Uskossani

Olen tullut uskoon. Ihan kuin silmäni olisivat auenneet kaikelle maailman hulluudelle, näen asiat selvästi nyt. Oikean ja väärän ero ei ole koskaan ollut selvempi, hyvät asiat ovat saaneet todellisen merkityksen.

Tuntuu siltä että olen kovin yksin uskoni kanssa.

En osaa tunnustaa sitä julki. Osaan vain hymyillä ja esittää jotain muuta kuin olen, kuten aina ennenkin, peitän todellisen minäni...pelkään, että korvaan sen taas jollakin huonommalla.
9546
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Haluaisin tietää kuinka tulit uskoon? Missä ovat nämä toiset uskovaiset toverit?
Varmaan opit tuomaan uskosi julki myöhemmin jos nyt et aivan heti sitä tee.

Äänestä
  • Kristinuskossa. Tuntuu vain vaikealta avautua asiasta ja siksi yksinäiseltä. Kuitenkaan enää en päivääkään vaihtaisi pois...

    Äänestä

  • kysymästä kirjoitti:

    Kristinuskossa. Tuntuu vain vaikealta avautua asiasta ja siksi yksinäiseltä. Kuitenkaan enää en päivääkään vaihtaisi pois...

    totuuden.. ja vielä koetko.. uuudestisyntyneesi?

    http://www.mantta.fi/~patato/cefa.html

    vooitko rehellisesti läpi lukea.. mukisematta..
    veikkaan että voi rueta äkkiä vastustaja nostamaan päätään..

    Äänestä

  • näkemään kirjoitti:

    totuuden.. ja vielä koetko.. uuudestisyntyneesi?

    http://www.mantta.fi/~patato/cefa.html

    vooitko rehellisesti läpi lukea.. mukisematta..
    veikkaan että voi rueta äkkiä vastustaja nostamaan päätään..

    En tiedä, kenen antamilla valtuuksilla kukakin toisten uskoa piirtää ja tuollaisia kysymyksiä/ohjeita asettaa mutta tiedän olevani uskossa ja siinä pysyn vaikka en olisi maailman täydellisin ihminen.

    Usko on henkilökohtaista. Rukoilkaa hiljaa huoneessanne älkääkä tehkö kuten ulkokullatut.
    Ja tahtosin myös muistuttaa, älä tuomitse muita sekä tue heikompaa uskon veljeä.

    Tämä keskustelu on saanut minut olemaan entistä varmempi henkilökohtaisessa uskossani.

    Ja kysymyksiisi voin vastata rehellisesti KYLLÄ, vaikka en todellakaan karta muita ihmisiä. Piste.

    Äänestä

Jäin miettimään tuon kirjoittamasi luettuani, että ajatteletko uskon julkisen tunnustamisen olevan jonkinlainen vaatimus josta et tiedä kuinka sen suorittaisit? Käsittääkseni uskossa on kysymys ennenkaikkea suhteesta Jumalaan ja suhteesta Jeesukseen. Kasvaminen Jeesuksen tuntemisessa on tärkeää ja se aikanaan vaikuttaa niin, että se näkyy myös ulospäin. Todistamispakkoa ei ole, vaan tärkeintä on oma suhde Jumalaan.

Jos taas tarkoitat yhteyttä toisiin uskoviin, niin se on ongelmallista, ellei pysty jakamaan niitä asioita joita uskoon liittyy. Raittiin uskossa rakentumisen edellytyksenäkin voi olla se, että löytää näkökulmaa asioihin eikä tarvitse kaikkea kantapään kautta kokea yksikseen. Valitettavasti nämä palstat eivät korvaa yhteyttä toisiin uskoviin, vaan antavat usein koko uskosta vinoutuneen kuvan.

Uskoa ei mielestäni ole tarkoitettukaan joka tilanteessa väkisin ilmaistavaksi. Se tulee kyllä ilmaistua sitten kun on sen aika ja Jumala järjestää siihen luontevan tilanteen, sitten kun tahdot kertoa siitä jollekin.

Äänestä
  • Kiitos, minäkin uskon, että tärkeintä on oma suhteeni Jumalaan. Se kyllä näkyy elämässäni.

    Äänestä

Olet tullut uskoon: Onneksi Olkoon! Elämäsi tärkein tapahtuma on osunut kohdallesi ja sinä teit sen - sinä otit sen vastaan, hienoa! Meit on paljon ja met ollaan kirjavaa väkeä, mutta niin arvokkaita ja rakkaita meidän Jumalallemme Pelastajamme Jeesuksen Isälle.

Toiset ihmiset nauttivat Kristuksen läheisyydestä ihan alkutaipaleilla kun saavatkin vain olla ihan kahden, mutta jossain vaiheessa alamme kurkistella vauvakoppamme reunojen yli ja meitä alkaa kiinnostaa millaista siellä olisi. Aivan loistava idea tämänkin. Kun sinusta tuntuu että olet yksin uskosi kanssa olet tullut siihen vaiheeseen, että sinun olisi hyvä alkaa pikkuhiljaa tutustua muihin uskoviin ja siihen mitä ihmeellistä Jeesus on saanut aikaan toisten uskoon tulleiden elämässä. Se on ihan oikein ja ihan niinkuin pitää ollakin. Ihminen on sosiaalinen otus ja kun kokee jonkin itseään hyödyttävän tai miellyttävän asian, se haluttaisi jakaa muidenkin kanssa. Rohkeesti vaan ulos vauvakopasta ja tutustumaan muihin Jumalan lapsiin. Meit on paljon ja met ollaan kirjavaa erittäin kirjavaa väkeä, mutta niin arvokkaita ja rakkaita meidän Jumalallemme Pelastajamme Jeesuksen Isälle. Voin kertoa sinulle, että aivan kuin inhimillisessäkin elämässä tutustuttaessa muuhun porukkaan tulee niin onnen kuin epäonnenkin hetkiä, mutta viis-kuus tuosta, pikku mustelmat parantuvat nopeasti ja taas mennään :-D

Sinä tunnut jonkin verran arvioivan omaa minääsi todelliseen ja epätodelliseen.
Aloitan nyt näinpäin: Me ollaan Jumalalle rakkaita ja arvokkaita sellaisina luotuina persoonina kuin me ollaan, katsos met ollaan kovin kirjavaa väkeä. Sinä saat ja sinun täytyykin kehittyä just sinulle kuuluvaan tahtiin, me kehitytään jatkuvasti kun Herramme uudistaa meitä ja antaa meille sanan kaurapuuroa, me vahvistutaan. Sinä voit pysyä ns. Jerusalemissa niin kauan kuin sinulle annetaan voima korkeudesta.

Kun olet yhteydessä Jeesukseen voit kysellä, josko hän antaisi sinulle pian voimavoitelua kertoa uskostasi myös ulkopuolisille. Hän antaa sen kunhan on hoitanut ensin sinut itsesi terveeksi. Sinä olet omana itsenäsi niin Rakas Kristukselle, että hän kuoli vuoksesi, Hän myös tulee tekemään sinun kohdallasi täydellisen työn sisäisen paranemisesi suhteen. Herra ei aliarvioi sinua, kohta marssit kuin sotilas ainakin ja olet täydessä työntuoksinnassa Herramme Jeesuksen elopellolla.

Äänestä
  • Hyvin kannustavaa luettavaa, kiitos. Tosin en koe olevani enää lainkaan niin yksin, tänään koin taas yhden ihmeellisen johdatuksen.

    Hienoa, että ajattelevaa porukkaa on kanssani keskustellut, eikä häiriköitä ja pahan olonsa purkajia tai tyhjästä valittajia, mitä täällä yleensä tapaa.

    Rauhaa teille, Aamen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksin kirjoitti:

Olen tullut uskoon. Ihan kuin silmäni olisivat auenneet kaikelle maailman hulluudelle, näen asiat selvästi nyt. Oikean ja väärän ero ei ole koskaan ollut selvempi, hyvät asiat ovat saaneet todellisen merkityksen.

Tuntuu siltä että olen kovin yksin uskoni kanssa.

En osaa tunnustaa sitä julki. Osaan vain hymyillä ja esittää jotain muuta kuin olen, kuten aina ennenkin, peitän todellisen minäni...pelkään, että korvaan sen taas jollakin huonommalla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu