Apuuaa joku!!

kun menet makaamaan, niin kyllä se siitä.

pidä samoja housuja ainakin kuukausi ja piere paljon...

Lasse hyvä,

Olipa hyvä, että otit asian puheeksi. Itselläni on ajokortti, mutta jarrutusjälkiä ei housuissa näy. Tuossa jo joku vastasikin, että ne saa menemällä suojatielle ruuhka-aikaan. Olen kyllä mennyt monta kertaa, eikä niitä ole ilmaantunut, joten asiaa pitää pohtia vielä jonkin verran.

Muistan kun armeija-aikoina meille syötettiin joka päivä jotain, jota sanottiin "jarruksi". Koskaan kellekään ei selvinnyt missä se meille syötetty "jarru" oli. "Jarrun" ulkonäöstäkään ei ollut takeita. "Jarrun" tarkoituksena oli jarruttaa, se meille myös sanottiin. Olipa "jarru" missä tahansa, sen jäljet olivat siis kadonneet, vaikka koetimme niitä kuinka jäljittää. Nyt kun asiaa tarkemmin miettii, niin ehkä niitä "jarrun" jälkiä pitää tosiaan lähteä etsimään housuista, sillä eihän sanonta "jarrutusjäljet housuissa" voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että "jarrun" jäljet löytyvät housuista. Vaan ei helpotu tilanne, ei. Kun ei armeijassakaan osattu jarrun/jarrujen ulkonäköä kuvata, ei housuistakaan niiden jälkeä osaa etsiä.

Jospa asia onkin niin, että vaikka me kaikki puhummekin jarrutusjäljistä housuissa, kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, mitä ne ovat. Niiden olemassaolo pitää vaan olettaa, koska niistä puhutaan ikään kuin olemassaolevina. Empiiristä käsinkosketeltavaa jarrutusjälkeä housuissa on siis tällä kokemuksella mahdotonta ajatella, sillä kyllähän sellainen viimeistään jo armeijaikäisten keskuudessa olisi havaittu.

Mikäli joku näyttää sinulle jatkossa housujaan ja sanoo, että tuossa on ne paljon puhutut jarrutusjäljet, hän on tehnyt merkittävän empiirisen löydön. Tällaisessa tapauksessa ilmoita heti esim. isillesi ja pyydä isiäsi ilmoittamaan edelleen viranomaisille, mm. puolustusvoimille.

terv.
Lääkäri-setä