Minua on hieman ihmetyttänyt tapa, jolla puolueet ovat suhtautuneet hallituksen muodostamiseen ja pääministerikysymykseen uuden perustuslain pohjalta. Suuret puolueethan näyttävät sopineen, että vaalit voittanut, eli suurin eduskuntapuolue, olisi itseoikeutettu hallituksen muodostaja ja sen puheenjohtaja automaattisesti pääministeri.
Mitään tällaistahan perustuslaki ei sisällä, joten tällainen puolueiden sopimus rajoittaa eduskunnan valtaa. Perustuslain mukaan eduskunnalla on täysi valta valita kuka tahansa hallitustunnustelijaksi ja pääministeriksi. 50-70 -luvuilla, kun politiikka oli paljon riitaisempaa, muistan, että pääministeri oli aika usein jonkin pienpuolueen edustaja ikään kuin erotuomarina isompien riitelevien osapuolten välissä.
Kun eduskuntavaaleihin on vielä aikaa, niin kannattaisi avata laaja ja monipuolinen keskustelu siitä, miten hallitus tulisi muodostaa ja pääministeri valita niin, ettei puolyueiden keskinäisillä sopimuksilla vietäisi eduskunnalta pois sitä valtaa, jonka perustuslaki eduslkunnalle antaa.
Minusta olisi parempi, jos joustettaisi siitä käytännöstä, että puolueen puheenjohtajan tulee automaattisesti olla puolueensa pääministeriehdokas. Päteviä pääministerteitä voi olla muuallakin. Esimerkiksi Niinistö olisi pätevämpi kuin Katainen ja Lipponen pätevämpi kuin Heinäluoma.
Toinen seikka, josta voitaisi käydä avoimempaa keskustelua on hallitustunnustelijan nimittäminen. nythän puolueet ovat sopineet, että tunnustelija on itseoikeutetusti suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja, mikä on sitten eduskunnassa puoluekuriin vedoten kumileimattu. Minusta voisi olla paljon demokraattisempaa, jos ensimmäisen tunnustelukierroksen tekisi sellainan laajaa luottamusta nauttiva kansanedustaja, joka ei välttämättä olisi itse pyrkimässä pääministeriksi. Tällainen henkilö voisi saada eri puolueiden hallitusohjelmatavaoitteet paremmin esiin ja myös avoimemmin julkisuuteen.
Olen ymmärtänyt, että Matti Vanhasella on avointa mieltä ja parlamentarismia kunnioittavia tavoitteita. miksei keskusta siis avaisi keskustelua siitä, miten eduskunnalle annettaisi vapaammat kädet vaalien jälkeen.
Mitään tällaistahan perustuslaki ei sisällä, joten tällainen puolueiden sopimus rajoittaa eduskunnan valtaa. Perustuslain mukaan eduskunnalla on täysi valta valita kuka tahansa hallitustunnustelijaksi ja pääministeriksi. 50-70 -luvuilla, kun politiikka oli paljon riitaisempaa, muistan, että pääministeri oli aika usein jonkin pienpuolueen edustaja ikään kuin erotuomarina isompien riitelevien osapuolten välissä.
Kun eduskuntavaaleihin on vielä aikaa, niin kannattaisi avata laaja ja monipuolinen keskustelu siitä, miten hallitus tulisi muodostaa ja pääministeri valita niin, ettei puolyueiden keskinäisillä sopimuksilla vietäisi eduskunnalta pois sitä valtaa, jonka perustuslaki eduslkunnalle antaa.
Minusta olisi parempi, jos joustettaisi siitä käytännöstä, että puolueen puheenjohtajan tulee automaattisesti olla puolueensa pääministeriehdokas. Päteviä pääministerteitä voi olla muuallakin. Esimerkiksi Niinistö olisi pätevämpi kuin Katainen ja Lipponen pätevämpi kuin Heinäluoma.
Toinen seikka, josta voitaisi käydä avoimempaa keskustelua on hallitustunnustelijan nimittäminen. nythän puolueet ovat sopineet, että tunnustelija on itseoikeutetusti suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja, mikä on sitten eduskunnassa puoluekuriin vedoten kumileimattu. Minusta voisi olla paljon demokraattisempaa, jos ensimmäisen tunnustelukierroksen tekisi sellainan laajaa luottamusta nauttiva kansanedustaja, joka ei välttämättä olisi itse pyrkimässä pääministeriksi. Tällainen henkilö voisi saada eri puolueiden hallitusohjelmatavaoitteet paremmin esiin ja myös avoimemmin julkisuuteen.
Olen ymmärtänyt, että Matti Vanhasella on avointa mieltä ja parlamentarismia kunnioittavia tavoitteita. miksei keskusta siis avaisi keskustelua siitä, miten eduskunnalle annettaisi vapaammat kädet vaalien jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun Brysselin määräyksestä tukiaisia vähennetään viljelijöiltä ja kolmannen polven kaupungeissa asuvat "maalaiset" älyävät että eivät enää olekaan maalaisliitto-kepulaisia ja lakkaavat äänestämästä Kepua, niin puolue saattaa luhistua täipuolueeksi.
Vielä jos maalaiset pannaan itse maksamaan apulantojen avulla sotkemansa vesistöt. Ei taida kannatus olla korkeassa kurssissa silloin.
Lämmöllä
Oke Velin
Ennen kesää eduskunnalle annettavaksi suunniteltu kuntarakenteen uudistamisen puitelaki vaikuttaa minusta enemmän keskustan kannatukseen kuin tukiaisten väheneminen.
Jos syntyy tilanne, jossa SDP ja keskusta joutuvat konfliktiin, lain antaminen siirtyy yli vaalien, ja keskusta lähtee profiloitumaan pienten kuntien kannattajaksi, niin keskustan kannatus kääntyy kasvuun, mutta hallitukseen keskustalla ei sen jälkeen enää ole asiaa, kun hallituksen tekevät SDP ja kokoomus.
Varmaankin nykyisessä tilanteessa voidaan eri hallitusvaihtoehdoista keskustella vapaammin kuin aiemmin. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna. On tärkeää tehdä tämä selväksi myös keskustelua rajoittamaan pyrkivälle SDP:lle.
Näyttää melko todennäköiseltä, että vaikka SDP vaalien jälkeen suurimpana puolueena yrittää ensiksi koota hallitusta , se ei ehkä onnistu, koska Kokoomuksen kuten Keskustakin kokemukset SDP:n apupuolueena eivät ole hyvät.
Pääministeriys ansaitaan vaalivoitolla. Jos Kokoomus on seuraavaksi perustettavan hallituksen puolueista suurin, Jyrki Kataisesta tulee luonnollisesti Suomen pääministeri. Ei Kokoomus voi antaa puolueen voitosta voittoon vieneelle puheenjohtajalleen sellaista epäluottamuslausetta, että valitsisi pääministeriksi jonkun muun henkilön. Rauhallinen ja sovitteleva, seuraavan hallituksen perustamisvaiheessa jo 37-vuotias Katainen selviäisi takuulla hienosti pääministerinä.
Demarit panikoituvat aivan takuuvarmasti sitä pahemmin, mitä selvemmäksi käy, etteivät keskusta ja kokoomus enää olekaan niin huonoissa väleissä, etteivätkö voisi tarvittaessa sopia vasemmiston jättämisestä oppositioon.
Pääministeri voi toki olla puolueen puheenjohtaja, sitä en vastusta, mutta en haluaisi sulkea pois sitäkään, että puolueet voisivat niin halutessaan asettaa pääministeriehdokkaakseen jonkin muun kuin puheenjohtajansa ilman että se tulkittaisi epäluottamukseksi, koska jos näin menetellään haettaessa parasta pääministeriä, niin silloin menetellään minun mielestäni oikein.
Minä nimittäin uskon, että SDP saisi paremman vaalituloksen, jos se ilmoittaisi, että heidän pääministeriehdokkaansa - mikäli puolue voittaa vaalit - on Paavo Lipponen eikä Eero "öykkäri" Heinäluoma.
Seuraava hallitus olisi syytä koota vereksistä voimista - ei niistä vanhoista poliitikoista, joilla kieltämättä on kokemusta ja viisautta, mutta jotka ovat juuttuneita kymmeniä vuosia vanhoihin keskinäisiin kaunoihin ja juoksuhautoihin. Sellaiset jännitteet huonontavat aina lopputulosta.
Parempaan päästään kun ministereinä on henkilöitä joissa on potkua - halua ja kykyä tarvittavien uudistusten tekemiseen ja jotka suhtautuvat avoimesti tuoreisiin ratkaisuihin - eivät toista pakonomaisesti vanhaa.
Sukupolvenvaihdos pistäisi seisovat vedet liikkeelle ja lisäisi yleistä kiinnostusta politiikkaan eli yhteisten asioiden hoitamiseen. Tätä kautta se lisäisi myös äänestysaktiivisuutta.
Perustelit mielipiteesi niin hyvin, että käännyn samalle kannalle sinun kanssasi ja perun aiemmat puheeni kokemuksesta. Sukupolven vaihdos on parempi asia.
Tasavallan presidentti Tarja Haloselle voitaisin palauttaa valtaa hallituksen kokoomisneuvottelijana/neuvottelijan nimittäjänä.
Koska poliitikot voivat olla uusien henkilöiden/ratkaisujen löytämiseksi lian lähellä omaa asiaansa, siksikin tasavallan presidentin apu voisi olla tärkeätä.
Minä olen nykyisen perustuslain kannalla. Vallan pitää olla eduskunnalla alusta loppuun: eduskunta nimeää hallitustunnustelijan ja tunnustelujen jälkeen äänestää pääministeristä ja luottamuslauseesta hallitukselle.
Presidentin tulee puuttua asiaan vasta sitten, jos eduskunta ei kykene tuota hommaa hoitamaan.
>> Päteviä pääministerteitä voi olla muuallakin. Esimerkiksi Niinistö olisi pätevämpi kuin Katainen ja Lipponen pätevämpi kuin Heinäluoma
Tosi on. Esimerkiksi Niinistöllä on munaa ja hän sai paljon turkispuuhkanaisia ynnä muita yökerhokiitäjiä kannattajakseen, mutta kuka haluaisi pääministeriksi Kataisen, joka herättää hellyttäviä äidillisiä tunteita?
Jos entisiin poliitikkoihin mennään, ehkä Kokoomuksen kannattaisi harkita Lärppä-Riitta Uosukaista pääministeriehdokkaaksi? Vai olisiko joku politiikan ulkopuolelta tuleva kokoomusarvojen kiteytymä, esimerkiksi Jari Sarasvuo, parempi?
Tätä sietää syvällisesti pohtia.
Minä pidän Kataista kyllä parhaana Niinistön jälkeen, enkä Niinistöäkään olisi nostanut esiin muuta kuin sillä perusteella, että hänellä on hallitustyöskentelystä kokemusta, mitä Kataisella ei ole.
Sitä nimittäin kannattaisi pohtia, onko pääministerin tehtävän vastaanottaminen ihan kylmiltään paras vaihtoehto.
... että vaaleissa suurimmaksi puolueeksi tulleen puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitusneuvottelut. Entisen perustuslain aikanahan presidentti määräsi hallituksen muodostajan, tosin hänkin usein noudatti tuota samaa käytäntöä. Nyt kun presidentillä ei ole mitään roolia hallituksen muodostamisessa, on parempi, että noudatetaan tuttua käytänöä, jolloin äänestäjätkin tietävät, miten homma toimii.
Käytäntö tai puolueiden sopiminen ei tarkoita sitä, että tämä suurimman puolueen puheenjohtaja olisi varmasti pääministeri. Nytkin on syntymässä tilanne, jossa sossut tulevat todennäköisesti suurimmaksi, Heinäluoma aloittaa, mutta ei saa hallitusta kokoon, vaan porvaripuolueet muodostavat porvarihallituksen, jonka pääministerinä on sitten suurimman porvaripuolueen puheenjohtaja.
Käytäntö on varmaan ihan OK. En minä sitä muuttamaan pyri. Halusin vain herätellä keskustelua siitä onko käytäntö riittävän parlamentaarinen, kun minusta puolueiden keskinäinen sopimus rajaa eduskunnan valtaa ainakin teoriassa.
Kuvailet vaalien jälkeisen tilanteen hyvin kiinnostavasti, Ilmeisesti demarit ajattelevat samalla tavalla, kun ovat intoutuneet jo nyt mahdottomaan syyttelyyn ja pelotteluun "kansalaissodan vastakkainasetteluihin" palaamisesta.
Mikäli ennustuksesi toteutuisi ja keskusta & kokoomus todella pudottaisivat SDP:n oppositioon, se olisi sellainen katastrofi, josta Heinäluoma lentäisi lepikkoon nopeammin kuin Pertti Paasio oman vaalitappionsa jälkeen.
Yllä olevaa ei pidä tulkita sinipunatoiveeksi, sillä toivon porvarihallituksen toteutuvan, mutta tähän mnnessä kuultujen puheiden perusteella en itse uskalla olla yhtä optimisti kuin sinä sen suhteen, että keskustan halut porvarihallitukseen olisivat paljoakaan kasvaneet.
Kevät ja syksy ratkaisevat paljon. Jos Heinäluoma jatkaa uhkailevaa öykkäröintiään, niin ehkä keskustan nmitta täyttyy, ja silloin alkaa yhteisten tavoitteiden haku, joka on hyvin tärkeä vaihe, koska kokoomuksessa kiistämättä on niitä, jotka eivät keskustaan luota, vaan menisivät mieluummin jatkamaan neljäksi vuodeksi keskeytynyttä sinipunaa. minä en kuitenkaan tuohon joukkoon kuulu.