Kokkaustöppäys

Piti sitten tehdä ruokaa, kun poikaystäväkin oli tulossa kylään.
Pistin nakit uuniin ja katsoin sivusilmällä koko ajan tv:tä. Pistin vettä ja maitoa kiehumaan. Tajusin pistäneeni nestettä liikaa, mutta ajattelin, että se haihtuu, jos keitän kauemmin. Pistin sekaan mummonmuussia, mutta soossista ei vain tullut kiinteämpää. Jotenkin sitten muistelin, että kun pullataikinaan pistää leivinsoodaa niin se kohoaa.
Ajattelin "kohottaa" perunamuussiani ja pistin siihen rutkasti leivinsoodaa. Ei auttanut. Mummonmuussi oli yhä velliä. Maistoin sitä ja makukin oli aivan kamala soodan jäljiltä. Näin ollen ripottelin sekaan mausteita aina suolasta mustapippuriin, jotta muussi maistuisi edes joltain ruualta.
Jossain vaiheessa huomasin, että kikkailtuani liian kauan muussin kanssa oli nakeista tullut uhkaavan tummanruskeita käppyröitä. Pistin uunikintaat käteeni ja aloin raapia niistä mustaa kuorta pois hedelmänkuorimisveitsellä. Nakit katkeilivat ja musta kuori irtoili rumasti hilseillen. Päätin luovuttaa ja ajattelin, ettei poikaystäväni huomaisi nakkien palaneen jos sekoittaisin ne perunamuussin (lue vellin) joukkoon. Pilkoin nakit ja vispasin ne vellin sekaan.
Aloin olla jo pienessä paniikissa. Tajusin, että ruoka oli todella ruman näköistä. Velli oli valkoista ja siihen sekoitetut mustapippurit olivat muuttaneet sen harmaaksi. Joukossa oli epäilyttävän näköisiä mykyjä, siis palaneita nakkipaloja. Viime hetken oivalluksena keksin pruikata sekaan ketsuppia hieman väriä tuomaan.

Poikaystäväni mielestä kyseessä oli erikoisin "nakit muussilla" mitä oli ikinä maistanut. Tunsin alussa syvää häpeää, mutta näin jälkeenpäin huvittaa koko juttu.