiheeseen: onneksi kumpikaan meistä ei tunnusta suhteessa muuta syntiä kuin se, että toista loukkaa tai toisesta ei välitä. Se on pahinta. En usko että jumala kiristelee hampaitaan sen takia että kaksi pakanaa täällä elää kituuttelee vuora-asunnossa toisiaan ja kotieläimiä rapsutellen.>>>
Kaikkia ihmisiä, niin uskosta osattomia kuin uskoviakin Jumala rakastaa, mutta ei rakasta heidän pahoja tekojaan. Jumala myös kutsuu ihmistä luokseen, mutta ei hän pakota ketään tulemaan. Pelastuksen vastaanottaminen on vapaaehtoista.
Hyvää jatkoa teille ja kotieläimillenne.
kolkyt vuotta kimpassa eikä olla handu & handussa dallattu tähänkään saakka. Molemmilla riittänyt kunnioitusta toista kohtaan ja jaksettu toisiamme. Koskaan ei olla yläkerrasta mitään pyydetty eikä myöskään saatu. Omillaan olllaan toimeen tultu, hyvin menee, mutta ei se oo haitannu. Jos Jesse flyttais meille eli alkaisi jomman kumman meistä kimpassa styylaamaan, ja jos noin dorgan illuusion kanssa pitäis arvuutella, sanoisin, että ihan sama niin kauan, kun polvirukoukset pysyisivät henkilökohtaisina. Siinä vaiheessa, kun iltamia alettaisiin pitää meillä himassa tai jos Jesse alkaisi häiritä toista meistä liiaksi, veikkaisinpa, että asianomainen tajuaisi itse poistua etuvasemmalle. Mutta onneksi asian kanssa ei tarvitse, kun spekuloida. Luulen, että vaimoni tunnustaa vaikka lesboudenkin ennemmin kuin jonkun hihhuli-jutun. Sitä paitsi olis siinä lesboudessa se hyvä puoli, että sen mäkin voisin hyväksyä. Tykkään meinaan muijista itekin. Ei muuta, kun koeta löytää takas normaaliraiteille ja jätä noi hihhulijutut ennen kuin muuttuvat sairausasteelle. On meinaan hiffannut, että harva lekuri osaa edes heittää rohtoja tommoseen hihhuli-horkkaan.
Laput vek vaan silmiltä ja megeen rulettaan!
>>>Ei muuta, kun koeta löytää takas normaaliraiteille ja jätä noi hihhulijutut ennen kuin muuttuvat sairausasteelle. >>>>
- Mitä luulet, voisiko ateisti hihhuloida itsensä ateismin kanssa sairausasteelle? Ja mikähän siihen sitten auttaisi? Ehkä ateisti viimein nöyrtyisi lähtemään rukousjonoon apua pyytämään? :)
siinä niin uskovainen kuin ateistikin voi hihhuloida nuppinsa sekasin, jos ottaa juttunsa liian vakavasti. Eikä siinä mitkään rukousjonot silloin auta. Ek sä kelaa, et noi polvirukouksethan vie monelta nupin sekasin. Etenkin tämmöset jälkipelit, joita harrastat. Kelaa vähän! Uskovaisille pitäis panna joku oma 'pöpilä' pystyyn missä ne vois kelaa noit omia juttuja. Sä varmaan pääsisit sinne ineen hetiin ekojen joukossa.
"Mitä siitä seuraisi jos kumppanisi tulisi elävään uskoon?"
Elävään? Voiko siis tulla kuolleeseenkin uskoon? Ikään kuin zombina. Se olisi kyllä kauheaa, jos vaimoni ryhtyisi zombina uskoon. Toisaalta uskovat ovat uskonsa "elävyydestä" huolimatta kuin hypnoosissa eli joka tapauksessa zombeja tai sentään ohjelmoituja robotteja.
"Hyväksyisitkö tämän asian vai tulisiko teille ero?"
Valitettavasti uskonto invalidisoisi elämää tavalla tai toisella, mitä kautta tulisi ainakin vaikeuksia. Ihmisellä ei ole uskovien mainostamaa vapautta, jos itsensä täytyy sitoa tietynlaisiin pakkoliikkeisiin.
>>>Valitettavasti uskonto invalidisoisi elämää tavalla tai toisella, mitä kautta tulisi ainakin vaikeuksia. Ihmisellä ei ole uskovien mainostamaa vapautta, jos itsensä täytyy sitoa tietynlaisiin pakkoliikkeisiin.>>>
- Samalla tavallahan sinun epäuskosi invalidisoisi tämän uskoontulleen puolisosi elämää. Vai "pakkoliikkeisiin"? Mitähän nekin ovat?
Oirehtii niin, että on pakko kirjoittaa ketju täyteen vaikka kuuppa lyö tyhjää......
Puutarhakutsujen onttopäälle! :D
Kerro vähän kuuppasi sisällöstä!
"Samalla tavallahan sinun epäuskosi invalidisoisi tämän uskoontulleen puolisosi elämää."
No eipä ole puolisollani onneksi halukkuutta uskovien tarjoamiin "ihanuuksiin" eli niihin elämää invalidisoiviin piirteisiin.
"Vai 'pakkoliikkeisiin'? Mitähän nekin ovat?"
Arvasinkin, ettet halua tajuta tätä. Katsos vähän kaikki tuntuu olevan uskoville sitä syntiä ja tätä kautta ei passaa tehdä mitään paitsi käydä niissä pakkojumalanpalveluksissa jne. ja noudattaa uskovien muita pakkoliikkeitä sekä kulkea tekopyhä ilme naamallaan ja päästellä (uskovien mielestä ihan luvallisesti) kaikenlaista pehmoista suustaan. Se lähimmäisrakkaus heiltä on kuitenkin aina kadoksissa heidän Jumalansa tapaan.
>>>Vai 'pakkoliikkeisiin'? Mitähän nekin ovat?"
Arvasinkin, ettet halua tajuta tätä. Katsos vähän kaikki tuntuu olevan uskoville sitä syntiä ja tätä kautta ei passaa tehdä mitään paitsi käydä niissä pakkojumalanpalveluksissa jne. ja noudattaa uskovien muita pakkoliikkeitä sekä kulkea tekopyhä ilme naamallaan ja päästellä (uskovien mielestä ihan luvallisesti) kaikenlaista pehmoista suustaan. Se lähimmäisrakkaus heiltä on kuitenkin aina kadoksissa heidän Jumalansa tapaan.>>>
- Odotin vaan jotakin esimerkkejä noista "pakkoliikkeistä". Tiedoksi sinulle, että itse en pakon vuoksi vältä joitakin asioita, elän suurin piirtein sellaista elämää kuin haluankin, vaikka olen uskossa. Se että olen uskossa ei tarkoita että olisin kaikessa hirveän esimerkillinen, arvostelkoon ihmiset miten tykkäävät. Rakastan Jeesusta ja haluan elää niin kuin Jumalan Sana neuvoo, se on sitten eri asia miten siinä onnistun... Uskova on ihminen siinä missä ei-uskovakin, lähimmäisrakkaus ei tule uskovalle luonnostaan, enkä väitä itsekään että olisin kauhean rakkaudellinen. On eri asia tietää miten asiat tulisi olla kuin niiden käytännössä toteuttaminen. Jumala kuitenkin näkee sydämeni tilan ja tietää että tarkoitukseni on monta kertaa parempi kuin se, mihin pystyn. Täydellinen en ole eikä minusta tule täydellistä.
Jos joskus kuitenkin sinusta tulee uskova, niin sitten voit meille muille uskoville näyttää miten rakkaudellinen sinä olet. :)
Valitettavasti olen uskovien elämää seurattuani huomannut, että heillä on tiettyjä pakkoja uskontonsa ja uskovaisuutensa vuoksi. Juuri siksi en usko, kun sanoit:
"itse en pakon vuoksi vältä joitakin asioita, elän suurin piirtein sellaista elämää kuin haluankin, vaikka olen uskossa"
Se on vale.
"Jos joskus kuitenkin sinusta tulee uskova, niin sitten voit meille muille uskoville näyttää miten rakkaudellinen sinä olet. :)"
Uskovaa minusta ei voi tulla, koska en saata uskoa olemattomiin. Rakkauteen en tarvitse herraa, sillä olen hetero :)
Ilmeisesti sinä kuvittelet, että kaikki ihmiset haluavat elää juuri sellaista elämää kuten sinä?
Vaikka tarkalleen ottaen en tiedä millaista sinun elämäsi on, niin tiedän mitä itse elämältäni toivon ja odotan. Tulin uskoon aikuisena ja monet jutut ehdin kokea sitä ennen. Joten ei minun tarvitse lähteä joitakin kokemuksia metsästämään sellaisen elämän kautta jota uskoni ei hyväksyisi. Olen suht tyytyväinen nykyiseen elämääni. Tietysti rahaa saisi olla enemmän ja viikonloppuja voisi olla viikossa useampia, mutta kaikkea ei voi saada.
"Ilmeisesti sinä kuvittelet, että kaikki ihmiset haluavat elää juuri sellaista elämää kuten sinä?"
Elämäni tuntuu käyvän monilla kateeksi, joten tiedän, että heillä on hinkua juuri sellaiseen elämään kuin minulla :)
"Tietysti rahaa saisi olla enemmän ja viikonloppuja voisi olla viikossa useampia, mutta kaikkea ei voi saada."
Mutta eikös se Jumala ole kaikkivoipa? Jospa hän uudistaisi kalenterin ja laittaisi keskelle viikkoa yhden viikonvaihteen lisää. Silloin voitaisiin arpoa enemmän lottonumeroita ja sinulla voisi käydä tuuri ja tulisit rikkaaksi. Nyt reippaana rukoilemaan!
Ovatko kaikki toiveesi joskus toteutuneet? Jos, niin oletko tullut onnellisemmaksi ihmiseksi?
Ihminen ei yleensä ole onnellinen jos hän saa kaikenlaista hyvää - useimmiten ihminen vaan toivoo yhä enemmän ja enemmän, mikään ei riitä.
En usko että olisin hirveän onnellinen, vaikka olisi rahaa kasoittain ja enemmän viikonloppuja. Todellisuus on yleensä erilainen kuin kuvitelmat.
Sehän on mukavaa jos sinulla on asiat niin hyvin että toisten kateeksi käy. Toivottavasti saat viettää hyvää elämää jatkossakin.
"Ovatko kaikki toiveesi joskus toteutuneet? Jos, niin oletko tullut onnellisemmaksi ihmiseksi?"
Eivät ole ja se kyllä harmittaa. Olisin paljon onnellisempi, jos kaikki toiveeni olisivat toteutuneet.
"Ihminen ei yleensä ole onnellinen jos hän saa kaikenlaista hyvää - useimmiten ihminen vaan toivoo yhä enemmän ja enemmän, mikään ei riitä."
Mistähän sinäkin tuollaista joriset? Tuskin olet tehnyt koko maailman kattavaa tutkimusta, miten ihmiset tuon asian kokisivat. En toivo sellaista, johon minulla ei olisi realistisia mahdollisuuksia, ja totta kai ihmiset pyrkivät elämäänsä parantamaan, eivätkä huonontamaan. Vai?
"En usko että olisin hirveän onnellinen, vaikka olisi rahaa kasoittain ja enemmän viikonloppuja. Todellisuus on yleensä erilainen kuin kuvitelmat."
Minä taas uskon, ettet pahastuisi, vaikka sitä rahaa tulisi yhden lottopotin verran ja vapaata olisi enemmän.
"Sehän on mukavaa jos sinulla on asiat niin hyvin että toisten kateeksi käy. Toivottavasti saat viettää hyvää elämää jatkossakin."
Sanos muuta. Sitä minäkin toivon, kiitosta vain. Saas nähdä, toteutuuko toive.
Hämmästyttää ! Oli pakko kirjoittaa kun kerrankin olen samaa mieltä kanssasi.
--- Ihminen ei yleensä ole onnellinen jos hän saa kaikenlaista hyvää - useimmiten ihminen vaan toivoo yhä enemmän ja enemmän, mikään ei riitä. ---
Tämä pitää täysin paikkansa todella monien ihmisten kohdalla. Liian monet ihmiset ovat sitku-mutku-ihmisiä.
Ensin he haaveilevat tulevaisuutta..sitten kun saan sen, sitten kun tapahtuu sitä..jne.
Sitten kun hän saa ne, alkaa mutku-vaihe.
Pitäisi elää tässä ja nyt. Iloita siitä mitä on ympärillään, eikä haaveilla sellaisesta tulevasta mistä ei ole mitään takeita.
Sydämenuskovaa... eiku sori tässä ketjussahan sun roolinimi onkin Sunglasses.
Säälin jo etukäteen sunista JOS läskiponttoonille joskus selviää se tosiasia että minä en todellakaan ole se NASSE josta hän on vakomärkiä päiväuniaan haaveillut!
Wake up, BABE! Ei nasse enää lue sun nimerkkkiäs, niinku ei muutkaan veteraanit...
Usko tai älä. Olet kyllä tunnetusti kova uskomaan olemattomaan huuhaahan.....
>>> Olisin paljon onnellisempi, jos kaikki toiveeni olisivat toteutuneet. >>>
- Mainitsit siitä, etten ole tehnyt tästä aiheesta kaiken kattavaa tutkimusta, en olekaan. Oma elämänkokemuskin jotakin kertoo kyseisestä aiheesta ja sivusta seuranneenakin huomaan, että toteutunut unelma ei aina ollutkaan ihan sellainen kuin oli luultu ja odotettu. Aika pian se uutuudenviehätys haihtuu ja sitten on jo uusien unelmien vuoro.
>>> En toivo sellaista, johon minulla ei olisi realistisia mahdollisuuksia, ja totta kai ihmiset pyrkivät elämäänsä parantamaan, eivätkä huonontamaan. Vai? >>>
- Niin, kyllä kai yleensä ihmiset ainakin pyrkivät elämäänsä parantamaan. Ainakin he luulevat niin tekevänsä. Vuosien kuluttua saatetaan karvaasti kokea, ettei nuo asiat parantaneetkaan elämää.
- Luin joskus eräästä miljonääristä, joka tuli niin saidaksi vanhuudessaan, ettei enää raaskinut antaa pestä vaatteitaan kun pelkäsi että ne kuluvat!
- Joku saattaa asettaa tavoitteekseen kaikenlaista materiaalista hyvää, joita hankkiakseen joutuu tekemään pitkää työpäivää erossa perheestään. Kuitenkaan tuo perhe ei ole itsestäänselvyys, vaan sekin vaatisi oman aikansa. Sitten kun perhe hajoaa niin on myöhäistä korjata niitä asioita. Eli siinä yksi esimerkki siitä, kun joku luulee parantavansa omaa ja toistenkin tilannetta ja paremminkin vain huonontaa niitä.
>>>Minä taas uskon, ettet pahastuisi, vaikka sitä rahaa tulisi yhden lottopotin verran ja vapaata olisi enemmän.>>>>
- Ei olisi ainakaan mikään ongelma jos rahaa ja vapaata olisi enemmän. En sitten tiedä, olisinko onnellisempi? Mutta mahtaisiko mikään raha riittää jos oikein pääsisi rälläämisen makuun? Olisi kivaa matkustella ja salaa lahjoittaa rahaa persaukisille. Tarvitsisin useammankin lottopotin!
>>>Pitäisi elää tässä ja nyt. Iloita siitä mitä on ympärillään, eikä haaveilla sellaisesta tulevasta mistä ei ole mitään takeita. >>>>
Niin, tuo on ihan totta, mutta lisään että haaveetkin ovat tärkeitä. Täytyyhän jotakin tulevaisuuden suunnitelmia tehdä ja mieluummin minä odotan hyvää tulevaisuudelta kuin pahaa. Ja jos joku haave joskus toteutuisikin, niin se on mukava yllätys. Mutta en ota niitä liian vakavasti. Tässä hetkessä eläminen ja elämän monista pienistä ilonaiheista nauttiminen tekee elämästä elämisen arvoista.
Heippa taas, Prinssi! Alkoiko ujostuttaa kun et nimeäsi laittanut näkyviin? :)
Hyvää illan jatkoa sinullekin!
Esitellä itseäni kaltaisellesi.
Ja sinun nimesi on...............?
Esittelit jo itsesi, olet ihratynnyri Pikku-prinssi. Osuiko oikeaan?
"...Oma elämänkokemuskin jotakin kertoo kyseisestä aiheesta ja sivusta seuranneenakin huomaan, että toteutunut unelma ei aina ollutkaan ihan sellainen kuin oli luultu ja odotettu. Aika pian se uutuudenviehätys haihtuu ja sitten on jo uusien unelmien vuoro."
Olet oikeassa, mutta kaikkiin se ei päde.
Ja juuri siksi ihminen haluaa parantaa olosuhteitaan, jos se toive ei olekaan toteutunut toivotulla tavalla tai siihen tottuu. Uutta pitää olla. Muutenhan kehitys pysähtyy. Jos jää paikalleen se on kuin mainitsemasi rikas, joka ei enää pystynyt pesemään vaatteitaan nuukuuksissaan. Kehityshän on sellaisessakin tilanteessa pysähtynyt.
"- Niin, kyllä kai yleensä ihmiset ainakin pyrkivät elämäänsä parantamaan. Ainakin he luulevat niin tekevänsä. Vuosien kuluttua saatetaan karvaasti kokea, ettei nuo asiat parantaneetkaan elämää."
Voi olla, mutta kun ihminen ei osaa ennustaa kuitenkaan asioita, valinnat on tehtävä niillä edellytyksillä kuin on. Joka tapauksessa eli aina valinnat eivät silti tuota karvasta kalkkia. Pysähtymällä sivuraiteelle asioita ei taatusti muuteta ainakaan paremmiksi. Perheitä on kerrassaan tapettu taloudellisten huolien keskellä. Ei sekään ehkä paras lopputulos.
"Tarvitsisin useammankin lottopotin!"
Toivotaan, että niin käy.
On Nassesta unelmointi tehnyt tepposet, Minähän olen kuvauksesi mukainen ihrapersenörtti!! Mutten silti huoli samanlaista silavaläjää!! ...varsinkaan jos tämä vielä väittää olevansa uskis.
Nasse tuskin muistaa sua koskaan olleenkaan!!!
>>>mutta kun ihminen ei osaa ennustaa kuitenkaan asioita, valinnat on tehtävä niillä edellytyksillä kuin on. Joka tapauksessa eli aina valinnat eivät silti tuota karvasta kalkkia. Pysähtymällä sivuraiteelle asioita ei taatusti muuteta ainakaan paremmiksi. Perheitä on kerrassaan tapettu taloudellisten huolien keskellä. Ei sekään ehkä paras lopputulos. >>>
Niin se on. Joka päivä joutuu tekemään monia valintoja ja niistä monilla voi olla suurikin vaikutus tulevaisuuteen. Uskovainen voi pyytää Jumalalta viisautta (vaikkakin Jumala on niin viisas, ettei anna ihmisen täydellisesti onnistua kaikessa, sillä ihminen varmasti alkaisi luulla itseään Jumalaksi jos kaikki 100%:sti onnistuisi). Uskovainen voi kapinoida Jumalalle, jos ei asiat menneet hyvin vaikka oli viisautta Jumalalta rukoiltu. Mutta kenellekäs ateisti voi kiukutella? :) - Ateistin täytyy vaan syyttää itseään, jos suunnitelmat menivät mönkään.
Raamatussa neuvotaan Snl.11:15
"Joka vierasta takaa, sen käy pahoin". Tuon lukemalla ja noudattamalla kehoitusta muutamat taloudelliset katastrofit olisi voitu välttää.
Järkyttäviä nuo uutiset taloudellisen ahdingon vuoksi tapetuista perheenjäsenistä. Jos nuo asianosaiset olisivat puhuneet avoimesti taloudellisista ongelmistaan, olisi varmaan jokin keino löytynyt heidän tilanteeseensa. Epätoivoisena ihminen ei usein näe kuin yhden ratkaisun.
Jokaisen pitäisi saada päättää elämänsä tärkeimmistä valinnoista, mutta tapahtuuko yleensä niin? Monet ihmiset ajattelevat valintoja tehdessään, että mitä ne toiset ihmiset tästä ajattelevat ja jos valitsen mitä haluan, onko siitä hyötyä minulle ja saanko jonkun hyväksynnän jos valitsenkin näin?
Huomenna on taas uusi päivä, hyvä päivä, toivokaamme!
Oletko aina ollut yhtä kiukkuinen? Et sinä ketään hämää noilla huuteluillasi. Kukapa muu rupeaisi Nassen asiamieheksi kuin Nasse itse? :D
Päähänpinttymäsi saa sut vain näyttämään entistäkin tyhmemmältä.
Miksi Nasse haluaisi kiistää sulle vittuilemisen? Hänhän vittuilee kaikille hihhuleille!
Mitä pitenpään jatkat, sen selvemmin jokainen näkee että olet Fat ass pig, looking for love!
Sori! Ei heru!
Nassepa tietenkin! Nassea on helppo lukea kuin avointa kirjaa: Nasse ei hämää ketään. Kukaan ei ole niiin nassemainen kuin Nasse!
Luule mitä luulet, vitut minä siitä jos nasseksi luullaan! Tavallisen vaatimattomana tallaajana en vaan viitsis varastaa toisen mainetta. Sellanen on krisseleiden heiniä!
Ei mua haittaa hevonvittua mitä muuta te älykääpiöt uskonnollisten harhojenne lisäksi itsellenne luulottelelette.
Kerron tässä etten yritä väittää olevani nasse, siltä varalta että nasse itse tai joku muu täysijärkinen lukee tämän.
Te vajaakuupat saatte mun puolesta uskoa vaikka raamattuun! Haha
Todennäköisesti homma ei toimisi enää, koska uskiksille on syntiä olla avosuhteessa. Luultavasti "elävässä uskossa" olevalle henkilölle on tärkeää naimisiin meno jumalan silmien alla, ja itselle sellainen taas olisi selvääkin selvempi vale.
Olisin rehellinen ja sanoisin ei enää kiitos!
>>>Todennäköisesti homma ei toimisi enää, koska uskiksille on syntiä olla avosuhteessa. Luultavasti "elävässä uskossa" olevalle henkilölle on tärkeää naimisiin meno jumalan silmien alla, ja itselle sellainen taas olisi selvääkin selvempi vale.
Olisin rehellinen ja sanoisin ei enää kiitos!>>>
- Luultavasti siinä juuri noin kävisikin. Ellei se toinen henkilö ehtisi hyvästellä ensin.
Niin suurta kotihoidon tukea ei olekaan, että pystyisin omaistani enää yksin hoitamaan. Olisi laitospaikka haettava. Se edellyttäisi luonnollisesti itse hoitoon hakeutumista, joka ei yleensä uskovaisilta onnistu. Joten saisitte pitää hyvänänne.
Sinä siis syyllistyisit heitteille jättöön?
vastuulla on tarjota hoitopaikka vammaisilleen (heh-heh)!
Entä kenen kuuluu hoitaa ateismin kautta järkensä valon pimentäneet?
sekoboltsien joukkoon voi laittaa koska kyse on vapaasta ajattelusta. Onko pelkoa, että oma hehkulamppusi alkaisi jo himmenemään?
En tiedä oletko parisuhteessa, mutta oletetaan argumentin takia että olisit. Miten sinä suhtautuisit, jos kumppanisi olisi ateisti tai tulisi ateistiksi?
Itse en ole parisuhteessa, joten en pysty vastaamaan kysymykseesi.
'alentua' kyselemään tollasta? Vai haetko sunista ikuista elämän kiistakumppania? Taidatkin olla pervo. Siinä tapauksessa ymmärrän.
Jos kumppanini tulisi ateistiksi, niin katselisin vähän aikaa että mitähän tuostakin tulee...
Niin suuri mielenmuutos laittaisi arvelemaan, että onkohan jostakin mielenterveydellisestä ongelmasta kyse? Eli hoitoon ohjaus voisi tulla kyseeseen ainakin jos tuo ateismi yltyisi vallan ateistihihhuloinniksi.
Jos olisin haeskelemassa kumppania, niin tämän täytyisi olla uskovainen, koska ateistin kanssa olisi jo yksi suuri riidanaihe valmiina. Varmaan ateistin ja uskovaisen välillä syntyisi mielenkiintoisia keskusteluja, mutta ristiriita ateistin ja uskovan välillä olisi aivan liian suuri että sellaista maanpäällistä helvettiä ryhtyisin vartavasten järjestämään.
"Niin suuri mielenmuutos laittaisi arvelemaan, että onkohan jostakin mielenterveydellisestä ongelmasta kyse? Eli hoitoon ohjaus voisi tulla kyseeseen ainakin jos tuo ateismi yltyisi vallan ateistihihhuloinniksi."
Tuollaisten kommentien vuoksi en pysty rakastamaan uskovia. He itse uskovat olemattomiin ja juuri sellaiset ihmiset saavat hoitoa mm. mielisairaaloissa.
Kaikkein ikävintä on se, että minun pitäisi kunnioittaa tuollaisia ihmisiä ja heidän pyhinä pitämiään asioita, vaikka uskovien itsensä osoittama lähimmäisrakkaus on perseestä. Roviot roihuaisivat edelleen, jos sen laki sallisi.
Et taida olla itsekään kovin suvaitsevainen ihminen?
Eihän se helppoa ole kunnioittaa toisen ihmisen arvoja, jos nuo arvot ovat aivan päinvastaiset kuin omat. Eikä ole järkevää lyöttäytyä yhteen aivan eri arvomaailmaa edustavan ihmisen kanssa, ainakin siinä on vaikeuksia odotettavissa.
Tarkoitin tuota hoitoon ohjaus -asiaa siinä mielessä, että jos uskova kumppani aivan yllättäen kääntyisi ateistiksi, niin se vaikuttaa aika epäilyttävälle ja siinä voisi olla jostakin mielenterveydellisestä ongelmasta kyse. En väitä että näin aina olisi, mutta sekin mahdollisuus on otettava huomioon ja ongelmiin on hyvä hakea asiantuntevaa apua.
Aivan samaan tyyliinhän täällä joku ehdotti hoitoon hakeutumista siinä tilanteessa jos ei-uskova puoliso kääntyisi uskovaiseksi. Onkos siinä sinun mielestäsi paheksumista samalla tavalla kuin siinä miten sinä paheksut sitä että uskovan ihmisen epäuskoon äkillisen kääntymisen vuoksi epäiltäisiin mielenterveysongelmaa?
"Et taida olla itsekään kovin suvaitsevainen ihminen?"
En, sillä olen oppinut suhtautumistapani uskovilta.
"Onkos siinä sinun mielestäsi paheksumista samalla tavalla kuin siinä miten sinä paheksut sitä että uskovan ihmisen epäuskoon äkillisen kääntymisen vuoksi epäiltäisiin mielenterveysongelmaa?"
On, sillä uskovanhan pitää kääntää oppinsa mukaisesti toinenkin poskensa näyttääkseen mallia siitä erinomaisesta fiksuudestaan. Uskovat tekeytyvät mielellään muita paremmaksi, joten olisi mukava nähdä edes pieni merkki tuosta paremmuudesta, koska se hyvä Jumala on kuitenkin niin täydellisesti kadoksissa.
Paheksu ihan rauhassa vaan, mutta samalla tavalla kuin uskovahihhulin, myöskin ateistihihhulin mielenterveysongelmien vuoksi kannattaa kääntyä asiantuntija-avun puoleen ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten on paha enää apua tarjota kun toinen roikkuu jo hirttoköyden jatkeena.
>>>Uskovat tekeytyvät mielellään muita paremmaksi, joten olisi mukava nähdä edes pieni merkki tuosta paremmuudesta,>>>
En ole havainnut tuota uskovissa ainakaan mitenkään yleisenä käyttäytymismuotona. Joistakin ateisteista kyllä täällä huomaa sellaisen "ylhäältä alaspäin" suhtautumistavan. Ateisteista olen huomannut joillakin olevan itsestään se käsitys, että ovat parempia kuin joku uskova. Lienee jonkinlainen torjuntareaktio, kun ateisti huomaa sellaista mitä ei pysty selittämään, silloin ateistille tuntuu kaikki olevan sallittua.
Kun otit sen posken kääntämis -jutun esille, niin Raamatussa myös opetetaan: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä sanotaan myös että itseään saa rakastaa. Ja jos rakastaa myös itseään, niin ei ala kenellekään kynnysmatoksi, eikä siis ketään saa kohdella miten hyvänsä. Olen ymmärtänyt tuon posken kääntämis -jutun lähinnä vertauskuvallisena ja opetuksena siitä, ettei pitäisi lähteä kostamaan vaan jättää kostaminen Jumalalle.
No sinä et liene psykiatri, joten neuvosi ovat potaskajorinaa. Tiedän varmuudella, että hyvin huomattava osa mielenterveyspotilaista on juuri uskovia. Minulle ei ole tullut mieleenkään asettua hirttoköyden jatkeeksi. Ehkä se on sinulla mielessäsi, koska otit sen puheeksi.
"En ole havainnut tuota uskovissa ainakaan mitenkään yleisenä käyttäytymismuotona."
Tämän kyllä uskon, sillä haluat nähdä uskovat niin.
"Ateisteista olen huomannut joillakin olevan itsestään se käsitys, että ovat parempia kuin joku uskova. Lienee jonkinlainen torjuntareaktio, kun ateisti huomaa sellaista mitä ei pysty selittämään, silloin ateistille tuntuu kaikki olevan sallittua."
Ateistit ovat parempia! Torjuntareaktio tulee ainoastaan uskovilta, jotka eivät kykene esittämään mitään todellista selitystä sille, ettei jumalallisia ihmeitä tapahdu.
"Ja jos rakastaa myös itseään, niin ei ala kenellekään kynnysmatoksi, eikä siis ketään saa kohdella miten hyvänsä."
Ei sinua ole kukaan käskenyt tälle palstalle tulla näyttämään itseihailuasi. Rakastele itseäsi muualla.
"Olen ymmärtänyt tuon posken kääntämis -jutun lähinnä vertauskuvallisena ja opetuksena siitä, ettei pitäisi lähteä kostamaan vaan jättää kostaminen Jumalalle."
Se on hyvä se. Sittenhän sitä kostoa ei tarvitse odottaa!
En ole psykiatri, mutta mielelläni neuvon käyttämään kaikkia asiallisia terveydenhoitopalveluja jos on tarvetta avusta. Tässä sinulle linkki jonka kautta joitakin mielenterveyspalveluja on tarjolla, ole hyvä.
http://www.webinfo.fi/index.php/luokat/mielenterveyspalvelut/
Kun vieläkin piehtaroit uskontraumasi kanssa väärällä palstalla!
Olet nähnyt kovasti vaivaa etsiessäsi apua ongelmiisi. Hyvä! Ehkä sinua ei pian enää mikään vaivaa, kun oikeasti myös haet löytämiisi paikkoihin.
Mielihyvin menisin yksityisesti jonkun kallispalkkaisen psykiatrin vastaanotolle narisemaan niitä näitä. Rahat vaan ei riitä moiseen huvitukseen. Mutta ehkäpä sinä rikkaana miehenä avustaisit köyhää uskista?
Mainiota maanantaita! :D
Sinähän voisit käydä höpöttämässä esim. seuraavalla palstalla ihan ilmaiseksi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&subcat=722
Oikein hyvää maanantaita :)
Entä jos kumppanisi "matkan varrella" vakuuttuisi ateismistaan? Jos hän nyrkin, hellan ja Raamatun kolmiyhteydestä pyrkisi irtautumaan, mitenhän siinä kävisi?
Ehkä käyn joskus vilkaisemassa mitä siellä joristaan. Eipä tässä ole ihmeemmin aikaa alkaa märehtimään menneisyydessä tapahtuneita kauheuksia tai pelkäämään tulevaisuutta. Tällä en halua vähätellä jonkun todellisia ongelmia, koska niitähän monilla on.
- Kumpi olisi pahempi juttu, että puolisosi tulisi uskoon vai että hän sairastuisi johonkin vakavaan psyykkiseen sairauteen?
>>>Entä jos kumppanisi "matkan varrella" vakuuttuisi ateismistaan? Jos hän nyrkin, hellan ja Raamatun kolmiyhteydestä pyrkisi irtautumaan, mitenhän siinä kävisi? >>>
Vaikea sanoa. Jos yhteiselo muodostuisi kovin hankalaksi, niin sittenhän joku lähtisi toisaalle.
"Eipä tässä ole ihmeemmin aikaa alkaa märehtimään menneisyydessä tapahtuneita kauheuksia tai pelkäämään tulevaisuutta."
Niin, jonkinsortin itsesääliä käynti psykiatrilla kai lienee. Mennyttä ei tavallisesti voi muuttaa ja tuleva on pakko sietää, jos sen aikoo kestää.
"Tällä en halua vähätellä jonkun todellisia ongelmia, koska niitähän monilla on."
En minäkään, mutta ainakaan itsesääli ei paranna asiaa.
"- Kumpi olisi pahempi juttu, että puolisosi tulisi uskoon vai että hän sairastuisi johonkin vakavaan psyykkiseen sairauteen?"
Vaikeuksia tulisi kummassakin tapauksessa. Sairaudelle ei mitään voi, ja siksi toisen tukeminen parantumisvaiheessa olisi tärkeää. Uskoontulossa on kysymys valinnasta, ei sairaudesta, vaikka se minusta sairaalta valinnalta tuntuisikin. Miksi minun pitäisi tukea toista minun mielestäni väärässä valinnassa? No kiusallisia hiljaisia hetkiä ei pääsisi syntymään vängätessä :)
Ihmisillä on hyvin monenlaisia kohtaloita. Joillakin on ollut erityisen järkyttäviä kokemuksia. On hyvä että on olemassa erilaisia hoitomuotoja ja terapioita ihmisten auttamiseksi. En ole mikään asiantuntija, joten en enempää puutu noihin systeemeihin. Niissä on varmaan enemmän ja vähemmän soveltuvia, kaikki eivät varmaan ole hyväksi. On varmasti aiheellista käsitellä esim. lapsuuden kokemuksia, jos ne aiheuttavat ahdistusta. Mutta pitäisi päästä niistä myös irti, on ahdistavaa nähdä jonkun ihmisen aina vaan vatvovan joitakin menneisyyden asioita eikä koskaan pääse niistä irti. Usein tuo itsesääli on myös kuvassa mukana.
>>>Miksi minun pitäisi tukea toista minun mielestäni väärässä valinnassa? No kiusallisia hiljaisia hetkiä ei pääsisi syntymään vängätessä :) >>>
- Ei kai toista voi tukea omasta mielestä väärässä valinnassa, ainakaan rehellisesti. Onhan aina mahdollista kyseenalaistaa myös omia valintoja. Uskoontullutkin voi hairahtua aivan vääriin porukohin, kuten esim. Jehovan todistajiin, mormoneihin ja adventisteihin vain muutamia mainitakseni. Ei ole turha kehoitus sanoa, että "järkeä on lupa käyttää".
En tunne uskovaisslangia. Miten elävä usko eroaa kuolleesta uskosta?
uskisselitysten kuningas jolla väistetään kaikki hankalat, krisselien tekemät vääryydet jotka ovat niin suuria ettei niitä voi lakaista edes pietarinkirkon maton alle.
Hän ei ollut elävässä (oikeassa) uskossa....
Elävä usko on myös kätevä lyömäase uskisten keskinäisissä välienselvittelyissä. Minun Jeesus on isompi kuin sinun....
Elävässä uskossa oleva on uudestisyntynyt ylhäältä. Hän on antanut elämänsä Jeesukselle. Pyytänyt syntinsä anteeksi ja kääntynyt vääriltä teiltään. Hän ei ole synnitön mutta hän ei halua elää synnissä ja tekee parannuksen jos lankeaa johonkin syntiin.
Kuollut usko on uskonnollisuutta, pelkkiä traditioita joita noudatetaan.
Käy hyvin ilmi Hänen Nimettömistä prinssinakki kirjoituksistaan!
Siinä teille elävää uskoa!
Sunis on fiksu kuin virtahepo! Ja yhtä viehättävä.
Ettet vaan itse kirjoittelisi niitä nimettömiä prinssinakkitunnustuksia? Virtaako suonissasi kuninkaallista verta?
Kirjoittanut tätä jollain rek.nimimerkeistään?
He he!
Parempi puoliskoni on pysynyt kirkon jäsenenä ja olen kunnioittanut hänen valintaansa. Myös hän on ymmärtänyt, ettei minua tämän uskovaisemmaksi ainakaan pakottamalla, kiristämällä ja uhkailulla saa.
Vaikea uskoa hänen ihan hihhuliksi hurahtavan, vaikka hänen siskonsa onkin ihan hihhuli. Vaimoni pitää siskoaan lähinnä varoittavana esimerkkinä.
Molemminpuolinen kunnioitus näissä vakaumusasioissa on hyvä ratkaisu ja todennäköisesti ainoa mahdollisuus jos kaksi aivan eri tavalla ajattelevaa yrittää yhdessä elää.
En ikinä voisi kieltää miestäni tulemasta uskoon. Täytyisi kyllä homman mennä todella pitkälle, jos meille tulisi uskonnon takia ero. Enkä ikinä haukkuisi häntä tai mollaisi sukulaisille ja ystäville. Jokaisella on oikeus omaan uskontoon!
Tuskin siihen paljon voisi vaikuttaakaan. Kieltämiset ja pakottamiset kun eivät yleensä kovin hyvin toimi.
Rakas! mennään naimisiin ja täytetään maa.
Meidän läskiahtereiden geeneillä siihen riittää pari lasta.