Känä

Vaan joku satu-setä.

Heh-heh!

Hauskaa, että edes joku muistaa KEPU:n historiaakin.

Nimimerkin valinta ei todellakaan ole sattuma.

Kun meikäläinen täällä joskus esiintyi aihepiirin mukaan useammalla nimimerkillä (asevelisosialisti, Herulin Hande, historian harrastaja, stadin kundi, K.K.Korhonen) eräät kepulaiset olivat kovin närkästyneitä ja pitivät sitä pahana ja tyylittömänä.

Sekin kai vain kertoo siitä, että kepulaiset tuntevat muita huonommin myös oman historiansa ja jopa oman puolijumalansa Urho Kekkosen monet ulottuvuudet, niin hyvässä kuin pahassa.

Minä pidän hänen hyviin ulottuvuuksiinsa kuuluvana sitä, että hän esiintyi jo lukiolaisena alkaneen ja presidenttikautensa viime vuosiin jatkuneen mielipidekirjoittelijan uransa aikana ainakin seuraavilla nimimerkeillä:

Erasmus, Esa, Esaias, Ranstakka, Kohennuskeppi, Huoltomies, Itsenäinen suomalainen, Karjalainen talousmies, K.Y.Laaksonen, Känä, Köpi, Lakimies, Lautamies, Liimatainen, Maalaisliittolainen, Mies Suomalainen, Olli Tampio, Pekka Peitsi, Pentti, Puhuva kivi, Simo Sakari, Suomalainen, Urho Sorsimo, Veljenpoika, Vienalaisia, Yksi monista.

Nimimerkkipaljoudestaan huolimatta Kekkosen kirjallinen tuotanto ei ole kovin laaja. Varsinaisia kirjoja hänellä on vain muutamia, tunnetuimpia varmaan "Demokratian itsepuolustus" ja "Onko maallamme malttia vaurastua?". Hänen viimeinen tunnetumpi kirjansa lienee "Kirjeitä myllystäni", jossa on kyllä teräviä sanallisia sivalluksia, mutta kirjan luonne ja tyyli kertovat selvää kieltään Kekkosen vallanhaluisesta ja herkästi vihastuvasta, kritiikkiä huonosti sietävästä ja pitkävihaisestakin persoonasta.

No, jos Juhani Suomen toimittamat Kekkosen päiväkirjat luetaan mukaan, Kekkosen tuotanto kasvaa merkittävästi. Suomen työstämiä Kekkosen elämäkertakirjoja, kahdeksan kirjaa, yhteensä yli 4000 sivua, ei tietenkään voida lukea Kekkosen tuotannoksi.

Mutta pakinoita ja mielipidekirjoituksia Kekkosella on siis paljon, ja monet niistä hyvin tunnettuja, suorastaan helmiä. Parhaita niistä ei kyllä mainostettu Kekkosen valtakaudella, sillä ne olivat ns. suursuomalaisia, joiden kärki suuntautui voimakkaasti hänet valtaan nostanutta ja tärkeintä tukijaansa Neuvostoliittoa vastaan.

Mielestäni parhaita nuoren Kekkosen pakinoita on muistaakseni vuonna 1921 Ylioppilaslehdessä julkaistu "Päivä diktaattorina". Siinä Urho kuvaili, mitä kaikkea hyvää hän teki, miten maan asiat järjesti sen päivän aikana. Suomalaisuusaate siinäkin pakinassa on johtavana juonteena. En tiedä, onko noita nuoren Kekkosen pakinoita julkaistu kirjana tai löytyisikö niitä netistä; itse olen niitä vuosien saatossa lukenut eri lehdistä.

Julkaistujen kirjojen sivumäärällä mitaten presidenteistämme suurin tuotanto taitaa olla Paasikivellä, joskin Mauno Koivisto varmaan jo lähestyy hänen määriään. Mutta eräillä poliitikoillamme on ollut suurempi tuotanto kuin yhdelläkään presidentillämme. Ainakin Väinö Tanner on sellainen.

Onko sinun entinen nimimerkkisi 'stara'?