Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen puhuu harvinaisen oikeaa asiaa täällä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/nettivieras.shtml/426030?katainen
Nyt jos keskusta tajuaisi mahdollisuutensa, niin tästä, uudesta yhteistyöstä avautuisi viennin mahdollisuuksia jokaiselle keskustalaiselle pienyrittäjyyden palveluliikeidealle.
http://www.mtv3.fi/uutiset/nettivieras.shtml/426030?katainen
Nyt jos keskusta tajuaisi mahdollisuutensa, niin tästä, uudesta yhteistyöstä avautuisi viennin mahdollisuuksia jokaiselle keskustalaiselle pienyrittäjyyden palveluliikeidealle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
on käynyt ilmi Matti Vanhasen lausunnoista. Myös tässä asiassa on Keskustan ja Kokoomuksen helppo puhaltaa yhteen hiileen.
moniko keskustalainen siirtyy eduskuntavaaleissa kokoomuksen leiriin kun kokoomus lupailee kuun taivaalta,näin sitoutumattomana kun näitä lueskelee,niin välillä naurattaa ne kosinnat.
...kyse on yhteistyöstä kahden arvomaailmaltaan toisiaan lähellä olevan puolueen välillä.
Epäilen suuresti, että Kepu alkaisi innolla ajamaan hoitopalvelujen vapauttamista. Jos suomalaisella työvoimalla on ulkomailla kysyntää, se on aina ensimmäisenä pois syrjäseutujen palveluista. Syrjäseuduille ei ole kellään tunkua tuodaan palvelujaan, koska markkinat ovat pienet. Syrjäkuntien hoitopalvelut tulevat tämän vuoksi entistäkin kalliimmiksi ja työvoimapulan takia jopa epävarmoiksi. Tämä on tietysti vain visio, mutta luulen, ettei ihan tuulesta temmattu sellainen.
Ei palvelujen viennissä ole kyse työntekijöiden viennistä, vai onko McDonald's tuonut työntekijänsä Amerikasta?
Kyse on liikeidean viennistä ja esim. franchising-sopimusten tekemisestä, josta royaltit saadaan Suomeen.
En olisi ihan saletti siitä, että olen ymmärtänyt asian väärin. Suomalaisella sairaanhoitajalla on ollut kovaa kysyntää Norjassa. Hoitopalveluista ainakin osa näyttää olevan sellaisia, että vientitavarana on hyvin koulutettu työvoima eikä vain palveluidea.
Työvoiman liikkuvuus on ihan eri asia kuin palvelujen vienti.
Henkilöstön koulutustaso ja tapa toimia ovat vain yksi liikeidean osa. Se voidaan monilla palvelualoilla ratkaista paikallisella työvoimalla.
Palvelujen vientiä vauhdittaisi tavattomasti, jos Suomessa ensin päästäisiin eroon julkisten ja yksityisten palvelujen välisestä poliittisesta mytologiasta, jota vasemmisto vaalii propagoimalla, että vain julkinen on hyvää ja kaikki yksityinen kallista ja köyhiä syrjivää.
Jos julkinen palvelu on Suomessa hyvää, niin esim. terveyskeskustoiminta kannattaisi välittömästi yhtiöittää ja lähteä viemään tätä hyvin toimivaa liikeideaa niihin EU-maihin, joissa tilanteen sanotaan olevan meitä huonomman.
Ei pidä unohtaa tai sivuuttaa sitä että kun kaikki on yksityistetty myös totuus on yksityistetty. Silloin ei ole olemassa enää mitään sellaista yleistä mittaria, jonka perusteella voitaisiin väittää mitään julkistaloudellisen palvelutuotannon ja yksityisen palvelutuotannon laatueroista.
Yksi yksityistäminen aste toteutuu jo siinä että julkistalautta kuvataan ja arvioidaan yksityistalouden termein ja näkökulmin. Ei siis havaita mitään ajatusvirhettä siinä että puhutaan tyyliin: "... jos julkinen palvelu on Suomessa hyvää, niin esim. terveyskeskustoiminta kannattaisi välittömästi yhtiöittää ja lähteä viemään tätä hyvin toimivaa liikeideaa..."
Hyvinvointivaltio ei ole liikeidea, vaan historiallisen kehityksen tuloksena pohjoismaissa toteutunut yhteiskunnallinen toimintamalli. Kun historiaa ei ymmärretä ja kuvitellaan, että kaikki yhteiskunnalliset voimat ja tekijät voidaan pakata tuotteina ostettaviksi ja myytäviksi, silloin ollaan kovin kokoomuslaisilla mitään todellisia asiasisältöjä ymmärtämättömällä linjoilla.
Kinastelu julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä ei johda muuhun kuin siihen, ettei palveluja kehitetä riittävän asiakaslähtöisesti.
Tämä ei johdu omistajuudesta (julkinen/yksityinen) vaan palvelujen rahoituksesta. Julkisen palvelun hinta peritään asiakkailta veroina etukäteen ja palvelu saadaan tarvittaessa "ilmaiseksi", kun yksityinen palvelu perii maksunsa silloin, kun asiakas palvelua käyttää.
Julkisen palvelun kehittäminen ja laadun parantaminen tapahtuu siis ainoastaan silloin, kun asiakastyytymättömyys johtaa niin suureen poliittiseen painostukseen, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole.
Yksityinen palvelu puolestaan on jatkuvassa kilpailutilanteessa, olettaen, että yksityisiä palveluntarjoajia on riittävästi. Kun asiakas äänestää kukkarollaan ja vaihtaa palveluntarjoajaa, on edessä kehittämisen pakko tai konkurssi. Kilpailu on myös ainut tapa pitää hinnat kurissa, sillä yksityinen monopoli olisi kaikkein kamalin vaihtoehto, paljon pahempi kuin julkinen monopoli.
Laatuerojen arviointi ei muodosta minkäänlaista ongelmaa. tarvitaan vain jonkin verran tutkimustoimintaa sen suhteen, millä kriteereillä asiakkaat itse arvioivat palveluja, mitä kriteereitä he käyttävät ja miten he painottavat nämä kriteerit tärkeysjärjestykseen. Sitten vaan haetaan kriteereille mitattavat suureet, asetetaan omat laatutavoitteet ja toimitaan tavalla, joka toteuttaa asiakkaan odottaman laadun.
Yksityiselle puolelle asiakkaiden laatuodotusten täyttäminen on olemassaolon elinehto, julkisella monopolilla tarvitaan poliittisia päätöksiä hoitotakuista, että "historiallisen kehityksen tuloksena pohjoismaissa toteutunut yhteiskunnallinen toimintamalli" edes jotenkin toimisi.
Sinun kannattaisi opetella a) lukemaan b) ajattelemaan.
Yksi yksityistäminen aste toteutuu jo siinä että julkistaloutta kuvataan ja arvioidaan yksityistalouden termein ja näkökulmin. Ei siis havaita mitään ajatusvirhettä siinä että puhutaan tyyliin: "... jos julkinen palvelu on Suomessa hyvää, niin esim. terveyskeskustoiminta kannattaisi välittömästi yhtiöittää ja lähteä viemään tätä hyvin toimivaa liikeideaa..."
Sille että julkistaloutta määritellään yksityistaloudelle tyypillisin termein ei ole olemassa legitimiteettiä. Se on vain taloususkonnolle tyypillistä itseoikeutettua uhoa. Tiedonfilosofisesti arvioiden se on vain ajatusvirhettä. Silti talouden taika- ja komentosanat lumoavat ja noituvat monien jabojen mielet. Kilpailutalouden kriitikoiden kanssa kuitenkaan kansantaloustieteilijät eivät tohdi lähteä väittelyyn -- he pysyttäytyvät norsunluutorneissaan ja yrittävät varjella alansa nauttimaa ansiotonta kunnioitusta aivan samalla tavalla kuin uskontojen papitkin edellyttävät että kun he puhuvat jumalistaan kaikkien muiden tulee hiljentyä ja kuunnella kunnioituksesta vapisten.
Ihan samalla tavalla kuin sinä ja kaltaisesi kokoomuslaiset kuvaatte julkistaloutta yksityistaloudelle tyypillisin määrein, voitaisiin yksityistaloutta kuvata julkistaloudelle ominaisista näkökulmista. Kun kilpailua niin kovasti ylistetään, voisit kysyä kuka kustantaa kilpailussa menestymättömyyden. Kilpailutaloudessa sitä ei menoeränä noteerata, mutta kokonaisuuden kannalta se merkitsee hukkaan heitettyä työtä ja rahaa, jota konkursseissa selvimmin maailmasta häviää. Rahaan sidotut arvot eivät kuitenkaan häviä, ja miettiessäsi kilpailun kääntöpuolta eli sen kustannuksia, joudut ratkaisemaan mm. omaehtoisen kaikkivoipan rahan ominaisuuksiin liittyviä ongelmia. Ne taas eivät ole ihan perinteisen talousajattelun varassa ratkeavia ongelmia.
Hokemalla noita markkinataloudellisia hokujasi petät tietysti itseäsi ja niitä jotka laillasi ajattelevat hokematotuuksin. Asia vain on niin että taloutta ei enää hallita sillä käsitearsenaalilla joilla nämä kilpailutalouden uskontunnustukset on muotoiltu. Kenelläkään ei ole taloudellista hallintaa hanskassaan, vaikka kaikki se puhe jota esim. sinä suustasi suollat esitetään sävyssä jossa hallinta ikään kuin kuvitellaan mukaan. Tämä on kuitenkin pelkkää uskonnonomaista varmuutta, eikä sille ole todellisuudessa katetta.
En tunne sinun kuvailemiasi talousjärjestelmiä riittävästi, että pystyisin jatkamaan keskustelua.
Markkinatalouteen luotan kuitenkin edelleen, sillä toimiessaan kunnolla, se on ihmisen kehittämistä järjestelmistä kuitenkin paras, jos ajatellaan jatkuvaa kehittämistä, laadun maksimointia ja asiakkaan kannalta edullisinta hintaa.
Saatan tietoosi, että epäilemättä jaat luottamuksesi markkinatalouteen kokonaisen kokoomuslaisen taloushokujaan toistelevan joukkokunnan kanssa, mutta esim. taloustieteen nobelisteista luottamustasi eivät jaa sen enempää Hayekin kaltaiset kulttuurikriitikot, monetaristit kuin peliteoreetikotkaan. Puhumattakaan sitten varsinaisista rahatalouden kriitikoista. Sinun luottamuksesi on uskonnollisluonteista luottamusta talouden jumalallisuuteen, ja sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää tietämisen kuin ajattelemisenkaan kanssa.
Älä siis luota markkinatalouteen. Se ei ole kehittyvä järjestelmä. Se on yhtä harhainen ja ihmisiä tuhoava oppi kuin oli sen näennäinen vastakohtakin, sosialismi.
Mitä tarkoitat ?
Mitä on "jokaisen keskustalaisen palveluliike" ?
Kun keskustalainen palveluyrittäjä kehittää ainutlaatuisen ja kilpailukykyisen liikeidean vaikkapa vanhusten palvelutalon pyörittämiseen, hän voi viedä tuon liikeidean kaikkiin EU-maihin esim. tekemällä eri maiden paikallisten yrittäjien kanssa franchising-sopimuksia liikeidean käyttämisestä samaan tapaan kuin esim McDonald's tekee.
Palvelujen viennille on paljon hyviä järjestelmiä, ratkaisevaa on se, onko hyviä liikeideoita vietäväksi.
McDonaldsin ainoa alkuperäinen liikeidea oli halparuokala jonka halpuus perustui halpojen teurasjätteistä valmistettujen lihapihvien käyttöön.
Sen jälkeen McDonalds on ollut tosiasialliselta sisällöltään brandi, ei liikeidea. Jollei nyt sitten likkeidealla tarkoiteta sitä että uitetaan ranskalaiset tuhat kertaa samassa öljyssä eikä välitetä oksypolymeerien määristä.
Ei halparuuan tuottamisessa halvoista raaka-aineista halvalla työvoimalla ole mitään "liikeideaa". Se on voiton maksimointiin pyrkivää liiketoimintaa. Ja brandilla ratkastamista tietty. Köyhät ihmiset ovat usein myös tyhmiä ihmisiä, miltei yhtä tyhmiä kuin rikkaat, joilla on kalliimmat brandit.
Vanhusten palvelujen "liikeidea" on yhtä tyhjää puhetta kuin Kataisen muukin poliittinen fraseologia, jossa leimat (brandit), subjektiiviset hahmot ja objektiivinen maailma notkeasti mutta mitään tarkoittamatta sulautuvat ja liukenevat toisiinsa. Todellista mainosmiehen todellisuustajua. Mutta tietysti on mahdollista että hyvinkin moni Kataista kuunteleva ja lähinnä ulkoisia tunnusmerkkejä rekisteröivä hyvinvointikokoomuslainen kuulee hänen koulupoikamaisissa muka-asiallisissa puheissaan jotain syvää viisautta...
Liikeidea on tapa määritellä muutama liiketoiminnan toteuttamisen kannalta oleellinen asia, jotta palvelun liiketoimintaa voidaan johtaa järjestelmällisesti samalla tavalla kaikissa maissa, joissa yritys toimii.
Ensimmäinen määriteltävä asia on asiakkaat: millaisia ihmisiä aiotaan palvella ja ennen muuta millaisia asiakastarpeita pyritään ratkaisemaan.
Toiseksi määritellään se tuote- ja palvelukokonaisuus, jonka avulla aiotaan tyydyttää 1. kohdassa täsmennetyt asiakastarpeet.
Kolmanneksi määritellään tapa toimia, eli se, millä tavalla henkilöstö toimii vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa, jotta palvelut tyydyttävät asiakkaitten tarpeet.
Neljänneksi määritellään toiminnan fyysiset puitteet, mihin palveluyksiköt sijoitetaan, ja millaisia toiminnallisia puitteita (rakennukset, kalusto, koneet ja laitteet) tarvitaan, jotta edelliset kolme kohtaa saadaan tomimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja että palvelut ovat joustavasti asiakkaiden saavutettavissa.
Vasta viidenneksi tuleer brändi, eli se imago, joka toiminnalle halutaan rakentaa, jotta asiakkaat tunnistavat juuri tämän palvelun missä tahansa sitten liikkuvatkin.
Nämä asiat on mm. McDonaldsilla määritelty selkeästi. Kokonaan toinen asia on sitten se, pidetäänkö toimintaa hyvänä vai huonona ja millä perusteella sitä kritisoidaan.
Yksi esimerkki liikeideapohjaisen palvelun viennistä on Kataisenkin mainitsema eduskunnan ruokahuolto, jota toteuttaa ranskalainen Sodexo. Tämä yritys on tunkeutunut varsin tehokkaasti suomalaisillekin toimipaikkaravintolamarkkinoille juuri siksi, että sillä on selkeä liikeidea, jota on helppo johtaa ranskastakin käsin.
Tässä sanallistamisessa ei toteudu mikään todellinen, ainoastaan sanallistaminen. Tavat määritellä ideoita ovat todellakin vain tapoja määritellä ideoita. Uutta yltäkylläisyyden maailmassamme on vain se että mitä ajatuskyvyttömimmät konsultinretaleetkin ovat alkaneet myydä määrittelyjänsä siinä missä mainosmiehet brandejaan.
Puutteelliset tiedot eivät johda tässä yhteydessä mihinkään, sillä maailmaa koskeva tositieto ja sananvääntäjien mielikuvatodellisuus kulkevat toistensa ohi kirkkaasti eri tasoilla.
Ennakkoon määritelty, asiakaslöhtöinen liikeidea, joka sisältää tarkat määrittelyt edellä lyhyesti kuvaamistani viidestä kohdasta, on laadukkaan palvelutuotannon johtamisen kannalta aivan olennaista.
Tapasi kommentoida asiaa konsulteista, brändeistä ja mainosmiehistä vinoilemalla, osoittaa minulle, että liikeidea on sinulle tuntematon käsite, jota et ilmeisesti haluakaan oppia hallitsemaan.
Käsitteiden hallinta olisi kuitenkin edellytys mielipiteiden vaihtamiselle, esim suomalaisten terveyspalvelujen viennistä, joten meidän keskustelumme taitaa päättyä tähän.
>> liikeidea on sinulle tuntematon käsite, jota et ilmeisesti haluakaan oppia hallitsemaan
Esitin että "liikeidea" on stiiknafuulia, joilla mm. sinä ja monet muut harhautatte ajatteluanne. Kyse ei siis ole haluistani oppia, vaan siitä ettei ole mitään opittavaa. On vain ns. kielipilviä, joilla lumoat oman ymmärryksesi.
Liikeideasta ei siis sinun kanssasi ole mahdollista keskustella. Se nyt kuitenkin sattuu olemaan tähänastista paras tapa johtaa pelveluyrityksiä maailmanlaajuisesti niin, että palvelun laatu voidaan pitää samana vaikkapa Helsingistä Honoluluun.
Sokean kanan lailla osut vaistomaisesti oikeaan kytkiessäsi termin "liikeidea" yritysten johtamiseen. Termi todellakin on kotoisin johtamistaidollisista liturgioista, samoin kuin myös termi "toiminta-ajatus". Valitettavasti vain nämä liturgiat tulevat ja menevät, eikä mitään kehitystä tai juonta niiden vaihtelussa voida todellisuusvasteen avulla rekisteröidä. Markkinatalouden taustalta löytyy aina sama, kauas valistusvuosisadalle palautuva paradigmaattinen mielikuva kahden osapuolen keskenään "vapaasti" solmimasta ideaalikaupasta -- eikä valitettavasti liberalismissa ole tapahtunut mitään sellaista tiedollista edistymistä jota esim. vastaavalla ajalla tapahtunut luonnontieteitten kehittyminen todistaa. Johtamistaidolliset uskontunnustukset ovat tulleet kuvaan samalla kun taloususkonto on ottanut yritysmaailmassa vallan ja ekonomistit ovat syrjäyttäneet toimialasidonnaiset johtajat, mutta tämä ei ole merkinnyt minkään pätevyyden lisääntymistä. Vain tunnustukselliset stiiknafuuliat ovat lisääntyneet.