Paljon asioita pohdittaessa tajusin kuinka minun on aina ollut pakko olla jotakin muuta kuin mitä olen.Miksikö?
Siksi että persoonani piirrettä joka on piilossa-mutta jota ei olla koskaan minussa siedetty-on seikkailunhalu.
Olen ihminen joka ei kestä omistamista.Mutta niitä on ollut elämässäni.Samoin: Holhoojia.En ymmärrä miksi.
Sen vaan ymmärrän aina selkeämmin kuinka persoonaani on muovattu muille sopivaksi mutta..on vain eräs mutta..omaa minääni ei ole saanut olla olemassa.
Miksikö?
Koska se piilotettu piirre-seikkailun halu ei kestä päivänvaloa uskovaisten silmissä.En ollut tajunnutkaan kuinka vahvasti olen ollut mielistelijänä ja muiden kontrollin alla.Etten vaan mene ja tee syntiä.
Sillä-minun on aina ollut pakko esittää hyvää ja täydellistä "uskovaista"-ilman syntiä.Ilman minussa olevaa vilkasta puolta.Ilman elämää.
Miten voidaankin lapsi kasvattaa kieroon? Kertokaa se minulle? miksi sellainen luonteen piirre kuin seikkailunhalu-uteliaisuus elämään-ihmisiin-kaikkeen---on ankarasti kiellettyä ja tuomittavaa ja todella häpeällistä?
Siis miksi muut paheksuvat minussa olevia joitakin piirteitä? miksi en saa olla julkisesti sellainen Jumalan luoma kuin mikä olen?
Onko se sitten suotavampaa että esittää hyvin hurskasta ja uskovaista vaikka ei sitä oikeesti ole.Eikö ole normaalimpaa olla se kun on-sellaisena kuin on-yrittämättä muuttaa itseään muuksi.Eikä antaa muidenkaan enää muuttaa itseään muuksi?
Eikö se juuri ole sitä rakkautta jota Jumala haluaa?
Eikö se ole vastoin itseä elämistä jos elää vastoin omia luonteenpiirteitään.Eikö sellainen vasta ole näytelmää?
Näin nyt tajusin.Ja miten te lukijat ajattelette asian?
t:seikkailijatar = hellarin tytär
Siksi että persoonani piirrettä joka on piilossa-mutta jota ei olla koskaan minussa siedetty-on seikkailunhalu.
Olen ihminen joka ei kestä omistamista.Mutta niitä on ollut elämässäni.Samoin: Holhoojia.En ymmärrä miksi.
Sen vaan ymmärrän aina selkeämmin kuinka persoonaani on muovattu muille sopivaksi mutta..on vain eräs mutta..omaa minääni ei ole saanut olla olemassa.
Miksikö?
Koska se piilotettu piirre-seikkailun halu ei kestä päivänvaloa uskovaisten silmissä.En ollut tajunnutkaan kuinka vahvasti olen ollut mielistelijänä ja muiden kontrollin alla.Etten vaan mene ja tee syntiä.
Sillä-minun on aina ollut pakko esittää hyvää ja täydellistä "uskovaista"-ilman syntiä.Ilman minussa olevaa vilkasta puolta.Ilman elämää.
Miten voidaankin lapsi kasvattaa kieroon? Kertokaa se minulle? miksi sellainen luonteen piirre kuin seikkailunhalu-uteliaisuus elämään-ihmisiin-kaikkeen---on ankarasti kiellettyä ja tuomittavaa ja todella häpeällistä?
Siis miksi muut paheksuvat minussa olevia joitakin piirteitä? miksi en saa olla julkisesti sellainen Jumalan luoma kuin mikä olen?
Onko se sitten suotavampaa että esittää hyvin hurskasta ja uskovaista vaikka ei sitä oikeesti ole.Eikö ole normaalimpaa olla se kun on-sellaisena kuin on-yrittämättä muuttaa itseään muuksi.Eikä antaa muidenkaan enää muuttaa itseään muuksi?
Eikö se juuri ole sitä rakkautta jota Jumala haluaa?
Eikö se ole vastoin itseä elämistä jos elää vastoin omia luonteenpiirteitään.Eikö sellainen vasta ole näytelmää?
Näin nyt tajusin.Ja miten te lukijat ajattelette asian?
t:seikkailijatar = hellarin tytär
Vastaukset 8
Vanhimmat
Epärehellisyys itseään kohtaan ja itsepetos lienee syntiä jos mikä. Sehän juuri on "paratiisin puiden sekaan" piiloutumista Jumalan huhuillessa: ihminen missä olet? Itseään pettäessään ja yrittäessään olla muuta kuin mitä on, on helposti itseltäänkin hukassa.
"Totuus tekee vapaaksi!"
Noin puhuu vain rehti suomalainen työmies. Hyvä.
Näin eilenkin valkeni.Kuin väläyksen omaisesti.Olen piiloutunut koko elämäni -paratiisin puden sekaan-kuten asian ilmaisit.Ja pettänyt itseäni kaikin mahdollisin tavoin.Ja pettänyt läheisiäni-näyttelemällä heille jotakin aivan muuta kuin mikä oikseesti olen.
Ja olen ollut hukassa itseltäni.Koko elämäni.Kaikki nämä vuodet.Vain siksi koska en ole koskaan saanut olla se joka olen.Jo vauvasta minun piti alkaa kehitteleen itselleni toista minää.Sellaista joka kelpaisi.jos hymyilisin enemmän-ehkä sitten kelpaisin-ehkä sitten äiti huomaisi minut-mutta ei.Jospa olisin kiltimpi-jospa en tarvitsisi mitään-kelpaisinko sitten äidilleni-mutta ei sekään auttanut.
Joten nyt on kai aika siirtyä kuolemna varjon maasta elämän puolelle.Jättää näytelmät ja esitykset hurskaasta uskovaisesta joka ei kokonaan saa siihen kosketusta.Koska en pohjimmiltani kuitenkaan elä mitään uskovaisen elämää,en kykene allekirjoittamaan sellaista sitoutumista sillä tavoin kuin se mielletään.
Olen sitä mieltä että jos on aito uskovainen-200%-niin sen jo huomaan kaukaa.Sellainen ei vilkuile toista sukupuolta päin-ei naura ei juttele-ei käytä meikkiä-ei pidä korvakoruja-ei kiroile jne.
siis miksi esittää jotain toista persoonaa kuin mitä on.Uskon että Jumala tykkää aitoudesta,eikä minunkaan enää tarvitse miellyttää ketään ja mielistellä vain siksi että saisin olla olemassa.
Eiköhän sen aika ole jo takana.Näin nyt tänään jaksan uskoa vaikka kai tästäkin ajattelusta on odotettavissa rankaisua.Ja helvettiin kai joudun kun kirjoitan tällaista.
No-sillekään en sitten voi mitään:(
-kuka sen sanoi.Rehti suomalainen työmies puhuu asiaa.Ja hyvä niin.On paljon opittavaa suomalaisen työmiehen puheesta.
Monikaan ei osaa arvostaa sitä.Vaan ovat ylempänä olevinaan.Mutta suomalainen työmies on reaaliajassa ja totuudessa.
Olen vain sen huomannut että kaikki eivät ymmärrä totuutta.Koska se tekee kipeetä!
terv.hellarin tytär
On tosi hieno juttu, että avaat sisintäsi ja purat mieltäsi tällä palstalla. Ei Jumala sinua siitä mihinkään tuomitse. Saat olla ihan rauhassa.
Kaikki varmaan ovat huomanneet, että sinulla on hyvin rankkoja kokemuksia, jotka ovat jättäneen syvät haavat sinun sisälle. Sinua on kohdeltu siten kuin ihmistä ei saisi, ei koskaan, missään olosuhteissa kohdella. Julmuus ja rakkaudettomuus yhdessä "uskovaisuuden" kanssa on liian rankka yhdistelmä.
Muista, Jeesus ei rusenna sinua. Päinvastoin, hän kohtelee hellästi ja hienotunteisesti. Hän rakastaa sinua valtavasti. Niin paljon, että Hän antoi murskata ja teurastaa itsensä ristille, myös sinun tähtesi. Älä syyllisty siitä, että Jeesus kuoli sinun tähtesi, vaan ota se rakkauden osoituksena vastaan.
Sinulta on lapsuudessa ja nuoruudessa ja läpi elämän väkisin vaadittu jotain, mikä tulee vasta sitten esiin, kun sen aika on. Ei uskoa voi vaatia. Se herää kasvuun vapaassa ilmastossa, ei tunkkaisessa ja kireässä vaatimusten ja kovuuden matalapaineessa. Älä näyttele uskovaista, jos se kerran ei ole aitoa ja Jumalan aikaansaamaa kaunista ja herkkää elämää Jeesuksen kanssa. Ei uskonelämä ole mikään teatteriesitys kulisseineen, naamareineen, roolipukuineen, vaan lapsenomaista luottamusta elävään Jeesukseen, joka on se Hyvä Paimen, joka hellästi haluaa ohjata omiaan viheriäisille niityille ja virvoittavien vetten tykö.
Haluan siunata sinua sydämestäni edelleen ja toivottaa sinulle kärsivällisyyttä ja voimia!
sait mut ihan itkemään.on ihana huomata että on ihmisiä jotka ei enää tuomitse olemassaoloani.tekemättä jättämisiäni.ajatuksiani.tunteitani.tekojani.jne.
on ihana että saa luvan elää.olen sitä kauan etsinyt ja nyt pikkuhiljaa-nyt vasta alan sisäistään sen että minäkin saan elää.ihan luvalla.enää en vapise pelosta niinkuin alkuun.ja juoksin karkuun.nyt ensimmäistä kertaa pysähdyin.enkä juossut karkuun,sitä että saan elää.tai opetella elään.
Se on todella ollut mulle kipeää kuulla kuinka Jeesus kuoli mun pahuuteni takia.se on jäänyt sisimpään syöpymään.ei pieni lapsi voi sellaista tajuta.eikä voi vaatiakaan häneltä sellaista.
pitkä matka on vielä siihen että uskaltaisin ottaa Jeesuksen kuoleman rakkauden osoituksena minua kohtaan.tuskin siihen pääsen tässä elämässä.se on käsite johon ei mieleni yllä.koska liitän sen eutomaattisesti siihen että hänen tartti kuolla siksi koska olen niin paha.koska se on juuri näin syötetty alitajuntaani.
mutta on vain hyväksyttävä se että otan pisaran kerrassaan hyvää vastaan.sekoan jos tulee liikaa hyvää kerralla.joudun varmaan suljetulle.vaikka en kyllä ole vielä siellä ollut koskaan-vaikkakin toisenlaisella suljetulla olen ollutkin koko ikäni.
ja kiitos kun kirjoitit-ettei uskoa voi vaatia.se jo kevensi taakkaani-,Veliriepu!!
t.hellarin tytär
että olet tajunnut miten sinua on manipuloitu ja olet valmis kohtaamaan oikean itsesi. Koskaan ei ole myöhäistä. Ja mitä Jumalalle teeskentely hyödyttäis, hänhän näkee kaiken. Ja kaikkia ihmisiä ei voi ikinä miellyttää. Voimia.
ja on ihana kun saan luvan siihen että saan olla se ku oon.ettei tarvi enää teeskennellä mitään eikä ketään.se on vaan niin vahvasti minuun ankkuroitu ettei ole kovin helppoa irtaantua vanhoista malleista.kokee tekevänsä syntiä ja pelkää joutuvansa heti helvettiin jos poikkeaa vähänkään entisistä opituista malleista.malleista joka ei ole ollut lähimainkaan omaani.vaan sitä muottia johon minut on valettu ja sanottu: siinä pysyt.
ja nyt kun olen varoen ottanutkin ohjat omiin käsiini-huh-meinaan välillä seota:( koska pelkään rangaistusta ja tulista pätsiä,jolla on peloteltu.
kauhun laaksot eivät ole minulle vieraita.se on rangaistuksen pelko joka minua sinne vie.sen olen jo erottanut.
sen että tulee tapahtumaan jotakin kauheita asioita jos alan elään.siis:elämä on yhtäkuin rangaistus.
siksi opettelen tätä nyt pienin askelin.otan vain millin kerrallaan,enempää en uskalla.
t.hellarin tytär