"Tutkimus: Suomen sisällissodassa kuoli oletettua enemmän
Uuden tutkimustiedon mukaan vuoden 1918 sodassa kaatui yli 6 000 punaista, noin 3 450 valkoista sekä noin tuhat saksalaista ja venäläistä. Yhteensä kolme kuukautta kestäneessä rintamataistelussa menehtyi lähes 11 000 taistelijaa.
Tiedot pohjautuvat tutkija Aapo Roseliuksen teokseen Amatöörien sota. Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918, jonka valtioneuvoston kanslia julkaisee osana Suomen sotasurmat 1914-22-projektia. Roseliuksen esittämä arvio sisällissodan kaatuneiden määrästä on noin 40 prosenttia suurempi kuin aikaisemmin on oletettu. Tutkimuksessa tarkastellaan nimenomaan sotatapahtumissa kuolleiden määrä.
Etenkin punaisten osalta uusi luku on huomattavasti aikaisempaa korkeampi. Edellisen arvion kaatuneiden määrästä teki Tilastollinen keskustoimisto vuonna 1921."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus Suomen sisällissodassa kuoli oletettua enemmän/1135218843262
Uuden tutkimustiedon mukaan vuoden 1918 sodassa kaatui yli 6 000 punaista, noin 3 450 valkoista sekä noin tuhat saksalaista ja venäläistä. Yhteensä kolme kuukautta kestäneessä rintamataistelussa menehtyi lähes 11 000 taistelijaa.
Tiedot pohjautuvat tutkija Aapo Roseliuksen teokseen Amatöörien sota. Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918, jonka valtioneuvoston kanslia julkaisee osana Suomen sotasurmat 1914-22-projektia. Roseliuksen esittämä arvio sisällissodan kaatuneiden määrästä on noin 40 prosenttia suurempi kuin aikaisemmin on oletettu. Tutkimuksessa tarkastellaan nimenomaan sotatapahtumissa kuolleiden määrä.
Etenkin punaisten osalta uusi luku on huomattavasti aikaisempaa korkeampi. Edellisen arvion kaatuneiden määrästä teki Tilastollinen keskustoimisto vuonna 1921."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus Suomen sisällissodassa kuoli oletettua enemmän/1135218843262
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sotasurmatilasto on ollut pian pari vuotta valmiina ja netissäkin nähtävänä, paikallaan että lukujen perusteella tehdään tutkimustakin. Tilaston heikkoutena on lähdepohja, joka ei kaikkia surmia paljasta. On mahdollista, että sarakkeesta "kadonneet" kuuluisi vieläkin suurempi osa "kaatuneisiin" tai "teloitetuihin".
Punaisten suuria tappiolukuja voi selittää mm. se, että taistelussa antautuneita ei hetikään aina huolittu vangeiksi, vaan heidät tapettiin. Tällä tavoin surmatut oli sitten helppo selittää taistelussa kaatuneiksi. Tosin valkosilta ei hirveän paljon kyselty tekojen oikeutuksen perään muutenkaan.
melko pitkäkin pätkä.
Hyvä tietää, että valkoiset olivat luultua tehokkaampia surmaamaan kapinaan ryhtyneitä bolsevikkejä. Tämä lämmittää kummasti vanhan laillisuuden kannattajan mieltä. Jokainen isänmaata vastaan hyökkäävä on tapettava armotta. Suomalaisuuden vihollisia kohtaan on järjetöntä tuntea armoa.
Oliko sukulaisia teloituskomppaniassa????????
Onko armeija käyty vai huuteletko sivaripohjalta?????
Miten vanha laillisuuden kannattaja suhtautuu siihen, että valkoisten toiminta ei kapinaan ryhtyneiden bolsevikkien surmaamisessa ollut hetikään aina laillista?
Noinkohan oletkaan laillisuuden puolustaja? Taidat olla terrorin puolustaja.
"valkoisten toiminta ei kapinaan ryhtyneiden bolsevikkien surmaamisessa ollut hetikään aina laillista?"
Mikä siinä oli laitonta?
Kenen tai minkä lain mukaan se oli laitonta?
Sodan alkuvaiheessa valkoisilla ei ollut ohjeita vankien käsittelyyn. Olivatko sotavankeja vai maanpettureita? Sotaväen rikoslaki olisi sallinut kuolemantuomiot maanpetturuudesta. Venäjää vastaan ei kuitenkaan oltu sodassa eikä muutenkaan oltu julistetu sotatilaa. Sotatilassa armeija olisi voinut soveltaa Venäjän sotatilalakeja. Senaatti ei halunnut käyttää tsaarinvallan lakia.
Valkoinen armeija perusti toimensa hätävarjelulle, hengen ja omaisuuden suojaamiseksi saattoi väkivaltaan vastata väkivallalla. Mannerheim antoi "Ammutaan paikalla"-julistuksen, jonka mukaan törkeään sota-ajan rikokseen syyllistyneet saattoi ampua ilman vangitsemista. Ohje oli hyvin tulkinnanvarainen. Sotaoikeutta ei siis tarvittu, vaan sotilaat saattoivat vapaasti poimia ammuttavat. Mannerheim vieläpä nimenomaisesti kielsi sotaoikeuksien perustamisen ja kuolemantuomioiden jakamisen.
Seurauksena valkoiset päälliköt ja heidän perässään myös rivimiehet alkoivat surutta ampua antautuneita myös taistelujen jälkeen. Maaliskuun lopulla Mannerheim huolestui armeijansa maineesta ja alkoi puhua kiinniotettavista sotavankeina.
Valkoinen armeija perusti valloitetuille paikkakunnille kenttäoikeuksien tapaisia tutkijalautakuntia tai alustavia kuulusteluja hoitavia elimiä. Kysymys ei ollut varsinaisista oikeudenistunnoista, syytetyillä ei ollut puolustusta eikä kuulustelupöytäkirjoihin merkitty varsinaista tuomiota. Kyseessä olivat siis kuulustelut joissa jaettiin tuomioita. Valkoisten langettamista kuolemantuomioista ei kirjoitettu lehdissä eikä niitä tehty muutenkaan julkisiksi. Syynä oli ilmeisesti se, että ei oltu varmoja siitä, onko toiminta laillista.
Kaiken tämän ohella valkoiset ampuivat ihmisiä myös kadulle ilman minkäänlaista tutkimista.
Valkoiselta armeijalta jäi jälkeensä valtava määrä arkistomateriaalia, lippusia ja lappusia kolmine läpilyötyine kopioineen vaikka minkälaisista asioista. Siksi onkin mielenkiintoista, että näiden tutkijaelinten pöytäkirjoja on säilynyt varsin vähän. On syytä olettaa, että ne on hävitetty tarkoituksella juuri toiminnan laillisen epävarmuuden vuoksi.
Motiivinani on muistuttaa siitä sisällissodan ristiriidasta, että monet laillisuutta ohjenuoranaan pitäneet valkoiset joutuivat hyväksymään tai ainakin katselemaan sormiensa läpi väkivaltaa, joka ei ollut laillisuusajattelun mukaista.
"Motiivinani on muistuttaa siitä sisällissodan ristiriidasta, että monet laillisuutta ohjenuoranaan pitäneet valkoiset joutuivat hyväksymään tai ainakin katselemaan sormiensa läpi väkivaltaa, joka ei ollut laillisuusajattelun mukaista. "
On tietysti vaikea käsittää millaiseen tilanteeseen punainen valtaa tavoitteleva rosvojoukko oli maan saattanut kun sitä tarkasteleen 2000-luvun moraalisääntöjen mukaan!
Voin lohduttaa sinua, että kyllä kaikki tapahtui kapina kukistamisen yleissääntöjen mukaan, jossa oikeutta jaettiin varsin luovasti ja sumeilematta. Vapaudenristienkään jaossa ei ollut vaikeuksia nimetä saajia.
Tuollainen teloitus ja surmaaminen kuuluu valtiopetoksen jälkiselvittelyihin ja se on täysin hyväksyttävää kun muistaa ne olosuhteet missä jouduttiin toimimaan! Niin se vaan menee!
Tuo punaisen puolen syyllisyydestä kumpuava kanssasyyllisten etsiskely on aina jätetty vähemälle huomiolle ja eikä juurikaan ole tutkittu kuka kanssasyyllisyyttä suuriäänisemmin vaalinut!
Laillisuudesta vielä kapinan jälkeen on huomattava että syyskuussa 1918 alkoi Suomen Sosialidemokraatti lehti ilmestyä jälleen.
Joulukuussa 1918 sosialistit palasivat kunnanvaltuustoihin – moniin niistä enemmistönä.
Vuonna 1921 eduskunta sitten valitsi puhemiehekseen sos.dem Wäinö Wuolijoen.
Joulukuussa 1926 nimitettiin ensimmäinen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) vähemmistöhallitus, pääministerinä Väinö Tanner. Tämä hallitus viimeisteli sitten 1918 armahduslait.
"Tuollainen teloitus ja surmaaminen kuuluu valtiopetoksen jälkiselvittelyihin ja se on täysin hyväksyttävää kun muistaa ne olosuhteet missä jouduttiin toimimaan! Niin se vaan menee!"
Sehän se, että laillisuuden puolestapuhujat joutuivat hyväksymään tämän "niin se vaan menee"-asenteen. Tiedossa on, että taistelujen lopputilanteissa antautuneita usein surmataan, näin kävi samaan aikaan käydyssä maailmansodassa ainakin länsirintamalla jatkuvasti. Mannerheimin "Ammuttava paikalla"-ohje on kuin suora kopio Leninin samoihin aikoihin antamasta vastaavasta toimintaohjeesta, ehkä jopa jyrkempikin.
"Tuo punaisen puolen syyllisyydestä kumpuava kanssasyyllisten etsiskely on aina jätetty vähemälle huomiolle ja eikä juurikaan ole tutkittu kuka kanssasyyllisyyttä suuriäänisemmin vaalinut!"
Punaisen puolen näkemykset tapahtumista saivat kansallista julkisuutta ensimmäisen kerran Väinö Linnan Pohjantähden kahden ensimmäisen osan myötä 1960-luvulla. Siihen asti hallitsevana oli voittaneen puolen vapaussota-tulkinta, joka peitti niitä yhteiskunnallisia epäkohtia, joista kapina kumpusi. Sittemmin taas näytti joitakin vuosikymmeniä siltä, että valkoinen tulkinta jää vähemmälle huomiolle. Nyt kun viimeisetkin puna- ja valkosoturit taitavat olla jo haudassa (anteeksi, jos tämä tieto on hätiköity) olisi varmaan jo mahdollisuus kiihkottomiin tulkintoihin, joissa syyllisyyden vaaliminen jäisi toissijaiseksi.
Valkoista terroria edelsi punainen terrori, joka oli samanlaista poliittista puhdistusta ja sodankäyntiä kuin seurannut valkoinenkin terrori. Mittakaavassa vähäisempää, varmaankin osittain tuon syyllisyysasian vuoksi: punaisista monet tiesivät olevansa laittomuuden tiellä. Jos kapina olisi kääntynyt punaisten voitoksi, terrori olisi voinut olla aivan eri laajuista.
"Voin lohduttaa sinua, että kyllä kaikki tapahtui kapina kukistamisen yleissääntöjen mukaan, jossa oikeutta jaettiin varsin luovasti ja sumeilematta. Vapaudenristienkään jaossa ei ollut vaikeuksia nimetä saajia."
Millaiset ovat kapinan kukistamisen yleissäännöt ja kuka ne on laatinut? Valkoisillahan ongelmana oli se, että sääntöjä ei oikeastaan ollut. Ettet vain olisi laatinut sääntöjä jälkikäteen "näin se vaan menee"-periaatteella? Valkoinen puoli vaikeni tämän luovan ja sumeilemattoman oikeudenjakamisen uhreista, murhista ja tarpeettomista tappamisista ei tehty selvityksiä, kenttäoikeuksien pöytäkirjat hävitettiin, tekoja pyrittiin salailemaan ja vapaudenristejä jaettiin. Mielenkiintoista on tavallaan se, että näiden tutkijalautakuntien jäsenistä kukaan ei tietääkseni missään yhteydessä ole muistellut niiden toimintaa, vaikka mukana oli lainoppineitakin. Sotaahan on kyllä muisteltu kovastikin.