Kristus on meissä lain loppu,siten että hän osti meidät vapaaksi lain orjuudesta.Hän soviti kaikki meidän syntimme.Uudestisyntymässä me saamme Kristuksen lahjana uuden minuuden joka on täysin puhtaaksi pesty kaikesta synnistä,niin että Jumalan laki,joka oli ennen lakitauluna kirkon seinällä ja raamatun lehdillä tulee meissä eläväksi,koska se kirjoitetaan uudestisyntymässä meidän sydämeen,niin että omatuntomme syyttää tai kiittää meitä,senmukaan ovatko ajatuksemme ja tekomme oikeat vai väärät.
Paavali sanoi että:-"Teemekö siis lain mitättömäksi uskon kautta?Pois se!Vaan me vahvistamme lain".Ihminen ei tule täydelliseksi edes uudesti syntymässä,mutta hänen suhtautumisensa syntiin muuttuu aivan täysin,hän ei enää suhdautu syntiin kevyesti,eikä ajattele että eihän tuo nyt ollut mikään iso synti,EI,vaan nyt kun Kristus asuu minussa,minä todella kartan ja pelkään syntiä,synti on synti olipa se sitten kuinka pieni tai suuri hyvänsä.Rakkaus Jeesukseen auttaa pysymään kaidalla tiellä.Mutta vaikka me horjahtaisimekin,niin meillä on lupa mennä armoistuimen juurelle ja pyytää anteeksi syntiämme
Jumalalta ja lähimäiseltämme jos olemme jotakin vastaan rikkoneet,ja Hän on vanhurskas ja uskollinen niin että armahtaa meidät jälleen
"-Rakasta Jumalaa ylikaiken ja lähimäistäsi niinkuin itseäsi".-Tähän rakkauden käskyyn sisältyy koko Jumalan laki.Miten sitten voin rakastaa Jumalaa?Vastaus löytyy raamatusta:
"_Sillä rakkaus Jumalaan on se että pitämme hänen käskynsä".Joh.kir.5:3 Jokainen saa omassa mielessään päättää onko sapatti vai sunnuntai Jumalan antama lepo päivä.Lepopäivä käsky kuuluu ainakin Jumalan kymmeneen käskyyn,ja se on rakkaus Jumalaan että pidämme HÄNEN käskynsä.Miten sitten voisin oikein käyttäytyä lähimäistäni kohtaan?
Olisikohan hyvä ajatella aina ensin että miltä minusta tuntuisi jos joku sanoisi tai tekisi minulle vastaavasti.jos tuntuu että en tykkäisi niin ei silloin pitäisi minunkaan niin tehdä.
Sapatti on Jumalaa rakastavalle uskovalle kuuliaisuuden ilon päivä,koska se on Jumalallinen säädös,kun taas sunnuntai on ihmis käsky.Isiltä opittu perunnäis sääntö.Josta Jeesus varoitti,
te noudatatte mieluummin isiltä oppimaane perinnäis sääntöä ja hylkäätte minun Isäni käskyn.
Joh.2 kirj.6,Ja tämä on rakkaus,että me vaellamme HÄNEN käskyjensä mukaan.Tämä on käsky ,että teidän, niinkuin olette ALUSTA kuulleet tulee
siinä vaeltaa.Jeesus puhdisti sapatti käskyn ihmisten siihen panemista lisäyksistä,koska ne olivat ihmistä vastaan ja teki siitä ilon päivän.
Jeesus sanoi:"-Sapatti on IHMISTÄ varten,eikä ihminen sapattia varten,ilon ja levon päiväksi tarkoitettu ihmiselle,ei siis ainoastaan Juutalaisille vaan ihmisille.Kun Jumala loi mailman ja asetti lepopäivän luomistyönsä päätteeksi ei silloin ollut juutalaisia eikä vielä muitakaan kansoja,vain yksi ihmispari kiitteli Luojaansa.Jumala lepäsi ensimåisen lepopäivän ainoastaan Jeesuksen ja Aatamin ja Eevan kanssa.
Jeesus vietti myöskin koko elämänsä ajan sapattin
lepopäivänä.Jeesus ei ole muuttanut sapattia sunnuntaille,vaan sen on tehneet ihmiset.
jotenka se on ainoastaan ihmis käsky,ei mikään Jumalallinen asetus.Jumalan kaikki kymmenen käskyä tulee kuitenkin olemaan aina voimassa.Sen todistaa ilmestys kirja.Joh.ilm.14:12"_Tässä on pyhien kärsivällisyys,niiden,jotka pitävät Jumalan käskyt ja jeesuksen uskon".
Jumalan armoa ja siunattua sapattia kaikille jotka haluavat olla kuuliaisia Jumalan käskyille.
Paavali sanoi että:-"Teemekö siis lain mitättömäksi uskon kautta?Pois se!Vaan me vahvistamme lain".Ihminen ei tule täydelliseksi edes uudesti syntymässä,mutta hänen suhtautumisensa syntiin muuttuu aivan täysin,hän ei enää suhdautu syntiin kevyesti,eikä ajattele että eihän tuo nyt ollut mikään iso synti,EI,vaan nyt kun Kristus asuu minussa,minä todella kartan ja pelkään syntiä,synti on synti olipa se sitten kuinka pieni tai suuri hyvänsä.Rakkaus Jeesukseen auttaa pysymään kaidalla tiellä.Mutta vaikka me horjahtaisimekin,niin meillä on lupa mennä armoistuimen juurelle ja pyytää anteeksi syntiämme
Jumalalta ja lähimäiseltämme jos olemme jotakin vastaan rikkoneet,ja Hän on vanhurskas ja uskollinen niin että armahtaa meidät jälleen
"-Rakasta Jumalaa ylikaiken ja lähimäistäsi niinkuin itseäsi".-Tähän rakkauden käskyyn sisältyy koko Jumalan laki.Miten sitten voin rakastaa Jumalaa?Vastaus löytyy raamatusta:
"_Sillä rakkaus Jumalaan on se että pitämme hänen käskynsä".Joh.kir.5:3 Jokainen saa omassa mielessään päättää onko sapatti vai sunnuntai Jumalan antama lepo päivä.Lepopäivä käsky kuuluu ainakin Jumalan kymmeneen käskyyn,ja se on rakkaus Jumalaan että pidämme HÄNEN käskynsä.Miten sitten voisin oikein käyttäytyä lähimäistäni kohtaan?
Olisikohan hyvä ajatella aina ensin että miltä minusta tuntuisi jos joku sanoisi tai tekisi minulle vastaavasti.jos tuntuu että en tykkäisi niin ei silloin pitäisi minunkaan niin tehdä.
Sapatti on Jumalaa rakastavalle uskovalle kuuliaisuuden ilon päivä,koska se on Jumalallinen säädös,kun taas sunnuntai on ihmis käsky.Isiltä opittu perunnäis sääntö.Josta Jeesus varoitti,
te noudatatte mieluummin isiltä oppimaane perinnäis sääntöä ja hylkäätte minun Isäni käskyn.
Joh.2 kirj.6,Ja tämä on rakkaus,että me vaellamme HÄNEN käskyjensä mukaan.Tämä on käsky ,että teidän, niinkuin olette ALUSTA kuulleet tulee
siinä vaeltaa.Jeesus puhdisti sapatti käskyn ihmisten siihen panemista lisäyksistä,koska ne olivat ihmistä vastaan ja teki siitä ilon päivän.
Jeesus sanoi:"-Sapatti on IHMISTÄ varten,eikä ihminen sapattia varten,ilon ja levon päiväksi tarkoitettu ihmiselle,ei siis ainoastaan Juutalaisille vaan ihmisille.Kun Jumala loi mailman ja asetti lepopäivän luomistyönsä päätteeksi ei silloin ollut juutalaisia eikä vielä muitakaan kansoja,vain yksi ihmispari kiitteli Luojaansa.Jumala lepäsi ensimåisen lepopäivän ainoastaan Jeesuksen ja Aatamin ja Eevan kanssa.
Jeesus vietti myöskin koko elämänsä ajan sapattin
lepopäivänä.Jeesus ei ole muuttanut sapattia sunnuntaille,vaan sen on tehneet ihmiset.
jotenka se on ainoastaan ihmis käsky,ei mikään Jumalallinen asetus.Jumalan kaikki kymmenen käskyä tulee kuitenkin olemaan aina voimassa.Sen todistaa ilmestys kirja.Joh.ilm.14:12"_Tässä on pyhien kärsivällisyys,niiden,jotka pitävät Jumalan käskyt ja jeesuksen uskon".
Jumalan armoa ja siunattua sapattia kaikille jotka haluavat olla kuuliaisia Jumalan käskyille.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin, Kristus täytti Moseksen lain kertakaikkisesti sen jokaiselta osiltaan ja siksi se nyt tarpeeton. Hän oli siis tuon lain vihonviimeinen "uhri" ja samalla sen perimmäinen sovitus ilman puolustusta sekä sen lopullinen täyttymys vailla lisättävää.
ja laittomuuden liitto alkoi Kristillisyydessä
Todista syytöksesi oikeaksi. Tai sitten, voit olla myös vaiti, tai esittää mielipiteesi asiasta, jolla tietenkään totuutta vasten peilattuna ei ole mitään arvoa, koska arvoton on vain arvontonta ja joutaa arvottomuuksien synkälle tähtitaivaalle, muiden jonninjoutavien ja arvottomien joukkoon.
Vastaukren kysymykseesi löydät:Joh.ilm.14:12
Väärän tulkinnan aiheuttamaa laittomattomuutta. Moni asia väärin tulkittuna tuottaa virhelukemia
Liian moni on lähtenyt tulkitsemaan asioita joita ei täydelleen tunne, siksi syntyy näitä seka sotkuja, joista kukaan ei saa täyttä selvää.
Ei Kristus edistä laittomuutta, vaan Kristuksen lain väärä tulkinta. se edistää jaa saa väittelyjä aikaan. Jopa sotiakin. Näet väärin käsityksistä syntyvät pyhät sodat. olet kai ymmärtänyt mitä minä tarkoitan Preis A Lord
On totta että laittomuus on jo vaikuttamassa,vaan sitä ei aiheuta Jeesuksen henki,vaan Saatana,se sama joka on ollut Jumalan vastustaja jo alusta alkaen.
..."kunnes poistuu se mikä vielä pidättää,tulee se joka poistattaa Jumalan lain kirkoistakin"
Jeesus ei vie meitä laittomuuteen,hän vahvistaa lain
"ja minä kirjoitan lakini heidän sydämiinsäja lopuksi tulee olemaan yksi paimen ja yksi lauma".
..ja tässä niistä yksi!
rakasta, jotta sinuakin rakastettaisiin
Kirjoittanut: Trubaduuri 17.2.2006 klo 09.17
Aivan oikea "laintaulu" tulisi löytyä jokaisesta lihallisesta sydämestä jonka Luoja, Taivaallinen Isä on itse ihmisyyden täyttämälle ihmiselle antanut!
Noh, miksi sitten sanoit siten kuin sanoit? Eikö olisi ollut yksinkertaisenpaa olla vain joko samaa mieltä tahi eri mieltä!
Kaikkien noin yleensä ottaen täytyy kuitenkin tietää se, josta on kyse, jotta voi olla jotakin mieltä ko. asiasta. Löydän kyllä vastauksia muualtakin, sillä raamattu ei ole elävä elämää ylläpitävä Luoja, eikä se silloin voi kenellekkään myös elävä "sana" tahi jumala olla! Joko ymmärrät?
Piti sanoman, "se on rakkaus"!
Kuten edellinen kirjoittajakin totesi, on tuo "parempi liitto" juuri se, josta Hepr. 8:10 puhuu: "Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
Mooseksen laki tosin loppui Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetkellä, mutta Jumalan laki on ja pysyy. Nyt vain uudessa liitossa Jumala on sisäistänyt lakinsa uskovan sydämeen samalla kun on uudestisynnyttänyt tämän uskon kautta Jeesukseen.
Nyt siis Jumalan laki on uskovan sydämenasia, koska hän nyt rakastaa Armahtajaansa, Pelastajaansa ja Lain Antajaa.
Missään tapauksessa emme voi edes ajatella, että Jumala olisi pyhän moraalilakinsa kokonaan lakkauttanut, sillä ellei olisi tuota lakia, ei meillä olisi syntiäkään enää. Ja sehän olisi taas täysin mahdoton ja epäraamatullinen näkemys - ks. 1. Joh. 1:8-10
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."
Eli, lainaan itseäni. ->
" Tuohon olen vastannut monta kertaa
Kirjoittanut: Trubaduuri 20.2.2006 klo 12.00
..ja tässä niistä yksi!
rakasta, jotta sinuakin rakastettaisiin
Kirjoittanut: Trubaduuri 17.2.2006 klo 09.17
Aivan oikea "laintaulu" tulisi löytyä jokaisesta lihallisesta sydämestä jonka Luoja, Taivaallinen Isä on itse ihmisyyden täyttämälle ihmiselle antanut! "
Jumalan laki voidaan todellakin kiteyttää tuohon yhteen sanaan ja periaatteeseen: rakkaus.
Juuri rakkauden kautta uudestisyntynyt ihminen toimii Jumalan lain suhteen hyvin myönteisellä periaatteella.
"Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta." 1. Tim. 1:5.
Kuitenkin on huomattava, että samoinkuin uudestisyntymisemme on yksin Jumalan teko, niin samoin se rakkaus, joka meissä vaikuttaa on lähtöisin Jumalalta, joka on rakkaus.
"Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1. Joh.4:16.
Kun siis Kristukseen uskova rakastaa Jumalaa, hän pyrkii olemaan sopusoinnussa sen lain osan kanssa, jossa on kysymys suhteestamme Jumalaan ja
kun uskova rakastaa lähimmäisiään, hän pyrkii olemaan sopusoinnussa ihmisiä koskevan lain osan suhteen.
"Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa." 2. Joh. 1:6.
Langetessaan kuitenkin rakkaudettomuuteen aika ajoin, hän voi turvautua siihen täydellisen rakkauden Lähteeseen, Herraan Kristukseen ja tämän veriuhriin.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16.
Laittomuuden loppu. Mitä lakiin tulee sitä tarvitaan, niin kauvan kuin ihmisiä on maan päällä. Lakihan vain näyttää meille synnin.
Sillä missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylen palttiseksi.
Mitä lakiin tulee, siitä me emme tule pääsemään koskaan eroon. Paitsi jos pääsemme synnistä eroon silloin olemme vapautet lain tuomiosta.
Silloin kun opimme rakastamaan Jeesuksen viimeisintä käskyä, Joka kuuluu Rakastakaa
vihollisianne ja rukoilkaa heidän puolestaan.
Mitä hyvää siinä on jos te rakastatte, niitä
jotka teitä rakastavat, Näinhän pakanatkin tekevät, Vaan rakastakaa vihollisianne. Tämä käsky lienee hieman vaikea, muttei mahdoton!
Maran ata
Miksi sitten et rakasta vihollistasi? Onko sinulla joitakin erikoisoikeuksia saatuna joltakin ihmiseltä
, sillä Kaikkivaltias Luoja, taivaallinen Isä ei anna kenellekkään erityisiä vapauksia tehdä oman mielensä mukaan alati.
Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, jos kerran itse kaikkein Korkein, Kaikkivaltias Luoja, taivaallinen Isä on jo laittanut "lakinsa" lihaa olevaan ihmis-sydämeen ja antanut sen jo ihmnisille, niin eiköhän juuri nuo ihmiset itse silloin tiedä myös sen, jota tuo "laki" pitää sisällään, ei siihen siis yhtään Paavalia tarvita, vaan hyvää kykyä kuunnella omaa sydäntään ja kaikkia lähimmäisiään.
Kelle meille on annettu etuoikeuksia. Ei suinkaan
vaan meille on annettu valinnan vapaus. Joko tehdä ystäviä, tai tehdä ystävistä vihamiehiä.
kuitenkin meidän pitää rukoilla vihamiesten puolesta Kuten Mestari itse neuvoi. Meidän tulee rakastaa niitä jotka meitä vihaavat. Onhan rakkaus vihaa voimakkaampi muoto Herran opetuksissa, joten meillä jokaisella lienee vielä paljon opittavaa elämämme poluilla päästäksemme täydelliseen Harmoniaan. Maran ata
Shalomin merkeissä
Ja miksi sitten et tee niin kuin Kristus kehoittaa
, sitä minä kysyn jo toistamiseen?
Voisitko hieman valaista asiaa mitä minä en tee
mihin kristus kehoittaa ?
ihmisistä vihollisiasi.
Kykenet siihen niidenkin kanssa joilla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi!
Tätä ennenkaikkea. Älä kiroa vihollistasi vaan siunaa häntä/heitä!
Ja rakasta kuitenkin ihmisiä, vaikka maailmaa vihaisitkin nyt ja ihmisten tekemiä pahoja tekoja. Opettele myös antamaan anteeksi heille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, niin hekin antavat sitten anteeksi sinulle, joita vastaan puolestasi sinä olet mitä ilmeisimmin rikkonut.
Yritä tehdä aina siten muille kanssaeläjille kuten toivoisit heidän tekevän itsellesi.
Ja rakasta jokatapauksessa lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi ja rakasta myös itseäsi siten kuin vihamiestäsi.
Olet oikeassa siinä, että tarvitsemme hyvää kykyä kuunnella sydäntämme ja lähimmäisiämme, mutta minä ymmärrän tuon sydämemme kuuntelemisen nimenomaan Jumalan äänen kuuntelemisena omassatunnossamme.
Omatuntommekin voi ajautua epäluotettavaksi, jos emme myös kuuntele sitä, mitä Jumala Henkensä kautta haluaa puhua meille Raamatun Sanassa ja siinä tulevat jälleen esiin kaikki Raamatun profeetat ja profetian lahjan omanneet kirjoittajat.
Tapasin kerran erään henkilön, joka sanoi, että hän on päässyt niin lähelle Pyhää Henkeä, että hän ei tarvitse enää Raamattua.
Minä en vain näe tuollaista uskon tilaa enää luotettavana, sillä Joh. 16. luvun mukaan Pyhä Henki todistaa Kristuksesta ja toimii sopusoinnussa Raamatun kanssa, joten Raamatun tutkiminen voi vain vahvistaa Pyhän Hengen toimintaa meissä.
Vaan olen elänyt kirjavan elämän. En ole vielä koko elämäni aikana Lakituvassa käynyt. Minusta on käytetty paljonkin rumaa kieltä, kuitenkin olen antanut sanojen mennä toisesta korvasta ulos
enkä ole alkanut vihoja kaivelemaan. Olen tehnyt virheitäkin, ne virheet ovat opettavaisia.
Sanoin totuuden kerran henkilölle, jota en paremmin tuntenut. Tämä totuus ei sopinut tähän
tilanteeseen vaikka saman asian näkiöitä oli useampi sata. Syy oli yksinkertainen tämä henkilö joka oli aiheuttanut, mellakan oli sattumalta tämän kyseisen kysyjän paras kaveri.
Näin ollen jopa totuuskin on väärässä paikassa vaarallinen. Siksi on tilanteita, joissa ei voi
puhua totta, mutta voi silti pitää suunsa kiini.
Sinulta voi hyvän ystävän tekemiseen mennä jopa vuosikymmeniä, kuitenkin voit tehdä ikuisen vihollisen vähemmässä kuin viidessä minuutissa.
Siksi Elämän Herra on kehoittanut meitä elämään sovussa lähimmäisten ja jopa niidenkin kanssa, jotka meitä vihaavat. Sanan laskuissa on tähänkin hyvää sanottavaa
Maran ata
Ei meistä kukaan ole kasvanut pumpulissa tai vanupakassa tai puuvillalakanoissa, vaan melkein jokainen on saanut maistaa itse elämää, sillä eihän ihmisestä muuten sellaista ihmistä kasva joka jonkun verran ihmisyyttä omaa. Mutta ei sen elämän maistamisen pidä antaa sydäntä kovettaa
ja tehdä ihmisluonteesta kieroa. Ja jokaisella meistä on jotakin sanottavaa elämästä, ei siihen raamatussa esiintyviä sananlaskuja tarvita, vaan jaloa ihmismieltä ja rakastamisen kykyä!
Ihmisen Poika, Kristus itse viittasi siihen mahdollisuuteen, jotta tuo taivastenvaltakunta on lähellä, pitäen ehkä kättään sydämensä päällä. Hän varmaan juuri tarkoitti tuota vuorovaikussuhdetta taivaalliseen Isäänsä tuon sanoessaan. Eli, siellä jossa Luojan lait, siellä myös Luoja, taivaallinen Isä itse. Joten jokaisen ihmisen sydämessä voi asustaa todellinen "rakkaus" kaikkine lakeineen, jos vain ihminen itse siten tarpeeksi paljon haluaa.
Tuohon voi sanoa vain - aamen!
Korvaan voi kalskahtaa sanat, käskyn pitäminen!
Kuinka se voi toteutua? Ei ainakaan ihmisvoimin!
Näinhän se on. Ei sitä ihmisvoimin pidetä, eli sitä tietä ei käydä eteenpäin. Käsky tuo kuoleman, ahdistuksen, tuomion. Miksi? Koska se raskaana painaa totuutta minusta ja sinusta. Siihen tuomion tuskan aiheuttaja on liha, joka on rikkonut tuota käskyä vastaan ja se on vihollinen, eli vastakkain käskyn ja Pyhyyden kanssa.
Olisiko suurenmoista, että tuo käsky voitaisiin kumota, siirtää pois, hävittää, että se ei tuomitsisi, ja niin helposti käännän selkäni sille.
Sanottaisiinko, että se olisi ehkäpä sitä paatumista tämä selänkääntäminen, Häneen ja näin elämä jatkuu eteenpäin niine hedelmineen, mitä teen kätteni kautta.
Entäpä, jos herännäispapin saarna (niitähän meidän pitäisi olla), joka lakia ja evankeliumia julistaa, olet syntinen, sitähän se laki sanoo, "syntinen". Olet rikkonut >Pyhyyttä vastaanJumalan Pyhyyden rikkumattomaksi,< jota vastaan ei ole savihuulilla lupa puhua, koska se on >Pyhä,< Pyhän ominaisuutta ja siten myös mittapuuna sydämessä, ei tuomitsijana, koska uskovalla Kristus on armahtaja, mutta Pyhä on suojelijana, koska olen "liha". Minulla on liha joka vastustaa tuota Pyhää tahtoa kaikella lailla. Se piilottasi leiviskät, se pettäisi, se tekisi kaikkea, koska vanha aatami elää siellä lihassa.
Siksi tuo Jumalan tahto on sydämessä.
Ehkäpä voisin sanoa, että se on sitä suojelemassa ja varjelemassa, että sydän on ympärileikattu maailmasta Kristuksen opetuslapseksi, seuraamaan Häntä, ottamaan ristini ja menemään eteenpäin kilvoituksen tietä, odottaen Lunastajani saapumista.
Lain syyttävä ote sydämessä aina kumoutuu, kun Ristin Herran armosta saan pitää kiinni. Mutta jos liha saa vallan, ja tätä paatumuksen tietä kuljen, se muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa.
Tästä lain Pyhyydestä -kun puhun,- sen rikkumattomuudesta, siitä, että savihuulet ja kädet, eivät saa "muotoilla" >aikaan asetettua kuvaa Jumalasta< silmillemme vääräksi, - sitä kuvaa joka ei häviä, ennenkuin taivas ja maa katoaa, sitä ei ehkä kaikki välttämättä oikein ymmärrä. Siitä tulee kiistaa. Siinä kuulee sanailua ja hyvin voimakastakin. Ehkä sanat, lakihenkisyys, ja miksi?
Niin kertaan ajatukseni, ei ehkä ymmärretä sitä, että se on minulle ja kanssa matkaajilleni Pyhä.
Hänen Pyhyytensä ilmaistuna meille aikaan on ihmisen puolelta koskematon Pyhä.
Mutta tämä on sitä tietämättömyyttä, ymmärrän näin. Jumalakin joutuu tietämättömyyden aikajaksoina paljon kestämään väärää omiensa kohdalta, minunkin kohdalta. Hän katsoo, surullisena kuinka veli voi lyödä veljeä, puolin ja toisin, ehkä tarkoittamatta. Voi vielä tarkoittaa sydämessään hyvää, "kun varoitan tuota lakihenkistä, ja häntä varoitettuani en puhu hänelle enää."
Tässä me nyt olemme, tämä oli puheenvuoroni ja halusin kertoa sen, että ”tunnen” aivan sen mitä halutaan puhua ns. lakihenkisyydellä, olettaen, että ”me yritetään” lihan kautta pelastusta. Ei se sitä ole, lakihenkisyyttä. Armossa vaeltaen matkataan ja kunnioitetaan Hänen tahtoaan.
Mutta ymmärrän myös sen, että meidän puheet, koska saviastiat ovat monenmuotoisia, särmikkäitä, jotkut ehkä kovin karheitakin, niin ne sanavalinnat voivat olla myös sen mukaiset.
Kun tällainen sana tulee sitten kohti, hiomatta raapaisee, se voi varmasti satuttaa. Antakaamme anteeksi toinen toisillemme, ja siinäpä on ohjetta. 70 * 7 ja joka päivä. Minä sinulle, ja sinä minulle.
Ollaan näitä herännäispappeja, julistamassa lakia ja evankeliumia. Toivon myös, että kun Pyhä Henki sydämessä saa aikaan tahtomisen ja tekemisen, tämä Pyhä Henkihän ei voi elää sydämissämme tietoisesti väärin, jos Hän on saanut sen opettaa Pyhän tahdon kokonaisuutta ja sitä vastaan Hän ei elä.
Ja kenen kohdalla on vielä Hänellä "hieman" rakkaudellista opetettavaa (niin vaillinaisestihan me kaikki kaikessa vaelletaan), niin annetaan Pyhän Hengen opettaa se vapaasti kaikki meille.
Minussa on paljon Hänellä työtä, ja en oikein usko, että kaikki olemme valmiit. Mutta ylösnousemuksessa vajavuus katoaa, siihen asti armon alla Kristuksessa rakastakaamme toisiamme, niinkuin Hän meitä rakasti, saakoon se aina muuttaa meitä, jne. Kunnioittaen Hänen Pyhyyttään.
Tämä näin rauhan Sahalom terveisinä. ystävä Kristuksessa.
Niin se on,mikä on painettu sydämeen sitä ei voi polttaa,eikä tuhota,vaan se pysyy siellä iankaikkiseti,kokonaisena:Rakkaudesta,siitä ei häviä "yksikään kirjain,ei pieninkään piirto",lopunaikanakin tulee vielä olemaan Jumalalle uskollisten ryhmä jotka pitävät Hänen käskynsä,katso vaikka Joh.ilm.14:12.Niin että se laki mikä on sydämmessä kestää."Rakkaus Jumalaan ON SE,että pidämmeHÄNENkäskynsä,eivätkä ne ole raskaat.
Valinta on vapaa,kummanko sinä valitset,senkö joka on Jumalan alkuperäinen säädös,vaiko vaiko "ihmiskäskyn".
Valitasi seuraus on nähtävissä siinä samaassa jakeessa josta kerroin jo aiemmin Joh.ilm.14:12.
"Herramme tulee"