Mä oksalla ylimmällä...

Huomaattekos, että olen teidän kaikkien yläpuolella ainakin hetken näillä kerrostuvilla sivuilla.

Kohta valkoisen vaippansa talvinen maa
kevään harmaille kedoille luovuttaa saa,
hetki kuitenkin vain ja tilalle saa
kukat nurmen, ruohonvihreä maa.

Missä matoisen palstamme kevät on
torajyvin kylvetty, lohduton.
Eikö "mullasta" ees laadukkaasta
voi muuta nousta kuin melun ja saasta?

Näin aamussain tässä pohdiskelen
yhtä, samaa, aina ihmettelen,
eikö ihminen kukaan, ollenkaan
sanoin kauneimmin voi meitä tavoittaa?

198

11776

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Toiselle oksalle istahdan
      muutaman sanan kirjoitan.
      Toivon pian jo talven uupuvan
      ja kesän kukkineen saapuvan.

      Ei hukkakauraakaan kylvä kukaan,
      se vain jostain ilmestyy viljan mukaan
      ja pilaa sadon joka muutoin hyvä
      mutta mukana muutama musta jyvä.

      Emme aina ymmärrä toisiamme täällä
      emme ole joka päivä hyvällä päällä,
      vaan joskus pahoja sanoja suollamme
      vaikka toki sopua silti puollamme.

      Sinä oksalle korkeimmalle nousit...
      sanojen purrella luoksemme sousit
      ja herätät meidät laulullasi
      istuissasi ylimmällä oksallasi...

      mutta huomaathan,
      puu pian on oksia täynnä ja haarojakin
      joihin sisältyy... tietty, vaarojakin
      koska joku voi haarovat oksat katkoa...
      koko jutun taas hajalle ratkoa...

      ja siinähän istumme ihmetellen taas
      mikä myrsky puun repi... haaroja maas...
      eikä jutusta selkoa saa silloin kukaan,
      eikä huomaa että istuin minäkin oksalle mukaan.

      Toivotaan kevään lämmitävän mielet
      ja pois katkovan kärkevät kielet
      koska ystävyyden kukka ja käsi lämmin
      meitä koskettaa aina lempeämmin.

      • Koeta kaatunut puunrunko muistaa,

        vaikk'on roudassa maa,-ja luistaa

        pitkin runkoas rusakon tassu,-ja sieni

        vierelläs on mustunut, jäätynyt kasa pieni,

        sun oli kaatua hyvä ja ja hyvä myös maata,

        täydempää ei leposi olla saata.


        Kun nostat katseesi hetkeksi tänne,

        karikkeiden ja varisseitten lehtien päälle,

        näet: lintuja ei enää ole, ne lähtivät pois,

        lumi päällesi lempeän vaipan loi,

        unen syvemmän sisääsi ankkuroi,

        onkaatua hyvä ja hyvä on maata.


        Kun kevät kirkkahat päivänsä tuottaa,

        saa juuristostasi nouseva verso lämpöön luottaa

        ja nostaa vartensa valoon kirkasta taivasta päin.

        Olet kaikessa mukana, uudistut näin,

        linnut tulevat luoksesi uudelleen taas,

        kuulet käkien kukkuvan kaukaisess' haass...


      • *Satu
        satu kirjoitti:

        Koeta kaatunut puunrunko muistaa,

        vaikk'on roudassa maa,-ja luistaa

        pitkin runkoas rusakon tassu,-ja sieni

        vierelläs on mustunut, jäätynyt kasa pieni,

        sun oli kaatua hyvä ja ja hyvä myös maata,

        täydempää ei leposi olla saata.


        Kun nostat katseesi hetkeksi tänne,

        karikkeiden ja varisseitten lehtien päälle,

        näet: lintuja ei enää ole, ne lähtivät pois,

        lumi päällesi lempeän vaipan loi,

        unen syvemmän sisääsi ankkuroi,

        onkaatua hyvä ja hyvä on maata.


        Kun kevät kirkkahat päivänsä tuottaa,

        saa juuristostasi nouseva verso lämpöön luottaa

        ja nostaa vartensa valoon kirkasta taivasta päin.

        Olet kaikessa mukana, uudistut näin,

        linnut tulevat luoksesi uudelleen taas,

        kuulet käkien kukkuvan kaukaisess' haass...

        juuri poismennyttä sukulaismiestä, joka haavoituttuaan Suomea puolustaessaan jäi kuitenkin henkiin, ja eli pitkän, hyvän elämän, kasvattaen hyvät versot,kolme, joista jokainen puolestaan kasvatti kaksi uutta...

        Heidän silmissään näen saman säteilyn, tutun ja iloisen, kuin tämän minulle rakkaan ihmisen silmissä oli aikoinaan.


      • Helena04 ejk.
        *Satu kirjoitti:

        juuri poismennyttä sukulaismiestä, joka haavoituttuaan Suomea puolustaessaan jäi kuitenkin henkiin, ja eli pitkän, hyvän elämän, kasvattaen hyvät versot,kolme, joista jokainen puolestaan kasvatti kaksi uutta...

        Heidän silmissään näen saman säteilyn, tutun ja iloisen, kuin tämän minulle rakkaan ihmisen silmissä oli aikoinaan.

        Kertomastasi palaa mieleeni syksyinen enoni menehtyminen. Lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi.
        Helena


      • *Satu
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Kertomastasi palaa mieleeni syksyinen enoni menehtyminen. Lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi.
        Helena

        Minäkin olen mukana surussasi.

        Tulin juuri kotiin sukujuhlista, aivan omia ihmisiä koko joukko koolla. Tosin pienimmälle ei vielä kateta pöytään omaa paikkaa, hän on äitinsä sylissä. Oikein hyvä syömään! Ristiäiset olivat hiljattain. Onneksi kaikki synnytyksessä meni hyvin! Aina niin jännittävä tapahtuma.


    • uzma-m

      Ihmisilla on vapaus sanoa
      mita haluaa,
      mita se vapaus tarkoittaa,
      totuutta
      tuottaa iloa ja mielihyvaa
      vai pilkata
      mika toisille on pyhaa?

      • uzma-m

        Alussa Jumala loi ihmisen
        omaksi kuvakseen.
        Himmentynyt on kuva Jumalan
        syy jumalien vai ihmisten?


    • Katleija

      ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

      Sanan voima on
      ihan tavaton.
      Vai tyhjääkö on?

      Sanalla voi satuttaa,
      toista haavoittaa.
      Sanalla voi
      haavat parantaa.

      Kevätaurinko
      valon tuoko
      myöskin meille,
      nuutuneille.

      Jo sulaa jäät,
      sen jo säkeistä
      näät.

      • Olempa porukkaan eksynyt
        Kirjailijoita, runoikijoita
        palstat pullollaan
        mniitä hukkaan
        ei heittää saa

        Hyvä on ehdotus tää
        jokainen meistä
        parhaansa mukaan
        säkeen tai kaksi
        enemmänkin

        uusia, tai pöytälaatikosta
        yhteen kasatkaa
        mehän antologian
        kokoamme
        yhdessä niitä tutkailemme

        luemme tarkkaan
        maistelemme
        nautimme luomistyön
        tuloksia ihmeellisiä

        Näin teemme, teemmehän


    • merimona evk

      Parhaan oksan valitsit ja hyvän aiheen heitit.
      Näin voi alkaa leppoisasti sanailumme leikit.

      Noin voi rauhanomaisesti jutun juurta heittää, eikä tahdo enää kukaan käärmesoppaa keittää.

      Horisonttiin, sopumaahan sellaisen on mieli,
      jol' on hyvän tahdon, sekä ystävyyden kieli.

      Erilaisen luonteen laadun sävyt kuka oivaltaa,
      hän ne harmonian viulun sävelehet soimaan saa.

      Suureen jätesäkkiin joutaa kiukun, kaunan aiheet,
      jospa tästä alkaisikin sopuisuuden vaiheet!

      Siellä luonas oksalla on meille vielä tilaa,
      jotka emme torailulla ilmatilaa pilaa.

      Rauhanpiipun savukaan ei kellekään käy henkeen.
      Aistimme vain atmosfäärin, hyvän hellän lempeen.

      Napakoita sanojakin joskus voimme käytellä,
      mutta kukaan mahtailijaa ei kai tahdo näytellä!

      Hanki kutsuu ladulle ja siellä suksi luistaa, eikä silloin muuta voi kun hyvät jutut muitsaa.

      Lämmin tulee hiihdellessä, hiki nousee pintaan.
      Sekä, mikä parasta, niin euforia rintaan :)

    • Hintriika

      Minä tyvestä latvaan jos päädyn,
      siellä talviseen viimaan kai jäädyn.
      Alaoksilla istun ja kukun,
      rungon juurella mieluummin nukun.
      Ei lauluni kummaa lie kuulla,
      harakaksi mua joku voi luulla.
      Ikälisää voin naurusta saada,
      ellei joku mun puutani kaada…

      • Kasvatin puutani,
        jokaisesta päivästä
        kasvoi uusi oksa,
        siitä tuli tuuhea puu.

        Rakkaani kasvatti siihen
        haaran, uuden latvan,
        siitäkin tuli tuuhea,
        se kohosi yli alkuperäisen.

        Nyt puuni oksat ovat kuivuneet,
        neulaset karisseet,
        jäljellä on vain,
        kuivunut kelo.

        Haluaisin vielä
        kasvattaa yhden haaran,
        entistä ehomman,
        kaksin verroin tuuheamman.

        Turha toivo,
        hyvä jos saan kelon
        pysymään pystyssä,
        kunnes kaadumme.

        Yhdessä.


      • ylikypsa kirjoitti:

        Kasvatin puutani,
        jokaisesta päivästä
        kasvoi uusi oksa,
        siitä tuli tuuhea puu.

        Rakkaani kasvatti siihen
        haaran, uuden latvan,
        siitäkin tuli tuuhea,
        se kohosi yli alkuperäisen.

        Nyt puuni oksat ovat kuivuneet,
        neulaset karisseet,
        jäljellä on vain,
        kuivunut kelo.

        Haluaisin vielä
        kasvattaa yhden haaran,
        entistä ehomman,
        kaksin verroin tuuheamman.

        Turha toivo,
        hyvä jos saan kelon
        pysymään pystyssä,
        kunnes kaadumme.

        Yhdessä.

        Kasvaa uljaat koivuni,
        kasvaa kukkani kauniit,
        kasvua toivoen minäkin,
        paremmaksi pyrin.

        Yrittäen, erehtyen,
        langeten nousen,
        polkuni kuljen,
        oppia otan.

        Kasvatan luonnetta,
        kestämään surun.
        Murtua en tahdo,
        tahdon elää.

        Tahdon elää vahvasti,
        iloiten elämäni illan.
        Otan vastaan kaiken,
        uskallan paljon.

        Olen se mikä olen,
        en huonompi,
        en parempi,
        olen vain minä.

        Rakastan elämää,
        vihankin tunnen,
        sen kauaksi tahdon,
        luotani työnnän.

        Lämpöä,ystävää,
        kaipaan,
        sitä mieleni halaa,
        toivon vain löytyvän,
        sitä en salaa.

        Uskoni vahva on,
        onnen vielä kohtaan.
        Onko se mieleni rauha,
        seesteinen vanhuus.

        Sitä jos on,
        kasvuni kasvanut oon,
        olkoon se eloni
        onneni määränpää.


      • ujo runoilija
        SkillaN kirjoitti:

        Kasvaa uljaat koivuni,
        kasvaa kukkani kauniit,
        kasvua toivoen minäkin,
        paremmaksi pyrin.

        Yrittäen, erehtyen,
        langeten nousen,
        polkuni kuljen,
        oppia otan.

        Kasvatan luonnetta,
        kestämään surun.
        Murtua en tahdo,
        tahdon elää.

        Tahdon elää vahvasti,
        iloiten elämäni illan.
        Otan vastaan kaiken,
        uskallan paljon.

        Olen se mikä olen,
        en huonompi,
        en parempi,
        olen vain minä.

        Rakastan elämää,
        vihankin tunnen,
        sen kauaksi tahdon,
        luotani työnnän.

        Lämpöä,ystävää,
        kaipaan,
        sitä mieleni halaa,
        toivon vain löytyvän,
        sitä en salaa.

        Uskoni vahva on,
        onnen vielä kohtaan.
        Onko se mieleni rauha,
        seesteinen vanhuus.

        Sitä jos on,
        kasvuni kasvanut oon,
        olkoon se eloni
        onneni määränpää.

        Mä oksalla ylimmällä,
        tukevalla, paksulla tällä,
        pontevana oleilen,
        maisemata katselen.

        Voi kipuamisen urakkaa
        kauan piti punnertaa.
        Perillä nyt kuitenkin
        korkealla viimeinkin.

        Ylemmäs en kuitenkaan
        millään pääse nousemaan.
        En uskaltaudu lähtemään
        siivetönnä lentämään.

        Odotan tässä kuitenkin,
        jospa siivet enkelin
        kasvais mulle hartiaan,
        matka pääsis jatkumaan.


      • ujo runoilija kirjoitti:

        Mä oksalla ylimmällä,
        tukevalla, paksulla tällä,
        pontevana oleilen,
        maisemata katselen.

        Voi kipuamisen urakkaa
        kauan piti punnertaa.
        Perillä nyt kuitenkin
        korkealla viimeinkin.

        Ylemmäs en kuitenkaan
        millään pääse nousemaan.
        En uskaltaudu lähtemään
        siivetönnä lentämään.

        Odotan tässä kuitenkin,
        jospa siivet enkelin
        kasvais mulle hartiaan,
        matka pääsis jatkumaan.

        Korkealle kipusit
        ja sieltä alas katselet.
        Nyt matosia meitä maan,
        miten pieniltä näytämmekään.

        Varoitan,älä lentoon lähde,
        tule tänne meidän tähden.
        Täällä runoniekkaa tarvitaan,
        ujoutes meitä viehättää.

        Kun runojasi meille sorvaat,
        haaveet monen, monen korvaat.
        Siis ujoutesi voita,
        anna runotorven soida.


      • vaan ujo edelleen
        SkillaN kirjoitti:

        Korkealle kipusit
        ja sieltä alas katselet.
        Nyt matosia meitä maan,
        miten pieniltä näytämmekään.

        Varoitan,älä lentoon lähde,
        tule tänne meidän tähden.
        Täällä runoniekkaa tarvitaan,
        ujoutes meitä viehättää.

        Kun runojasi meille sorvaat,
        haaveet monen, monen korvaat.
        Siis ujoutesi voita,
        anna runotorven soida.

        Ujostelen tietenkin
        koska tänne saitteihin
        runoina aina pulppuaa
        monenlaista aatelmaa.

        Nikillä vakituisella
        en runoja hirvaa rustata.
        Ja vahingossa tietenkin
        korkealle kapusin.

        Alastulo sitten on
        tuskainen ja onneton.
        Siipiä kun hartiaan
        kasvanut ei kuitenkaan.


    • Tottahan toki, ystävä hyvä,
      arvokas on ymmärryksen jyvä!

      Torajyvät kitkemme pois,
      kuka niitten satoa kaivata vois?

      Meistä kaikista löytynee pikkuinen lyyli,
      joka antaisi palstalle positiivarityylin?

    • Myöskin

      Kun talvinen ote lankeaa,
      niin kevät kohta aukeaa.
      Siitä kaikin rinnoin nauttikaa,
      kesä kohta meidät tavoittaa.

      Ei matoista palstaa olekkaan,
      vaan toinen on toista parempaa.
      Sitä koitamme aina vaalia,
      ettei melu ja saaste ala vaania.

      Torajyvät on haudattu ainiaan,
      siitä kiitämme toinen toisiaan.
      Niin toivon kuitenkin toisinaan,
      et torajyvät ei palaisi konsanaan.

      Näin päättyi runoni tää,
      siksi toivonkin kaikille ystävää.
      että kukaan ei oisi yksinään,
      runosuonia silloin ymmärtää.

      Lopuksi vielä lausun tämän,
      oottakaa ystävät hetki vähän.
      Loputkin jyvät on pantu tähän,

      • Markeliina

        Vaikea on enää paremmaksi panna,
        mutta enpä tuon nyt häiritä anna.
        Keskellä talven pakkasten,
        odotan päivää keväisen.

        Lintujen laulua, vehreyttä,
        auringon suloista lämmittävyyttä.
        Nyt vielä hetken talvea kestää,
        mutta mikään ei voi tuloa kevään estää.

        Voin täysin yhtyä sanoihin,
        noihin runossa Skillanin.
        Parempi ihminen tahtoisin olla,
        ei tässä auta kuin kilvoitella.


      • tulenlieskat

        Täs katson oksaa sievää,
        moneen ajatukseen vievää.
        Tehty on ihania hetkiä,
        upeita ajatus retkiä.

        yhdessä kuluu aika,
        se on tää sanojen taika.
        Sana kaunis tuo,
        hyvän mielen suo..

        Joskus pahamieli kantaa.
        Ikävän sanan antaa.,
        Mut ymmärtää voi sen,
        kyseessähän on ihminen.

        Toinen päivä parempi toista,
        ois se aikamoista,
        jos kaikki menis samaa rataa.
        Silloin aika mataa.

        siis iloitkaamme,
        kun kirjoituksia jaamme.
        Ei saa näyttää pitkää nenää.
        Tekee kirjoitus tenää.

        Tänne kirjoitaa ihanaiset
        niin miehet kuin naiset.
        Mukavia juttuja näitä
        tääl kun on hyviä päitä.
        Iloista mieltä jakaa,
        hyviä hetkiä takaa.


    • Ruuneperi evk

      Taisi mukavaa olla ja kirjoittaa
      mukana olla ja tuulettaa.
      Nousi moni kanssani "takaisin puuhun"
      kun runomaku tuli suuhun.

      Mielessä pyörii kesän kukat
      ja väliin jalassa pyörii sukat
      kun yhdessä täällä tuuletamme,
      tavallamme kirjoitamme.

      Vaikka lukeakin osataan
      niin ehkä jälleen tavataan,
      kirjoitetaan palstassa tässä,
      arkisessakin elämässä.

      • Tartun takkisi liepeisiin
        näihin sanoihin ja kiitoksiin
        joilla kannustat kanssasi kirjoittamaan
        meitä kaikkia maailmaa parantamaan.

        Johan pajukin pian kukkimaan alkaa
        ja kevät saapuu melkein samaa jalkaa
        joten sukkien anna pyöriä vaan
        pian kielotkin alkavat kukkimaan.

        Ei talvi niin pitkä, lopultakaan,
        pian ihailemme kukkia maan.
        Vihreiksi muuttuvat maisemat meillä
        ja juoksemme sulilla hiekkateillä.

        Me kanssasi selaamme sivuja täällä
        usein sisällä kun istumme pakkassäällä,
        mutta kesä kun saapuu, hyvä on tulos
        auringon lämmöstä nauttimaan... ulos.

        Punasta hehkuvin poskin taas
        kun syksyinen kuura lepää maas
        me tulemme tupaan ja sivuja selaamme
        kai pikkuisen silmäpeliäkin pelaamme.

        Joten, liepeissäs roikun, näin tuiskussa tänään
        ja katsojaksi liityn taas seuraavaan erään
        sillä jaksoissa täälläkin vaikutamme,
        mutta tuskin kokonaan lopetamme.

        Kiva oli taas mukana hetki kulkea
        nyt on hyvä aika kone taas sulkea
        ja muistaa että on useita juttua
        joista sain täältä useita tuttuja.

        Tulen taas kun juttu alkaa luistaa
        tai kun tuuli puiden oksia puistaa,
        kun on maassa ruoho ja vedet auki
        kun katiskaan ui komea hauki...

        tai kun yksinäisyys tuntuu ytimissä, luissa,
        tai kiinnostavaa luettavaa ilmenee sivuissa.
        tai... kun muuten vain mukaan haluan tulla...
        Onhan aina avoimet ovet myös mulla.


      • Sivistymätön

        Mitä tarkoittaa lyhenne evk nimesi jatkeena?


      • Ruuneperi evk
        Sivistymätön kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa lyhenne evk nimesi jatkeena?

        Kirjoitin runoa pitkälle kirjoittamatta nimimerkkiäni. Jos olisin kirjautunut, olisin joutunut kirjoittamaan kaiken uudestaan.

        evk=en viitsi krjautua


    • alas hupsahdin
      lumeen tupsahdin

      Kolossani pyörin
      askareissa hyörin.

      Voi ei, sammakkoperspektiivi tää
      kurjelle niin paljon napattavaa jää.

      Ylöskiipeäminen on vaikeaa
      kun ote jäässä lipsuaa.

      Ehkä sammakko prinssiksi muuttuu
      mulle hieman suuttuu,

      kun suukkoa pihtasin
      sitten sen suikkasin,

      keskelle suuta
      ilman muuta

      Edessä kiemurainen tie,
      joka ylös vuorelle vie.

    • merimona1

      korkealle meidät nosti puuhun.
      Saimme säkeet runolliset
      joka iikka suuhun.

      Kauas näkyy oksalta, joka meitä kantaa,
      sekä ilon hyvän mielen nutun alle antaa.

      Avara on maisema täältä kauas katsella.
      Kukaan tääl' ei nipottele

      eikä toraa rakentele.
      Muusa sulle, sinä mulle - kaikki ollaan
      kaikille. Runosiivin lentelemme aina runosaitille.

      Tähän tyyliin saisi olla myöskin proosan kieli,
      niin ei tulis kenellekään turhaan paha mieli!

      Lentoon lähti rauhankyyhky runopuusta tästä.
      Viserteli mennessänsä sopuelämästa.

      Kutsukirjeen nokassansa kaikkialle kantoi sekä luvan kirjoittamaan jokaiselle antoi.

      Sillekin ken maassa istuu arkana ja epäröi, sekä sille, joka siellä rettelöi ja elämöi.

      Täällä runon maailmassa mieli kyllä muuttuu. Harvoin kukaan toisellensa runopuussa suuttuu ;)

      • Voi jos oisi totta tuo,
        ei sotaa, riitaa moista.
        Rauhallista elämää,
        surut kaikki poissa.

        Olis jossain kaunis maa,
        sinne kaikki tahtoo rientää.
        Ei huolta kukaan siellä nää,
        tuskaa ei voi tietää.

        Runopuumme johtakoon,
        meidät tähtitarhaan,
        siellä voimme soiton kuulla,
        laulun, runon armaan.

        Nyt haaveillen ja unelmoiden,
        siellä tutun kohtaan
        ja ystäviä halataan,
        tie rakkaan syliin johtaa.

        Arki haaveet tuhoaa
        ja tule harmaa päivä.
        Mutt´unelmien kantamaa,
        ei mikään maahan kaada.


      • SkillaN kirjoitti:

        Voi jos oisi totta tuo,
        ei sotaa, riitaa moista.
        Rauhallista elämää,
        surut kaikki poissa.

        Olis jossain kaunis maa,
        sinne kaikki tahtoo rientää.
        Ei huolta kukaan siellä nää,
        tuskaa ei voi tietää.

        Runopuumme johtakoon,
        meidät tähtitarhaan,
        siellä voimme soiton kuulla,
        laulun, runon armaan.

        Nyt haaveillen ja unelmoiden,
        siellä tutun kohtaan
        ja ystäviä halataan,
        tie rakkaan syliin johtaa.

        Arki haaveet tuhoaa
        ja tule harmaa päivä.
        Mutt´unelmien kantamaa,
        ei mikään maahan kaada.

        Ensirakkautein

        istuimme rantakivellä
        niin lähekkäin
        näin auringon laskun
        sinun silmistis

        koin kainon
        ensisuudelman
        sametinpehmeiltä
        huuliltasi

        se oli juhannusyön
        taikaa
        viatonta
        nuoruuden huumaa


    • Miksi elän, mitä tahdon,
      mitä sydän tuskainen pyytää.
      Miksi suren, miksi itken,
      kuka lohtua voi antaa.

      Kuka murheen tuo,
      kuka tuskan luo,
      kysymys,taas kysymys,
      kuka mielen mustaksi muuttaa.

      Vain ihminen, toinen ihminen,
      voi tuskan mieleen piirtää.
      Miksi ihminen,toinen ihminen,
      ei voi sitä kauaksi siirtää.

      Tämä päivä, tämä hetki,
      saa kadota suohon mustaan,
      ja huomenna ,huomenna uudestaan,
      ilon löydän ja käyn sitä vastaan

      Ilon tuo, tuo ihminen,
      ihminen ystävä parhain.
      Hän sydämmen jälleen saa sykkimään,
      ja hymyn silmäkulmaan.

      • tulenlieskat

        Pieni,pieni on ihminen
        ja sydän ihmisen.
        Vaan paljon kantaa
        hyvääkin antaa.
        se hymy on
        sana kaunis verraton.

        Ystäviä harvoin maailmassa,
        lohtua antamassa.
        Yksi ystävä vain
        hän on parhaimpain.
        Ystävään voi luottaa,
        hän ilon tuottaa.

        Kavereita paljon olla saa
        se on antoisaa.
        Elämään puhtia uutta,
        tutkia elämän salaisuutta.
        Olemme tutkimusmatkalla,
        tällä elon ajalla.


      • Sinä tulit minuun
        sisällein.
        Syvälle sydämeen
        teit sinne kotisi.
        Sydämeni kammiossa
        saat asustaa.

        Kun tutustuin,
        rakastuin
        syvästi tahtomattain.
        Saanhan rakastaa
        sua ainiaan
        Säanhan

        Oot lähelläin
        mun syömessäin,
        sinä yksin, vain sinä
        Teit asuntosi minuun
        sydämeni kammioon.
        siellä sua hellin saan.


    • Taas uusi aamu sarastaa
      ja päivä meille alkaa.
      Meitä monta onkin astujaa
      ajassa yhtäjalkaa.

      Yksi ompi pikkuinen,
      toinen laihanlainen,
      sisimmältään jokainen,
      ihminen samanlainen.

      Käykäämme käsi kädessä
      ajassa, elon tiellä,
      paljon on silloin edessä
      iloa meille siellä.

      • mieleen Veikko Lavi, pidin hänen lauluistaan ja tyylistään. En vo olla laittamatta tähän hänen lauluaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen"
        Ethän Veikko pahastu, siellä pilvenpäällä.

        JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN

        Ihmisiä on kuin muurahaisia,
        ne loputonta polkuansa taivaltaa.
        On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
        niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa.
        Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
        niin kahta samanlaista eipä ois.
        Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
        häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

        Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
        Jokainen elämä on tärkeä.
        Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
        sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

        Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
        tee kuni saituri mi aarteen piilottaa.
        Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
        pois hopeoistaan kaikki tahrat kiilloittaa.
        Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
        kun suuri aarre sulle suotu on.
        Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
        kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

        Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
        Jokainen elämä on tärkeä.
        Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
        sen minkä kohtalo on hälle määräävä.


      • ylikypsa kirjoitti:

        mieleen Veikko Lavi, pidin hänen lauluistaan ja tyylistään. En vo olla laittamatta tähän hänen lauluaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen"
        Ethän Veikko pahastu, siellä pilvenpäällä.

        JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN

        Ihmisiä on kuin muurahaisia,
        ne loputonta polkuansa taivaltaa.
        On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
        niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa.
        Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
        niin kahta samanlaista eipä ois.
        Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
        häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

        Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
        Jokainen elämä on tärkeä.
        Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
        sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

        Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
        tee kuni saituri mi aarteen piilottaa.
        Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
        pois hopeoistaan kaikki tahrat kiilloittaa.
        Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
        kun suuri aarre sulle suotu on.
        Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
        kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

        Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
        Jokainen elämä on tärkeä.
        Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
        sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

        Olen myös pitänyt Veikko Lavin ihmisläheisistä lauluista. Laulun arvoinen oli myös Limperin Tilda (tuliko oikein).

        Muistammehan myös Hetekan y.m.

        Tällaista ihmisläheistä runo- y.m.-kirjoittelua mekin täällä, toivon mukaan, harrastamme.


      • merimona1
        Ruuneperi kirjoitti:

        Olen myös pitänyt Veikko Lavin ihmisläheisistä lauluista. Laulun arvoinen oli myös Limperin Tilda (tuliko oikein).

        Muistammehan myös Hetekan y.m.

        Tällaista ihmisläheistä runo- y.m.-kirjoittelua mekin täällä, toivon mukaan, harrastamme.

        jokainen reino, vaikka ei oliskaan
        Eino Leino!

        Hyvää on lauluja tehdä ja laulaa,
        eikä hyväillä pullon kaulaa.

        Paperille pannaan iloiset mietteet, sekä sielumme jäiset riitteet.

        Skiltsulle kaveruuden kukkia kannetaan
        ja lämmin suukko poskelle annetaan.

        Kivestä kun ei olla me kukaan ja alakulo
        vie joskus mukaan.

        Hälle ken suree on ystävä täällä,
        auttavan mielen takki päällä.

        Tsemppiä Skillan ja temppiä kaikki,
        jokainen Liisa, Matti ja Maikki!


      • merimona1 kirjoitti:

        jokainen reino, vaikka ei oliskaan
        Eino Leino!

        Hyvää on lauluja tehdä ja laulaa,
        eikä hyväillä pullon kaulaa.

        Paperille pannaan iloiset mietteet, sekä sielumme jäiset riitteet.

        Skiltsulle kaveruuden kukkia kannetaan
        ja lämmin suukko poskelle annetaan.

        Kivestä kun ei olla me kukaan ja alakulo
        vie joskus mukaan.

        Hälle ken suree on ystävä täällä,
        auttavan mielen takki päällä.

        Tsemppiä Skillan ja temppiä kaikki,
        jokainen Liisa, Matti ja Maikki!

        Ilolla huomaan, monet aikeet,
        tuhota huolet,mietteet vaikeet.

        Tässä on saatu piristysruiske,
        kumma jos ei syty mielen huiske.

        Rakkautta tuolla on, paatosta syvää,
        mulleko on - ois liian hyvää.

        Elämä väliin mielen mustaa,
        siitä nyt sitten runoja rustaa.

        Kiva on olla kanssanne täällä,
        auringon paisteessa, pilvisellä säällä.

        Suukosta poskelle Merimonaa kiitän,
        ylikypsän myös suukkoihin liitän.

        Höpsön pöpsön SkillaN rukka,
        periä voi sinut hukka.hih,hih.


    • Jos latvassa likaa runoilee
      puun juurelta itsensä löytää
      Jos ikäänkuin liikaa rehvastelee,
      ei katakaan hyvää pöytää.

      Jos purjehtii elämän aalloilla
      vain myrskyissä, ulapoilla
      niin vuoro onkin kahlailla
      rantojen kivikoilla.

      Parempi meidän kunkin on
      vaatimatonna olla,
      Sen itse kullekin kertokohon
      tuo yläpään oma "polla".

      • myöskin

        Kauniisti kerroit tarinan tään,
        se minunkin mieltäni lämmittää.
        On niin paljon jota voi ymmärtää,
        kun aika meissä rientää.

        Se totta on joka sanalla,
        kun keinuu aallon harjalla.
        Missä myrsky voi riehua tauotta,
        siks hyvä on olla rannalla.

        Paras on olla hiljaa vaan,
        se hiljaisuus hyvin palkitaan.
        Mitä siitä sitten itse saa,
        se onkin tosi vaikeaa.

        Ei anneta myrskyn tainnuttaa,
        vaan odotetaan päivää parempaa.
        joka aamu tuo uutta asiaa,
        kun jaksamme rauhassa odottaa.


    • Hintriika

      Hän, ken muille tahtoo pahaa,
      omaa oksaansa vain sahaa,
      hyvää mieltä ei saa koskaan,
      hukkuu heittämäänsä loskaan.
      Tuijotus on paha tapa,
      kohteena jos oma napa.
      Silmälaput tienoon rajaa,
      näkökulma pieni, vajaa.
      Ymmärryksen halu puuttuu,
      siksi raivoaa ja suuttuu,
      luulee muita katalaksi,
      panee kaiken matalaksi.
      Kuka hänet nostaa suosta,
      päästää pälkähästä tuosta?
      Taustalla lie moni suru,
      joista moinen mahanpuru…

      • merimona1

        ihminen kyisen pellon kyntää,
        ken
        tahtoo pahaa, morkkaa, soimaa,
        luullen löytävänsä voimaa
        lyömällä ja mollaamalla,
        et' on toinen täysi nolla.
        Ymmärrystä osakseen tarvitsis
        ken riitelee.
        Viisautta opettaa kuka toran
        lopettaa.
        Itse siihen pysty en, vaikka
        usein anelen:
        Korkein, anna mulle voimaa,
        etten lähimmäistäin soimaa.
        Anna katse lämmin hyvä,
        anna myötätunto syvä!
        Ystävyyden runopuussa
        monilla on hynmy suussa.
        Hyvät sanat, jalot aatteet,
        riisuttu on kaunan vaatteet.
        Tääl' ei pane lipan alta
        meitä edes "virkavalta."


    • Aiheen puutteessa kirjoittelen,
      nimistä noitten japanilaisten,
      yks oli nimeltään, arvaaks kuka?
      nimeltään Natisuta Hetekata.

      En ammattia tiedä edellisen
      mutta pikkusen vielä jatkailen
      Oli nyrkkeilija, muistaaks kukan?
      nimeltään Jokohama Humahutan?

      • *Satu

        veljensä Sikamono perässä Mazdalla,
        vihreillä, keltaisilla ja tuoreilla punaisilla
        vejekset kiisivät liikennevilinässä.


      • myöskin **

        Kaikkea voi kai kirjoittaa,
        siitä vaan runosuonet aukeaa.
        arvata en voi milloinkaan,
        Natisuta Hetekata ongelmaa.

        Ei nimiä tunneta laisinkaan,
        tuntea ei voi Japaninkaan.
        Mut hauskasti siellä mainitaan.
        nimiä toisten lausutaan.

        On ammatin valinta vaikeaa,
        Japanissa kaiketi ongelmaa.
        Saa siellä nyrkitkin heilumaan,
        Jokohama Humahutan toisinaan.


      • merimona1

        lentoemolla hennolla
        oli nimenä Keiko Peppu.

        Herttaiseen tyttöön
        Ihastunut oli jokainen heppu.

        Tosin itse en mukana
        ollutkaan, mutta tuttuni innostui
        kertomaan.

        Tämän ken minulle jutteli
        on nyt minun ikioma ukkeli.


    • Mieleeni juolahti tarina pieni
      ja palstalle löysin taas tieni.

      Oli ballerina, pieni, nätti,
      joka lomaansa maalla vietti

      Tää tapahtui ihan heinäaikaan
      ja mitä silloin tapahtuikaan?

      Oli vuorossa pieni hevoskyyti
      heinärattailla mukana tää "lyyti"

      Kun hevonen pysähtyi rattaineen
      sai ballerina aiheen hypylleen.

      Pois hypähti rattailta pyörähtäen
      helmat korviin lähes lennähtäen.

      Kysyi isännältä vähin erin,
      näitteks te mun piruetin?

      Juu, näin, ja nähty on moinen
      mutta nimi sen täällä on ihan toinen.

      • Kädessä kassi
        ja siinä rahamassi
        rappuja alas
        talvisaappat jalas.
        Kiirekö oli
        kun vahinko tuli
        askelmia kaksi
        oli vielä alemmaksi
        kun alas lensin
        polvi osui ensin
        ja nilkkakin vääntyi
        johan kääntyi
        sanat rumiksi...
        jalat kipeiksi.
        illallinen laiskuus
        oli aamun hauskuus
        pahvilaatikko tyhjä
        illalla viel ehjä
        oli rutussa
        mulla jauhoja nutussa
        vaan pään suojana
        pelastuksen suojana
        laatikko oli
        ja naurukin tuli...
        polveen sattui
        nilkka mustui
        silmissä kipinät
        sanojen vipinät
        laatikkoa kiittäen
        päätäni silittäen
        totesin taas
        parempi maata maas
        kuin portaissa juosta
        sen opin tuosta.

        Ei ole jalka vielä kunnossa
        ja siksi mahalasku hyvin muistossa.


      • Myöskin*

        Ompa tämä somaa,
        kirjoittajan ikiomaa.

        Tarina on lempeä,
        kaikinpuolin hempeä.

        Palsta on pieni ja verraton,
        niin monta runoa tullut on.

        Runot mieltä virkistää,
        iloa kaikille synnyttää.


    • Tulin tänne viettämään aikaista aamua. Kirjoitan teille nyt jotain pientä, kirjoitan lumihiutaleesta.

      Mä pieni olen hiutale mi maata kohden leijun,
      eestaas hiukan heiluen, tapaan valkokeijun.
      Kun maata kohta kosketan se saapi valkovaipan,
      tään ympäristön valkaisun tehdä minä sainhan.

      Kun päivä kohta sarahtaa, mä koen ehkä shokin,
      aurinko kun lämpöineen rasittaapi tovin.
      Hentoiset pikku siipeni vedeksi sulaa kohta,
      eikä mun valkopukuni enää silloin hohda.

      • Pieni lumihiutale se vesipisaraksi muuttui
        siitä hieman suuttui.

        Mutta älä sure
        eihän sua kukaan pure

        Aurinko kun esiin saa
        kyllä pisarakin loistaa

        kaunis katsellakin olet
        vaikka paikallas vai polet

        tärkeintä on se,
        että janoiselle avun tuot
        kun vettä elämälle suot.


      • Katleija
        beataBarbara kirjoitti:

        Pieni lumihiutale se vesipisaraksi muuttui
        siitä hieman suuttui.

        Mutta älä sure
        eihän sua kukaan pure

        Aurinko kun esiin saa
        kyllä pisarakin loistaa

        kaunis katsellakin olet
        vaikka paikallas vai polet

        tärkeintä on se,
        että janoiselle avun tuot
        kun vettä elämälle suot.

        Pisaroista purot nuo
        solinan niin kivan tuo.
        Kevään pikku airuet,
        nehän muistanet.

        Vieläkin nyt sykähtää
        sydämeni vanha tää,
        kun kevään pikku puro
        on kuin kaunis runo.


      • Hintriika
        Katleija kirjoitti:

        Pisaroista purot nuo
        solinan niin kivan tuo.
        Kevään pikku airuet,
        nehän muistanet.

        Vieläkin nyt sykähtää
        sydämeni vanha tää,
        kun kevään pikku puro
        on kuin kaunis runo.

        Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
        pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
        Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
        purona solisten kulkuaan jatkaa.
        Vihdoin on puronen oikea joki,
        vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
        Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
        talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

        Keväällä vaellusvietti kun herää,
        se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
        Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
        ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
        Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
        se rannalta penkereen mukaansa niittää.
        Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
        pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.


      • *Satu
        Hintriika kirjoitti:

        Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
        pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
        Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
        purona solisten kulkuaan jatkaa.
        Vihdoin on puronen oikea joki,
        vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
        Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
        talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

        Keväällä vaellusvietti kun herää,
        se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
        Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
        ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
        Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
        se rannalta penkereen mukaansa niittää.
        Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
        pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.

        ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

        Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

        yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

        miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

        Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

        kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

        heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
        ***
        {Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D


      • Hintriika kirjoitti:

        Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
        pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
        Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
        purona solisten kulkuaan jatkaa.
        Vihdoin on puronen oikea joki,
        vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
        Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
        talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

        Keväällä vaellusvietti kun herää,
        se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
        Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
        ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
        Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
        se rannalta penkereen mukaansa niittää.
        Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
        pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.

        Pikku pisaramme tuo
        käy suuren seikkailuksen luo

        aallon harjalla nyt ratsastaa
        maisemia katsastaa.

        Välillä taas taipuu
        meren syliin vaipuu.

        Hakkasi kyljet laivan
        lennätti surffarit aivan

        rannalla sammui toivon tähti,
        pieni hiekkajyvänen mukaan lähti

        Kunnes kanssaan simpukan näki
        ja aidon elämän helmen


      • myöskin**
        beataBarbara kirjoitti:

        Pikku pisaramme tuo
        käy suuren seikkailuksen luo

        aallon harjalla nyt ratsastaa
        maisemia katsastaa.

        Välillä taas taipuu
        meren syliin vaipuu.

        Hakkasi kyljet laivan
        lennätti surffarit aivan

        rannalla sammui toivon tähti,
        pieni hiekkajyvänen mukaan lähti

        Kunnes kanssaan simpukan näki
        ja aidon elämän helmen

        Kun meri on tyyni ja rauhainen,
        se levon meille antaa.
        Mut toisenkin puolen näyttää voi,
        kun aallot pärskii rantaan.


        Meri armoton on
        moni kohtalo sen
        on tuntematon.


        Merta voi myöskin ylistää,
        se onnen ja elon voi piristää.
        Se jylhä on muttei mahdoton,
        sen kanssa on oltava ehdoton.


      • *Satu kirjoitti:

        ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

        Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

        yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

        miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

        Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

        kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

        heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
        ***
        {Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D

        Kaikki on hyvää,
        missä on elämän kultajyvää.

        Jos ei sanat aivan soinnu
        eiköhän tuosta lopulta toinnu

        kopukat laukkaa,
        niin että ilmat paukkaa.

        Salamat viuhkaa
        kun siivet suihkaa

        Eläköön myös runojen proosa
        avataan nyt huoletta sanojen toosa.


      • merimona1
        *Satu kirjoitti:

        ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

        Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

        yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

        miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

        Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

        kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

        heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
        ***
        {Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D

        tai Suomen hepo sitkeä,
        "kopukkamme" kuntoa me
        runomaas ei itketä!

        Orhi, taikka tamma, meno
        hidas, taikka kuuma,
        tärkeää ei meille
        ole suinkaan voiton
        huuma.

        Täällä runomaassa meillä
        onkin vermo, mis ei ohjastajan
        mene hermo.

        Raviradan säännötkin
        meillä ovat somat.
        Sepitelmät kaikenlaiset,
        mutta aivan omat.

        Voittaja ei ole kukaa,
        taikka ollaan kaikki.

        Yhtä hyvä runoilemaan
        Satu, sekä Maikki.

        Palkinnoksi jokainen saa
        hyvän mielen seppeleen.

        Monet runon virittäjät
        ovat myöskin "kirittäjät."

        Eivät istu paitsiossa, vaan
        runoleikin aitiossa.

        Aiheen riimiin antaen,
        innoittaen rohkaisten.


      • merimona1 kirjoitti:

        tai Suomen hepo sitkeä,
        "kopukkamme" kuntoa me
        runomaas ei itketä!

        Orhi, taikka tamma, meno
        hidas, taikka kuuma,
        tärkeää ei meille
        ole suinkaan voiton
        huuma.

        Täällä runomaassa meillä
        onkin vermo, mis ei ohjastajan
        mene hermo.

        Raviradan säännötkin
        meillä ovat somat.
        Sepitelmät kaikenlaiset,
        mutta aivan omat.

        Voittaja ei ole kukaa,
        taikka ollaan kaikki.

        Yhtä hyvä runoilemaan
        Satu, sekä Maikki.

        Palkinnoksi jokainen saa
        hyvän mielen seppeleen.

        Monet runon virittäjät
        ovat myöskin "kirittäjät."

        Eivät istu paitsiossa, vaan
        runoleikin aitiossa.

        Aiheen riimiin antaen,
        innoittaen rohkaisten.

        rataa piisaa

        ei pussiin jää
        oiva tammamme tää.

        Tie on vapaa
        mennä vaikka sataa

        tai rauhassa köpötellä
        kuskin kanssa höpötellä.

        Aivan miten on mieli
        siitä kertoo kieli,

        kun molemmat taukoa pitää
        pilttuussa pehmeän pilven

        Huomenna siis jatkakaamme
        hyvän mielen siitä saamme.


      • tulenlieskat
        myöskin** kirjoitti:

        Kun meri on tyyni ja rauhainen,
        se levon meille antaa.
        Mut toisenkin puolen näyttää voi,
        kun aallot pärskii rantaan.


        Meri armoton on
        moni kohtalo sen
        on tuntematon.


        Merta voi myöskin ylistää,
        se onnen ja elon voi piristää.
        Se jylhä on muttei mahdoton,
        sen kanssa on oltava ehdoton.

        Katselin lintuja oksalla puun,
        hetkeksi unohdin muun.
        Liekö suuttunut lintunen,
        kun toinen vei siemenen.
        Halunnut ei jakaa,
        siksi ajoi takaa.

        Pyrähti taas oksalleen
        entiselle paikalleen.
        Odotti toinen vuoroaan
        visusti paikallaan.
        Harakka Pelotti pois
        vaik tiaiset syöneet ois.


        Lintulaudalla kuhisee taas,
        paljon siemeniä maas.
        Harakka lensi säikkyen
        pois pahoin rääkäisten.
        Mä lisäsin siemeneitä,
        ravistaen lautoja tyhjenneitä.


      • tulenlieskat kirjoitti:

        Katselin lintuja oksalla puun,
        hetkeksi unohdin muun.
        Liekö suuttunut lintunen,
        kun toinen vei siemenen.
        Halunnut ei jakaa,
        siksi ajoi takaa.

        Pyrähti taas oksalleen
        entiselle paikalleen.
        Odotti toinen vuoroaan
        visusti paikallaan.
        Harakka Pelotti pois
        vaik tiaiset syöneet ois.


        Lintulaudalla kuhisee taas,
        paljon siemeniä maas.
        Harakka lensi säikkyen
        pois pahoin rääkäisten.
        Mä lisäsin siemeneitä,
        ravistaen lautoja tyhjenneitä.

        Kesällä ihastuin,
        hullaannuin,
        rakastuin.
        Luulin SE ON HÄN.
        Mut syksy tuli
        sateineen,lumineen.
        Jäljet peitti,ikävän jätti.
        Kenties uusi kevät
        uuden ihmeen tuo.


      • muori67 kirjoitti:

        Kesällä ihastuin,
        hullaannuin,
        rakastuin.
        Luulin SE ON HÄN.
        Mut syksy tuli
        sateineen,lumineen.
        Jäljet peitti,ikävän jätti.
        Kenties uusi kevät
        uuden ihmeen tuo.

        Rakkaus tulee moneen mieleen.
        kumpuaa runoon,päivään,moneen suveen.
        Elämän suola, sitä se on,
        kuka muuta väittää, on tunteeton.

        On nuoruuden rakkaudet ,
        herkät ja hellät.
        Mut tunteet ne löytyy,
        myös ikäihmisellä.

        Onneksi elämme aikaa tätä,
        huomaamatta ei jää tunteiden hätä.
        Lupa on meillä rakkautta vaalia,
        ystävää oikeaa luoksemme haalia.

        Sitten kun löytyy se oma kulta,
        mitään ei puutu silloin sulta.
        Rakkaus ei vanhene,se on ja pysyy,
        sydämmen varmaan saa uuteen hymyyn.


      • fiiuliN
        beataBarbara kirjoitti:

        rataa piisaa

        ei pussiin jää
        oiva tammamme tää.

        Tie on vapaa
        mennä vaikka sataa

        tai rauhassa köpötellä
        kuskin kanssa höpötellä.

        Aivan miten on mieli
        siitä kertoo kieli,

        kun molemmat taukoa pitää
        pilttuussa pehmeän pilven

        Huomenna siis jatkakaamme
        hyvän mielen siitä saamme.

        Lauma villihevosten
        mustaharja johdossaan
        kopeasti korskuen
        uljaana ne viilettää,
        ei niitä pidä vallassaan
        nuo aidat piikkilankoineen
        ne ovat villihevosia
        ja omistavat vapauden.


      • fiiuliN kirjoitti:

        Lauma villihevosten
        mustaharja johdossaan
        kopeasti korskuen
        uljaana ne viilettää,
        ei niitä pidä vallassaan
        nuo aidat piikkilankoineen
        ne ovat villihevosia
        ja omistavat vapauden.

        Villihevosen kun ratsukseni saan,
        niin jätän tämän maan.

        Kauas viiletän mä taivaan rantaa,
        se riemun mulla antaa.

        Vapaa olen sateenkaaren tuolla puolen,
        joku muu must pitää huolen.

        Ei lopu taivaan kaura,
        eikä tiellä aja aura.

        Niityllä on kesä käyskennellä,
        kirmailla myös hevosella.


      • fiiuliN
        beataBarbara kirjoitti:

        Villihevosen kun ratsukseni saan,
        niin jätän tämän maan.

        Kauas viiletän mä taivaan rantaa,
        se riemun mulla antaa.

        Vapaa olen sateenkaaren tuolla puolen,
        joku muu must pitää huolen.

        Ei lopu taivaan kaura,
        eikä tiellä aja aura.

        Niityllä on kesä käyskennellä,
        kirmailla myös hevosella.

        Vaan aina kiitää villihevonen
        mustaharja hulmuten
        valkoläsi otsassaan
        on upea niin ilmestys
        korskuen se rientää eteenpäin
        kavioiden kopistessa
        kallioiden rintehille
        mielessänsä vapaus.

        Se onhan johtaja, kuin kuningas
        laumassansa villihevosten
        kotinsa on siellä
        minne johtaa matkansa
        vaik' on elämänsä karu ankea,
        niin aina selviää
        se mailla mannuilla
        mitkä kaikki omistaa.


    • Aamuvarhain omissa oloissaan
      kun valo vielä on koloissaan
      moni yksinänsä ihmettelee
      ja runoa kirjoittelee.

      Mitä tämäkin päivä mukanaan,
      mahtaakaan tuoda tullessaan?
      kysyiskö omalta Kohtaloltaan
      mitä tuopi se tullessaan.

      Eipä taida kertoa Kohtalo tuo
      mitä kaikkea meille tänään suo,
      sehän kirjoitettu on tähtihin
      merkein niin lukuisin.

      Yhdessä tässä kuljetaan,
      kukin omalla tahollaan,
      elämän syksyn ajassa,
      iloissa murheissa.

      Edellisen aamukyhäelmän kera:

      Tomeraa torstaita!

      • Torstaipa pullisteli toivoa täynnä,
        perjantai se kohtalon eteen toi.
        ja lauantain mennessään vei.
        hei, hei!

        Maanantaina krapula,
        ei tästä tuu mittään.

        Tiistaina tähdet
        kirkkaammin loisti
        keskiviikko saman toisti.

        Sunnuntai rauhan antoi,
        huolet kantoi,
        kun levätä sai tästä,
        maailman hälinästä.


      • myöskin*

        Aamu kun silmät aukaisee,
        runoa silloin rustailee.
        Kaikkea mielikin enteilee,
        kun sitä oikein kuuntelee.

        Kohtalon kellot kilkattaa,
        moni uutta toivoa saa.
        Toisille onnea toivottaa,
        toiset taas kohtalo unohtaa.

        Kohtaloa voi kai ohjailla,
        omalla hyvällä taidolla.
        sille voi syöttää siemenjyvän,
        onnen ja toivon herkistymän.

        Rakkaus elämää kantaa,
        voimia kaikille antaa.
        Kuinka vois oikein ammentaa,
        tuota tunnetta suurta ja vaikeaa?


      • myöskin* kirjoitti:

        Aamu kun silmät aukaisee,
        runoa silloin rustailee.
        Kaikkea mielikin enteilee,
        kun sitä oikein kuuntelee.

        Kohtalon kellot kilkattaa,
        moni uutta toivoa saa.
        Toisille onnea toivottaa,
        toiset taas kohtalo unohtaa.

        Kohtaloa voi kai ohjailla,
        omalla hyvällä taidolla.
        sille voi syöttää siemenjyvän,
        onnen ja toivon herkistymän.

        Rakkaus elämää kantaa,
        voimia kaikille antaa.
        Kuinka vois oikein ammentaa,
        tuota tunnetta suurta ja vaikeaa?

        Hyvä Minä myöskin*, tästähän vain innostuu.

        Hyppää selkään runoratsun,
        laukkaan kauas, kauas pois.
        Sinne missä tuulet soittaa,
        kaunehimmat laulut soi.

        Siellä tuulee lempeämmin,
        siellä aurinko lämmittää.
        Kukat kukkii, linnut laulaa,
        ihanampaa voisko ollakkaan.

        Vietän siellä pienen tovin,
        sitten tänne, jälleen sovin.
        Arkeen, touhuun voimat kerään,
        unesta mä silloin herään.

        Jaksan puuhastella täällä,
        ahkerana joka säällä.
        Voimat kohta jälleen hiipuu,
        silloin muistot mieleen piirtyy.

        Hyppäisinkö selkään ratsun,
        laukkaisinko kauas pois.
        Sinne missä vuoren rinne,
        mulle kaiun vastaan tois.

        Sinneppä teen jälleen retken,
        vietän unohtumattoman hetken.
        Unelmien pariin siirryn,
        haavemaahan mukaan liityn.


      • merimona1
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvä Minä myöskin*, tästähän vain innostuu.

        Hyppää selkään runoratsun,
        laukkaan kauas, kauas pois.
        Sinne missä tuulet soittaa,
        kaunehimmat laulut soi.

        Siellä tuulee lempeämmin,
        siellä aurinko lämmittää.
        Kukat kukkii, linnut laulaa,
        ihanampaa voisko ollakkaan.

        Vietän siellä pienen tovin,
        sitten tänne, jälleen sovin.
        Arkeen, touhuun voimat kerään,
        unesta mä silloin herään.

        Jaksan puuhastella täällä,
        ahkerana joka säällä.
        Voimat kohta jälleen hiipuu,
        silloin muistot mieleen piirtyy.

        Hyppäisinkö selkään ratsun,
        laukkaisinko kauas pois.
        Sinne missä vuoren rinne,
        mulle kaiun vastaan tois.

        Sinneppä teen jälleen retken,
        vietän unohtumattoman hetken.
        Unelmien pariin siirryn,
        haavemaahan mukaan liityn.

        runon kalpa. Runossa on
        tenho, voima valta.

        Hän ken tahtoo runon riimitellä,
        hänellä on usein tunne hellä.

        Surra runomaassa myöskin saa.
        Runoilija osaa rakastaa.

        Laulaa intohimon nuotiolla
        itkeä myös hiilloksella,jolla
        rakkauden muistot savuaa,
        tummaan tuhkaan peittyy onnen maa.

        Runokerään käärin kultalankaa,
        muiston hopeoiman sävyn antaa

        säikeille tuon värikirjokerän
        - tiedän :tunnen, nauran, itken, elän!


      • merimona1 kirjoitti:

        runon kalpa. Runossa on
        tenho, voima valta.

        Hän ken tahtoo runon riimitellä,
        hänellä on usein tunne hellä.

        Surra runomaassa myöskin saa.
        Runoilija osaa rakastaa.

        Laulaa intohimon nuotiolla
        itkeä myös hiilloksella,jolla
        rakkauden muistot savuaa,
        tummaan tuhkaan peittyy onnen maa.

        Runokerään käärin kultalankaa,
        muiston hopeoiman sävyn antaa

        säikeille tuon värikirjokerän
        - tiedän :tunnen, nauran, itken, elän!

        {Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

        Tuli kaikkien äänien takaa
        yhä ihme ja ihme uus
        ja viimeisimpänä vakaa
        tuli hiljaisuus.
        Sen lävitse purosen voin
        vain aavistaa solinoin.
        Vesi viileä on, ja puu
        yli sen kuvastuu.
        Puro solisee lehtien alla,
        vesi onnellinen
        vie kuplaa, kannattamalla
        varovasti kuultoa sen
        sivu sammalen kasteisen,
        ali puun, yli maan,
        ohi kelloa kilkkavan haan.
        Olen onnellinen.
        Olen kupla, muuta en.
        Olen tyhjä, muuta en.
        Vain kuvastajana
        olen, kuuntelijana.
        Vain kupla pysyi, kesti
        ja ylisti ikuisesti.


      • merimona1
        satu kirjoitti:

        {Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

        Tuli kaikkien äänien takaa
        yhä ihme ja ihme uus
        ja viimeisimpänä vakaa
        tuli hiljaisuus.
        Sen lävitse purosen voin
        vain aavistaa solinoin.
        Vesi viileä on, ja puu
        yli sen kuvastuu.
        Puro solisee lehtien alla,
        vesi onnellinen
        vie kuplaa, kannattamalla
        varovasti kuultoa sen
        sivu sammalen kasteisen,
        ali puun, yli maan,
        ohi kelloa kilkkavan haan.
        Olen onnellinen.
        Olen kupla, muuta en.
        Olen tyhjä, muuta en.
        Vain kuvastajana
        olen, kuuntelijana.
        Vain kupla pysyi, kesti
        ja ylisti ikuisesti.

        saa, jos omallaan ei tahdo ratsastaa.

        "Huollossa" jos oma heppa on,
        niin vuokratalli apu verraton.

        Eihän kukaan ketään kiellä
        kulkemasta tällä runotiellä

        vaikka mukaellen Katri Valaa
        kun vain kertoo - eikä lainaa
        salaa.

        Oikein teit kun pistit lähteen esiin.
        Etkä muninut sä toisen pesiin.

        Minä myöskin tahdon aito olla, vaikka
        sepittjä melkein nolla.

        Tämän ketjun runohepat laukkaa,
        välillä vain radallansa haukkaa,
        uuden aiheen arkisen tai syvän
        riimitellen kyhäelmän hyvän.

        Kertoa me voimme kesästä,
        taikka pikkulinnun pesästä.

        Tahi surun, ilon kyynelistä - aivan
        kaikesta ja vaikka mistä.

        Vanhuksista, sekä lapsista,
        elon illan harmahista hapsista.

        Nuoruudesta voiman tuntoisen.
        Parhaan iän miehuuskuntoisen.

        Kaikesta voi runon tehdä hän, ken
        elänyt on tunne-elämän.

        Runo-oksalle voi väliin liidellä,
        taikka ravirataa kiidellä.

        Meidän hepo, hepo oiva on. Sillä
        mahdollisuus rajaton,

        Ottaa aihe vaikka hiutaleesta lumen.
        taihi kertoa kun nähnyt on se unen.


      • satu kirjoitti:

        {Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

        Tuli kaikkien äänien takaa
        yhä ihme ja ihme uus
        ja viimeisimpänä vakaa
        tuli hiljaisuus.
        Sen lävitse purosen voin
        vain aavistaa solinoin.
        Vesi viileä on, ja puu
        yli sen kuvastuu.
        Puro solisee lehtien alla,
        vesi onnellinen
        vie kuplaa, kannattamalla
        varovasti kuultoa sen
        sivu sammalen kasteisen,
        ali puun, yli maan,
        ohi kelloa kilkkavan haan.
        Olen onnellinen.
        Olen kupla, muuta en.
        Olen tyhjä, muuta en.
        Vain kuvastajana
        olen, kuuntelijana.
        Vain kupla pysyi, kesti
        ja ylisti ikuisesti.

        Mitä tarkoittaa runoratsun lainaus. Onko runo Aaro Hellaankosken vai sinun?

        Kun viestissäni kirjoitun, että olen hetken yläpuolellanne, tarkoitin viestini olemista siellä hetken.

        Halusitko osoittaa meille minkälainen on oikea runo?

        Tarkoitus oli kirjoittaa omia "runoja", ei kilpaillen vaan omia kykyjä kokeillen.

        Kun aikanaan kirjoitin paljon enemmän, osin muiden pyynnöstä, sain oikein kriitikon niskaani.
        Tiedän oman osaamattomuuteni ilman arvosteluakin.
        Mitä tekee kriitikko näillä palstoilla, joissa ei kilpailla, joissa ei olla tasapäisiä mutta tasa-arvoisia?

        En voi, enkä haluakaan kieltää kenekään kirjoituksia.

        Palstalaisten lempirunot pitäisi kirjoittaa vaikkapa "Minun runoni" otsikon alla, lähde mainiten.


      • tulenlieskat
        Ruuneperi kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa runoratsun lainaus. Onko runo Aaro Hellaankosken vai sinun?

        Kun viestissäni kirjoitun, että olen hetken yläpuolellanne, tarkoitin viestini olemista siellä hetken.

        Halusitko osoittaa meille minkälainen on oikea runo?

        Tarkoitus oli kirjoittaa omia "runoja", ei kilpaillen vaan omia kykyjä kokeillen.

        Kun aikanaan kirjoitin paljon enemmän, osin muiden pyynnöstä, sain oikein kriitikon niskaani.
        Tiedän oman osaamattomuuteni ilman arvosteluakin.
        Mitä tekee kriitikko näillä palstoilla, joissa ei kilpailla, joissa ei olla tasapäisiä mutta tasa-arvoisia?

        En voi, enkä haluakaan kieltää kenekään kirjoituksia.

        Palstalaisten lempirunot pitäisi kirjoittaa vaikkapa "Minun runoni" otsikon alla, lähde mainiten.

        Haparoivilla laihoilla jaloillaan
        varsa kohta vatsallaan,
        eteepäin kun silmät vie
        kovin on mutkainen tie.

        Jaloileen taas yltää tuo,
        sanoille aikaa yhä suo.
        Tekee pientä tarinaa,
        ei siihen luo marinaa.

        Meille pienet hetket,
        tuo iloiset retket.
        Siispä runoja sä jaa
        näppäimet oottaa kirjottajaa.


      • merimona1
        tulenlieskat kirjoitti:

        Haparoivilla laihoilla jaloillaan
        varsa kohta vatsallaan,
        eteepäin kun silmät vie
        kovin on mutkainen tie.

        Jaloileen taas yltää tuo,
        sanoille aikaa yhä suo.
        Tekee pientä tarinaa,
        ei siihen luo marinaa.

        Meille pienet hetket,
        tuo iloiset retket.
        Siispä runoja sä jaa
        näppäimet oottaa kirjottajaa.

        Hauskaa kun sä tulit leikkiin mukaan!
        Eihän meitä lannistaa voi kukaan!

        Käännetään vain toinenkin me poski,
        harvahan on Aaro Hellaakoski!

        Sulla varsa, jollakin on poni,
        mulla taasen pattipolvi koni.

        Tääl ei kritiikkiä ota vastaan
        kukaan.
        Tulkoot hyasintit kaikki mukaan!

        Yrjö Jylhä, Saima Harmaja
        painii mestareiden sarjassa.

        Vaikka heistä toki tykkään,
        en heitä meidän kärpässarjaan
        lykkää.


    • emmi.

      Minne katosi laulu
         minne runonkin sointu
         pois kauas on loitonneet
         säkeet kirkkaina helisseet
         tyhjyyden kuohuvat aallot
         tyrskyisät kumeat loiskeet
         vain hyökyää
         levittäen pimeää.

         Missään ei kuulu laulu
         missään ei runo soinnu
         pois kaikki on kadonneet
         soivat iloiset säveleet
         maailman myrskyisät tuulet,
         ja merien virtaisat pyörteet
         vain myllertää
         tummentaen elämää.
         
         
         Tule kiirien laulu
         tule runonkin sointu
         käy kaikuvin helkkein
         meren aalloissa soittaen
         runojen kertomin säkein
         tunteiden tulisin värein
         silloin leijailet
         ja maailman valloitat.

      • myöskin***

        Runoratsu helpottaa,
        pois se keuas kuljettaa.
        Sinne mis on hyvä olla,
        laaksoilla ja kukkuloilla.

        Runoratsu verraton,
        kaiken hyvän alku on.
        Sillä pääsee satumaahan,
        Ihmeidenkin ihmemaahan.

        Sinne tahdon myöskin mennä,
        unten kautta käyskennellä.
        Sieltä löytyy onnen hetket,
        unen kautta hyvät retket.

        Uni viepi maailmaan,
        aivan toiseen tunnelmaan.
        Sieltä löytyy vuorenrinne,
        joka kaiun tuopi sinne.


    • *Satu

      >minkä jokainen voi lukea sieltä nytkin.

      Siinä ei vedetty rajauksia millään tavalla, ne toit nyt vasta tässä viestissäsi kello 23 illalla
      23.02. . joten en ymmärrä minäkään.

      Toivon, että luettuasi avausviestisi uudelleen rauhoitut.

      Ketään en ole kritisoinut, ainoastaan omaa ontuvaa kopukkaani.

      Yllätyin viestisi omituisesta jyrkkyydestä.

      Minuun se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään negatiivisesti. Ainoastaan hiukan ihmettelin.

      Olisin voinut Hellaakosken poistaakin, mutta kun siinä oli Merimonan nätti runo perässä, niin en halunnut senkin poistuvan.

      Luulin, että kaikki saisivat hyvän mielen Hellaakosken kauneimmasta (mielestäni) runosta, joka on Sarjoja kokoelmasta, niinkuin kerroinkin, muistaakseni ilmestymisvuodenkin merkkasin.

      Lämpimin ajatuksin: Satu

      • Kun en tiennyt, en voinut tietää, missä mielessä tuo Hellaakosken runo oli ketjuun tuotu niin vastasin.

        Olen rauhallisempi kuin kuvitteletkaan enkä pidä tapahtunutta edes pahana.

        Kirjoitellaan lämpimämmin ajatuksin, joihin olen kyllä pyrkinyt


      • *Satu
        Ruuneperi kirjoitti:

        Kun en tiennyt, en voinut tietää, missä mielessä tuo Hellaakosken runo oli ketjuun tuotu niin vastasin.

        Olen rauhallisempi kuin kuvitteletkaan enkä pidä tapahtunutta edes pahana.

        Kirjoitellaan lämpimämmin ajatuksin, joihin olen kyllä pyrkinyt

        Sopisikohan tähän :

        "Ei välitetä, ei Villekään välittänyt, kun tupa paloi, niin muutti kamariin."

        Täällä väärinkäsitykset ovat tavallisempia kuin elävässä elämässä, kasvokkain, sehän on moneen kertaan huomattu. Ilmeiden vilpittömyys, ystävällinen hymy, voisi monet ikävyydet estää.

        Minuun ei tämä ole vaikuttanut yhtään mitään, paitsi lievää ihmettelyä.

        Joten varmaan voimme tämän asian jo unohtaa, jos sinulle sopii? :) Ainakaan minä en ole tarkoittanut mitään pahaa tarjotessani luettavaksenne jotain herkkupalaa, jonka veroista en itse pysty luomaan.


      • En sanonut otsikossani mielestäni mitään rajoittavaa vaan jätin kirjoittelut itsekunkin harkinnan varaan. Tuloshan oli odotuksia parempi mitä tulee kirjoitusintoon. Olisihan asia voinut jäädä minulta kommentoimatta mutta tehty mikä tehty. Yritetään unohtaa!

        Tämä vain kun viittaat otsikkooni.


      • *Satu kirjoitti:

        Sopisikohan tähän :

        "Ei välitetä, ei Villekään välittänyt, kun tupa paloi, niin muutti kamariin."

        Täällä väärinkäsitykset ovat tavallisempia kuin elävässä elämässä, kasvokkain, sehän on moneen kertaan huomattu. Ilmeiden vilpittömyys, ystävällinen hymy, voisi monet ikävyydet estää.

        Minuun ei tämä ole vaikuttanut yhtään mitään, paitsi lievää ihmettelyä.

        Joten varmaan voimme tämän asian jo unohtaa, jos sinulle sopii? :) Ainakaan minä en ole tarkoittanut mitään pahaa tarjotessani luettavaksenne jotain herkkupalaa, jonka veroista en itse pysty luomaan.

        Tavoitit sanoin kauneimmin, kuten pyysin,
        siis runoosi oli pätevä syykin.
        Luin alkurunoni ja ymmärsin,
        väärässä olin kuitenkin.


      • Ruuneperi kirjoitti:

        En sanonut otsikossani mielestäni mitään rajoittavaa vaan jätin kirjoittelut itsekunkin harkinnan varaan. Tuloshan oli odotuksia parempi mitä tulee kirjoitusintoon. Olisihan asia voinut jäädä minulta kommentoimatta mutta tehty mikä tehty. Yritetään unohtaa!

        Tämä vain kun viittaat otsikkooni.

        ~~


        Tule tuulista lauhin nyt rannoille maan,

        älä vyörytä vettä, älä myrskyjä tuo,

        anna kevään keitaan tuoksuja vaan,

        soida lintujen laulun taas niityillä suo.


    • myöskin***

      Ilta kun nyt hämärtyy,
      yökin tässä lähestyy.

      Uni vain ei taida tulla,
      univaje onkin mulla.

      Kunhan tässä oottelen,
      ikkunasta katselen.

      Yöhön synkkään pimeään,
      hiljennyn mä miettimään.

      Elämä on mallillaan,
      kaikki ihan kohdallaan.

      Ihmettä ei kummempaa,
      mennään päivä kerrallaan.

      Yhteenveto tästä on,
      liekö tääkin tarpeeton.

      • Turhaa ei lie runot nää,
        monen mieltä lämmittää.

        Minäkin nyt tässä,
        jotain olen miettimässä.

        Kaunis päivä olis niin,
        menisinkö naimisiin.

        Hassumpi ei aatos lie,
        mut tuuleen heitän ,sinne vie.

        Mistä tässä miehen koppaa,
        aatos joutaa romukoppaan.

        Eipä huolta, eipä kai,
        hymyn sentään naamaan sain.

        Leikin laskuun joskus mieli,
        siitä kertoo hyvä kieli.

        Jättäisinkö jutun tähän,
        höperöksi luulette mua vähän.


      • SkillaN kirjoitti:

        Turhaa ei lie runot nää,
        monen mieltä lämmittää.

        Minäkin nyt tässä,
        jotain olen miettimässä.

        Kaunis päivä olis niin,
        menisinkö naimisiin.

        Hassumpi ei aatos lie,
        mut tuuleen heitän ,sinne vie.

        Mistä tässä miehen koppaa,
        aatos joutaa romukoppaan.

        Eipä huolta, eipä kai,
        hymyn sentään naamaan sain.

        Leikin laskuun joskus mieli,
        siitä kertoo hyvä kieli.

        Jättäisinkö jutun tähän,
        höperöksi luulette mua vähän.

        Niin innostui lopulta SkillaNkin
        runomuotoisiin kirjoitteluihin.

        Sanoit joskus "ei taitoa ole tässä"
        mutta kaikkihan muuttuu elämässä.

        Mukavaa on merkeissä näissä olla
        tepastella "palstanurmikolla.


    • Tässä yömietteissä runoilen
      ja juonia uusia punoilen.
      Tekis mieli hiukan manata
      kun voittamaan meni Kanada.

      Mut uutta on kohta putkessa,
      Ruotsin pojat on vastassa.
      Pelataan voitosta jääkiekon
      ohessa muun pyhänvieton.

      Ei kaada meitä ees huono tuuri
      on Niittymäki kuin kivimuuri.
      Me voitetaan ainakin kolme yksi
      se tuli tässä nyt mainituksi.

      • Myöskin***

        Juonia voidaan punoilla,
        ja yöllä vaikka runoilla.
        Leijonat mallia näyttää,
        miten mailoja osaa käyttää.

        Kisa on meille mahdoton,
        Kun Ruotsin pojat vastas on.
        Silloin miehet punnitaan,
        palkitaan tai hutkitaan.

        On Ruotsin pojat ihmeissään,
        kun maalia ei saa mitenkään.
        On Niittymäki armoton,
        kun Suomen maalivahti on.

        On silti pelko mahdoton,
        mitallit kun jaos on.
        Vielä saadaan jännittää,
        jääkiekko matsin elämää.


      • myöskin***
        Myöskin*** kirjoitti:

        Juonia voidaan punoilla,
        ja yöllä vaikka runoilla.
        Leijonat mallia näyttää,
        miten mailoja osaa käyttää.

        Kisa on meille mahdoton,
        Kun Ruotsin pojat vastas on.
        Silloin miehet punnitaan,
        palkitaan tai hutkitaan.

        On Ruotsin pojat ihmeissään,
        kun maalia ei saa mitenkään.
        On Niittymäki armoton,
        kun Suomen maalivahti on.

        On silti pelko mahdoton,
        mitallit kun jaos on.
        Vielä saadaan jännittää,
        jääkiekko matsin elämää.

        No niin, nyt se on ohi,
        olen pettynyt, se on tosi.
        Pojat parastaan koitti,
        Ruotsin pojat silti voitti.

        Hopeaa pojat saavutti,
        vaikka kultaa yritti.
        Poikia ei voi tuomita,
        kun tuuria ei ollut mukana.

        Pojat ovat murheissaan,
        tottakai on apeaa.
        Jos vois heitä lohduttaa,
        hyvin sanoin kannustaa.

        Mistä onnen ruusut saisin,
        pojille ne ojentaisin.
        Onnea paljon toivottaisin,
        ja lohdutuksen sanat soisin.


    • Ilta jo saapui ,rauhaisa taas,
      lepoon voin painaa väsyneen pään.
      Ahkeroin päivän,työni tein,
      nyt polkuni unten sillalle vei.

      Kuun sekä tähdet taivaalla nään,
      ohjaavat tiellä kulkijan tään.
      Unten maailmaan ihmeelliseen,
      vie luokse kaiken mahdollisen.

      Voin nähdä kauniit kukkaset,
      ja laulaen lentävät lintuset.
      Siel kohtaan haaveilujen maan,
      ja täyttymyksen haaveet saa.

      Siel satuprinssi ootta mua,
      ja ratsuin saapu luokse mun.
      Minut ratsun selkään nostaen,
      ja pilvilinnaan lentäen.

      Siellä juhlat parhaat on,
      ja minä keskipiste karkelon.
      Näin tunnen kuinka ihanaa,
      on unten mailla asustaa.

      Mut uni päättyy,päivä saa,
      taas työhön, toimeen tartutaan.
      Mut voiman antoi unonen,
      taas kestän, jaksan huomenen.

      • merimona1

        Horisonttiin, kaukorannan taa,
        minun mieleni ain halajaa.

        Sinne, missä välkkyy tyynet veet,
        siintää ikiaamun autereet.

        Sinne, mihin elon mereen laineet
        kantaa haaveideni purret
        haurahat.

        Sinne, mihin vaahtopäiset laineet
        murheen maasta minut
        johtavat.


      • merimona1 kirjoitti:

        Horisonttiin, kaukorannan taa,
        minun mieleni ain halajaa.

        Sinne, missä välkkyy tyynet veet,
        siintää ikiaamun autereet.

        Sinne, mihin elon mereen laineet
        kantaa haaveideni purret
        haurahat.

        Sinne, mihin vaahtopäiset laineet
        murheen maasta minut
        johtavat.

        Jos en yöllä mä nukkuile
        niin ylhäällä istun silloin
        mutta en sentään kukkuile
        en aamuin enkä illoin.

        Sillä paha ompi ihmisen
        väkisinkin maata.
        Tämän mä teille sanailen
        ja sanani voin taata.


      • myöskin***

        Aivan ihana on lukea näitä,
        miettiä toisen ajatustöitä.
        Runoja kun värkkää tästä,
        ihan kaiken omasta päästä.


      • myöskin*** kirjoitti:

        Aivan ihana on lukea näitä,
        miettiä toisen ajatustöitä.
        Runoja kun värkkää tästä,
        ihan kaiken omasta päästä.

        Sanoppas muuta, eikös vaan,
        ruveta kirjaa pukkaamaan.
        Säkeitä, säkeitten perään vaan,
        syntyy ja lisää on tulossa taas.

        Mitenhän kriitikot meihin tarttuu,
        runoilijoiksi meistä monet varttuu.
        Kestämmekö arvostelun skaalan,
        vaan syömmeenkö siitä saamme haavan.

        Paras on varmaan kirjoittaa niin,
        et koht sillään jäämme unohduksiin.
        Luomisen tuskan kokea saamme,
        sehän se riittää, nyt runomme jaamme.


      • myöskin***
        SkillaN kirjoitti:

        Sanoppas muuta, eikös vaan,
        ruveta kirjaa pukkaamaan.
        Säkeitä, säkeitten perään vaan,
        syntyy ja lisää on tulossa taas.

        Mitenhän kriitikot meihin tarttuu,
        runoilijoiksi meistä monet varttuu.
        Kestämmekö arvostelun skaalan,
        vaan syömmeenkö siitä saamme haavan.

        Paras on varmaan kirjoittaa niin,
        et koht sillään jäämme unohduksiin.
        Luomisen tuskan kokea saamme,
        sehän se riittää, nyt runomme jaamme.

        Siinä oli toteamus yks ja kaks,
        vastaus ei voi tullaa hauskemmaks.
        Runojen saralla työtä riittää,
        kunhan sanoja yhteen liittää.

        Surua syömmeen tuskin saamme,
        iloa kun kaikille jaamme.
        Arvostelulle annamme hatkat,
        runoilulle pitkät matkat.

        Runoja kun rustailee,
        siitä iloa paljon saa.
        Luomisen tuskan ken omistaa,
        siitä se urakin aukeaa.


      • *Satu
        myöskin*** kirjoitti:

        Siinä oli toteamus yks ja kaks,
        vastaus ei voi tullaa hauskemmaks.
        Runojen saralla työtä riittää,
        kunhan sanoja yhteen liittää.

        Surua syömmeen tuskin saamme,
        iloa kun kaikille jaamme.
        Arvostelulle annamme hatkat,
        runoilulle pitkät matkat.

        Runoja kun rustailee,
        siitä iloa paljon saa.
        Luomisen tuskan ken omistaa,
        siitä se urakin aukeaa.

        Luin lehdestä uutisen Puolasta:

        jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

        soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

        ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


        Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

        ja verenpaine nousta kohti kattoa,

        asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

        tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


        Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

        voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!


      • Toteaja
        *Satu kirjoitti:

        Luin lehdestä uutisen Puolasta:

        jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

        soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

        ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


        Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

        ja verenpaine nousta kohti kattoa,

        asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

        tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


        Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

        voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!

        tänäpänä lehdestä,
        mutta varoisin silti
        toteamasta, että
        onni tulisi pullosta.

        Matti ja Mervi
        mallina monelle,
        mutta varmaan
        on silti parempi

        tietä kaitaa
        vaeltaa.
        Vai mitä sanoo
        Ruuneperi?


      • Toti
        Toteaja kirjoitti:

        tänäpänä lehdestä,
        mutta varoisin silti
        toteamasta, että
        onni tulisi pullosta.

        Matti ja Mervi
        mallina monelle,
        mutta varmaan
        on silti parempi

        tietä kaitaa
        vaeltaa.
        Vai mitä sanoo
        Ruuneperi?

        Hän on asettunut
        porukan
        yläpuolelle,
        ja aina jos
        tippuu alas,
        kohta jttu
        on uusi taas.
        Skillan kanssa
        hän skabaa,
        kumpi enimmät
        lukijat tapaa.


      • Toti kirjoitti:

        Hän on asettunut
        porukan
        yläpuolelle,
        ja aina jos
        tippuu alas,
        kohta jttu
        on uusi taas.
        Skillan kanssa
        hän skabaa,
        kumpi enimmät
        lukijat tapaa.

        Noinhan palsta virkeänä pysyy,
        uutta lunta antaa tulla tupaan.
        "Skapaa SikillaN totta kai,
        mut tapaat muitakin sä kai?

        Kiva että sinäkin,
        runosuonen avasit,
        jatkoja vain anna tulla,
        eihän taidot lopu sulta.

        Alla, taikka yöpuolla,
        onko jotenkin se poisnyt muilta.
        Ystävinä jatketaan,
        sinäkin, eikös vaan;))


      • *Satu
        SkillaN kirjoitti:

        Noinhan palsta virkeänä pysyy,
        uutta lunta antaa tulla tupaan.
        "Skapaa SikillaN totta kai,
        mut tapaat muitakin sä kai?

        Kiva että sinäkin,
        runosuonen avasit,
        jatkoja vain anna tulla,
        eihän taidot lopu sulta.

        Alla, taikka yöpuolla,
        onko jotenkin se poisnyt muilta.
        Ystävinä jatketaan,
        sinäkin, eikös vaan;))

        Mulla *YSTÄVYYS* on oletusarvona täällä,
        niinkuin muuallakin kulkeissani maan päällä,
        mutta jos ilman syytä joku hyökkää,
        sellaiselle ei mielellään kukaan nyökkää.

        Me elämme demokratiassa kaikkialla
        Halosen hymyileväin kasvoin alla.
        Sananvapaus on perustuslaissa taattu,
        myös täällä, sisällöntuottajille saatu.

        Jos ilkeilyä yllättäen osaksemme saamme,
        silloin lupa on se, ett' samaa jaamme.
        Jos jatkaa vielä samaa kidutusta,
        hän ansaitsee myös joukon hivutusta.


      • merimona1
        *Satu kirjoitti:

        Mulla *YSTÄVYYS* on oletusarvona täällä,
        niinkuin muuallakin kulkeissani maan päällä,
        mutta jos ilman syytä joku hyökkää,
        sellaiselle ei mielellään kukaan nyökkää.

        Me elämme demokratiassa kaikkialla
        Halosen hymyileväin kasvoin alla.
        Sananvapaus on perustuslaissa taattu,
        myös täällä, sisällöntuottajille saatu.

        Jos ilkeilyä yllättäen osaksemme saamme,
        silloin lupa on se, ett' samaa jaamme.
        Jos jatkaa vielä samaa kidutusta,
        hän ansaitsee myös joukon hivutusta.

        pahat sanat!
        Avataan vain runon hanat,
        joista virtaa runojuomaa,
        sepittäjän mielen tuomaa!

        Plagiaatti lainapaatti
        pian kyllä uppoaa.

        Sellaisessa kukaan meistä
        halua ei matkustaa.

        Unto Monosta en lainaa,
        vaikka Unto on jo vainaa.

        Kyllä runo syntyy multa,
        runon tulus iskee tulta.

        Säännöt meillä säännöttömät
        ovat runoväen.

        Sepustella voimme vaikka
        kukinnasta käen.

        Vaikka oomme amatöörit,
        tukossa ei runoröörit.

        Herkkää lyriikkaa voi käyttää,
        taikka proosan herkkupöuytää -
        kattaa eteen, maistella,
        tunnustellen huomata, ettei
        täällä runomaassa sakinhivutuksest'
        haasta se ken kirjoittaa ja lukee,
        runoellen toista tukee.

        Tämä oli pikaruno, ennen kiekko-
        kisaa. Teeveen ääreen rynnätään
        me kaikki tuotapikaa.

        Hauskat jatkot -pienet katkot
        tulee runoiluun.
        Illan suussa kiivetään taas
        oksaan runopuun!


      • Toti
        *Satu kirjoitti:

        Luin lehdestä uutisen Puolasta:

        jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

        soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

        ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


        Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

        ja verenpaine nousta kohti kattoa,

        asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

        tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


        Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

        voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!

        Jos pahat sanat mielessäsi pyrivät,
        voit "syntipukin" kotiisi vuokrata,
        silloin muut kiukultasi säästyvät,
        voivat rauhassa runojansa rustata.


    • myöskin**'

      Lintuni pieni lennähtää,
      ja olalleni istahtaa.
      Korvaani hiljaa sirkuttaa,
      nyt kuule lauluni tää.

      Se sirkutti kauniilla äänellään,
      sitä kuuntelin hyvin mielellään.
      Se kertoi lauseen tään,
      olen pieni ja hento kestämään.

      Näin lensi pieni lintunen,
      halki tuulten myrskyjen.
      Sirkutti vielä mennessään,
      kuin olisi ollut murheissaan.

      Jäin lintua pientä kaipaamaan,
      siks' toivoni heitän uudestaan.
      Jos viestini kuulet milloin vaan,
      tule takaisin luokseni laulamaan.

      Laulusi saa meidät innostumaan,
      uusia runoja rustailemaan.
      Palsta näin pysyy voimissaan,
      iloa, onnea, kaikille antamaan.

      Ei ole vaikea tuhota,
      mut' toisinkin voi sanoa.
      Siitä palsta vain paranee,
      ja olotila kaikilla kohenee.

      Otetaan opiksi neuvot nää,
      ja jäädään kaiki miettimään.
      Miten voitais toisiamme ymmärtää?
      toinen toistamme kannustaa.

      Palsta vois pysyä riidatonna,
      pahat puheet oisi nolla.
      parempi ois' täällä olla,
      olla, sekä kirjoitella.

      • merimona1

        pieni ja suloinen on, eikä petolintu
        armoton.

        Haukka olallaan istuu sellaisen, jolla
        mieli on pahantahtoinen.

        Tänne tullutkaan ei ole vielä kukaan,
        joka korppikotkan on tuonut
        mukaan.

        Petolintua pelkää peipot, pääskyt-
        ne pakenee -
        eivät runo-oksalle pesää tee.

        Kerro linnulles herkälle terveisemme:
        tällä runo-oksalla riitele emme.

        Pyydä sirkuttamistaan jatkamaan -
        iloa, rauhaa tuottamaan!


      • tulenlieskat
        merimona1 kirjoitti:

        pieni ja suloinen on, eikä petolintu
        armoton.

        Haukka olallaan istuu sellaisen, jolla
        mieli on pahantahtoinen.

        Tänne tullutkaan ei ole vielä kukaan,
        joka korppikotkan on tuonut
        mukaan.

        Petolintua pelkää peipot, pääskyt-
        ne pakenee -
        eivät runo-oksalle pesää tee.

        Kerro linnulles herkälle terveisemme:
        tällä runo-oksalla riitele emme.

        Pyydä sirkuttamistaan jatkamaan -
        iloa, rauhaa tuottamaan!

        Aurinko kirkas pilkistää,
        timanteina hanki hohtaa.
        Kirkkaus mielen piristää,
        kevättä kohti johtaa.

        Keveäksi käy askeleet
        ja iloinen on mieli.
        Pakkaset pois pakeneet,
        laulaa lintusen kieli.


      • Tuikkivat silmät
        tulenlieskat kirjoitti:

        Aurinko kirkas pilkistää,
        timanteina hanki hohtaa.
        Kirkkaus mielen piristää,
        kevättä kohti johtaa.

        Keveäksi käy askeleet
        ja iloinen on mieli.
        Pakkaset pois pakeneet,
        laulaa lintusen kieli.

        Lukijoita kuustuhattakuusisataa,

        monta ovat sisältönne saaneet katsojaa,

        hienot aattehenne ymmärtäjää,

        kalevalaisten laulajien ihailijaa.


      • fiiuliN

        Saavuit kerran luokse mun
        lailla paratiisin sinirintaisen.
        Vaan hetken, niin pienen hetken
        luonain viivyit tullessasi
        rakkauden hellyys kädessäsi.

        Katosit pois luota mun,
        kuten paratiisin sinilintunen.
        Ei onnen tunteen tähden voi,
        koskaan ihmissydämiä,
        eikä lintuja, kahlein kahlita.


    • Kirjoitetaan runoja vieläkin,
      kirjoitetaan vaikka sata,
      eikö teistä muistakin
      tämä ole mukavata.

      • Ei lähde runoratsu laukkaan,
        vaik apettakin väliin haukkaa.
        Tyhjää polkee, ei sanaa saa,
        Skillaninkin tyhmä pää.

        Ei pakolla voi runoo luoda,
        jos ajatusta ei mukaan suoda.
        Pitäs olla hiljaa niin,
        sanat säästää tuleviin.


        Äänessä kun aina tahtoo olla,
        ois hyvä olla, hyvä polla.
        Vaan kun ei ole runoilijaksi luotu,
        vähän vain muitakin taitoja suotu.

        Eipäs nyt silti mieltä mustaa,
        kannata kantaa, vaik runoja ei rustaa.
        Aurinko mielen valoisaks saa,
        mennään vaikka ulkoilemaan.


      • *Satu

        Minä loppusointuja yritän rustata,
        vaan sitten alkaa silmiä mustata,
        soinnut pakoilevat tiehensä
        lähden perässänsä liehuun mä.

        Silmät tuikkivat taas minulla,
        runoratsu oottaa ulkona.
        Sen selkään kavutessani
        voin Satumaahan pian saapua.


      • *Satu kirjoitti:

        Minä loppusointuja yritän rustata,
        vaan sitten alkaa silmiä mustata,
        soinnut pakoilevat tiehensä
        lähden perässänsä liehuun mä.

        Silmät tuikkivat taas minulla,
        runoratsu oottaa ulkona.
        Sen selkään kavutessani
        voin Satumaahan pian saapua.

        Mennään vaikka Satumaahan
        haaveillahan aina saahan,
        runoja mielikseen rustata
        ja murheet piiloon musta.


      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Mennään vaikka Satumaahan
        haaveillahan aina saahan,
        runoja mielikseen rustata
        ja murheet piiloon musta.

        Tämä loruttelu syntyi tietyssä tilanteessa pilke silmäkulmassa, joten tarkoitukseni ei ole lietsoa mitään hysteriaa. Ottakaa siis huumorilla ja iloitkaa rauhassa lintujen keväisistä lurituksista!

        VOI-VOI!

        Olipa kerran joutsen,
        joka ankkaan rakastui, ui-jui!
        Vaan muuttomatkallaan joutsen
        perin ankaran flunssan sai, ai-jai!
        Reporankana makasi vainen
        ja kamalan huonosti voi, oi-joi!
        Hääkellot ei heleät soineet,
        tauti joutsenen hengen vei, ei-jei!
        Ui-jui, ai-jai, oi-joi!


      • merimona1
        Hintriika kirjoitti:

        Tämä loruttelu syntyi tietyssä tilanteessa pilke silmäkulmassa, joten tarkoitukseni ei ole lietsoa mitään hysteriaa. Ottakaa siis huumorilla ja iloitkaa rauhassa lintujen keväisistä lurituksista!

        VOI-VOI!

        Olipa kerran joutsen,
        joka ankkaan rakastui, ui-jui!
        Vaan muuttomatkallaan joutsen
        perin ankaran flunssan sai, ai-jai!
        Reporankana makasi vainen
        ja kamalan huonosti voi, oi-joi!
        Hääkellot ei heleät soineet,
        tauti joutsenen hengen vei, ei-jei!
        Ui-jui, ai-jai, oi-joi!

        siin' niin, että joutsenen
        ui liiviin kiin'

        prinssi hanhi rohkea ja uljas,
        joka kaikki tiput hurmas.

        Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
        suukko herättikin joutsenen.

        Nyt ei voivottele enää kukaan,
        kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

        Kukapa voi koskaan tietää, kuka
        ketäkin voi sietää.

        Onpa sitten hanhi tahi pulu,
        saattaa olla monen kullanmuru.


      • merimona1 kirjoitti:

        siin' niin, että joutsenen
        ui liiviin kiin'

        prinssi hanhi rohkea ja uljas,
        joka kaikki tiput hurmas.

        Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
        suukko herättikin joutsenen.

        Nyt ei voivottele enää kukaan,
        kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

        Kukapa voi koskaan tietää, kuka
        ketäkin voi sietää.

        Onpa sitten hanhi tahi pulu,
        saattaa olla monen kullanmuru.

        Kohtas kana kerran variksen
        ja mieheksensä otti sen.
        Sitten seurasi pesän rakennuspuuha
        mutta ensi paikka piti saada.

        Tuonne ladon alle taakse pihan
        on turvallinen paikka ihan.
        Ei tuu kysymykseen ollenkaan,
        vastas varis, se tehdään puhun vaan.

        Siitäpä syntyi tora suuri,
        ryppyrakkauden aika juuri.
        Muisti kana ensirakkauden,
        kukkoon punaheltaisen.

        Näin tuli avioero äkkiä
        ja harmaatakki sai lähteä,
        omaan puuhunsa pesimään
        ja uutta siippaa etsimään.


      • merimona1
        Ruuneperi kirjoitti:

        Kohtas kana kerran variksen
        ja mieheksensä otti sen.
        Sitten seurasi pesän rakennuspuuha
        mutta ensi paikka piti saada.

        Tuonne ladon alle taakse pihan
        on turvallinen paikka ihan.
        Ei tuu kysymykseen ollenkaan,
        vastas varis, se tehdään puhun vaan.

        Siitäpä syntyi tora suuri,
        ryppyrakkauden aika juuri.
        Muisti kana ensirakkauden,
        kukkoon punaheltaisen.

        Näin tuli avioero äkkiä
        ja harmaatakki sai lähteä,
        omaan puuhunsa pesimään
        ja uutta siippaa etsimään.

        kanamainen.
        Joku väittää, niin myös
        joskus nainen.

        Kaakattaja kotipesän
        vahti, valtikkanaan
        kotkotuksen mahti.

        Kuitenkin se usein
        parikseen löytänyt on
        harmaatakki variksen.

        Nätti tipu, jos on vaikka
        missi, asemansa takuuvarma
        - vissi.

        Ministerin vaimonakin saa
        koko valtakuntaa edustaa.

        Taikka rahakihon siivellä
        jet set porukoissa liidellä.


      • tulenlieskat
        merimona1 kirjoitti:

        kanamainen.
        Joku väittää, niin myös
        joskus nainen.

        Kaakattaja kotipesän
        vahti, valtikkanaan
        kotkotuksen mahti.

        Kuitenkin se usein
        parikseen löytänyt on
        harmaatakki variksen.

        Nätti tipu, jos on vaikka
        missi, asemansa takuuvarma
        - vissi.

        Ministerin vaimonakin saa
        koko valtakuntaa edustaa.

        Taikka rahakihon siivellä
        jet set porukoissa liidellä.

        Kaartaa pysäkille onnikka,
        läjätään sontikka.
        Tilaa on vielä vähän.
        istua lässähtää tähän.
        Tyhjäks jää toinen puoli,
        kas viereen ei ketään huoli.
        Autoon väkeä lissää,
        tyhjää ei enää missää.

        Sanatkin ovat hukassa kai
        hiljaisina istuu vain.
        Hautajaisiinko menossa,
        istuvat pää kenossa.
        Jos sanan sanoisi nyt
        hulluks on kai syntynyt.

        Tuppisuuna matkat nää,
        kunnes pois jää.
        Iloista ei puheen sorinaa,
        Sitä pitää vain murjottaa.
        Nuoret sentään nauraa vain
        iloisina ovat vain.


      • ^^^^^^^^^^^^^^
        merimona1 kirjoitti:

        siin' niin, että joutsenen
        ui liiviin kiin'

        prinssi hanhi rohkea ja uljas,
        joka kaikki tiput hurmas.

        Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
        suukko herättikin joutsenen.

        Nyt ei voivottele enää kukaan,
        kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

        Kukapa voi koskaan tietää, kuka
        ketäkin voi sietää.

        Onpa sitten hanhi tahi pulu,
        saattaa olla monen kullanmuru.

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin


      • tuntuu
        ^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin

        Paha on mutkasella tiellä,
        kun ei voi niellä.
        Ei anna tilaa,
        päivän pilaa.
        Hymy pahoinvointiin
        tulet toiseen pointiin.
        Miks siis tiukkapipo
        mikä yökkiä hipo...


      • Hintriika
        ^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin

        Kohta makaat kai suorin säärin!
        Koskaan näetkö aamunkoin?


      • merimona1
        tulenlieskat kirjoitti:

        Kaartaa pysäkille onnikka,
        läjätään sontikka.
        Tilaa on vielä vähän.
        istua lässähtää tähän.
        Tyhjäks jää toinen puoli,
        kas viereen ei ketään huoli.
        Autoon väkeä lissää,
        tyhjää ei enää missää.

        Sanatkin ovat hukassa kai
        hiljaisina istuu vain.
        Hautajaisiinko menossa,
        istuvat pää kenossa.
        Jos sanan sanoisi nyt
        hulluks on kai syntynyt.

        Tuppisuuna matkat nää,
        kunnes pois jää.
        Iloista ei puheen sorinaa,
        Sitä pitää vain murjottaa.
        Nuoret sentään nauraa vain
        iloisina ovat vain.

        kokemukset,aukea ei sanan
        ukset.

        Kaupungissa ainakin ryhtyy
        harva juttuihin.

        Huolen rypyt otsalla, bussissa ja
        sporassa, istuu moni, lehtee
        selaa, taikka kännykällä pelaa.

        Ninhän sitä sanotaan, et
        eläväksi ulkomaan,
        luullaan, kuka puhumaan ryhtyy
        ilman asiaa.

        Maalla meininki on toinen,
        olet vaikka minkämoinen,
        Vieras, taikka läpituttu,
        yllä turkki, taikka nuttu -

        Juttuoven saranoita, voidellaan -
        ja tarinoita, kuullaan, sekä
        kerrotaan.

        Sanat soljuu, puhe luistaa -
        menneet ajat moni muistaa.

        Joskus mietin kyllä vähän,
        nytkö jo on tultu tähän?:

        Ympyräkö sulkeutunut -
        landelle oon kulkeutunut ;)


      • merimona1
        ^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin

        lasin liikaa -
        rapulahan sua piinaa.

        Miksi sä tänne tulit
        itkemään?

        Emme pysty juoppouttas pois
        kitkemään.

        Katkaisuhoitoon ja
        ryyppyputki tukkoon.

        Marinapuheesi oven taa-
        ovi lukkoon.

        Sääliksi tietenkin käyt
        sinä reppana - kun liikaa
        maistuu sulle tuo keppana ;)


      • tulenlieskat
        Hintriika kirjoitti:

        Kohta makaat kai suorin säärin!
        Koskaan näetkö aamunkoin?

        Iloa elämään täytyy saada,
        suru ei meitä kaada.
        Kaatuu linnut flunssaan
        maat on peloissaan.
        Aina hyvä päivä koittaa,
        ikävyydet voittaa.

        Varpunen visertää,
        upea kevät sää.
        Myrsky kylmä julmaa,
        hymy silti silmäkulmaa.
        Mieli jos iloinen,
        tuo hyvän onnen sen.


      • Pultsari
        ^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin

        raukkoja kun pultsareita ollaan!
        Elämä on kuljettanut jo
        asteeseen nollaan.

        Minuakin painaa tuo sama huoli -
        kuulin, että joku jo
        oksennukseen kuoli.

        Mitä jos alotettais raittiuden
        vaiheet
        sinullakin muuttuis runoilun
        aiheet.

        Ankeat on tilanteesi -
        anket hetket.
        Pikku-ukkoin kanssa tehdyt
        lukuisat retket.

        Oksenele nyt ja mene sitten
        nukkumaan!
        Älä meidän runotupaan vaan jää
        kukkumaan!


      • *Satu
        tuntuu kirjoitti:

        Paha on mutkasella tiellä,
        kun ei voi niellä.
        Ei anna tilaa,
        päivän pilaa.
        Hymy pahoinvointiin
        tulet toiseen pointiin.
        Miks siis tiukkapipo
        mikä yökkiä hipo...

        Spurgujen kaistaa seilaan,
        välillä hiukan punaista nenää peilaan
        auton yläspiigelistä,
        otan ryypyn putelista...

        Pysäköin spurguhotellin pihaan,
        Vaikka taskuparkkia kyllä vihaan.
        Se on tuottanut autooni lommoa monta,
        ihan on anteeksiantamatonta.

        Spurgun kello on kaksi,
        se pysähtyi pari viikkoa
        sitten siihen,- silloin vaksi
        heitti ulos raflasta mikkoa.

        Kaikilla on täällä tehtävänsä,
        jos ei muu, niin varoittavana esimerkkinä.
        Tämä oli kertomus spurgun maailmasta,
        älkää yrittäkö tätä kotona.


      • ^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

        ma oksenna ylennmäärin
        ja muutenki pahoinvoin

        Mä tässä vähän ihmettelen
        mitä sinulle tapahtuikaan,
        kun oman yrjösi nimissä
        tulit palstalle karkeloimaan.

        Sitä tapahtuu joskus sitäkin,
        että tulee huono olo
        mutta oksennuksiin, yrjöihin
        tämä ompi väärä kolo.

        Kas oma ompi paikkanssa
        tuo pääministerinkin
        ja ovessa, sen pinnassa,
        kirjaimet Winston Churchillin.


    • Talvi

      Kaunisti luontoa valkea lumi
      kun pari senttiä sitä tuli.
      Puri pakkanen nenän päätä
      kun yritin haistella talvisäätä.

      Mä ulkomaille tässä menin
      keskellä tuulisen talvikelin
      Kävin Tukkiholmaa katsomassa
      ja talvista merta testaamassa.

      Kohta on edessä kevätsää
      ja poissa meren talvinen jää,
      käydään silloin saaria katsomassa
      ja keväistä luontoa ihailemassa.

      • tulenlieskat

        Vielä on hämärää kovin
        ja kestää se tovin.
        Avaa päivä verhonsa
        tuo uuden tenhonsa.
        Mitä päivä tullesaan
        tuopi antiaan.

        Ystävän kyläilemään,
        lapsia telmimään.
        Vai itse lähtisin,
        vie täs miettisin.
        Väistyykö pakkanen pois,
        ulkoilua ilma ois.

        Orava tuol oksallaan
        syö posket pullollaan.
        Kahvin tässä keitän ,
        arvelut pois heitän.
        Päivän voin alottaa,
        lenkille kun valottaa.


      • fiiuliN

        Juuri mä palasin risteilyltä,
        pois matkavaatteeni riisuin yltä.
        Vaikka hauska on matkalle lähteä,
        sitä hauskempi kotiin palata.

        Turun rannikot kaikki kovassa jäässä
        mutta mitä olikaan toisessa päässä.
        Meri avoinna Ruotsin rantoja huuhtoi
        ja Mattilan Anne kesästä lauloi.

        Rami Rafael nauratti pilailuillaan
        ja yllytti tanssijat kisailemaan.
        Kai yllätti aiheellaan jokaisen
        kun joutuivat voittamaan suudelmin.

        Pari ykkönen innostui liikaakin,
        lensi suudelman hurmassa mahalleen.
        Sai allensa naisensa pehmoisen
        joka löi päänsä kaiteesen
        ja joutui varmaankin lasarettiin.

        Konjakkia ostin ja viiniäkin
        nyt juhlitaan kotona kuten ennenkin.
        Jos olisitte näkyvissä livenä
        myös saisitte käteenne pikarin.

        Humpsis vaan.


      • fiiuliN kirjoitti:

        Juuri mä palasin risteilyltä,
        pois matkavaatteeni riisuin yltä.
        Vaikka hauska on matkalle lähteä,
        sitä hauskempi kotiin palata.

        Turun rannikot kaikki kovassa jäässä
        mutta mitä olikaan toisessa päässä.
        Meri avoinna Ruotsin rantoja huuhtoi
        ja Mattilan Anne kesästä lauloi.

        Rami Rafael nauratti pilailuillaan
        ja yllytti tanssijat kisailemaan.
        Kai yllätti aiheellaan jokaisen
        kun joutuivat voittamaan suudelmin.

        Pari ykkönen innostui liikaakin,
        lensi suudelman hurmassa mahalleen.
        Sai allensa naisensa pehmoisen
        joka löi päänsä kaiteesen
        ja joutui varmaankin lasarettiin.

        Konjakkia ostin ja viiniäkin
        nyt juhlitaan kotona kuten ennenkin.
        Jos olisitte näkyvissä livenä
        myös saisitte käteenne pikarin.

        Humpsis vaan.

        Eikö olekin ihan mukavaa
        arjen asioista kirjoittaa,
        pikkuisen runoilemalla,
        tapahtumista kertoilemalla.


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Eikö olekin ihan mukavaa
        arjen asioista kirjoittaa,
        pikkuisen runoilemalla,
        tapahtumista kertoilemalla.

        Mielikuvain maailmaan,
        käypi retki runolaan.
        Arjesta voi myöskin haastaa,
        kukaan tuskin tukkaa raastaa.

        Murreketjussakin käymme,
        haavekuvain,kuutamoille.
        Treffejä vain siellä tehdään,
        kun ei mentäisi vain metsään.

        Kahvipirtti samaa rataa,
        ruuat laitta,mielikuvain pataan.
        Takkatulen loimu siellä,
        pitää meidät unelmien teillä.

        Näinhän olla pitääkin,
        lapsen mieltä, sitäkin.
        Vakavastikin voimme haastaa,
        kun ei tuoda ketjuihimme saastaa.

        Kansanradiossa asiaa,
        mikä mieleen juolahtaa.
        sinne kiiruhtaa voi silloin,
        kun ei tiedä mihin, milloin.


        Iloja näin aina saamme,
        huolet,yhdessä nekin jaamme.
        Yhdessä on hyvä jatkaa,
        palstoilla näin samaa matkaa.


    • Katleija

      Kuules Ruuneperi
      toivomukseni.
      Runoketjusi
      meille jatkossakin
      luettavaksi
      laita.
      Ja taitajille
      kirjoitusalustaksi,
      ystävällisesti
      Kiitos!

      Meinaan kun tämä tipluun asti kuitenkin yltää.

      • merimona1

        toivoo samaa, että runoketjun avaa!

        Uuden, mutta samanlaisen - kivan paikan,
        miehen, naisen -

        hyvä tehdä juttujansa, tervehtiä
        tuttujansa.

        Vieraitakin "oksa" kantaa, riimittely-
        vuoron antaa

        myöskin ohikulkijalle, vaikka
        oksentelevalle.

        Kuvotuksen kroonillesen oireista ken
        kärsii, uskon, että roskaruokaa
        ruoaksensa järsii.

        Silloin ehkä ohje hyvä voisi olla
        sille, että menis pika pikaa
        'omalääkärille.'

        Esitellyt itseään ei pahoinvoinut heppu,
        mutta näytti siltä kuin ois ollut
        selässänsä reppu.

        Missä painoi keljutuksen eväät kivikovat.
        Nehän usein pahoinvoinnin syytkin meillä
        ovat.

        Mutta laukun sisältö kun täällä meillä
        muuttuu - eväspussin sisältä
        myös homemuonat puuttuu.

        Onnen taikinasta tehdään suuri
        lättypinkka, jolla sitten täytetään
        me matkamiehen rinkka.

        Itsellemme saadaan myöskin melkein
        ilon himo.
        Räiskäleitä nautiskellaan oikein
        vino pino.

        Niinhän sitä sanotaan - olet mitä
        syöt.
        Rakkauden leivokset saa aikaan
        hyvät työt.


      • Jonkinlaisen runoketjun lupaan aina laittaa
        ellei tekstit kirjoittajain teitä ketään haittaa

        Toki voivat muutkin täällä runoketjun avata
        niitä sitten itsekukin voipi täällä tavata.


      • Markeliina
        Ruuneperi kirjoitti:

        Jonkinlaisen runoketjun lupaan aina laittaa
        ellei tekstit kirjoittajain teitä ketään haittaa

        Toki voivat muutkin täällä runoketjun avata
        niitä sitten itsekukin voipi täällä tavata.

        Mitallit.

        Nyt se sitten riemun lykkää!
        Mitä Ruotsin poijat tykkää?
        Menettävät? mitallinsa,
        erehtyivät juhlissansa
        mainostamaan sponsoreita,
        väärän tahon tukijoita.


        Jospas saapi Suomi kullan,
        sehän riemullista vallan.
        Ruotsin poikain jaloon kaulaan,
        laitetaankin ananas nyt lankaan.

        Itku pitkästä ilosta.
        Se parhaiten nauraa,
        joka viimeksi nauraa.

        Ei millään pahalla!!!!!


      • myöskin**
        Markeliina kirjoitti:

        Mitallit.

        Nyt se sitten riemun lykkää!
        Mitä Ruotsin poijat tykkää?
        Menettävät? mitallinsa,
        erehtyivät juhlissansa
        mainostamaan sponsoreita,
        väärän tahon tukijoita.


        Jospas saapi Suomi kullan,
        sehän riemullista vallan.
        Ruotsin poikain jaloon kaulaan,
        laitetaankin ananas nyt lankaan.

        Itku pitkästä ilosta.
        Se parhaiten nauraa,
        joka viimeksi nauraa.

        Ei millään pahalla!!!!!

        Runoja ei tahdo tulla,
        flunssa kun on mulla.
        Runo suoni tukos on,
        olotila on toivoton.

        Niitä näitä aattelen,
        alkua en vaan saa.
        Paras että saattelen,
        punkkaan uudestaan.

        Siellä aikaa mietiskellä,
        niitä näitä ajatella.
        Mistä rohdon löytää vois,
        joka flunssan pyyhkis pois.


    • Huamak tee ystävät ollenka
      et meil ruppe oleman kiiru
      nouskas sit äkki kirjottama
      vaik silmä olsiva "viiru"

      Sil pian tule simmone hetki meil
      et purota palsta juure
      eikä sen alapualel
      kukka meit enä kuule.

      Ruvekka ny kaikki kriivama
      sil et aika o iha hilkku
      jos meinata jotta saavutta
      vaik se punane piän tilppu.

      • minä*

        kun raapustan
        saan pitkiä viestejä vastahan.
        Etukäteeen jo hermostujat tiedän,
        niin että vaikka siedän
        ne pitkät haukut naurain lukea
        niin uuttakin aina on mukana
        Joukossa lienee vuosien takaisia
        äkämystyneitä naisia vakaisia.
        Muutenhan palsta kuihtuisi
        moni kirjailija nurkkaan nuutuisi.


      • Hintriika

        Suollan pelkkää silppua,
        jotta pientä tilppua
        ihastella kaikki saa,
        ketkä sitä halajaa.
        Asiaa ei ole lain,
        aivokoppa tyhjä vain
        hartioilla kumajaa,
        puupäähongat humajaa!


      • olen..
        minä* kirjoitti:

        kun raapustan
        saan pitkiä viestejä vastahan.
        Etukäteeen jo hermostujat tiedän,
        niin että vaikka siedän
        ne pitkät haukut naurain lukea
        niin uuttakin aina on mukana
        Joukossa lienee vuosien takaisia
        äkämystyneitä naisia vakaisia.
        Muutenhan palsta kuihtuisi
        moni kirjailija nurkkaan nuutuisi.

        huomannut,
        itse en ennen ole vastannut.
        Aikaa kulutamme täällä näin,
        ihmisluontoon tutustumme vähittäin.

        Joku on rakkilauman keskeinen,
        jos pienikin rokotus on saanut sen
        veret kuohumaan yli äyräiden,
        hän aina jatkaa pitkään viestien.


      • Katleija
        Hintriika kirjoitti:

        Suollan pelkkää silppua,
        jotta pientä tilppua
        ihastella kaikki saa,
        ketkä sitä halajaa.
        Asiaa ei ole lain,
        aivokoppa tyhjä vain
        hartioilla kumajaa,
        puupäähongat humajaa!

        Sanoja kun
        löydä en,
        siksi vähän kieroilen.
        Riviin pari
        sanaa vaan,
        tilaa täyttää
        toivotaan.
        Tilppu, tiplu
        mikä lie,
        ylöspäin nyt
        näytä tie.


      • Myöskin**
        Katleija kirjoitti:

        Sanoja kun
        löydä en,
        siksi vähän kieroilen.
        Riviin pari
        sanaa vaan,
        tilaa täyttää
        toivotaan.
        Tilppu, tiplu
        mikä lie,
        ylöspäin nyt
        näytä tie.

        Runopalstalla ratsastetaan,
        uuteen paikkaan katsastetaan.
        Se hyväksi oikein havaitaan,
        ja runoja jälleen rustaillaan.

        Runopuu on verraton,
        ajatustakin siinä on.
        Mieli pysyy virkeänä,
        ajatuskin selkeänä.

        Se ilon tuopi tullessaan,
        ja surun viepi mennessään.
        Runopuu on onnenmaa,
        sieltä runot voi ammentaa.


      • myöskin**
        Myöskin** kirjoitti:

        Runopalstalla ratsastetaan,
        uuteen paikkaan katsastetaan.
        Se hyväksi oikein havaitaan,
        ja runoja jälleen rustaillaan.

        Runopuu on verraton,
        ajatustakin siinä on.
        Mieli pysyy virkeänä,
        ajatuskin selkeänä.

        Se ilon tuopi tullessaan,
        ja surun viepi mennessään.
        Runopuu on onnenmaa,
        sieltä runot voi ammentaa.

        Missä on runon sanoma,
        siihen on hyvä tarttua.
        Tule nyt pian kertomaan,
        runosuonta aloittamaan.

        Tiedäthän sinäkin juonen tämän,
        tilppu on saatava ketjulle tähän.

        Älä välitä mistään muusta,
        tule kirjoittamaan runopuusta.


    • oon sellai pönttöpää
      ei kirjoitusta keksi tää.

      pää hatara
      mieli matala.

      valmiit sanaehdotukset
      kuin oi eessä sukset.

      ähertäen ylös kipuaa
      sanat mieltä vipuaa.

      virikettä antaa
      kuopan yli kantaa.

      • merimona1

        pönttöpää, kun olet tullut
        vetämään

        tätä kivaa runorekee, missä
        meillä mieli kepee.

        Hepo eessä reen kun ravaa,
        myöskin runokassin avaa.

        Aisakellommekin helkkää,
        meno iloa on pelkkää.

        Nyt taas mennään ylämäkee
        mäen päältä kauas näkee.

        Siellä vartooa oksa puun,
        hymyyn vetää joka suun.


      • Markeliini
        merimona1 kirjoitti:

        pönttöpää, kun olet tullut
        vetämään

        tätä kivaa runorekee, missä
        meillä mieli kepee.

        Hepo eessä reen kun ravaa,
        myöskin runokassin avaa.

        Aisakellommekin helkkää,
        meno iloa on pelkkää.

        Nyt taas mennään ylämäkee
        mäen päältä kauas näkee.

        Siellä vartooa oksa puun,
        hymyyn vetää joka suun.

        Hiljaa pitäis`nyt jo olla,
        ei tahdo runosuoni pulputella.
        Jatkanpahan kuitenkin,
        lisänä on rikkakin.

        Äsken vielä aurinkokin paistoi
        ja linnut riemuisasti lauloi.
        Nyt peitti pilvet taivaan,
        eipä näy ei kuulu lintujakaan.

        Pyry taitaa kohta tulla.
        Lämmin kotosalla olla.
        Kahveet menen laittamaan
        ja sitten pullan kanssa nautitaan.

        (Ei tainnut vielä tiplu ilmestyä.)


      • *Satu
        Markeliini kirjoitti:

        Hiljaa pitäis`nyt jo olla,
        ei tahdo runosuoni pulputella.
        Jatkanpahan kuitenkin,
        lisänä on rikkakin.

        Äsken vielä aurinkokin paistoi
        ja linnut riemuisasti lauloi.
        Nyt peitti pilvet taivaan,
        eipä näy ei kuulu lintujakaan.

        Pyry taitaa kohta tulla.
        Lämmin kotosalla olla.
        Kahveet menen laittamaan
        ja sitten pullan kanssa nautitaan.

        (Ei tainnut vielä tiplu ilmestyä.)

        Simo Frangen:

        Parempi huonokin sää
        kuin ei säätä ollenkaan!


      • *Satu kirjoitti:

        Simo Frangen:

        Parempi huonokin sää
        kuin ei säätä ollenkaan!

        Sen olen laittanut merkille, että jos mariana on katolla lunta, niin on maassakin.

        Ja jos ei tuiskuta , eikä sada vettä, niin todennäköisesti on pouta sää, vaikka ei eurinkokaan paistaisi.


      • *Satu kirjoitti:

        Simo Frangen:

        Parempi huonokin sää
        kuin ei säätä ollenkaan!

        Käynee näin mut eipä surra
        vaikkei tiplu taida tulla.
        Määrä tuskin laadun korvaa,
        liikaa siis ei pidä sorvaa,
        runosäkehiä tahollamme,
        tiplua jos tavoitamme.


      • *Satu
        Ruuneperi kirjoitti:

        Käynee näin mut eipä surra
        vaikkei tiplu taida tulla.
        Määrä tuskin laadun korvaa,
        liikaa siis ei pidä sorvaa,
        runosäkehiä tahollamme,
        tiplua jos tavoitamme.

        Koulussani oli matikan maikka,
        jolla pinna paloi, taikka
        raivokohtaus iski kesken kaiken.
        "Juippi" määrätä kokeet saikin.

        Lasse oli laskenut kaikki laskut,
        mutta kaikk' oli väärin.
        Silloinpa keuhkoja harjoitti "Juippi":
        "TÄRKEINTÄ - EI OLE KVANTITEETTI,
        VAAN KVALITEETTI!

        Kotimatkalla meille kelpasi nauru.
        Silti Lassea sääliksi kävi, pikku raukkaa.


      • *Satu kirjoitti:

        Koulussani oli matikan maikka,
        jolla pinna paloi, taikka
        raivokohtaus iski kesken kaiken.
        "Juippi" määrätä kokeet saikin.

        Lasse oli laskenut kaikki laskut,
        mutta kaikk' oli väärin.
        Silloinpa keuhkoja harjoitti "Juippi":
        "TÄRKEINTÄ - EI OLE KVANTITEETTI,
        VAAN KVALITEETTI!

        Kotimatkalla meille kelpasi nauru.
        Silti Lassea sääliksi kävi, pikku raukkaa.

        tuosta tuli mieleen mulle
        kuinka Villelä läksyt luisti
        opettaja ihmetteli kuinka voi
        yksi tehdä virheitä
        näin paljon,
        siihen ville,
        oikeestaan ei voikkaan
        isä auttoi läksyn teossa


    • Vaikka elämä oisikin hyvä ja vakaa
      kurkkii kuolema silloinkin olkamme takaa.

      • *Satu

        Kun synnyimme, otimme riskin.
        Siitä asti on kuolema ajanut meitä takaa,
        mutta ei ole saanut kiinni.
        Tiedämme kuitenkin, että pelin tulos tulee
        olemaan 0 - 1. Milloin,sitä emme tiedä.


      • myöskin**

        Ei tämä ole niin vaikeaa,
        kunhan vaan aloittaa.

        Tulkaa joukolla mukaan,
        pois ei saa jäädä kukaan.

        Tilppua nyt metsästetään.


      • Hintriika
        *Satu kirjoitti:

        Kun synnyimme, otimme riskin.
        Siitä asti on kuolema ajanut meitä takaa,
        mutta ei ole saanut kiinni.
        Tiedämme kuitenkin, että pelin tulos tulee
        olemaan 0 - 1. Milloin,sitä emme tiedä.

        Kuolema aikanaan pokkaa ja kiittää,
        kun kypsää viljaa se lakohon niittää.
        Vaan lieneepä asiassa se hyvä puoli,
        ettei viikatemies meitä raakileina huoli!


      • myöskin**

        Kuolema meitä odottaa,
        sitä kohti kuljetaan.

        Siinä sitten elämän tiliä teemme,
        peruuttamattomasti portille viemme.

        Kuolema tulee tilaamatta,
        mukaansa ottaa arvaamatta.


      • myöskin**
        myöskin** kirjoitti:

        Kuolema meitä odottaa,
        sitä kohti kuljetaan.

        Siinä sitten elämän tiliä teemme,
        peruuttamattomasti portille viemme.

        Kuolema tulee tilaamatta,
        mukaansa ottaa arvaamatta.

        Nyt tämä onkin vaikeaa,
        runosuonta kun kaivella saa.

        Melkein on mennyt sanat suusta,
        kun runoja oon rustaillut,
        monesta muusta.

        Mut' hauska näitä on laatia,
        itseltään parempaaa vaatia.


      • Hintriika kirjoitti:

        Kuolema aikanaan pokkaa ja kiittää,
        kun kypsää viljaa se lakohon niittää.
        Vaan lieneepä asiassa se hyvä puoli,
        ettei viikatemies meitä raakileina huoli!

        Kuinkas käy ylikylsan


      • myöskin** kirjoitti:

        Ei tämä ole niin vaikeaa,
        kunhan vaan aloittaa.

        Tulkaa joukolla mukaan,
        pois ei saa jäädä kukaan.

        Tilppua nyt metsästetään.

        Onpa meitä moniaita
        sanailujen taitajata
        runoja ruustaamahan
        sanoilla sanelemahan.

        Tarttui kynään moniainen
        ihminen niin erilainen,
        avasi arkkunsa salaisen
        sanat tänne tekstaillen

        Eipä arvannutkaan moni,
        että runoratsuksi tuo koni,
        hyvä ompi kirjoittamahan,
        sanoja sanelemahan.

        Mukaan ehtii moni viellä
        runotaipaleella, tiellä.
        Pännät esiin vaan ja matkaan,
        aihetta ei ole hatkaan.


      • Hintriika
        ylikypsa kirjoitti:

        Kuinkas käy ylikylsan

        Et ole vielä vaarassa,
        et edes tienhaarassa.
        Korjauskelvottomaksi Sua luulee,
        kun nimimerkkisi kumman kuulee.


      • minäkin**
        Ruuneperi kirjoitti:

        Onpa meitä moniaita
        sanailujen taitajata
        runoja ruustaamahan
        sanoilla sanelemahan.

        Tarttui kynään moniainen
        ihminen niin erilainen,
        avasi arkkunsa salaisen
        sanat tänne tekstaillen

        Eipä arvannutkaan moni,
        että runoratsuksi tuo koni,
        hyvä ompi kirjoittamahan,
        sanoja sanelemahan.

        Mukaan ehtii moni viellä
        runotaipaleella, tiellä.
        Pännät esiin vaan ja matkaan,
        aihetta ei ole hatkaan.

        Nyt tuli kehuja, kiitos vaan.
        tämä nyt kannustaa uudestaan,
        runoja uusia rustailemaan.

        Uusi aamu kun aukeaa,
        se mieleen tuo uutta asiaa.

        Nyt vain on niin vaikeaa,
        kun nuhanenä olla saan.

        Mut' tilppua täytyy matsästää,
        sitä en unohda hetkeäkään.

        Siinä on meille haaste suuri,
        että vois auveta sivu uusi.


      • myöskin**
        myöskin** kirjoitti:

        Ei tämä ole niin vaikeaa,
        kunhan vaan aloittaa.

        Tulkaa joukolla mukaan,
        pois ei saa jäädä kukaan.

        Tilppua nyt metsästetään.

        Meitä ei auta kukaan muu,
        kuin ahkera runojen kirjoittelu.

        Ravia nyt täytyy laukata,
        jos tilpun onnesta voi haukata.

        Se totta on, karua kertomaa,
        osaanotto vain voi pelastaa.

        Runoratsumme verraton ,
        pian maalissa nyt on.


    • Matka jatkuu runojen
      uusia näin punoen,
      sanoja näin etsiskellen
      uutta, pientä ajatellen.

      Vaikeaa tää hiukan on
      joskus lähes toivoton.
      Helppoa on noiden toisten
      kirjoittajan samanmoisten.

      Kahvikupin voipi juoda
      palstalle se tänne tuoda,
      paljon onhan vaikeampaa
      runoratsu taltuttaa.

      Terveiset vain naapurille
      Kahvipirtin SkillaNille,
      peräs tullaan, kavutaan
      yläoksiin saavutaan.

      • Markeliina

        Jos lunta sataa helmikuussa,
        jo vettä puottaa heinäkuussa.

        Jos tuiskuttaapi Laskiaisna,
        eipä oo suvella pulaa itikoista.

        Sen verran kun suvella sataa,
        maaliskuussa sumua lataa.

        Jos Markku ja Yrjö pitää hallaa,
        ei marjoja suvella kukaan hamstraa.

        Jos huhtikuussa ilman hattua,
        ei toukoja tehdä ilman paksua nuttua.


      • Markeliina kirjoitti:

        Jos lunta sataa helmikuussa,
        jo vettä puottaa heinäkuussa.

        Jos tuiskuttaapi Laskiaisna,
        eipä oo suvella pulaa itikoista.

        Sen verran kun suvella sataa,
        maaliskuussa sumua lataa.

        Jos Markku ja Yrjö pitää hallaa,
        ei marjoja suvella kukaan hamstraa.

        Jos huhtikuussa ilman hattua,
        ei toukoja tehdä ilman paksua nuttua.

        Nyt päivä on meillä pulkassa
        eikä ollenkaan olla hukassa.
        Nyt siirtyä pitää yöpuulle
        ja pitäytyä suppusuulle.

        Huomenna taasen runoillaan
        ja keskusteluja avataan
        Jätetään ehkä punatilkku
        vaikka vaajausta onkin hilkku.

        Kirjoitetaan runoja vaan
        ja hymyillään kun tavataan.


      • Helena04 ejk.
        Ruuneperi kirjoitti:

        Nyt päivä on meillä pulkassa
        eikä ollenkaan olla hukassa.
        Nyt siirtyä pitää yöpuulle
        ja pitäytyä suppusuulle.

        Huomenna taasen runoillaan
        ja keskusteluja avataan
        Jätetään ehkä punatilkku
        vaikka vaajausta onkin hilkku.

        Kirjoitetaan runoja vaan
        ja hymyillään kun tavataan.

        Tässä teille runon väsään
        tervehdyksen pienoisen
        vaikk en osaa läheltäkään
        lailla runohenkisten.

        Mikä minut herättikään
        kesken untenmailta
        teille tuomaan terveisiäin
        kortein ketjuun tähän.

        - - -

        (Ei taivu, ei taivu... yhyy!
        Mutta teitä runoniekat kiittäen
        ja hyvää jatkoa toivottaen!)


      • Helena04 ejk. kirjoitti:

        Tässä teille runon väsään
        tervehdyksen pienoisen
        vaikk en osaa läheltäkään
        lailla runohenkisten.

        Mikä minut herättikään
        kesken untenmailta
        teille tuomaan terveisiäin
        kortein ketjuun tähän.

        - - -

        (Ei taivu, ei taivu... yhyy!
        Mutta teitä runoniekat kiittäen
        ja hyvää jatkoa toivottaen!)

        sinä tulit minuun
        minun sisällein
        sydämeni kammioon
        sinne pesäs teit

        kun näin sinut
        niin rakastuin
        saanhan sua rakastaa
        saanhan

        oothan lähelläin
        minun sydämessäin
        en sua päästä pois
        sydämeni kammiosta


      • Helena04 ejk. kirjoitti:

        Tässä teille runon väsään
        tervehdyksen pienoisen
        vaikk en osaa läheltäkään
        lailla runohenkisten.

        Mikä minut herättikään
        kesken untenmailta
        teille tuomaan terveisiäin
        kortein ketjuun tähän.

        - - -

        (Ei taivu, ei taivu... yhyy!
        Mutta teitä runoniekat kiittäen
        ja hyvää jatkoa toivottaen!)

        Hyvä oli runosi,
        paras tähän hätään,
        parempaa en aivoistain
        punnertaa voi mäkään.

        Ylikypsä "ukkeli"
        ihastui jo ihan
        varmaan kohta juokseepi
        luokses yli pihan.

        Varmaan ompi hänellä
        sydänlaajentuma
        muuten voi et mahtua
        sinne ahdettuna.

        Sydämestä, minusta
        pois sä lähdit miksi
        luulin, että asuisit
        siellä iäisesti?


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Hyvä oli runosi,
        paras tähän hätään,
        parempaa en aivoistain
        punnertaa voi mäkään.

        Ylikypsä "ukkeli"
        ihastui jo ihan
        varmaan kohta juokseepi
        luokses yli pihan.

        Varmaan ompi hänellä
        sydänlaajentuma
        muuten voi et mahtua
        sinne ahdettuna.

        Sydämestä, minusta
        pois sä lähdit miksi
        luulin, että asuisit
        siellä iäisesti?

        Kiitos runeberi, olet nimesi veroinen.


      • Helena04
        Ruuneperi kirjoitti:

        Hyvä oli runosi,
        paras tähän hätään,
        parempaa en aivoistain
        punnertaa voi mäkään.

        Ylikypsä "ukkeli"
        ihastui jo ihan
        varmaan kohta juokseepi
        luokses yli pihan.

        Varmaan ompi hänellä
        sydänlaajentuma
        muuten voi et mahtua
        sinne ahdettuna.

        Sydämestä, minusta
        pois sä lähdit miksi
        luulin, että asuisit
        siellä iäisesti?

        Tutkimatta Herran tiet
        ma miksi juoksin karkuun
        karjalainen mieli lie
        se tämän saanut alkuun

        Ideasi oli oiva
        "sydänlaajentuma" soisi olla
        ihan meillä jokaisella
        velikullan, Ylikypsän, lailla

        - - -
        Runoistanne ilahtuneena ja hyviä
        vointeja toivotellen Helena.


    • myöskin**

      Sinä "Ruune" opin toit,

      runosiivet meille loit.

      Siitä voimme sinua kiittää,

      monet runot yhteen liittää.

      • Muori tässä aivasti,
        mikä lie nokkaan pisti.
        Ei nyt saa tauti tulla
        kun rokotuskin on mulla!!!


      • myöskin**
        muori67 kirjoitti:

        Muori tässä aivasti,
        mikä lie nokkaan pisti.
        Ei nyt saa tauti tulla
        kun rokotuskin on mulla!!!

        Siinä vasta ongelma,
        jospa voisi valita.

        Flunssa kun on kamala,
        limaan tahtoo hukkua.

        Yötäkin se valvottaa,
        kun kaiken aikaa aivastaa.

        Taudista ois päästävä tästä,
        inhottavasta ja ikävästä.


      • Katleija
        muori67 kirjoitti:

        Muori tässä aivasti,
        mikä lie nokkaan pisti.
        Ei nyt saa tauti tulla
        kun rokotuskin on mulla!!!

        Oiskos sulla
        nenäkarva
        niinkuin mulla
        vaikka harva?
        Vietävästi kutittaisi
        ätshhii-nkin
        aikaan saisi.

        (kun kerran rokotettukin oot)


      • tulenlieskat
        myöskin** kirjoitti:

        Siinä vasta ongelma,
        jospa voisi valita.

        Flunssa kun on kamala,
        limaan tahtoo hukkua.

        Yötäkin se valvottaa,
        kun kaiken aikaa aivastaa.

        Taudista ois päästävä tästä,
        inhottavasta ja ikävästä.

        Voi,voi kauhistus,
        tuli pitkä aivastus.
        Kutittaapa nenää,
        sais jo tehdä tenää.
        Mihkään ei voi mennä,
        ettei pasillit lennä.
        Atsiih, atsiih, taas
        mieliala on jo maas.

        Onpa juoma kuumaa,
        ehkä nuhan huumaa.
        Kipeä on nenänpieli,
        nyrpeänä oma mieli.
        Ulkona tupruu lunta,
        tää on kun unta.

        Huomenna kai paistaa,
        paremmalta kaikki maistaa.
        Atsiih, atsiih, vielä kerran,
        viipyy hetken verran.
        Rasvaa nenänpieleen heitän,
        punoituksen peitän.
        Hihhii, klovnilta näytän,
        kriteerit kaikki täytän.

        Vaan näinkin elämä koittelee,
        flunssan säveltä soittelee.
        Vaan mikäpä tässä,
        kodin lämpimässä.
        Kuuma mehu lämmittää,
        pois pian flunssa jää.


      • Hintriika
        Katleija kirjoitti:

        Oiskos sulla
        nenäkarva
        niinkuin mulla
        vaikka harva?
        Vietävästi kutittaisi
        ätshhii-nkin
        aikaan saisi.

        (kun kerran rokotettukin oot)

        Ei rokotus tuo flunssan suojaa,
        estää kyllä influenssan tuojaa.
        Tavallinen räkätauti...
        ei kuin kuumaa juomaa nauti!
        Ota vaikka rommitoti,
        hauskemmalta tuntuu koti,
        josta ei voi ulos mennä,
        ellei tauti ohi lennä!


      • Hintriika kirjoitti:

        Ei rokotus tuo flunssan suojaa,
        estää kyllä influenssan tuojaa.
        Tavallinen räkätauti...
        ei kuin kuumaa juomaa nauti!
        Ota vaikka rommitoti,
        hauskemmalta tuntuu koti,
        josta ei voi ulos mennä,
        ellei tauti ohi lennä!

        neuvot nää,osanotto mieltä lämmittää.
        Sipulivettä lipitän,
        peiton alle kipitän.


      • myöskin**
        tulenlieskat kirjoitti:

        Voi,voi kauhistus,
        tuli pitkä aivastus.
        Kutittaapa nenää,
        sais jo tehdä tenää.
        Mihkään ei voi mennä,
        ettei pasillit lennä.
        Atsiih, atsiih, taas
        mieliala on jo maas.

        Onpa juoma kuumaa,
        ehkä nuhan huumaa.
        Kipeä on nenänpieli,
        nyrpeänä oma mieli.
        Ulkona tupruu lunta,
        tää on kun unta.

        Huomenna kai paistaa,
        paremmalta kaikki maistaa.
        Atsiih, atsiih, vielä kerran,
        viipyy hetken verran.
        Rasvaa nenänpieleen heitän,
        punoituksen peitän.
        Hihhii, klovnilta näytän,
        kriteerit kaikki täytän.

        Vaan näinkin elämä koittelee,
        flunssan säveltä soittelee.
        Vaan mikäpä tässä,
        kodin lämpimässä.
        Kuuma mehu lämmittää,
        pois pian flunssa jää.

        Kaikki oireet mulla on,
        olen aivan sanaton.

        Kotona nyt täytyy olla,
        toisten lähelle ei voi tulla.

        Kuumat mehut juotu on,
        C-vitaminit putkilon.

        Ongelma vain tämä mulla,
        pahempaakin voisi olla.

        Se on tässä hyvä puoli,
        kirjoittaa voi runosuoni.

        Niitä näitä kyhäellen,
        ajankuluksi riipustellen.


      • merimona1
        muori67 kirjoitti:

        neuvot nää,osanotto mieltä lämmittää.
        Sipulivettä lipitän,
        peiton alle kipitän.

        taliin kurkistin, niin
        harmikseni minä huomasin,

        että runohepo oli allapäin
        ja siksipä kysyin minä
        siltä näin:

        Onko sulla flunssa, tai
        joku muu tauti, kun näyttää
        että et elämästäs nauti?

        Runokaurat koskematta
        edessässi aivan, mikähän
        on syy tuon mystisen
        vaivan?

        Harjaansa silitin, sekä
        taputin sen kylkee.

        Heppa sanoi olevansa
        ravuri ja ylpee

        siitä että maratonmatkoja
        taittaa - pitkän ravin
        jälkeen sitten
        elo taas maitta.

        Silloin otin hepan
        tallista ulos -
        tässäpä näkyykin ulosoton
        tulos.


      • merimona1 kirjoitti:

        taliin kurkistin, niin
        harmikseni minä huomasin,

        että runohepo oli allapäin
        ja siksipä kysyin minä
        siltä näin:

        Onko sulla flunssa, tai
        joku muu tauti, kun näyttää
        että et elämästäs nauti?

        Runokaurat koskematta
        edessässi aivan, mikähän
        on syy tuon mystisen
        vaivan?

        Harjaansa silitin, sekä
        taputin sen kylkee.

        Heppa sanoi olevansa
        ravuri ja ylpee

        siitä että maratonmatkoja
        taittaa - pitkän ravin
        jälkeen sitten
        elo taas maitta.

        Silloin otin hepan
        tallista ulos -
        tässäpä näkyykin ulosoton
        tulos.

        Olipa mahtava runo
        lämpöä ja rakkautta
        uhos joka sana
        olisin halusta
        polle tuo.sillä
        pääsisin rakkaan luo.

        Vaikka olikin
        pollelle tarkoitettu
        runo tää
        sen sisältö
        rivien välistä
        rakkaus häämöttää


      • Ilkka
        Katleija kirjoitti:

        Oiskos sulla
        nenäkarva
        niinkuin mulla
        vaikka harva?
        Vietävästi kutittaisi
        ätshhii-nkin
        aikaan saisi.

        (kun kerran rokotettukin oot)

        älä tartuta muita,
        täällä näitte sen taas,
        kuinka helppo on nuita
        taudinviruksia levittää maas.


    • Sama ompi mulla piina
      apuun tuokaa nenäliina.
      Kokoajan valuu vettä,
      nenästäni niin että.

      Tulkaa apuun koko sakki
      haistatetaan sille kakki.
      Jospa siihen tuupertuisi
      niinkuin vankilahan uisi.

      Rommitotin nautinnalla
      mukavaa ois sairastella
      mutta, eihän mul oo
      kotonani sellaist pulloo.

      Vastahan kun noita sodin
      krapulan kun monen koin.
      Kestetään siis flunssa tämä
      osa tääkin elämätä.

      • Olis keksijöille töitä
        ehkäistä unettomia öitä.

        Nenä siitä suuttuu
        kun imukyky puuttuu

        Raana vaikka keksittäis
        vuoto paha estettäis.

        On ja off vois asennoksi laittaa
        viereen sängyn koneen taittaa.

        Aamulla vois hanan aukaista
        nesteet ulos laukaista

        Nukkua vois makoisasti yön
        kun automaatti tekis työn.


      • beataBarbara kirjoitti:

        Olis keksijöille töitä
        ehkäistä unettomia öitä.

        Nenä siitä suuttuu
        kun imukyky puuttuu

        Raana vaikka keksittäis
        vuoto paha estettäis.

        On ja off vois asennoksi laittaa
        viereen sängyn koneen taittaa.

        Aamulla vois hanan aukaista
        nesteet ulos laukaista

        Nukkua vois makoisasti yön
        kun automaatti tekis työn.

        On jossakin hevon kuusi
        tuo paikka niin kaukainen
        ja siellä latva uusi
        jota mä tähyilen.

        Sen latvassa korkealla
        mä taasen runoilen
        ja ihan samanlailla
        asioista kertoilen.


      • myöskin**

        Siinä sitä ollaan kans',
        flunssan kourissa sairastamas.

        Apua ei voi antaa kukaan,
        huumori on vain otettava mukaan.

        Aika varmaan paras on,
        flunssan hoitohon.

        On se vaan kumma tauti,
        sen saadessaan, ei elämästä nauti.

        Aina tulee uudelleen,
        nujerru ei kontilleen.

        Monet konstit on käytetty siihen,
        tepsi ei ees vitamiinit.


      • *Satu
        myöskin** kirjoitti:

        Siinä sitä ollaan kans',
        flunssan kourissa sairastamas.

        Apua ei voi antaa kukaan,
        huumori on vain otettava mukaan.

        Aika varmaan paras on,
        flunssan hoitohon.

        On se vaan kumma tauti,
        sen saadessaan, ei elämästä nauti.

        Aina tulee uudelleen,
        nujerru ei kontilleen.

        Monet konstit on käytetty siihen,
        tepsi ei ees vitamiinit.

        Tuonne kaukaiseen hevon kuuseen
        käy matkamme kohta.
        Sinne parhaimpaan paikkaan uuteen
        lupasi Ruuneperi meidät johtaa.

        Runoratsunne satuloikaa.
        pian aika on Pegasosten
        iloiseen laukkaan nostaa
        tämä laumamme runollinen.


      • fiiuliN
        *Satu kirjoitti:

        Tuonne kaukaiseen hevon kuuseen
        käy matkamme kohta.
        Sinne parhaimpaan paikkaan uuteen
        lupasi Ruuneperi meidät johtaa.

        Runoratsunne satuloikaa.
        pian aika on Pegasosten
        iloiseen laukkaan nostaa
        tämä laumamme runollinen.

        En mene mä hevon kuuseen
        vaan saunaan lämpöiseen.
        Vaatteeni pois pois mä heitän
        ja lauteille kapuan.
        En pakkasta muista laisin
        vaan löylyyn kietoudun.

        Kuka tulisi mukahani
        ja selkäni pesisi.
        Kuka vihtani hautelisi
        ja löylyä heittäisi.
        Kuka saunasta poistuessani
        mua helästi halaisi .....


      • fiiuliN kirjoitti:

        En mene mä hevon kuuseen
        vaan saunaan lämpöiseen.
        Vaatteeni pois pois mä heitän
        ja lauteille kapuan.
        En pakkasta muista laisin
        vaan löylyyn kietoudun.

        Kuka tulisi mukahani
        ja selkäni pesisi.
        Kuka vihtani hautelisi
        ja löylyä heittäisi.
        Kuka saunasta poistuessani
        mua helästi halaisi .....

        Nyt jos lasista ois mun pää,
        näkyis kuinka siellä läikkyää.
        Nenään kun hanan sais
        sieltä liemet laskis pois.
        Nessuja nippu kulunut on,
        hatsii,hatsii kuuluu
        aivastelu loputon.


      • muori67 kirjoitti:

        Nyt jos lasista ois mun pää,
        näkyis kuinka siellä läikkyää.
        Nenään kun hanan sais
        sieltä liemet laskis pois.
        Nessuja nippu kulunut on,
        hatsii,hatsii kuuluu
        aivastelu loputon.

        minäkin varmaan
        jo nuhanen vissii
        ei kun aivastamaan
        ie kai vaan lintuinfluenssaa


      • fiiuliN kirjoitti:

        En mene mä hevon kuuseen
        vaan saunaan lämpöiseen.
        Vaatteeni pois pois mä heitän
        ja lauteille kapuan.
        En pakkasta muista laisin
        vaan löylyyn kietoudun.

        Kuka tulisi mukahani
        ja selkäni pesisi.
        Kuka vihtani hautelisi
        ja löylyä heittäisi.
        Kuka saunasta poistuessani
        mua helästi halaisi .....

        Nyt lypsetään vaikka kirppua
        kun edetään kohti tilppua.

        Siis runoilkaa kuin heikkopäiset
        maanmatoset, nilviäiset.


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Nyt lypsetään vaikka kirppua
        kun edetään kohti tilppua.

        Siis runoilkaa kuin heikkopäiset
        maanmatoset, nilviäiset.

        herjan heitit.
        Tiedä minkä sopan keitit;)))


      • Hanna
        Ruuneperi kirjoitti:

        Nyt lypsetään vaikka kirppua
        kun edetään kohti tilppua.

        Siis runoilkaa kuin heikkopäiset
        maanmatoset, nilviäiset.

        Lauantai ja "tyttölapsi"
        mistä löytyis harmaahapsi

        Uljast urhoo luoksein vuotan
        käsi käessä, toisiins luottain

        Ystävyys vois alkaa vakaa
        toisillemme onnen jakaa.


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Nyt lypsetään vaikka kirppua
        kun edetään kohti tilppua.

        Siis runoilkaa kuin heikkopäiset
        maanmatoset, nilviäiset.

        Kun nilviäinen kuortansa avasi
        hiekan siru sisäänsä palasi.

        Harmi tuo hiertää
        eikö olis voinut kiertää?

        mun maallisen majani
        tiedän ma rajani.

        Pohjassa jökötän
        paikallani kökötän.

        Kalastaja mut nappasi
        helmeni kappasi.

        rakkaansa kaulalle.


      • Hanna kirjoitti:

        Lauantai ja "tyttölapsi"
        mistä löytyis harmaahapsi

        Uljast urhoo luoksein vuotan
        käsi käessä, toisiins luottain

        Ystävyys vois alkaa vakaa
        toisillemme onnen jakaa.

        Mistä tietää voisi miesi
        missä kulkee sinun tiesi.

        Missä kohdata me voimme
        onnensssiteet koteloimme

        Kuljemme ain yhtä matkaa,
        jota paremp aina jatkaa.


      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Nyt lypsetään vaikka kirppua
        kun edetään kohti tilppua.

        Siis runoilkaa kuin heikkopäiset
        maanmatoset, nilviäiset.

        Nyt en minä taaskaan oikein ymmärrä tätä!
        Miksi siihen tilppuun niin kauhea hätä?
        Sehän lienee ketjumme piste ja loppu,
        viimeiseen tanssiinko moinen on hoppu?
        Tottakai sen tiedän, tulee ketju taan uusi,
        joku tuumaa tylysti vain: Raahaa sinne luusi!


      • tulenlieskat
        beataBarbara kirjoitti:

        Kun nilviäinen kuortansa avasi
        hiekan siru sisäänsä palasi.

        Harmi tuo hiertää
        eikö olis voinut kiertää?

        mun maallisen majani
        tiedän ma rajani.

        Pohjassa jökötän
        paikallani kökötän.

        Kalastaja mut nappasi
        helmeni kappasi.

        rakkaansa kaulalle.

        Se oli kuule aikamoista,
        ei jännitystä poista.
        Pyllymäessä kanssa lasten,
        Hypyt ahkiota vasten.
        Teki voltin vatsa kai
        tärinästä kouristuksen sai.

        Ylös alas nyppyjen yli,
        lunta täynnä syli.
        Vielä, vielä vaan
        ain yhä uudestaan.
        Mukaansa viel penää,
        ei mummo jaksa enää.

        Voi tuota hulinaa
        ja iloista pulinaa.
        Pari tuntia vierähti,
        pienin ympäri kierähti.
        Nauraen ylös kömpii vain,
        iloisen päivän sain.
        Nyt mehu maistaa,
        hyvä mieli kaikista paistaa.


      • Katleija
        Hintriika kirjoitti:

        Nyt en minä taaskaan oikein ymmärrä tätä!
        Miksi siihen tilppuun niin kauhea hätä?
        Sehän lienee ketjumme piste ja loppu,
        viimeiseen tanssiinko moinen on hoppu?
        Tottakai sen tiedän, tulee ketju taan uusi,
        joku tuumaa tylysti vain: Raahaa sinne luusi!

        Korjaa luusi
        pomo huusi.
        Täss' on lantti
        Laiska-Antti.
        Kiinaan jatkaa
        lafka matkaa.
        Siellä häärin,
        voitot käärin.
        Antti juoksee
        sossun luokse.


    • myöskin**

      Ilta hatki tullut on,
      hiljennyn nyt lepohon.

      Kahvit vielä keittelen,
      töllöä vähän katselen.

      Hiljaista on elo tää,
      Senkin kyllä ymmärtää.

    • Katleija

      Ihana on mulla olo
      saunan jälkeen, en oo polo
      vaikk'ei pesijäks mun selkään
      tarjoutunut nytkään kenkään.
      (eipä kyllä ennenkään)
      Harja pitkävartinen
      hoitaa homman parhaiten.

      • fiiuliN

        Pitkävarsinen myös mulla
        harja on niin kuin sulla
        kyllä sillä liat lähtee
        jälkeen sen myös veri kiertää.

        Olisi se kyllä hyvä
        jos ois harjan tunne syvä
        ei se kyllä vedä vertaa
        ihmiskädelle minkään vertaa


    • fiiuliN

      Suo rauhasi, auttaja
      älä unohda raihnaisinta,
      kurjinta sielua armahda
      ethän soimaa onnetonta.
      Kuuntele hätäänsä huutavaa
      hellästi lohduta.
      Auta anteeksi anojaa
      ja kärsivää armahda..

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      99
      5305
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      3573
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3205
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      443
      2496
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      252
      1537
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      12
      1291
    7. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      85
      1289
    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1238
    9. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1213
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      138
      1139
    Aihe