Kohdun poisto

Siispä täytyy täyttä kaapit maitojauheella ja säilykkeillä etukäteen.

Minulle on tarkoitus leikata viilto mahaan, siis ei tähystyksenä. Onko se paljon pahempi?

jonossa kirjoitti:

Minulle on tarkoitus leikata viilto mahaan, siis ei tähystyksenä. Onko se paljon pahempi?

Samaan aikaan tehtiin eräälle toiselle vastaava
"viilto mahaan". Hän pääsi samana päivänä kotiin, kuin minäkin, sairaslomaa hänelle tuli viikko enemmän.Sairaalassa en huomannut meidän olossa muuta eroa kuin, että hän sai kipulääkettä enempi kuin minä,muuten liikkui samalla tavalla.Leikkauksen jälkeinen päivä kannattaa huilata, vaikka tuntuisinkin,että jaksaisi olla liikkeellä. Muuten saattaa kostautua seuraavana päivänä. Kauppa asioihin kannattaa hankkia apua ja muutenkin ottaa sairasloma aika vain itselleen. Tiedän monta tapausta, joille tehty vastaava, viiltona vatsaan, ovat sanoneet, että mitään muuta eivät kadu, kuin sitä, etteivät uskaltaneet aikaisemmin leikkaukseen. Eräs tuttavan kertoi, että 2 ekaa vkoa vähän hankalampia, mutta sitten alkoi elämä voittaan ja oli työ kunnossa s.loman loputtua. Kerro kuulumisesi!

kk sitten kirjoitti:

Samaan aikaan tehtiin eräälle toiselle vastaava
"viilto mahaan". Hän pääsi samana päivänä kotiin, kuin minäkin, sairaslomaa hänelle tuli viikko enemmän.Sairaalassa en huomannut meidän olossa muuta eroa kuin, että hän sai kipulääkettä enempi kuin minä,muuten liikkui samalla tavalla.Leikkauksen jälkeinen päivä kannattaa huilata, vaikka tuntuisinkin,että jaksaisi olla liikkeellä. Muuten saattaa kostautua seuraavana päivänä. Kauppa asioihin kannattaa hankkia apua ja muutenkin ottaa sairasloma aika vain itselleen. Tiedän monta tapausta, joille tehty vastaava, viiltona vatsaan, ovat sanoneet, että mitään muuta eivät kadu, kuin sitä, etteivät uskaltaneet aikaisemmin leikkaukseen. Eräs tuttavan kertoi, että 2 ekaa vkoa vähän hankalampia, mutta sitten alkoi elämä voittaan ja oli työ kunnossa s.loman loputtua. Kerro kuulumisesi!

Lue lisää

Tällä hetkellä kohtu on tosi suuri ja tuntuu kuin se jotenkin kovana ruhjoisi ympärillään olevia kudoksia joka suuntaan. Hemoglobiinikin on alhainen.

jonossa kirjoitti:

Tällä hetkellä kohtu on tosi suuri ja tuntuu kuin se jotenkin kovana ruhjoisi ympärillään olevia kudoksia joka suuntaan. Hemoglobiinikin on alhainen.

Leikkaukseen ei pääse flunssaisena.
12 tuntia ennen leikkausta annettiin napapiikki (veren ohennuslääke). Tunti ennen leikkaussaliin vienti annettiin rauhoittava tabletti ja tukisukat jalkaan.
Verenvuoto oli valtava, jonka vuoksi tehtiin runsas verensiirto. Henki meinasi lähteä leikkauksessa hallitsemattoman verenvuodon takia. En halua missään nimessä pelotella, mutta minulla oli harvinaisen huono tuuri leikkauksessa. Leikkaushaavan seudulle syntyi arpityrä jo sairaalassa, joten ei kannata "ähkiä", jos ulostus ei kulje, vaan turvautua ulostusta helpottavaan lääkitykseen. (Tyrässä muodostuu näkyvä patti ponnistaessa tyräportin kohdalle.)
Sairaslomaa sain 5 viikkoa, jona aikana ei saanut nostaa 1 kg painavampaa. Ennen lopputarkastusta ei saanut rehkiä missään muodossa.
Raskaita kotitöitä en itse tehdyt sairasloman aikana.
Noita veriarvoja kannattaa yrittää maksimoida syömällä rautapitoista ruokaa (ruisleipä, maksa, verilätyt) ja rautalääkkeitä ennen leikkausta. Vähentää mahdollisen verensiirron tarvetta. Noista komplikaatioista lääkärit ei maininnu sanallakaan ennen leikkausta. Kysy ennen leikkausta millaisia kompikaatiovaaroja sinun kohdalla on. Kaikille ei tule samanlaista verenvuotoa kuin minulle tuli eikä kaikilla ole leikkauksen jälkeen samanlaisia ongelmia kuin minulla oli. Myös kiinnikkeiden sijainti ja määrä voi vaikuttaa verenvuotoon.
Kauppakassien kantaminen, pyykin narulle(kurottaminen) ripustaminen ja imurointi (kyykkiminen) kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Ruokaa voi itse laittaa, jos tavikkeita ja kattiloita ei tarvitse kurotella ylähyllyltä. Liikkua pitää varovasti kotonakin (aluksi sisällä), mutta kaatumista pitää varoa. Sauvat käteen ja piikit talvikenkien pohjiin ennakolta auttavat liikkumaan. Jos leikkaushaava on pitkä niin voi kysyä lääkäriltä saako vatsaa tukea m-siteellä (saa sairaalasta lainaan).
Jos tulee paljon arpikudosta haavaan, niin arpien hoitoon on olemassa silikonista tehtyä teippiä (kallista) apteekissa. Merkkiä en ala mainostamaan mainoskiellon takia.
Jotkut sairaalat kuvaavat ja mittaavat poistettavan kohdun jos sitä hoksaa pyytää sairaalaan mennessä.
Kuivaruokaa kannattaa varata ennekolta kotia. Kukaan, ei edes lääkäri, voi ennakolta sanoa millaisessa kunnossa nimenomaan sinä olet leikkauksen jälkeen. Toipuminen on yksilöllistä ja kunto riippuu paljon veriarvoista ja leikkaushaavan sijainnista.
Komplikaatioiden mahdollisuus kannattaa tiedostaa, mutta leikkausta ei kananta jättää väliin niiden mahdollisuuden takia.
Ihmiselämässä tapahtuu iloisia ja ikäviä tapahtumia, niistä vain pitää jotenkin selvitä.
Tällä palstallakin on ollut aiheesta paljon kirjoituksia vuoden vaihteessa.
Toivottavasti tästä "minun kohtalon tapahtumista" on sinulle jotain apua.

kohduton kirjoitti:

Leikkaukseen ei pääse flunssaisena.
12 tuntia ennen leikkausta annettiin napapiikki (veren ohennuslääke). Tunti ennen leikkaussaliin vienti annettiin rauhoittava tabletti ja tukisukat jalkaan.
Verenvuoto oli valtava, jonka vuoksi tehtiin runsas verensiirto. Henki meinasi lähteä leikkauksessa hallitsemattoman verenvuodon takia. En halua missään nimessä pelotella, mutta minulla oli harvinaisen huono tuuri leikkauksessa. Leikkaushaavan seudulle syntyi arpityrä jo sairaalassa, joten ei kannata "ähkiä", jos ulostus ei kulje, vaan turvautua ulostusta helpottavaan lääkitykseen. (Tyrässä muodostuu näkyvä patti ponnistaessa tyräportin kohdalle.)
Sairaslomaa sain 5 viikkoa, jona aikana ei saanut nostaa 1 kg painavampaa. Ennen lopputarkastusta ei saanut rehkiä missään muodossa.
Raskaita kotitöitä en itse tehdyt sairasloman aikana.
Noita veriarvoja kannattaa yrittää maksimoida syömällä rautapitoista ruokaa (ruisleipä, maksa, verilätyt) ja rautalääkkeitä ennen leikkausta. Vähentää mahdollisen verensiirron tarvetta. Noista komplikaatioista lääkärit ei maininnu sanallakaan ennen leikkausta. Kysy ennen leikkausta millaisia kompikaatiovaaroja sinun kohdalla on. Kaikille ei tule samanlaista verenvuotoa kuin minulle tuli eikä kaikilla ole leikkauksen jälkeen samanlaisia ongelmia kuin minulla oli. Myös kiinnikkeiden sijainti ja määrä voi vaikuttaa verenvuotoon.
Kauppakassien kantaminen, pyykin narulle(kurottaminen) ripustaminen ja imurointi (kyykkiminen) kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Ruokaa voi itse laittaa, jos tavikkeita ja kattiloita ei tarvitse kurotella ylähyllyltä. Liikkua pitää varovasti kotonakin (aluksi sisällä), mutta kaatumista pitää varoa. Sauvat käteen ja piikit talvikenkien pohjiin ennakolta auttavat liikkumaan. Jos leikkaushaava on pitkä niin voi kysyä lääkäriltä saako vatsaa tukea m-siteellä (saa sairaalasta lainaan).
Jos tulee paljon arpikudosta haavaan, niin arpien hoitoon on olemassa silikonista tehtyä teippiä (kallista) apteekissa. Merkkiä en ala mainostamaan mainoskiellon takia.
Jotkut sairaalat kuvaavat ja mittaavat poistettavan kohdun jos sitä hoksaa pyytää sairaalaan mennessä.
Kuivaruokaa kannattaa varata ennekolta kotia. Kukaan, ei edes lääkäri, voi ennakolta sanoa millaisessa kunnossa nimenomaan sinä olet leikkauksen jälkeen. Toipuminen on yksilöllistä ja kunto riippuu paljon veriarvoista ja leikkaushaavan sijainnista.
Komplikaatioiden mahdollisuus kannattaa tiedostaa, mutta leikkausta ei kananta jättää väliin niiden mahdollisuuden takia.
Ihmiselämässä tapahtuu iloisia ja ikäviä tapahtumia, niistä vain pitää jotenkin selvitä.
Tällä palstallakin on ollut aiheesta paljon kirjoituksia vuoden vaihteessa.
Toivottavasti tästä "minun kohtalon tapahtumista" on sinulle jotain apua.

Lue lisää

Käytännön neuvoina omien leikkausten jälkeen sanoisin:
Kaupassa käyntiä voisi helpottaa hankkimalla pyorillä vedettävän kauppakassin, jos asuu lähellä kauppaa. Raskasta kassia ei voi edes vetää ensimmäisillä viikoilla (ponnistaminen kielletty). Itse ajoin autoa 3 viikon sairasloman jälkeen, mutta auton peruuttaminen piti tehdä taustapeilin varassa. Kehon kääntäminen istuessa aiheutti kipua.
Ruuanlaittoahan voi helpottaa hankkimalla ennakkoon puolivalmista ruokaa (pastapusseja joissa on valmiina kastike tai havaijipataa johon lisätään vesi ja jauheliha). Nämä valmistuvat nopeasti, jos ei ole apujoukkoja kotona. Pakastimeenhan voi ennakkoon leipoa pullaa ja valmistaa itselle mieluista ruokaa (lihapataa, laatikoita).
Pakastin kannattaa sulattaa ennen sairaalaan menoa.
Vatsa pitää hyvin suojata kylmältä pakastinta avattaessa ja ulkoiltaessa.
Ennakkoon kannattaa ostaa myös pesuaineet (pyykki) ja wc-paperit joita on hankala kantaa leikkauksen jälkeen. Juomaksi voi varata myös tuoremehua ja mustaherukkamehua, joka ei pilaannu heti. Itselle maito ja kahvi ei maistunut 2 viikkoon leikkauksen jälkeen. Voimakkaasti maustettuja ruokia en pystynyt syömään.
Jauhot kannattaa valmiiksi ostaa pienissä pusseissa tai laittaa pieneen purkkiin sopivalle korkeudelle.
Haavaa varten tarvitset apteekista sidetaitoksia ja haavateippiä niiden kiinnittämiseen, mahdollisesti ulostamislääkettä. Sidetaitokset vaihdetaan kotona päivittäin.
Alkuaikoina tarvitset suihkutilassa tuolin, koska et pysty taipumaan pestäksesi jalat.
Kaikki tarpeellinen tavara tulee olla korkeintaan olkapään korkeudella mutta polven yläpuolella. Kenkien nauhojen sitominen oli minulla ongelma ensimmäisinä viikkoina.
Kengät piti laittaa istualtaan jalkaan, koska en taipunut.
Sairaalassa minulla oli vaikeinta suihkussa käyminen ja sängystä nouseminen. Yllätys oli itselle täysin voimaton olo huonojen veriarvojen vuoksi ja oksentaminen ensimmäisinä päivinä osastolla. Ne kaikki kuitenkin kuului asiaan avoleikkauksen jälkeen. Kuntohoitaja auttoi ensimmäisinä päivinä liikkeelle ja käytti suihkussa. Yksin ei sairaalassa leikkauksen jälkeen panna suihkuun, tarvittaessa pestään voimaton potilas. Kipua varten sain kipulääkettä tabletteina 3 kertaa vuorokaudessa ja alussa suoraan suoneen. Kotia sain reseptin kipulääkettä varten. Kipulääkkeen tarve on yksilöllistä, ja siksi sairaalassa kysytään tarviiko lisää kipulääkettä. Kukaan toinen ihminen ei voi tietää kuinka kipäksi leikkauspotilas itsensä tuntee ja kuinka pelkää kipua eikä siksi uskalla liikkua. Kannattaa myös sanoa jos jokin kipulääke tai lääkeaine ei sovi itselle.
Enempää en osaa näin äkkiseltään neuvoa.
Kotona oloa tietysti helpottaa erittäin paljon, jos saa jonkun läheisen henkilön käymään kaupassa ja imuroimaan asunnon.

kohduton kirjoitti:

Käytännön neuvoina omien leikkausten jälkeen sanoisin:
Kaupassa käyntiä voisi helpottaa hankkimalla pyorillä vedettävän kauppakassin, jos asuu lähellä kauppaa. Raskasta kassia ei voi edes vetää ensimmäisillä viikoilla (ponnistaminen kielletty). Itse ajoin autoa 3 viikon sairasloman jälkeen, mutta auton peruuttaminen piti tehdä taustapeilin varassa. Kehon kääntäminen istuessa aiheutti kipua.
Ruuanlaittoahan voi helpottaa hankkimalla ennakkoon puolivalmista ruokaa (pastapusseja joissa on valmiina kastike tai havaijipataa johon lisätään vesi ja jauheliha). Nämä valmistuvat nopeasti, jos ei ole apujoukkoja kotona. Pakastimeenhan voi ennakkoon leipoa pullaa ja valmistaa itselle mieluista ruokaa (lihapataa, laatikoita).
Pakastin kannattaa sulattaa ennen sairaalaan menoa.
Vatsa pitää hyvin suojata kylmältä pakastinta avattaessa ja ulkoiltaessa.
Ennakkoon kannattaa ostaa myös pesuaineet (pyykki) ja wc-paperit joita on hankala kantaa leikkauksen jälkeen. Juomaksi voi varata myös tuoremehua ja mustaherukkamehua, joka ei pilaannu heti. Itselle maito ja kahvi ei maistunut 2 viikkoon leikkauksen jälkeen. Voimakkaasti maustettuja ruokia en pystynyt syömään.
Jauhot kannattaa valmiiksi ostaa pienissä pusseissa tai laittaa pieneen purkkiin sopivalle korkeudelle.
Haavaa varten tarvitset apteekista sidetaitoksia ja haavateippiä niiden kiinnittämiseen, mahdollisesti ulostamislääkettä. Sidetaitokset vaihdetaan kotona päivittäin.
Alkuaikoina tarvitset suihkutilassa tuolin, koska et pysty taipumaan pestäksesi jalat.
Kaikki tarpeellinen tavara tulee olla korkeintaan olkapään korkeudella mutta polven yläpuolella. Kenkien nauhojen sitominen oli minulla ongelma ensimmäisinä viikkoina.
Kengät piti laittaa istualtaan jalkaan, koska en taipunut.
Sairaalassa minulla oli vaikeinta suihkussa käyminen ja sängystä nouseminen. Yllätys oli itselle täysin voimaton olo huonojen veriarvojen vuoksi ja oksentaminen ensimmäisinä päivinä osastolla. Ne kaikki kuitenkin kuului asiaan avoleikkauksen jälkeen. Kuntohoitaja auttoi ensimmäisinä päivinä liikkeelle ja käytti suihkussa. Yksin ei sairaalassa leikkauksen jälkeen panna suihkuun, tarvittaessa pestään voimaton potilas. Kipua varten sain kipulääkettä tabletteina 3 kertaa vuorokaudessa ja alussa suoraan suoneen. Kotia sain reseptin kipulääkettä varten. Kipulääkkeen tarve on yksilöllistä, ja siksi sairaalassa kysytään tarviiko lisää kipulääkettä. Kukaan toinen ihminen ei voi tietää kuinka kipäksi leikkauspotilas itsensä tuntee ja kuinka pelkää kipua eikä siksi uskalla liikkua. Kannattaa myös sanoa jos jokin kipulääke tai lääkeaine ei sovi itselle.
Enempää en osaa näin äkkiseltään neuvoa.
Kotona oloa tietysti helpottaa erittäin paljon, jos saa jonkun läheisen henkilön käymään kaupassa ja imuroimaan asunnon.

Lue lisää

Kuulostaa oikein sairastamiselta. Pääseekö sairaalasta kotiin bussilla, vai millä?

jonossa kirjoitti:

Kuulostaa oikein sairastamiselta. Pääseekö sairaalasta kotiin bussilla, vai millä?

Itse en saanut taksilappua, joten Kela ei maksanut matkoja.
Minut haettiin kotia, mutta jos ei ollut noutajaa niin bussilla olisi pitänyt mennä, vaikka nouseminen (jalan nostaminen) kipujen vuoksi vaikeaa. Kiikkuminen tuolille on kielletty sairasloman aikana.
Tikit muuten poistettiin 7. päivänä puolet (joka toinen tikki) ja 10. päivänä loput. Se tehdään terveyskeskuksessa kuten myös jälkitarkastus (normaalisti).
Leikkausjonossa voi mennä paikkakunnasta riippuen 3 kk.
Joidenkin sairaaloiden kotisivuilla on nykyään tilastoja jonotusajoista eri tyyppisiin leikkauksiin.
Leikkausjonossa ollessa kannattaa hoitaa kuntoaan (ulkoilla).
Olisi hyvä, jos pystyisit jonkun kanssa keskustelemaan omasta leikkauksestasi ja siitä miltä sinusta tuntuu leikkaukseen meno ja odottaminen. Odottavan aika on joskus tosi pitkä.
Voimia sinulle. Tunteet voi ailahdella laidasta laitaan.

kohduton kirjoitti:

Leikkaukseen ei pääse flunssaisena.
12 tuntia ennen leikkausta annettiin napapiikki (veren ohennuslääke). Tunti ennen leikkaussaliin vienti annettiin rauhoittava tabletti ja tukisukat jalkaan.
Verenvuoto oli valtava, jonka vuoksi tehtiin runsas verensiirto. Henki meinasi lähteä leikkauksessa hallitsemattoman verenvuodon takia. En halua missään nimessä pelotella, mutta minulla oli harvinaisen huono tuuri leikkauksessa. Leikkaushaavan seudulle syntyi arpityrä jo sairaalassa, joten ei kannata "ähkiä", jos ulostus ei kulje, vaan turvautua ulostusta helpottavaan lääkitykseen. (Tyrässä muodostuu näkyvä patti ponnistaessa tyräportin kohdalle.)
Sairaslomaa sain 5 viikkoa, jona aikana ei saanut nostaa 1 kg painavampaa. Ennen lopputarkastusta ei saanut rehkiä missään muodossa.
Raskaita kotitöitä en itse tehdyt sairasloman aikana.
Noita veriarvoja kannattaa yrittää maksimoida syömällä rautapitoista ruokaa (ruisleipä, maksa, verilätyt) ja rautalääkkeitä ennen leikkausta. Vähentää mahdollisen verensiirron tarvetta. Noista komplikaatioista lääkärit ei maininnu sanallakaan ennen leikkausta. Kysy ennen leikkausta millaisia kompikaatiovaaroja sinun kohdalla on. Kaikille ei tule samanlaista verenvuotoa kuin minulle tuli eikä kaikilla ole leikkauksen jälkeen samanlaisia ongelmia kuin minulla oli. Myös kiinnikkeiden sijainti ja määrä voi vaikuttaa verenvuotoon.
Kauppakassien kantaminen, pyykin narulle(kurottaminen) ripustaminen ja imurointi (kyykkiminen) kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Ruokaa voi itse laittaa, jos tavikkeita ja kattiloita ei tarvitse kurotella ylähyllyltä. Liikkua pitää varovasti kotonakin (aluksi sisällä), mutta kaatumista pitää varoa. Sauvat käteen ja piikit talvikenkien pohjiin ennakolta auttavat liikkumaan. Jos leikkaushaava on pitkä niin voi kysyä lääkäriltä saako vatsaa tukea m-siteellä (saa sairaalasta lainaan).
Jos tulee paljon arpikudosta haavaan, niin arpien hoitoon on olemassa silikonista tehtyä teippiä (kallista) apteekissa. Merkkiä en ala mainostamaan mainoskiellon takia.
Jotkut sairaalat kuvaavat ja mittaavat poistettavan kohdun jos sitä hoksaa pyytää sairaalaan mennessä.
Kuivaruokaa kannattaa varata ennekolta kotia. Kukaan, ei edes lääkäri, voi ennakolta sanoa millaisessa kunnossa nimenomaan sinä olet leikkauksen jälkeen. Toipuminen on yksilöllistä ja kunto riippuu paljon veriarvoista ja leikkaushaavan sijainnista.
Komplikaatioiden mahdollisuus kannattaa tiedostaa, mutta leikkausta ei kananta jättää väliin niiden mahdollisuuden takia.
Ihmiselämässä tapahtuu iloisia ja ikäviä tapahtumia, niistä vain pitää jotenkin selvitä.
Tällä palstallakin on ollut aiheesta paljon kirjoituksia vuoden vaihteessa.
Toivottavasti tästä "minun kohtalon tapahtumista" on sinulle jotain apua.

Lue lisää

Hei! multa leikattiin kohtu viime vuoden loka-marraskuun taitteessa avoleikkauksena myös. Kysyisin semmosta että onko sulla muuten haavan ympäristö parantunut? onko siinä tunnottomuutta?
mulla haava muuten hyvin parantunut, mutta haavan yläpuoli on edelleen tunnoton...siinä kuulemma meni jotain pieniä hermoja poikki, lääkäri ei oikein osannut sanoa että tuleeko tuntoa koskaan vai ei tai että ainakin se kestää kauan. poistettiinko sulta myös munasarjat? entä minkä ikäinen olet? mulla jätettiin munasarjat ja ite oon 42 v. mulla myös keliakia ja kilpparin vajaatoimintaa...noi vajiksen oireet tuntuivat pahentuneen leikkauksen jälkeen ja nyt onkin lääkitystä tarkistettu. samoin yksi juttu mikä oudoksuttaa on että silmät kuivuvat ihan älyttömästi...tämäkin on aivan selvästi leikkauksen jälkeinen juttu...jotenkin hormonaalista epäilisin...onko muilla ollut vastaavia? ois kiva tietää. Mut kaikesta huolimatta...eipä ole menkkoja ollut yhtään ikävä :-))

kohduton kirjoitti:

Käytännön neuvoina omien leikkausten jälkeen sanoisin:
Kaupassa käyntiä voisi helpottaa hankkimalla pyorillä vedettävän kauppakassin, jos asuu lähellä kauppaa. Raskasta kassia ei voi edes vetää ensimmäisillä viikoilla (ponnistaminen kielletty). Itse ajoin autoa 3 viikon sairasloman jälkeen, mutta auton peruuttaminen piti tehdä taustapeilin varassa. Kehon kääntäminen istuessa aiheutti kipua.
Ruuanlaittoahan voi helpottaa hankkimalla ennakkoon puolivalmista ruokaa (pastapusseja joissa on valmiina kastike tai havaijipataa johon lisätään vesi ja jauheliha). Nämä valmistuvat nopeasti, jos ei ole apujoukkoja kotona. Pakastimeenhan voi ennakkoon leipoa pullaa ja valmistaa itselle mieluista ruokaa (lihapataa, laatikoita).
Pakastin kannattaa sulattaa ennen sairaalaan menoa.
Vatsa pitää hyvin suojata kylmältä pakastinta avattaessa ja ulkoiltaessa.
Ennakkoon kannattaa ostaa myös pesuaineet (pyykki) ja wc-paperit joita on hankala kantaa leikkauksen jälkeen. Juomaksi voi varata myös tuoremehua ja mustaherukkamehua, joka ei pilaannu heti. Itselle maito ja kahvi ei maistunut 2 viikkoon leikkauksen jälkeen. Voimakkaasti maustettuja ruokia en pystynyt syömään.
Jauhot kannattaa valmiiksi ostaa pienissä pusseissa tai laittaa pieneen purkkiin sopivalle korkeudelle.
Haavaa varten tarvitset apteekista sidetaitoksia ja haavateippiä niiden kiinnittämiseen, mahdollisesti ulostamislääkettä. Sidetaitokset vaihdetaan kotona päivittäin.
Alkuaikoina tarvitset suihkutilassa tuolin, koska et pysty taipumaan pestäksesi jalat.
Kaikki tarpeellinen tavara tulee olla korkeintaan olkapään korkeudella mutta polven yläpuolella. Kenkien nauhojen sitominen oli minulla ongelma ensimmäisinä viikkoina.
Kengät piti laittaa istualtaan jalkaan, koska en taipunut.
Sairaalassa minulla oli vaikeinta suihkussa käyminen ja sängystä nouseminen. Yllätys oli itselle täysin voimaton olo huonojen veriarvojen vuoksi ja oksentaminen ensimmäisinä päivinä osastolla. Ne kaikki kuitenkin kuului asiaan avoleikkauksen jälkeen. Kuntohoitaja auttoi ensimmäisinä päivinä liikkeelle ja käytti suihkussa. Yksin ei sairaalassa leikkauksen jälkeen panna suihkuun, tarvittaessa pestään voimaton potilas. Kipua varten sain kipulääkettä tabletteina 3 kertaa vuorokaudessa ja alussa suoraan suoneen. Kotia sain reseptin kipulääkettä varten. Kipulääkkeen tarve on yksilöllistä, ja siksi sairaalassa kysytään tarviiko lisää kipulääkettä. Kukaan toinen ihminen ei voi tietää kuinka kipäksi leikkauspotilas itsensä tuntee ja kuinka pelkää kipua eikä siksi uskalla liikkua. Kannattaa myös sanoa jos jokin kipulääke tai lääkeaine ei sovi itselle.
Enempää en osaa näin äkkiseltään neuvoa.
Kotona oloa tietysti helpottaa erittäin paljon, jos saa jonkun läheisen henkilön käymään kaupassa ja imuroimaan asunnon.

Lue lisää

Mulla on myös kohtu poistettu vatsapeitteiden läpi. Mä pääsin sairaalasta 3 pv:n päästä ja siitä parin pv.n päästä mä ajoin autoa. Varovasti pitää mennä autoon mutta ei siinä mitään ongelmia ollut. Omalla autolla mä tikin poistossakin kävin. Ulkoilua aloin hissukseen harrastaa noin viikon päästä. En tarvinnut varsinaisia kipulääkkeitä mutta tulehduskipulääkkeitä tulehduksen estoon. Kaikki meni hyvin. Siitä on yli vuosi ja vieläkin arpi ja sen lähiseutu on tunnoton. Varmaan loppuiän.

jonossa kirjoitti:

Tällä hetkellä kohtu on tosi suuri ja tuntuu kuin se jotenkin kovana ruhjoisi ympärillään olevia kudoksia joka suuntaan. Hemoglobiinikin on alhainen.

Kävin 14.12.05 gynellä ja yllätyksekseni kohdussani olikin silloin 8 cm läpimittainen myooma ja kohdun paino arviolta 600 g. Suoralta käsin kohdunpoistoon ohjaus. Nyt olen saanut leikkauspäivän (23.3.05) ja avoleikkaus tulossa myooman koon vuoksi. Pipel-näyte kohdun limakalvolta otettu 3.2.05 ja tuloksesta kyselen ensi viikolla puhelimella. Mitä oireita sinulla on ollut tuosta myoomasta? Itselläni tiputtelua jo n. 10 vuotta n. 4-5 vrk ennen 1. vuotopäivää. Sterilisaatio tehty 90-luvun loppupuolella. Maaliskuussa -05 kuukautiset alkoivat pikku hiljaa runsastua ja elokuulla kuukautisten ja tiputtelupäivien jälkeen alkoi olla kuin kudosnestetiputtelua eli kellertävää vesimäistä nestettä 4-6 vrk, lorahtelua wc-pyttyyn aamulla yön jälkeen parina aamuna noin 1 vk suurimmasta vuotopäivästä. Kuukautiskuppi on ollut verraton apu runsaisiin kuukautisvuotoihin parina päivänä kierron aikana. Suosittelen sitä kaikille naisille, sitä oppi tosi nopeasti käyttämään kunhan ei hätäillyt eka kerroilla.
Toivon todella, että vielä yhtien "rättisulkeisten" jälkeen ne sulkeiset on loppu kohdaltani.
Olen kuullut avoleikkauksista työkaveriltani myös erittäin myönteisiä kokemuksia, ei niitä komplikaatioita tule kaikille ja yritän olla itseni suhteen positiivinen. Jännittää kuitenkin ja joka päivä ajattelen tulevaa operaatiota.
Finhyst tekee tänä vuonna kohdunpoistossa oleville naisille kyselyä leikkauksen jälkeisestä kokemuksesta, lomakkeen saan sairaalasta kotiin lähtiessä. Meitä naisia on iso joukko samassa tilanteessa kuin minä nyt. Teille kaikille tsemppiä leikkausta odotellessa, ette ole yksin!

Kiitos kaikille ko. asiasta kirjoittaneille ja asian jo kokeneille!

abc kirjoitti:

Hei! multa leikattiin kohtu viime vuoden loka-marraskuun taitteessa avoleikkauksena myös. Kysyisin semmosta että onko sulla muuten haavan ympäristö parantunut? onko siinä tunnottomuutta?
mulla haava muuten hyvin parantunut, mutta haavan yläpuoli on edelleen tunnoton...siinä kuulemma meni jotain pieniä hermoja poikki, lääkäri ei oikein osannut sanoa että tuleeko tuntoa koskaan vai ei tai että ainakin se kestää kauan. poistettiinko sulta myös munasarjat? entä minkä ikäinen olet? mulla jätettiin munasarjat ja ite oon 42 v. mulla myös keliakia ja kilpparin vajaatoimintaa...noi vajiksen oireet tuntuivat pahentuneen leikkauksen jälkeen ja nyt onkin lääkitystä tarkistettu. samoin yksi juttu mikä oudoksuttaa on että silmät kuivuvat ihan älyttömästi...tämäkin on aivan selvästi leikkauksen jälkeinen juttu...jotenkin hormonaalista epäilisin...onko muilla ollut vastaavia? ois kiva tietää. Mut kaikesta huolimatta...eipä ole menkkoja ollut yhtään ikävä :-))

Lue lisää

Tuo tuonnottomuus on "normaalia" pystyviillon jälkeen lääkärin mukaan. Itsellä n. 20 cm:n pystyviilto leikattu viime vuonna ja muutamasta kohdasta tunnoton. Pitkän viillon ja ylimääräisten komplikaatioiden takia tuo parantuminen hitaampaa kuin normaalisti. Vaakaviiltohan tehdään bikirajan alapuolelle ja silloin liikkuminen, kyykkiminen ja kurkottaminen helpompaa. Missä kohtaa sinun liikkuminen ja parantuminen on ollut nopeampaa. Asia kiinnostaa, koska siitä voin itse vertailla mikä on noiden leikkauskomplikaatioiden (=potilasvahinko) vaikutus.
Valitettavasti en liioittele vaikka tuo toinen niin väittää.

Merjusha kirjoitti:

Kävin 14.12.05 gynellä ja yllätyksekseni kohdussani olikin silloin 8 cm läpimittainen myooma ja kohdun paino arviolta 600 g. Suoralta käsin kohdunpoistoon ohjaus. Nyt olen saanut leikkauspäivän (23.3.05) ja avoleikkaus tulossa myooman koon vuoksi. Pipel-näyte kohdun limakalvolta otettu 3.2.05 ja tuloksesta kyselen ensi viikolla puhelimella. Mitä oireita sinulla on ollut tuosta myoomasta? Itselläni tiputtelua jo n. 10 vuotta n. 4-5 vrk ennen 1. vuotopäivää. Sterilisaatio tehty 90-luvun loppupuolella. Maaliskuussa -05 kuukautiset alkoivat pikku hiljaa runsastua ja elokuulla kuukautisten ja tiputtelupäivien jälkeen alkoi olla kuin kudosnestetiputtelua eli kellertävää vesimäistä nestettä 4-6 vrk, lorahtelua wc-pyttyyn aamulla yön jälkeen parina aamuna noin 1 vk suurimmasta vuotopäivästä. Kuukautiskuppi on ollut verraton apu runsaisiin kuukautisvuotoihin parina päivänä kierron aikana. Suosittelen sitä kaikille naisille, sitä oppi tosi nopeasti käyttämään kunhan ei hätäillyt eka kerroilla.
Toivon todella, että vielä yhtien "rättisulkeisten" jälkeen ne sulkeiset on loppu kohdaltani.
Olen kuullut avoleikkauksista työkaveriltani myös erittäin myönteisiä kokemuksia, ei niitä komplikaatioita tule kaikille ja yritän olla itseni suhteen positiivinen. Jännittää kuitenkin ja joka päivä ajattelen tulevaa operaatiota.
Finhyst tekee tänä vuonna kohdunpoistossa oleville naisille kyselyä leikkauksen jälkeisestä kokemuksesta, lomakkeen saan sairaalasta kotiin lähtiessä. Meitä naisia on iso joukko samassa tilanteessa kuin minä nyt. Teille kaikille tsemppiä leikkausta odotellessa, ette ole yksin!

Kiitos kaikille ko. asiasta kirjoittaneille ja asian jo kokeneille!

Lue lisää

Kuukautisissa noin 2 vrk kovempaa vuotoa. Muutaman kerran vuoto jatkunut ovulaatioon saakka. Myös ovulaation aikaan tullut hajutonta limaa. Paineen tunnetta alamahalla ja kohtu tuntuu isona selällään rentona maatessa käsin tunnustellessa. Aamuisin tai jo aamuöisin tulee kiire vessaan ja muutenkin tuntuu ahdistavan rakkoa. Jos vähänkään ummetusta suoli tuntuu emättimen ja peräaukon väliin laskeutuneelta "makkaralta".

kohduton kirjoitti:

Tuo tuonnottomuus on "normaalia" pystyviillon jälkeen lääkärin mukaan. Itsellä n. 20 cm:n pystyviilto leikattu viime vuonna ja muutamasta kohdasta tunnoton. Pitkän viillon ja ylimääräisten komplikaatioiden takia tuo parantuminen hitaampaa kuin normaalisti. Vaakaviiltohan tehdään bikirajan alapuolelle ja silloin liikkuminen, kyykkiminen ja kurkottaminen helpompaa. Missä kohtaa sinun liikkuminen ja parantuminen on ollut nopeampaa. Asia kiinnostaa, koska siitä voin itse vertailla mikä on noiden leikkauskomplikaatioiden (=potilasvahinko) vaikutus.
Valitettavasti en liioittele vaikka tuo toinen niin väittää.

Lue lisää

Hei! kyselitköhän multa vai joltain toiselta, no mä kuitenkin vastaan, että mulla siis bikinirajassa vaakatasossa leikkausarpi. mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin avoleikkaus ja kyllähän tämän kanssa pärjää, mut kieltämättä en oo vielä ihan tottunut tuohon tunnottomuuteen. mulle lääkäri sanoi, että vaakaviilto parempi, näin kuulemma harvoin muodostuu tyrää. mut sitä en tiedä, onko liikkuminen ym olleet sen helpompia kuin pystyviillossakaan, ainakin mä lähdin tosi pienin askelin liikkeelle. mut siis kaiken kaikkiaan olen suht. tyytyväinen lopputulokseen, joten rohkeasti vaan leikkaukseen, jotka sinne ovat menossa.

Olin jo pari vuotta sitten leikkausjonossa kohdun poistoon, mutta
viimemetreillä aloin pelätä ja peruin leikkauksen.
Vaivathan eivät tietysti siitä parantuneet - päinvastoin. Nyt olen päättänyt yrittää uudelleen.
Edelleen pelottaa ja varsinkin se miten kohdunpoisto vaikuttaa mielialaan. Tuntuuko seksi samalta kuin ennenkin. Entä jos minusta tulee nunna? Hih
Kertokaa kokemuksianne...

lilli kirjoitti:

Olin jo pari vuotta sitten leikkausjonossa kohdun poistoon, mutta
viimemetreillä aloin pelätä ja peruin leikkauksen.
Vaivathan eivät tietysti siitä parantuneet - päinvastoin. Nyt olen päättänyt yrittää uudelleen.
Edelleen pelottaa ja varsinkin se miten kohdunpoisto vaikuttaa mielialaan. Tuntuuko seksi samalta kuin ennenkin. Entä jos minusta tulee nunna? Hih
Kertokaa kokemuksianne...

Lue lisää

Olemme kaksi kätilöopiskelijaa ja teemme opinnäytetyötä liittyen kohdunpoistoon ja ohjaukseen.
Kiinnostuksemme heräsi kirjoituksenne kohdalla. Mainitsette peruneenne leikkauksen pelon takia. Minkälaista ohjausta saitte leikkauspäätöstä tehtäessä? Käytiinkö perumiseen johtaneita pelkoja millään tavalla läpi hoitohenkilökunnan puolelta?
Käytiinkö keskusteluissa millään lailla läpi seksuaalisuutta ja leikkauksen vaikutusta siihen?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

Tuleeko kaikille se verta ohentava piikki? Eikö ole vaara liiasta verenhukasta leikkauksen aikana? Tuleeko aina selkärankapuudutus? Voiko tehdä hereillä pelkässä selkärankapuudutuksessa?

jonossa kirjoitti:

Tuleeko kaikille se verta ohentava piikki? Eikö ole vaara liiasta verenhukasta leikkauksen aikana? Tuleeko aina selkärankapuudutus? Voiko tehdä hereillä pelkässä selkärankapuudutuksessa?

Lue lisää

Hei!
Verta ohentavan piikin pisto riippuu riskitekijöistä, joita potilaalla on, esim. tupakointi, sairaudet, paino jne. Minulla ainakin oli hyvin vähän vuotoa, vaikka Hb oli jo ennen leikkausta huono, ei laskenut niin pljon, että olisi tarvinnut veritankkausta. Minut leikattiin nukutuksessa ja hyvä niin, koska tuo selkäydinpuudutus on minusta vähän pelottava.

liidukka kirjoitti:

Hei!
Verta ohentavan piikin pisto riippuu riskitekijöistä, joita potilaalla on, esim. tupakointi, sairaudet, paino jne. Minulla ainakin oli hyvin vähän vuotoa, vaikka Hb oli jo ennen leikkausta huono, ei laskenut niin pljon, että olisi tarvinnut veritankkausta. Minut leikattiin nukutuksessa ja hyvä niin, koska tuo selkäydinpuudutus on minusta vähän pelottava.

Lue lisää

Hyvä sitten. Minulla ei ole noita riskitekijöitä, joten tuskin antavat varsinkin, kun jokainen nainen suvussa on kuollut aivoverenvuotoon alkaen 30-vuotiaista.

jonossa kirjoitti:

Hyvä sitten. Minulla ei ole noita riskitekijöitä, joten tuskin antavat varsinkin, kun jokainen nainen suvussa on kuollut aivoverenvuotoon alkaen 30-vuotiaista.

En nyt sentään ole sukuni ainoa nainen, vaan piti sanoa, että: jokainen nainen, joka on kuollut, on kuollut aivoverenvuotoon.

jonossa kirjoitti:

En nyt sentään ole sukuni ainoa nainen, vaan piti sanoa, että: jokainen nainen, joka on kuollut, on kuollut aivoverenvuotoon.

Hei!
Tuosta sukurasitteena olevasta "aivoverenvuodon vaarasta" sinun pitää kyllä keskustella kirugisi (tässä tapauksessa gynegelogi) kanssa ennen leikkausta. Hän osaa parhaiten sanoa mitä se vaikuttaa "lääkkeiden valintaan". Napapiikin ja tukisukkien tarkoitus on estää verituppien muodostumista, kun maataan pitkään sängyssä liikkumatta.
Vatsanseudun avoleikkaukset tehdään nukutuksessa ja puudutuksena näyttää olevan käytössä selkäydinpuudutus, jota kautta leikkauksen jälkeen minulle annettiin kipulääkettä.
Kivun kyllä pystyy pitämään kurissa nykyisillä kipulääkkeillä, annettiin ne suoraan suoneen tai tabletteina.
Eikä kaikilla ole niin huono tuuri kuin minulla. Sen takia ei missään nimessä kannata jättää menemättä leikkaukseen. Tuo minun kertomus on minun leikkauksesta ja sen tapahtumista. Useimmat naiset selviävät paljon helpommalla ja ilman kompikaatioita.
Kohdun poistolla ei ole ollut mitään vaikutusta naisellisuuteen. Ei se sitä vie eikä vaikuta seksiin.
Kaikenlaista kantamista ja äkkiliikeitä kyllä kannattaa varoa leikkauksen jälkeen.
Joko sinulla on leikkauspäivä tiedossa. Voisitko sitten leikkauksen jälkeen kirjoittaa miten sinun leikkaus onnistui ja millaisia tunteita se herätti. Hyvää vointia sinulle.

kohduton kirjoitti:

Hei!
Tuosta sukurasitteena olevasta "aivoverenvuodon vaarasta" sinun pitää kyllä keskustella kirugisi (tässä tapauksessa gynegelogi) kanssa ennen leikkausta. Hän osaa parhaiten sanoa mitä se vaikuttaa "lääkkeiden valintaan". Napapiikin ja tukisukkien tarkoitus on estää verituppien muodostumista, kun maataan pitkään sängyssä liikkumatta.
Vatsanseudun avoleikkaukset tehdään nukutuksessa ja puudutuksena näyttää olevan käytössä selkäydinpuudutus, jota kautta leikkauksen jälkeen minulle annettiin kipulääkettä.
Kivun kyllä pystyy pitämään kurissa nykyisillä kipulääkkeillä, annettiin ne suoraan suoneen tai tabletteina.
Eikä kaikilla ole niin huono tuuri kuin minulla. Sen takia ei missään nimessä kannata jättää menemättä leikkaukseen. Tuo minun kertomus on minun leikkauksesta ja sen tapahtumista. Useimmat naiset selviävät paljon helpommalla ja ilman kompikaatioita.
Kohdun poistolla ei ole ollut mitään vaikutusta naisellisuuteen. Ei se sitä vie eikä vaikuta seksiin.
Kaikenlaista kantamista ja äkkiliikeitä kyllä kannattaa varoa leikkauksen jälkeen.
Joko sinulla on leikkauspäivä tiedossa. Voisitko sitten leikkauksen jälkeen kirjoittaa miten sinun leikkaus onnistui ja millaisia tunteita se herätti. Hyvää vointia sinulle.

Lue lisää

Joo täytyy mainita lääkärille.

Ei ole päivä vielä tiedossa, vain että 1-6 kk jono (johtuen, että lupauduin tulemaan peruutuspaikalla, jos sellainen tulee) ja nyt olen ollut vasta alle 1 kk jonossa.

Kerron sitten kyllä, kun on leikattu, miten kävi.

jonossa kirjoitti:

Joo täytyy mainita lääkärille.

Ei ole päivä vielä tiedossa, vain että 1-6 kk jono (johtuen, että lupauduin tulemaan peruutuspaikalla, jos sellainen tulee) ja nyt olen ollut vasta alle 1 kk jonossa.

Kerron sitten kyllä, kun on leikattu, miten kävi.

Lue lisää

Tässä linkissä on juttua kohdunpointon komplikaatioista (tutkimustietoa v.1996)

http://www.terveysportti.fi/kotisivut/sivut.nayta?p_navi=15117&p_sivu=15118

Kotilääkäri 3/2006 lehdessä on juttu tulehdukipulääkkeistä (särkylääkeopas) ja maininta että ASETYYLISALISYYLIHAPPOA sisältäviä lääkkeitä ei saa käyttää 10 päivään ennen leikkausta, sillä se vaikuttaa veren hyytymiseen.