Kansallissosialismi eli 'natsismi' on poliittinen aate, joka ei käy yksiin kristinuskon kanssa. Hitler pyysi aikoinaan itselleen uskollisia teologeja luomaan 'myönteisen version kristinuskosta'. Professori Ernst Bergmann kehitteli ns. 'saksalaisen uskonnon'. Siinä uskottiin luonnossa, korkeassa ihmishengessä ja Saksan kansan voimassa vaikuttavaan saksalaisen uskonnon jumalaan ja ihmissielun jalouden puolesta taistelevaan kristukseen. Jumala ja Kristus on tässä muutettu epämääräisiksi jumalallisiksi voimiksi.
'Saksalaisessa katekismuksessaan' Bergmann sanoo, että 'me tahdomme itse olla kristuksia', 'Raamatusta tulee pysyä erossa' ja 'saksalainen uskonto tuntee eräällä tavalla Kristuksen ilman kärsimystä, esikuvana'. Tämän kansallissosialistisen uskonnon opit, joihin mm. ev. lut. kirkon työntekijöiden sokeasti ihailema Dietrich Bonhoeffer loppuaikoinaan uskoi, saivat Hitlerin siunauksen.
Saksalainen uskonto esiintyi ainoastaan näennäisesti kristillisenä, otti aineksia liberaaliteologiasta ja hylkäsi suurimman osan Raamatusta sen juutalaisen alkuperän takia. Yritys yhdistää raamatullinen kristinusko kansallissosialismiin ei onnistu. Jommasta kummasta on aina tingittävä. Miksi toisaalta pitäisi kannattaa kansallissosialismia, kun meillä Suomessa on aikoinaan syntynyt oma, terveen isänmaallinen ajattelutapakin, joka on yhdistettävissä uskoon? Se on jokaisen luettavissa Maamme -kirjassa.
'Saksalaisessa katekismuksessaan' Bergmann sanoo, että 'me tahdomme itse olla kristuksia', 'Raamatusta tulee pysyä erossa' ja 'saksalainen uskonto tuntee eräällä tavalla Kristuksen ilman kärsimystä, esikuvana'. Tämän kansallissosialistisen uskonnon opit, joihin mm. ev. lut. kirkon työntekijöiden sokeasti ihailema Dietrich Bonhoeffer loppuaikoinaan uskoi, saivat Hitlerin siunauksen.
Saksalainen uskonto esiintyi ainoastaan näennäisesti kristillisenä, otti aineksia liberaaliteologiasta ja hylkäsi suurimman osan Raamatusta sen juutalaisen alkuperän takia. Yritys yhdistää raamatullinen kristinusko kansallissosialismiin ei onnistu. Jommasta kummasta on aina tingittävä. Miksi toisaalta pitäisi kannattaa kansallissosialismia, kun meillä Suomessa on aikoinaan syntynyt oma, terveen isänmaallinen ajattelutapakin, joka on yhdistettävissä uskoon? Se on jokaisen luettavissa Maamme -kirjassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..tällä palstalla on todellakin olemassa todellisia intellektuelleja ja asiantuntijoita. Sitä minä arvostan suuresti!
Arjalaisen selvännäkökykyni johdosta päättelen älykkyytesi olevan samalla henkisellä tasolla kuin juutalaisten.Lienet siis ainakin geeniperimältäsi juutalainen?
Tämän kaiken sanon suurella kunnioituksella.
En oikein usko, että valkoisesta rodusta on olemassa jalostunut versio, arjalaiset yli-ihmiset. Sen uskominen edellyttäisi, että hyväksyisin ensin evoluution. Selvänäköisyyskykyä ei liioin ole todistettu puolueettomissa testeissä. Juutalaisten älykkyys on asia, jonka varmasti kansallissosialistienkin arvostama professori Tatu Vanhanen voisi todistaa, heh heh, mutta minä en ole juutalainen. Jos olisin, nimimerkkini olisi Kipa eikä Baskeri.
Kyllähän valkoisesta rodusta oli jalostunut arjalainen versio: hän oli vaalea kuin Hitler, pitkä ja sinisilmäinen kuin Goebbels ja hoikka kuin Göring.
Tuo oli ehdottomasti päivän paras heitto! :D
Kaikella kunnioituksella herra komentaja
(herr ubersturmfuhrer),
mikäli olet suomalainen et ole arjalainen,
eli jos olet siis suomalainen olet yhtä ei-arjalainen kuin juutalainenkin.
toisaalta en juutalaisia puolusta yhtään enempää kuin kansallsissosialistejakaan...
kumpikin, sekä rotujen sulattaminen että tuhoaminen/alistaminen, sisältävät molemmat tuhon siemenen...
hiler itse oli neljäsosajuutalainen.
hänen vihansa juutalaisia kohtaan johtuivat syystä että juutalaiset eivät hyväksyneet häntä yhteisöönsä, hitler oli siis wannabejuutalainen...
Aatu kävi vajailla sylintereillä. Vähän niin kuin Camaro, josta on yksi pytty sammunut...
Eikös Bonhoeffer tapettu juuri natsien eli kansallis-sosialistien keskitysleirillä?
En sanonut, että hän oli kansallissosialisti, vaan että hän hyväksyi kansallissosialistien 'saksalaisen uskonnon'. Tätä tosiasiaahan ei yleensä kehdata mainita, kun Bonhoefferista puhutaan. Lue Bonhoefferin kirja Kirjeitä vankilasta, lue myös liberaaliteologi Erkki Niinivaaran ihaileva johdanto kirjaan. Sitten lue Bergmannin, Rosenbergin ym. saksalaisen uskonnon muotoilijoiden teoksia. Tulet yllättymään, sillä ne ovat samaa oppia.
tässä olisi asiallista tietoa saksalaisteologiasta ja sen muotoutumisista:
http://www.kirjasilta.net/santala/taivasten/esipuhe.html
Basker,
Olen monesta asiasta ollut kanssasi samaa mieltä, mutta nyt uskon sinun olevan väärässä.
On totta, että Dietrich Bonhoeffer antoi tukensa salaliitolle, jolla pyrittiin eliminoimaan Hitler. Tuen antaminen tai kehoitus väkivältaan on tietysti kyseenalaista. Tämän vuoksi hänet myös Hitlerin käskystä surmattiin. Voimmeko kuitenkaan "tuomita" häntä tämän hairahduksen perusteella?
Muistammehan, että myös Pietari oli kiivas mies, hänkin tarttui miekkaan ja löi sillä ylipapin palvelijaa. Pietari myös kielsi heikkoutensa hetkellä edes tuntevansa Jeesusta. Näistä hairahduksista huolimatta Jeesus ei hylännyt Pietaria, vaan asetti hänet apostoliksi ja seurakunnan paimeneksi (Joh. 21. 15-19). Pietari kuoli lopulta marttyyrina Jeesukseen uskoen.
Joh. 18:10 Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos.
11 Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?"
_________________
Joh. 18:26 Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan."
27 Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.
_________________
Joh. 21:15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." [21:15,16: Ap. t. 20:28; Piet. 5:2]
16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
18 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." [21:18,19: 2. Piet. 1:14]
19 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
Basker, tarkoitukseni ei ole "rinnastaa"
Dietrich Bonhoefferia suoraan Pietariin tai yrittää tehdä hänestä Pietarin veroista uskonsankaria, mutta yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä kuitenkin mielestäni on.
Itse uskon Bonhoefferin pitäytyneen uskossaan Kristukseen. En millään voi uskoa, että hänen keskitysleirin kauhuissa - hieman ennen kuolemaa - kirjoitettu runonsa olisi niin kaunis, valoisa sekä toivoa ja luottamusta täynnä mikäli hän ei olisi uskonut Jeesukseen omana Vapahtajanaan.
Virsi 600:
1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
Dietrich Bonhoeffer 1944. Suom. Anna-Maija Raittila 1980.
Toisen maailmansodan aikana saksalainen luterilainen pappi Dietrich Bonhoeffer oli natsien vankilassa. Hänet lopulta ammuttiin. Vankilassa hän kirjoitti runon nimeltä Rukouksia vankitovereilleni jouluna 1943.
Jos noista säikeistä voisi jotakin päätellä, niin kyllä hän oli löytänyt Jeesuksessa Kristuksessa armahtajan, eikä vangin ideologiaa.
Jumala, sinun puoleesi minä huudan päivän koittaessa.
Auta minua rukoilemaan
ja kokoamaan ajatukseni sinun tykösi,
en voi tehdä sitä yksin.
Minussa on pimeää,
mutta sinun luonasi on valkeus,
minä olen yksinäinen, mutta sinä et minua hylkää,
minä olen pelokas, mutta sinulla on apu,
minä olen levoton, mutta sinun luonasi on rauha.
Minussa on katkeruus, mutta sinun luonasi on kärsivällisyys,
minä en ymmärrä sinun teitäsi, mutta sinä tiedät tien minulle.
Sinä olet antanut minulle paljon hyvää,
anna minun nyt ottaa myös vaikea sinun kädestäsi.
Sinä ei aseta minulle enemmän taakkaa
kuin jaksan kantaa.
Sinä annat kaiken kääntyä lastesi parhaaksi.
Herra Jeesus Kristus,
sinä olit köyhä
ja kurja, vangittu ja hyljätty niinkuin minä.
Sinä tunnet kaiken ihmisten hädän,
sinä pysyt minun luonani,
kun kukaan ihminen ei minua auta,
sinä et unohda minua, sinä etsit minut,
sinä tahdot, että tunnen sinut ja
käännyn puoleesi.
Herra, minä kuulen sinun äänesi ja seuraan sinua,
auta minua!
Tuossa Ainon antamassa linkissä on pätevä selostus mm. Bonhoefferin vankila-ajan teksteistä. Eivät kovin kristillisiä. Niitä minä ajattelin, en hänen osuuttaan murhayritykseen.
"Tämän kansallissosialistisen uskonnon [so. Bergmannin "saksalaisen uskonnon"] opit, joihin mm. ... Dietrich Bonhoeffer loppuaikoinaan uskoi, saivat Hitlerin siunauksen." Lausumasi ei kerro mitään Bonhoefferin ajattelusta, mutta sitäkin enemmän siitä, ettet ole hänen ajattelustaan mitään ymmärtänyt.