Elämäni on solmussa lähinnä taloudellisesti ja kun kaikki tulee ilmi niin myös perhesuhteeni. Uskon että mies jättää, en kestä hänen vihaansa, inhoa, epäluottamusta. En kestä nähdä että hän kärsii mun tekemien mokien vuoksi.
Tää ei ole sitten mikään säälikirjoitus vaan yritän tätä kautta puhdistaa ajatuksiani kun en näistä voi kenellekään kertoa.
Tuntuu siltä että olen vain kaikille taakkana ja riesana, olen tuottanut kaikista tärkeimmille, läheisimmilleni vain tuskaa. Aiemminkin.
En opi elämään niin että olisin onnellinen tai että läheiseni olisivat.
Kohta räjähtää, on ehkä vain päivien tai viikkojen kysymys kun mies saa tietää että olen henk koht konkurssissa ja sen että olen pitänyt kaiken salassa tähän saakka. Mutta se häpeä etten ole osannut hoitaa asioitani on kaiketi estänyt kertomasta. Olen elänyt kuukaudesta toiseen odottaen ja uskoen että saan tehtyä sellaisen korjausliikkeen että selviän tästä mutta yksi epäonninen tapahtuma silmänräpäuyskessä. Kaverin auton ulosajaminen ja siinä maksumieheksi joutuminen sai minut polvilleen. Ei mitään toivoa.
Ulospääsyä ei ole. Ei korjausliikettä. Kuolema voisi ola ratkaisu mutta olen niin raukkamainen etten taida uskaltaa.
Rakastan perhettäni niin paljon että haluan vain heille kaikkea hvyää ja onnellisuutta. Siksi mieskään ei tiedä, olen yrittänyt varjella häntä koska en kestä nähdä häntä masentuneena enkä epätoivoisena.
En voi kysyä häneltä että kumpi olis sun mielestä parempi vaihtoehto tapanko itseni vai päästäänkö me tästä yli, korjautuuko kaikki?
Kai se sitten vaan tapahtuu jos tapahtuu.
Mua ei sinänsä pelota kuolema ,välillä toivon että suht nuoresta iästä huolimatta tulisipa sydänkohtaus tms ja saisin kuolla. En kestä tätä häpeää enkä varsinkaan perheen häpeää.
Tässäpä tätä.
Tää ei ole sitten mikään säälikirjoitus vaan yritän tätä kautta puhdistaa ajatuksiani kun en näistä voi kenellekään kertoa.
Tuntuu siltä että olen vain kaikille taakkana ja riesana, olen tuottanut kaikista tärkeimmille, läheisimmilleni vain tuskaa. Aiemminkin.
En opi elämään niin että olisin onnellinen tai että läheiseni olisivat.
Kohta räjähtää, on ehkä vain päivien tai viikkojen kysymys kun mies saa tietää että olen henk koht konkurssissa ja sen että olen pitänyt kaiken salassa tähän saakka. Mutta se häpeä etten ole osannut hoitaa asioitani on kaiketi estänyt kertomasta. Olen elänyt kuukaudesta toiseen odottaen ja uskoen että saan tehtyä sellaisen korjausliikkeen että selviän tästä mutta yksi epäonninen tapahtuma silmänräpäuyskessä. Kaverin auton ulosajaminen ja siinä maksumieheksi joutuminen sai minut polvilleen. Ei mitään toivoa.
Ulospääsyä ei ole. Ei korjausliikettä. Kuolema voisi ola ratkaisu mutta olen niin raukkamainen etten taida uskaltaa.
Rakastan perhettäni niin paljon että haluan vain heille kaikkea hvyää ja onnellisuutta. Siksi mieskään ei tiedä, olen yrittänyt varjella häntä koska en kestä nähdä häntä masentuneena enkä epätoivoisena.
En voi kysyä häneltä että kumpi olis sun mielestä parempi vaihtoehto tapanko itseni vai päästäänkö me tästä yli, korjautuuko kaikki?
Kai se sitten vaan tapahtuu jos tapahtuu.
Mua ei sinänsä pelota kuolema ,välillä toivon että suht nuoresta iästä huolimatta tulisipa sydänkohtaus tms ja saisin kuolla. En kestä tätä häpeää enkä varsinkaan perheen häpeää.
Tässäpä tätä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..nyt kannat turhaa syyllisyyttä asioista jotka ovat tapahtuneet ja joille et voi enää tehdä mitään.
Itsemurha ei ole ratkaisu vaan pakeneminen.
Jos et pysty miehellesi kertomaan naamat vastatusten, kerro puhelimessa/kirjeellä ja poistu vaikka kotoa vähäksi aikaa mutta älä karkaa!
Ihmisille sattuu ja tapahtuu ja nämä ovat elämän pieniä kiviä ja inhimillisiä sellaisia.
Et ole tappanut/raiskannut ketään. Et ole paha.
Nyt nainen rohkeutta kertoa tilanne parhaaksi katsomallasi tavalla. Sen jälkeen asiat lähtee rullaamaan. Tuhansia henk.koht. konkursseja ja muuta tässä maassa on koettu ja niistä noustu.
Muista että vaikka tunnet olevasi taakka, olet rakas heille kaikille
Tee itsellesi helpotus. Puhu asioista, älä panttaa niitä sisälläsi. Kerrot asiat puolisollesi, heti, niin se on tehty. Tuli jäitä tai vettä , mutta sitten se on tehty. Olet liian kiltti ja pidät kaiken itselläsi kurittaen omaa minääsi. Tulee olemaan paljon vaikeampaa ja tuskallisempaa kun pidät sisälläsi kaiken. Jos ei sinun läheisesi ymmärrä, mene ammattiauttajan puheille ja pura siellä mielesi. Eheytä itsesi ja tuo minuus esille..... Vain puhumalla asiat paranevat. Teet kauhean virheen kun pidät sisällä kaiken. Masennut ja masennut painuen siihen helvetilliseen olotilaan mistä et sormia napsauttaen pääse irti. Puhu kun vielä voit ja jaksat..................
fiksu, ,kun et ole tappanut itseäsi - niin kauan kun on elämää on myös toivoa. Onko sinulla minkäänlaista masennuslääkitystä ? Mielestäni olisit sen tarpeessa.En oikein ymmärtänyt kirjoitustasi - miksi sinulla on henkilökohtainen konkurssi ? Oletko työtön ? Raha-asiat saat järjestykseen pankin kanssa keskustelemalla ja miehesi haluaa varmasti tukea sinua. Autoja valmistuu liukuhihnalta jokapäivä tuhansittain, ainoastaan ihminen on korvaamaton - muut asiat saa järjetettyä. Kirjoita miehellesi kirje ja kerro siinä kaikki. Tottakai hän hermostuu mutta haittaako se. Te olette luvanneet rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä nyt on aika lunastaa lupaukset.
Salailu luo ikävän noidankehän josta ei ole muuta ulospääsyä kuin totuus.
Seurauksia ei kannata pelätä.
Masentuneena ja yksin asioita päässään pyöritellessä, pienestäkin ongelmasta kasvaa ylipääsemätön.