Pari vuotta ollut kondy. Henkisesti stressaavaa, kun miettii hyväksyykö kukaan nainen meikäläistä ja onko lastenkin hankinta mennyttä elämää?.
Asennoitunut jo, että yksin jäädään. Potuttaa kuitenkin ajatus ettei enää ehkä tule mahdollisuutta "normaaliin" elämään.
Asennoitunut jo, että yksin jäädään. Potuttaa kuitenkin ajatus ettei enää ehkä tule mahdollisuutta "normaaliin" elämään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin monella tuo on havaittu ja vielä useammalla piilevänä. Yhdellekin miehelle kelpasin vaikka minulla oli ollut oireita pari vuotta aikaisemmin ja hänellä ei ole ollut koskaan ainakaan oireita.
Varmasti kelpaat. Yllättävän monella on sama vaiva. Minullakin, ja kelpasin miehelleni, vaikka hänellä ei ollut vaivaa. Jos olet muuten hyvä mies, niin älä huoli. Niin kuin gynekologini minulle sanoi: "sinulla oli vain huono tuuri"
Suurimmalla osalla suomalaisista on kondylooma, eli et ole mitenkään poikkeustapaus. Ainoa asia mitä sinun täytyy tuon taudin kanssa tehdä, on kertoa siitä kumppanille ennen seksin aloittamista, muuten ei ole mitään huolta. Myöhemmin voi jättää kondomin käytönkin pois, jos ei näkyviä oireita ole. Kun löydät jonkun sopivan, niin en usko että hänelle sillä, onko sinulla kondy vai ei, on mitään merkitystä. Eikä lasten hankkimisen kannalta asialla ole mitään merkitystä, jos vaan on oireettomana tauti. Joten don´t worry!
olen pohtinut samoja ajatuksia, että tiedän tunteen.
ja kondyn lisäksi itselläni on vielä sukupuoliherpes :/
Sain kondylooman nykyiseltä mieheltäni seurustelun alussa. Mitään oireita hänellä ei ollut. Minulla sitten räjähti "kukkaan"... Laserilla hoidettiin kohdunsuun alue ja käyn vuosittain papakokeessa kymmenen vuoden ajan (ja kyllä tietysti siitäkin eteenpäin). Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä, että uusisi, mutta seuraillaan tietysti. Mitään oireita ei tuon laseroinnin jälkeen ole ollut. Olemme edelleen miehen kanssa yksissä onnellisesti ja kaksi ihanaa lastakin meille on syntynyt. Eletään ihan normaalia elämää kondyloomasta huolimatta ;-)
Ilmeisesti lapsenne ovat terveitä?. Eli ovatko he syntyneet taudin toteamisen jälkeen?.
Kannustavia kommentteja, mutta ajatuskin, että tapaat ihmisen, jonka kanssa synkkaisi kaatuisi tähän on raskas.
Kiinnostuneita naisia on ollut, mutta ei ole kemiat osuneet kohdalleen. Toisinaan ajatellut, että onneksi, kun on tämä vaiva.
Tauti on tosi yleinen, meilläkin molemmilla todettiin se. Eikö se sitten katoa ollenkaan? Penslausta harrastellaan tässä ja alkaa olemaan näpyt katoamassa. Jääkö tauti siis elimistöön ainiaaksi vai kuoleeko virus(?) pois näppyjen myötä?