jättäkö rukouspalstalla yksin hurmahenkistä
"tulenkantajaa" vastaan taistelevaa kristittyä
yksin: siis Voitto, Teuvo jne.
Eihän sotaa yksin käydä.
"tulenkantajaa" vastaan taistelevaa kristittyä
yksin: siis Voitto, Teuvo jne.
Eihän sotaa yksin käydä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja pahuudella on kissanpäivät, kun uskovat käyvät toisiaan vastaan ja viilaavat pilkkuja.
Täällä on omat pikkusodat käynnissä ja niihin myös jumiudutte ja olette jatkuvan pilkan kohteina. Henkisesti sen täytyy olla todella raskasta.
Mitä pahuutta näet väittelyssä ja sanailussa? Eikö kuitenkin luterilaisen kirkon puolustamat sodat ja siunaamat aseet ole osa sitä oikeaa ja todellista pahuutta? Ja toden totta, henkisesti sen onkin ollut minulle suomalaiselle raskasta katsella ja kuunnella , kun luterilaiset piispat ja papit ovat kuoleman asialla ja sen lähettiläitä.
Näissä asioissa ei voi mennä muiden tekojen taakse. Täällä kristittyjen sivuilla ei ole kyse enää pikku sanailusta. Vaan kyse on enempikin tyhjänpäiväisestä sanailusta, joka sokeuttaa pois todellisuudesta ja estää sen rakkauden esiintulon, jonka Jumala haluaa tarjota omilleen.
En tule yläpuolelta, sillä olen itse aikoinaan tehnyt ne kaikki virheet, joita täällä nyt tehdään ja sen tähden sydämmeni on joskus on todella kipeä. Sen verran olen jo turtunut näihin, että en enää vietä aikaani itkien kun luen näitä.
Voi toki nähdä sen olevan nuinkin kuin esitit.
Mutta kuitenkin jotakin täytyy sanoa, jos on ollakseen jotakin sellaista jota Luoja tahtoo, ja sanat ovat täällä ainua mahdollisuus, siksi niitä täytyy sietää vaikka ne olisivatkin jonninjoutavia
letkautuksia ja myös yhtä tyhjän kanssa. Eikä itseään suinkaan kannata turruttaa sanoihin eikä myöskään tekoihin, vaikka niissä olisikin jotakin pahaa muassa, mutta hyväksyntää niille ei tietenkään pidä mennä antamaan milloinkaan. Eikä kannata myöskään ottaa näitä kaikkia täällä esitettyjä "juttuja" liian henkilökohtaisesti, vaikka jotkut ehkä niinkin haluaisi jonkun täällä tekevän.
En kritisoinut jonninjoutava sanailua ja mielestäni hurttihuumorikin on joskus paikallaan.
Vaan kritisoin leimojen lyömistä uskovien välillä. Enemminkin ihmettelen miten vähän on yhteyttä ja jos on yhteyttä, niin se tulee siitä kun käydään jotain vastaan. Tämä on melko yleistä täällä.
Ei sillä kyllä minä sinua ihan asiallisena kaverina pidän vaikka joskus villiinnytkin. (hymy)
Enpä minä sitä sillä tavalla tarkoittanutkaan
, että kritisointi olisi huonoa käytöstä. Vaan nimenomaa myös vuorovaikutuksen periaatetta kunnioittaen halusin korostaa sanailun tärkeyttä ja sen ympäristöön mahdollisesti vaikuttavaa
tenhokasta tehoa. Sillä asioillakaan ei ole tapana syntyä aivan tyhjästä, eikä parhaimmatkaan ideat lennä siivekkäinä ilmassa.
Jonkun kuitenkin täytyy laittaa ihmismieliä liikkeelle joillakin keinoin ja sen roolin olen varannut itselleni, jos se vaikuttaa joskus hieman villiltä, niin ei se sitä kuitenkaan ole. :)
Ja toki arvostan sinunkin tapaa suhtautua raamatun sanaan tietyllä vakavuudella sekä sitä asiantuntemusta jota ko. sanaan kohtaan osoitat.
.!. :)