Siis, teen etiikan esitelmän tässä keväällä anoreksiasta ja tarvitsisin raamatun tai yleisesti kristinuskon kannan anoreksiaan.. En kyllä usko että raamattu suoraan mitään mainitsee, mutta jos joku teistä vähän sivistyneemmistä osaisi auttaa. Kiitos.
Anoreksia
pisara
5770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Raamatun kanta anoreksiaan? Kristillisen etiikan kannalta?
Raamattu edustaa mitä tervehenkisintä näkemystä ravinnosta ja itsensä hoitamisesta.
Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, jossa pyydämme Jumalalta päivittäistä ravintoa. Katso vaikkapa katekismuksesta Isä meidän -rukouksen selitys. Samoin Jeesus otti todesta ihmisen ravinnontarpeen ruokkimalla hänen luokseen tulleet ihmiset. Ylösnoustuaan Jeesus tapasi opetuslapsensa ja kysyi, oliko heillä syötävää. Jeesus myös antoi esimerkin ruoan siunaamisesta ja ruoasta kiittämisestä.
Raamatussa puhutaan kyllä paastosta, mutta ei itsensä nälkiinnyttämisestä. Jeesus paastosi 40 päivää valmistautuessaan tehtäväänsä. Samoin Paavali puhuu ajoittaisesta paastosta, jolla on tarkoitus raivata tilaa hengellisen elämän hoitamiseen. Paasto ei ole jatkuva tila.
Suomessa saisit asiantuntevaa tietoa paastosta tässä mielessä ortodokseilta ja katolisilta. Pääsiäispaasto alkaa laskiaisena. Siinä pidättäydytään liha- ja maitotuotteista, suositaan kalaa ja kasviksia ja yksinkertaista ravintoa. Paasto päättyy Kristuksen ylösnousemusjuhlaan, jota juhlitaan myös herkullisella ruoalla.
Uudessa testamentissa varoitetaan ahneudesta ja mässäilystä, siitä, että vatsasta tulisi epäjumala. Luostarikilvoituksessa tämä on haluttu ottaa todesta. Ruumista on ruokittava ja hoidettava, mutta on varottava kaikkea kohtuuttomuutta. Periaate pätee varmasti myös toisin päin: älä tahallisesti näännytä itseäsi nälkään. Monet anorektikot saavat nälästä masokistista nautintoa.
Huomaa esitelmää tehdessäsi, että anoreksia on sairaus, joka vaatii asiantuntevaa psyyken ja kehon hoitoa. Voisiko esitelmäsi otsikko olla Ravinto ja syöminen kristillisessä etiikassa? "Raamatun kanta anoreksiaan" kuulostaa vähän keinotekoiselta ja haetulta otsikolta.
Anoreksia ja bulimia ovat syömishäiriöitä. Kuten tiedämme, niin anorektikko on usein tunnollinen ja kunnianhimoinen yksilö (tyttö tai poika). Anoreksia saattaa alkaa jonkin elämän muutoksen yhteydessä kuten seurustelun loppuminen, kehon seksuaalinen kypsyminen tai vanhempien avioero jne.
Anoreksia syitä ei tietääkseni vielä ole riittävästi selvitetty. Häiriintynyt hormonitoiminta voi olla yhtä hyvin seuraus kuin syy. Joillekin kehon muuttuminen murrosiässä seksuaaliseksi voi olla liian ahdistava. Toisaalta hoikkuutta korostavilla kauneusihanteilla voi olla osuutensa. Vanhemmat voivat olla liiaksi kontrolloivia. Anorektikko saattaa olla alistunut mallilapsi, joka murrosiässä osoittaa itsenäisyytensä kontrolloimalla kehoaan ja syömistään. Perheen vuorovaikutuksen ongelmana voi olla eriytymättömyyttä, yksilöllisiä mielipiteitä ja erimielisyyttä ja riitoja ei saa olla. Jotenkin anorektisyys on yksilön pyrkimystä hallita kehoaan ja syömistään estyneen itsemääräämisen ja viestinnän keinona. Anorektikko voi laihdutaa itseään hengenvaarallisesti.
Miten kristinuskon eettinen sisältö koskettaa tätä aihetta? Kristinuskon moraali perustuu kymmeniin käskyihin, rakkauden kaksoiskäskyyn, kultaiseen sääntöön ja voisi sanoa Kristuksen elämään ja opetukseen.
1. Mieleeni tulee käsky "Älä tapa." Se nyt tosin on kietona annettu, mutta arvo, jota se pyrkii suojelemaan on elämän arvostminen. Tämä sitoo yksilön omaa vastuuntuntoa omaa elämäänsä kohtaa. Samalla sen tulisi vaikuttaa myös vanhempien ja kasvattajien suhtautumiseen nuoreen.
2. Toinen Raamatunkohta, joka tulee mieleeni on rakkauden kaksoiskäsky, joka kehoittaa meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme. Suhteemme Jumalaan on uskon ja rakkauden suhde. Suhteemme lähimmäisiimme tulisi samoin olla rakkaudellinen suhde. Kolmas suhde on omaan itseemme ja siinäkin tulisi näkyä tuo sama positiivinen tunne. Nämä asiat koskevat koteja, jossa ovat vanhemmat ja lapset. Samoin samat tekstit koskevat yksilön omaa vastuuta itsestään.
3. Efesolaiskirjeessä mainitaan, että isien ei tulisi kiihottaa lapsiaan vihaan. Diana Baumrindin vanhemmuuden tyylit jaetaan kuten varmasti hyvin tiedät määräileviin, salliviin (hemmotteleviin ja laiminlyöviin) ja oikeasti auktoritatiivisiin eli vastuulliseen vanhemmuuteen, jossa ilmenee rakkautaa ja rajoja. Viimeksi mainittu "uses reason as power" eli arvoja opettaessaan pyrkii vaikuttamaan kasvavaan nuoreen ymmärryksen kautta eikä kuten ensimmäinen, jossa vanhemman sana on laki ja kuuliaisuus on hyve. Vannhempien kasvatustyyleissä löytyy eroja ja sieltä voi löytyä joissakin tapauksissa mahdollisuus ymmärtää anoreksian puhkeamisen syitä. En kuitenkaan halua lähteä suoralta kädeltä syyllistämään vanhempia. Pelkään kuitenkin pahoin, että autoritaarinen vanhemmuuden tyyli saattaa omalla tavallaan aiheuttaa kapinamieltä kasvavan nuoren kohdalla ja näin häiritä itsenäistymistä. Katso erityisesti, mitä Uusi testamentti puhuu vanhemmuudesta. Viittasin Ef. 6:1-4. Vanhemmat, jotka herättävät lapsissaan vihaa mielestäni edustavat juuri noita autoritaarisia eli määräileviä vanhempia.
Tässä vain kiireellä muutamia pieniä vihjeitä sinulle. Hyvää menestystä opinnoillesi.
Täällä joku on listannut anoreksiaan viittaavia kohtia Raamatusta!!!!
http://cucu-courage.blogspot.fi/2013/03/syomishairiokohtia-raamatusta.html
Ihan täydellinen Raamattuvastaavuus anoreksiaan, mutta kattaa myös muuta anamneesia. Kiitos Etsijälle. Tätä me kaivataan.
Olen itse sairastanut anoreksiaa ja olen sitä mieltä, ettei siinä sairaudessa ole mitään mystistä. Minun anoreksiani alkoi yksinkertaisesti laihduttamisella. Ja miksi sitten aloin laihduttaa? Siksi että sain koko pienen ikäni kuulla omalta äidiltä ja myös isältä miten hoikat ovat nättejä ja miten se ja se tyttö on minua hoikempi. Naapurin tädit ja mummo katsoivat asiakseen huomautella ihan normaalipainoisesta lapsesta, että onpas siinä vankka tyttö, lihavahko lapsi tms. Ihmekö se että 16-vuotiaana oli mitta lopulta täysi.
Laihduttaminen sitten karkasi käsistä, ei siinä sen kummempaa tarvittu. Kehokuva vääristyi ja itsensä näki yhä lihavana vaikka oli jo langanlaiha (eikä ollut itse asiassa koskaan ollutkaan lihava). Vuosikaudet näin sekä itseni että toiset ylipainoisina, elämän tärkeimmäksi asiaksi tuli hoikkuus, omaa luurankomaista laihuutta ei nähnyt peilistä. En ymmärrä miksi puhutaan perfektionismista yms. anoreksian yhteydessä. Joku vain laihduttaa liikaa, ja sillä siisti. Ja jos joku löytää Raamatusta apua anoreksiansa kestämiseen niin siitä vaan.